Tervakoski

Tervakoski-tapahtuma on nyt koettu. Suunnattiin auton nokka jo perjantaina kohti etelää, niin että saadaan kaikessa rauhassa leiriytyä sopivan matkan päähän Tervakoskea. Sovitimmekin hienosti yhteen vanhempieni caravan-kesälomailun ja hovawart-näyttelyn ja majoituimme Vihtijärjeven rannalla leirintäalueella. Lauantaina lähdimme tietysti katsomaan tokoilijoiden suorituksia. Olipas kiva päästä katsomaan hoffien toimia! Mukaan mahtui suorituksia laidasta laitaan ja muutama varsinainen helmikin nähtiin! Niistä onnistuneista suorituksista on hyvä ottaa itsekin mallia ja tähdätä samanlaiseen suoritukseen itsekin. Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että kaikki on hyvin kunhan koiralla on hauskaa ja se nauttii tekemisestä!!!

Ja sitten sunnuntaihin eli näyttelypäivään. Jane juniornarttujen ERI4 ja Luka ERI. Mahtavaa!

Odotukset olivat todella matalalla, sillä olihan kyseessä maailman suurin hovawart tapahtuma ja koiria siis kisaamassa noin 250 kpl. Tunnelma oli mukava ja koiria kohdeltiin hyvin, joka on mielestäni aina tärkeää. Ensimmäisenä kehään pääsi Luka. Avointen uroksissa oli 50 urosta. Lukan tuomaroi hollantilainen Jan De Gids. Tuomari oli aivan mahtava ja otti koirat todella ihanasti vastaan. Lähestyi sellaisella lämmöllä, että jopa meidän Luka, vieraita miehiä karsastava hurttamme otti hänet vastaan iloisella hännänheilutuksella eikä väistänyt kopeloinnissa yhtään!! Ihana tuomari! Lukan kanssa kehässä meni hienosti ja tuloksena olikin Lukan ensimmäinen ERI! Tässä vaiheessa olimme ylittäneet rutkasti päivän tavoitteet ja juhlatunnelma oli huipussaan. Lukalla oli kivaa ja ohjaaja kutakuinkin lopetti senkin pienen jännityksen mitä ehkä oli jossain vaiheessa tuntenut.

Seuraavaksi meninkin juniornarttujen kehään Janen kanssa. Janen tuomaroi unkarilainen Maria Kerekes, joka oli myös todella mukavan oloinen tuomari. Kaikki juoniornartut olivat ensin kehässä yhtäaikaa, jonka jälkeen ryhmä jaettiin kahtia. Me olimme Janen kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Ryhmä kehässä juokseminen meni jälleen hienosti. Jane malttoi juosta minun kanssa, eikä hötkyillyt edellä menevien eikä jäljessä tulevien perään. Sitten alkoikin ensimmäisen ryhmän yksilöarvostelut.

Tässä vaiheessa juoksin Lukan kanssa avointen urosten kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa tunnelma oli mukava ja koirien kanssa pidettiin sopivat välit sekä koko kehä käytettiin hyväksi juostessa. Luka juoksi mukavasti mutta kilpailuluokkaan oli seulottu 50:stä uroksesta niin kova ryhmä, että me karsiuduimme Lukan kanssa monien muiden tavoin. Lukan ensimmäinen ERI, erikoisnäyttelystä, luokasta jossa oli valtava määrä osanottajia ja kova kilpailu, oli enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella!

