Jane BH

Kävimme Janen kanssa eilen sunnuntaina BH-kokeessa Varkaudessa. Tuomarina oli Raimo Karppinen. Koe oli ilmoitettu alkavaksi klo 9, ja paikalle pyydettiin saapumaan puolituntia ennen kokeen alkamista. Tuomari oli kuitenkin siinä luulossa, että koe alkaa klo 10 ja saapui paikalle vasta hieman ennen kymmentä. Meillä kokeeseen menijöillä oli siis puolisentoista tuntia aikaa palella, jakaa viimehetken neuvoja ja jännittää. Keli oli poutaisa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. Tottelevaisuusosuus pidettiin hiekkakentällä. Vaikeustasoa nosti hieman se, että viereisellä kentällä oli menossa tottelevaisuuskoe. Kenttien välissä oli näköeste, mutta käskyt kuuluivat läpi toiselta kentältä. Järkytyksekseni saimme Janen kanssa suoritusnumeron 1. Olisin halunnut katsoa muiden suorituksista mallia, mutta lopulta numero 1 olikin aivan mukava numero. Oma suoritus oli heti ohi ja pääsi seuraamaan muiden suorituksia ilman jännitystä. Koetoimitsija sanoi ensin, että suoritusparin parillinen menee ensin suorittamaan ja pariton paikallamakuuseen. Tuomari käskikin tehdä toisin päin, joten me pääsimme ensin suorittamaan kaaviota. Oltiin Janen kanssa perusasennossa aloituskohdassa, kun tuomari käski toisen parin lähteä paikallamakuupaikkaan. Jane katseli toisen koirakon menoa ja tiesin, että se on jo täysin tiedoton siitä, että ollaan aikomassa tehdä jotakin. Seuraa-käskyllä Jane lähti kyllä mukaan, mutta eihän se mitään seuraamista ollut, joten annoin aika pian toisen seuraa käskyn, jotta se tietäisi että nyt ollaan todella tekemässä jotain. Suoritettiin kaikki liikkeet kohtuu oikeaoppisesti, paitsi liikkeestä istumisessa Jane jäi seisomaan. Seuraaminen olisi myös voinut olla paljon paljon parempaa, tiiviimpää ja parempi kontakti. Tuomari kehui liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa, sekä seuraamisen nopeita istumisia. Seuraaminen olisi kuitenkin saanut olla tuomarin (ja minun) mielestä aktiivisempaa. Paikalla makuussa Jane oli kuulemma hyvin rauhallisesti. Tällä suorituksella pääsimme kaupunkiosuudelle. Yksi asia mikä erityisesti jäi mieleen tottelevaisuusosuudesta oli se, että kiitin koiraa paikallamakuu mukaan lukien muistaaksen kaksi kertaa (max. kolme) ja tilaisuuksia kiittää olisi ollut kuitenkin huomattavasti useampia. On todella tyhmää jättää noita mahdollisuuksia käyttämättä, varsinkin kun BH-kokeessa on paljon puuduttavaa seuraamista!

Kaupunkiosuus oli järjestetty huoltoaseman pihalla, jossa meidät ohitti takaapäin pyöräilijä, joka soitti kelloa ja juoksija ihmisen puolelta. Sen jälkeen menimme ihmisryhmään juttelemaan. Sitten palasimme saamaa reittiä takaisinpäin ja pyöräilijä ja juoksija ohitti meidät koiran puolelta. Sen jälkeen meitä tuli vastaan koirantaluttaja. Tämän jälkeen menimme auton viereen, joka käynnistettiin, ikkuna avattiin ja vaihdoimme kuulumisia. Sitten koira kytkettiin huoltoaseman seinään ja ohjaaja poistui huoltoaseman sisälle. Tälläaikaa koiran ohi (läheltä) meni kävelijä ja koirantaluttaja. Kaupunkiosuudella Jane käyttäytyi varsin mallikkaasti ja se olikin hetkessä ohi. Myös kaupunkiosuus oli siis suoritettu hyväksytysti, ja Jane sai ansaitusti tittelin BH!

Kaiken kaikkiaan kisassa oli yhdeksän osanottajaa, joista seitsemän pääsi kaupunkiosuudelle ja tietääkseni kaikki seitsemän kaupunkiosuudelle päässyttä koirakkoa suoritti sen hyväksytysti ja sai näin ollen koulutustunnuksen BH.

Tässä taisikin sitten olla meidän tämän vuoden kisailut. Nyt taidetaan keräillä treeni-intoa ja luopua hetkeksi tavoitteellisesta treenaamisesta ainakin tokon ja pk tottelevaisuuden suhteen.