Tämän jälkeen juoksin jälleen juniornarttujen kehälle, missä Janen kasvattaja Suski oli valmiina viemään Janen kehään, mikäli minä en sinne urosten kehästä ennättäisi. Kiitos Suski! Onneksi vapauduin kuitenkin urosten kehästä juuri kreivin aikaan, sillä juoniorkehässä oli arvosteltavana juuri Janea edellinen narttu. Ei muuta kuin äkkiä Janen kanssa pienet treenijuoksut ja kehään. Kuuma päivä oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, sillä myös Jane seisoa törötti hievahtamatta paikallaan tuomarin tutkiessa neidin, uskomatonta! Asennossa seisominen sujui Janelta kuin vanhalta tekijältä. On myös ihanaa miten se jaksaa koko ajan olla skarppina odottaessaan makupalaa. Jane ei missään vaiheessa näyttänyt kyllästyneeltä. Jane sai kiitosta mm. pään ilmeestä ja pigmentistä, rintakehästä, takakulmauksista ja harmonisesta rakenteestaan. Häntä voisi olla hieman pitempi, liikeet olivat hyvät mutta tuomari toivoisi Janen liikkuvan nopeammin ravia, jolloin liikkeistä tulisi laajemmat. Tuomari tuntuikin todella tykkäävän Janesta ja sanoi neidin olevan ERINOMAISTA TYYPPIÄ :D kunhan vain opetan Janen juoksemaan nopeampaa ravia, niin ettei neiti ala laukata. Tuloksena siis ERI. No tässä vaiheessa oltiin jo ihan äimän käkenä kun molemmat koirat olivat saaneet ERIn.

Seuraavaksi meillä olikin hieman aikaa hengähtää (ja treenata Janen kanssa nopeampaa ravia ;D) ennen kuin vuorossa oli juniornarttujen kilpailuluokka. Meidät valittiin Janen kanssa jatkoon muistaakseni viiden muun koiran kanssa. Yksi näistä tippui neljän parhaan joukosta ja Jane julistettiin JUNIORNARTTUJEN NELJÄNNEKSI. Aivan huikean huikean huikeaa! Tuomarin kätellessä meitä, hän vielä uudelleen pyysi (suorastaan aneli :D) minua opettamaan neidin juoksemaan lujempaa. Näin on siis kai tehtävä.

Sijoittuneena olimme myös oikeutettuja ja velvoitettuja menemään loppukehään eli paras narttu kehään. Siellä ei meidän kakara pärjännyt, vaikka jatkoikin hienoa seisomistaan. Täytyy kyllä sanoa, että Jane yllätti jopa minut koko päivän kestäneellä hienolla ja hillityllä käyttäytymisellään kehässä, vaikka on kehän ulkopuolella melkoinen väkkärä. Ja Janen osalta voin sanoa, että sillä on aina hauskaa, ihan missä vain ja milloin vain, ainakin niin kauan kuin tarjolla on herkkuja.

Kaiken kaikkiaan Tervis oli hieno ja kivatunnelmainen tapahtuma. Meidän, ei niin usein, näyttelyissä käyvälle perheelle, päivä oli hyvin tuhti näyttelyhuuman täyteinen päivä. Siinä oli näyttelyä melkein kuin koko vuoden edestä :D Näyttely tunnelma vain kohosi kahden kehän väliä lönköteltäessä, hölkätessä, kipiteltäessä, kirmatessa, spurtatessa ja kiitäesssä. Loppuillasta tuntui että oli suorastaan näyttelyhumalassa. Näyttelyn jälkeen täydellisessä näyttelyväsymyksessä. Yöllä näyttelyunessa ja tällä hetkellä todennäköisesti näyttelykrapulassa, hyvässä sellaisessa :D

Ei muuta kuin kiitos kaikille paikalla olleille seurasta, ohjeista, avusta, tsempityksestä ja onnitteluista! Onnittelut myös kaikille muille kisassa pärjänneille!