Karoonan kennelpäivät

Karoonan syysleiri pidettiin viime viikonloppuna leirikeskus Mansikissa Eurassa. Lähdin koirien kanssa ajamaan Euraan aikasin lauantai aamuna. Leiriväki koostui pääasiassa Karoonan S- ja G-pentueiden koirista ja heidän omistajistaan. Ensimmäiseksi tutustuttiin pk-lajeihin lyhyen teorian muodossa. Teorian jälkeen pääsimme tutustumaan jäljestykseen Mörkön ja Heidin hienon esimerkkinäytöksen jälkeen. Me kokemattomammat teimme koirille makkarajälkeä ja kaikki koirat olivat aikalailla jyvällä ja innokkaita seuraamaan jälkeä.

Seuraavana ohjelmanumerona oli toto-juoksu. Koirat jaettiin nuorten koirien ryhmään ja aikuisten ryhmään. Aikuisten ryhmän voittaja oli Aku (Karoonan Samooja), toiseksi tuli muistaakseni Luka ja Jane oli neljäs. Suski ehkä päivittelee tietoja nettiin, josta lopulliset tulokset voi mahdollisesti tarkistaa.

Tämän jälkeen otettiin esineruutua. Esineruudussa kävi vain Jane. Jane löysi ihan kivasti kaksi esinettä ja siinä jo mietittiin, että pitäisikö lopettaa tähän. Yleensä jos tällainen ajatus tulee mieleen, olisi hyvä tehdä juurikin niin. Useimmiten yli-innokas harrastaja kuitenkin päättää jatkaa suoritusta ja laittaa koiran tekemään lopuksi vaikean ja epäonnistuneen suorituksen. Näin teimme myös me :D Janea ennen ruudussa oli käynyt jo kaksi kokenutta koiraa ja esineiden etsintä oli heillekin hankaalaa, joten yllättäen se ei ollut sen helpompaa aloittelijalle :D ;D Vaikean suorituksen jälkeen otettiin vielä yksi helppo esine, jotta suorituksesta jäisi hyvä maku. Jane näytti kyllä jo aika tympääntyneeltä, että ehkä siinäkään ei aivan onnistuttu.

Eikä tässä vielä kaikki nimittäin illalla päätettiin pitää vielä pienet hakutreenit. Luka teki metsässä todella hyvää työtä. Lähti innokkaasti valmille maalimihille ilman apuja. Luka myös haukkui VIERAAT maalimiehet vaikka pientä epävarmuutta olinkin havaitsevinani. Janekin teki hyvää työtä, muttei uponnut metsään ilman apua maalimieheltä. Myös Jane haukkui. Treeneissä oli kuitenkin niin monta uutta tekijää, kuten vieras ympäristö, vieraat maalimiehet, outo monilajinen päivä ja varmasti hieman väsykin. Kaiken kaikkiaan siis molemmat koirat suoriutuivat treeneistä hienosti!

Illan päätteksi koirat pääsivät mökkiin uinumaan ja ihmiset saunomaan. Tämän jälkeen iltaa jatkettiin takkatulen ääressä istuen. Seura oli hyvää ja jopa minäkin jaksoin valvoa viimeisten joukossa!

Aamulla herättiin lähes kukonlaulunaikaan, syötiin aamupöperöt, siivottiin mökit ja lähdettiin treeneihin Harjavallan koirakentälle. Ässät pääsi ensin agilitytreeniin Suskin opastamina. Treeneissä oli Mörkö, Aku ja Jane. Treenit oli sinänsä kivat, koska kaikki olivat tutustuneet lajiin jo etukäteen, joten esteiden opettelun sijaan saatiin harjoitella esteyhdistelmiä ja osaavammat jo koko ratoja. Kyllä Janesta jo vähän näkyi, että väsyä on ilmassa, mutta tietysti intoa tekemiseen silti riitti. Esteiden suorituksessa alkoi jo olla jonkinlaista varmuutta havaittavissa, kaikki esteet suoritettiin ilman mitään epäröintiä. Kontakteillakin Jane oli tosi kuuliainen. Suski kehotti palkaamaan koiraa eteenpäin esim. pallolla, niin ettei koira koko ajan kiinnittäisi huomiota ohjaajaan ja siihen milloin palkka tulee. Janelle paras tapa on kuitenkin ehkä isohkot namit, koska ruoka on Janelle se paras palkka. Lukakin pääsi agiradalle höntsäilemään. Luka hyppi mielestäni esteitä todella ilmavilla ja hienoilla hypyillä. Putkeenkin herra uskaltautui ja puomikin käveltiin lähes loppuun ennen kuin Luka päätti hypätä alas ja minä otin sen tietysti vastaan syliotteella :D Lopuksi Luka hyppäsi vielä renkaan. Oli todella mukavaa päästä seuraamaan Janen sisarusten suorituksia, treenejä seuraamalla pääse vähän näkemään, millaisia persoonia koirat ovat. Mörkö oli vauhdikkuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ihan omaa luokkaansa (ainakin agiradalla), Aku taas tarvitsi korkeana ja pitkärunkoisena poikana tietysti hieman siskoja enemmän tilaa ja aikaa liikkeisiin ja Aku keskittyi tekemiseen hienosti.