Lapsiin totuttelua

Janella ei ole vielä kauheasti kokemusta lapsista, ja se onkin suhtautunut niihin aavistuksen epäilevästi. Ei oikein ole tiennyt pitäisikö niitä pyytää leikkiin, pitäisikö niitä pelätä vai kenties vahtia. No nyt saatiinkin sitten mahtava tilaisuus totuttaa Janea lapsiin, sillä meillä oli viikonloppuna lapsivieraita. 5-vuotias kummityttöni Kreetta ja hänen pikkusiskonsa Hertta olivat meillä yökylässä. Näin kun lapset viipyivät vähän pidemmän aikaa, niin Janekin pääsi kunnolla tottumaan niiden läsnäoloon ja seuraan. Todella hienosti Jane rauhoittui pian lasten tulon jälkeen, ja sille selvästikin valkeni, että sen ei tarvitse ainakaan pelätä lapsia. Jos lapset juoksevat saattaa Janekin siitä hieman innostua, mutta rauhoittuu kyllä kun asiasta huomautetaan. Vähän se saattaa lasten epämääräisiä silityksiä väistää, mutta ottaa tilanteen suhteellisen rauhallisesti kuitenkin. Tämä hieman pidempi aika lasten seurassa teki varmasti hyvää Janelle, ja tulevaisuudessa sen on varmasti helpompi suhtautua lapsiin!

Käytiin myös Lukan kanssa Vepe-treeneissä. Veneestä hyppääminen sujui jo hienosti, siitä taitaakin tulla Lukan lempiliike. Sen sijaan veneen tuomisharjoitukset ja veneeseen viemisharjoitukset näyttivät olevan hieman pakkopullaa. Ihan niiku Luka ois ajatellut, et eihän täällä pitäny tehä mitään tottista vaan hyppiä veneestä! No toivottavasti saadaan Luka innostumaan niistäkin ja ehkä oli ihan hyväkin, että sille valkeni, että harkoissa on tarkoitus tehdä muutakin kuin hyppiä veneestä.

Hakuilua

Eilen oltiin ensimmäisissä haku-treeneissä hoffien kesäleirin jälkeen. Nyt päästiin sitten soveltamaan siellä opittuja taitoja! Janelle tehtiin useammalla toistolla paikkaharjotteita, joiden avulla on tarkoitus tehdä selväksi koiran paikka maalimiehellä. Niin ettei se innoissaan ryntää maalimiehen syliin asti. Maalimiehellä koira päätettiin pyytää istumaan, aiemman maahanmenon sijaan. Tästä asennosta koiran on helpompi siirtyä ilmaisuun, sillä istualtaan on luultavasti helpompi haukkua kuin maaten. Muistettiin myös tehdä koirien kanssa OIKEANLAISTA KUVIOTA metsässä, niin että koira saadaan etsimään koko hakualue kattavasti läpi. Hyvä me! Jane teki mahtavan suoria pistoja ja käyttäytyi tosi mukavasti kytkettynä minun kanssa kun siirryttin maalimieheltä takaisin keskilinjalle. Välillä edistystä tapahtuu todella nopeasti!

Luka pääsi myös pitkästä pitkästä aikaa hakuilemaan. Lukan kanssa on niin ihana tehdä töitä, kun se on jos sen ikänen, että se malttaa keskittyä, ja siltä on jäänyt turha hössötys pois! Luka sai etsiä pari maalimiestä mielikuvilla, yhden valmiin ja yhden ääniavulla. Luka lähti myös todella kivasti suoraan.

Nyt ei muuta kuin lisää treeniä!

Vepeilyä

Käytiin eilen Lukan kanssa ensimmäistä kertaa vepe-treeneissä. Luka tuntui olevan ihan mielissään kun lähdettiin tekemään jotain ihan kahdestaan ja jätettiin Jane kotiin. Jane taas sai pitkästä aikaa harjotella yksin kotona olemista. Tekee ihan hyvää sekin. Ja hienosti oli tyttö ollut, ainoastaan eteisen ovi oli avattu. Treeneissä olin varautunut siihen, että Luka ei olisi kovin yhteistyökykyinen uudessa ympäristössä. Ympärillään vieraita ihmisiä ja - koiria. Mutta vielä mitä! Lukahan oli ihan mallikelpoisesti, mutta hieman hämillään uudesta touhuilusta. Olin kuitenkin todella yllättynyt siitä, että se ei kertaakaan räksäyttänyt oudoille ihmisille, ei edes miehille. Ja suostui menemään kahden oudon ihmisen, joista toinen mies, pieneen kumiveneeseen! Ehkä herra on saanut vähän itsevarmuutta näin iän myötä! Tai sitten se oli niin hämillään, että oli ihan kipsissä :D Ekan kerran treenissä harjoiteltiin ihan vaan kumiveneeseen menoa ja sieltä pois hyppäämistä käskystä. Ensin ihan rannassa ja myöhemmin jo ihan vedessä. Hienosti Luka ponkas veneestä ensimmäisestä käskystä uimaan minun luokse! Hienoa Luka!

Laukaan näyttely

Tänään käytiin pyörähtämässä Laukaan näyttelyssä. Sää ei ollut oikein suosiollinen, vaan vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Onneksi pahin sade taukosi hoffi-kehän ajaksi. Molemmat koirat käyttäytyivät näyttelyalueella ihan kivasti. Vähän Janea taas jänskätti koirien paljous, mutta ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi. Luka kävi kisaamassa avoimen luokan uroksissa. Arvostelu Eh ja sijoitus kolmesta avoimen uroksesta kolmas. Tuomari tuntui tykkäävän Lukasta, ja arvostelukin oli hyvä, lopussa vaan toteamus, "valitettavasti liikkuu kovin ahtaasti takaa ja löysästi edestä" tjs. Jane odotti vuoroaan häkissä, josta kiiruhdin hakemaan sitä Janen ollessa vuorossa heti urosten jälkeen. Kuulin kun meitä kutsuttiin kehään ja yritin huutaa täysiä että TULOSSA ja oli sitä kehän laidaltakin kuulemma huudeltu, että tulossa ollaan. Kun riensin kehään, kehässä olikin jo Nuorten narttu. No onneksi meidät kuitenkin arvosteltiin sen jälkeen. Janen käytöksessä näkyi selvästi se, että jouduin hakemaan sen kiireellä suoraan häkistä ja juoksemaan kehään. Se ei malttanut kävellä nätisti ilman namia ja namin kanssa se tekee vaihtoaskelia, jolloin liike ei näy. No sentään muutama onnistunut askelkin saatiin aikaseksi. Janelle myös kiva arvostelu ja tuloksena Eh Juniorluokan 1, ainoana koirana. Tarkemmat arvostelut myöhemmin kotisivuille.

Toko-treeniä

Tottisteltiin taas Keho:n treeneissä. Alku treeni meni ihan kivasti. Keskityttiin noutoon. Jane otti suuhun jo vähän metallikapulaakin. Luka taas yllätti aiempaa paremmalla kapulan pitämisellä. Hyvä Luka! Sen jälkeen otettiin vähän muita toko-liikkeitä. Perus suoritusta. Lukalla kuulemma viuhtoi häntä koko ajan. Kiva kuulla. Loppu treenistä yritin vielä viedä Janen kanssa luoksetuloa eteenpäin. Yritän häivyttää käsiä edestä. Se olikin sitten taas katastrofaalista! En oikein tiennyt mitä halusin tehdä, enkä sitä mistä palkata ja miten palkata tai sitä miten puutun Janen tekemiin virheisiin. Ja kun en tiennyt mitä halusin, ei koirakaan voinut sitä tehdä. Sitten kun Jane teki jotain, en ollut ihan varma olinko tyytyväinen vai en. Lopputuloksena se, että sanoin Janelle hyvä, jonka jälkeen päätin, että suoritus ei sittenkään ollut hyvä ja jätin palkkaamatta koiran. Voitte uskoa, että jo muutaman toiston jälkeen oltiin melkoisen hukassa, sekä minä että koira. Vitsi että välillä voikin mennä pieleen!

Kotisivut ja outoilua

Lukan ja Janen kotisivut on taas laitettu nettiin. Olipas siinä urakkaa! Sekä kuulumisosio että galleria on nyt "ulkoistettu", ja tietysti vieraskirja edelleen. Toivottavasti sivut silti pysyvät toimivina ja suhteellisen helppokäyttöisinä. Tuossa blogin sivupalkissa on nyt ensimmäisenä linkki Lukan ja Janen kotisivujen pääsivulle. Ja sieltä kuulumiset osiosta pääsee suoraan tänne blogiin.

Asiasta kolmanteen... Jane on kyllä omituinen koira. Ensimmäistä kertaa pääsen läheltä seuraamaan koiraa, joka ei aina hihnan helähtäessä ole syöksymässä lenkille. Janea saa välillä oikein houkutella pihalle. Välillä en jaksa käyttää sitä ollenkaan, jos se ei suostu edes nousemaan ylös, vaikka odotan sitä kengät jalassa ja panta kädessä eteisessä. Ei voi silloin olla kovin iso hätä. Tällaista tapahtuu yleensä silloin kun se on nukkumassa tai jos ulkona sataa. Varsinainen hienohelma! Äsken käytiin pihalla ja siellä satoi. Jane kulki koko ajan mun kyljessä kiinni apaattisena, ei tainnut edes pissaa tehdä, katsoi välillä minua ikään kuin sanoen "Yäk, Sataa". Ja kun sanon et "Käännytään", niin Jane lähtee heti eri reippaasti kotiapäin. Omituinen otus.

Toinen outo juttu mitä Jane tekee on se, että se väistää hihnaa, kun se hipoo sen kylkiä. Sitä selvästi häiritsee hihnan kosketus. Jos hihna hipoo sen toista kylkeä, se poikittaa toiselle sivulle. Jos hihna hipoo sen selkää ja lanteita ylhäältä päin, se kävelee kuin sakemanni takapää matalalla kyyryssä. Ja mitään sellaista varsinaista negatiivistä kokemusta sillä ei voi olla hihnasta, sitä ei ole ikinä hihnalla räpätty. Jostain syystä se ei vaan pidä sen kosketuksesta. Se ei myöskään pidä kosketuksesta (ihmisen) silloin, kun se on oikein keskittynyt johonkin asiaan, esim. odottaa ruokakuppia. Siitä oikein näkee, miten sitä ärsyttää, jos sen keskittymistä häiritään. Tämä on vähän ongelmallista, kun se odottaa makupalaa luoksepäästävyys treeneissä keskittyneesti, eikä halua kenekään häiritsevän.

Kesäleiri

Hovawart ry:n kesäleiri on nyt nähty ja koettu! Näin ensikertalaisina molemmat (minä ja Jane) kohdattiin paljon uutta. Jane sai totutella pihalla ketjussa kiinni olemista ja teltassa yöpymistä, minä tutustua Tulirantaan ja hoffikansaan. Kaikin puolin leiri oli oikein mukava kokemus ja Janekin sopeutui uuteen asuinpaikkaan todella mukavasti. Odotukset leirin suhteen täyttyi ja saatiin paljon eväitä tulevaan haku-treenailuun. Kiitos Paavo ja Marja ja muut haku-ryhmäläiset! Ennakko-odotuksiin nähden treeniä oli kuitenkin määrällisesti vähemmän, kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Mikäli kelit kuitenkin olisivat olleet hieman viileämmät, treenailtua olisi tullut todennäköisesti enemmän. Kuumus oli nimittäin aika lamaannuttavaa! Perjantai päivän piristykseksi paikalle saapui Janen Elsa-äiti ja Mörkö-sisko. Oli todella mukava nähdä koirat omistajineen ja viettää aikaa yhdessä! Me jäämme Janen kanssa odottamaan, josko Suski keksii meille syksyn päälle jonkinmoista ohjelmaa!

Laukaan näyttely lähestyy. Esiintymisnumerot tulivat postissa. Lukan ja Janen välissä on ainoastaan yksi koira. Tulee esittäjälle kiire :/ Terviksen näyttelyilmot vein hetki sitten postiin, eli molemmat koirat ilmotettu!