Agin jälkeen päästiin Sari Terhon toko/tottis oppiin. Kyselin vinkkejä Lukan motivoimiseen ja saatiinkiin siihen ihan mielenkiintoisia vinkkejä Jännitteiden käyttämisestä. Jane pääsi treenaamaan tuomarin kättelyä, otettiin seuraamista, henkilöryhmää vierailla ihmisillä, luoksetuloa ja sen sellaista. Muutama ongelmakin me keksittiin, mutta eivät ne sitten kuulemma olleet ongelmia laisinkaan, joten treenailu jatkukoon kuten ennenkin :D Olimme todella tyytyväisiä kouluttajaan joka pureutui napakasti ja mukavalla asenteella keksimiimme ongelmiin.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli huikean onnistunut! Kiitoksia Suskille ja muille vastuuhenkilöille leirin järkkäämisestä, kaikille leiriläisille mukavasta seurasta, Kaitsulle maittavista pöperöistä, kouluttajille hyvistä treeneistä ja tietysti koirille innokkaasta treenikumppanuudesta :D Meidän puolesta Karoonan leiriperinteelle toivotaan (ja vaaditaan :D) jatkumoa!

Ikävät uutiset ja tottistreenit

Laitetaan ne ikävät uutiset heti tähän alkuun, eli ei mahduttu Agilityn jatkokurssille :( :S :(
mur.mur.mur.mur.mur. Harmittaa vieläkin niiiiin ISOSTI, että eipä siitä sen enempää.

Eilen oltiin taas KeHo:n treeneissä ja otettiin Janen kanssa BH-kaavio. Lisäkäskyjä sai antaa, jotta seuraaminen pysyi hyvänä ja tiiviinä. Liikkeestä istumiseen tarvitaan varmuutta. Samoin paikalla makuuseen. Henkilöryhmät meni ihan OK samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa lähti aluksi perään, otettiin alusta ja sitten meni ihan ok. Kyselin parista kokeesta olisiko tilaa. Varasijalle päästiin.

Lukan kanssa tehtiin kanssa kaikenlaisia toko- ja tottisjuttuja ja poika oli taas hyvässä mielenvireessä treenailuun.

Treenien päätteeksi pidettiin luonnetestipalaveri, kun KeHo järkkää syksyllä moisen. Monen monta asiaa oli läpikäytävänä ja talkooporukalle jaettiin tehtäviä, joista itsekkin sain oman osani :D

Ens viikolla vielä muutama treeni, mutta eiköhän se ala olla jo sopiva aika alkaa odottelemaan Karoonan-leiriä!!!

Hyvä treeni metsässä

Kyllä sieltä kuopankin pohjalta nähtävästi ylös pääsee ja tunnelin päässäkin valoa alkaa pilkottamaan. :)

Pidettiin tänään pienellä porukalla hakutreenit ja hyvät treenit olivatkin. Menin itse jo vähän etukäteen treenipaikalle ja tein koirille esineruudun (, jota ollaan tehty hyvin vähän). Hain koirat yksitellen autosta ja piilotin molemmille kolme lelua ruutuun. Yhden eteen, yhden keskelle ja yhden taakse. Molemmat koirat toivat kaikki kolme lelua, ilman mitään ongelmia. Pistot ei kyllä ollu suoria, joten alueen läpikäyminen järjestelmällisesti ois ollut aika vaikea homma, jos ei olisi tiennyt esineiden sijaintia. No pääasia oli kuitenkin, että niitä leluja sieltä nousi, ja että molemmat lähtivät niitä heti minulle kiikuttamaan. Luka tiputti leult jalkoihin, Janelta pyysin oikeaoppista luovutusta joka sujui ihan kohtalaisesti. Pitäs jatkossa treenata erikseen tuota luovutusta, ettei mene esiineen löytymisonni siihen, että aletaan jotain luovutusta hinkkaamaan.

Esineruudun jälkeen hakutreenit. Molemmat koirat etsivät "kuusi miestä". Koiria haukutettiin ensin ennen hakualueelle menoa. Molemmat haukkuivat myös metsässä yhtä haukkua. Haukut olivat ihan kohtuullisen hyviä, hyvä me. Janelle miehet olivat helpoissa paikoissa, mutta valmiina. Tällä tavalla yritettiin saada pistoihin suoruutta. Hämmennystä teetti mm. se pitääkö kyykyssäkin olevaa miestä haukkua vai vain seisovaa :D Molemmilla oli valtavasti intoa ja se näkyi myös vähän maalimiehellä olessa. Käytös ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen sikamaista, joten uskon sen jäävän pois ajan myötä.

Parannusta viime viikon treeneihin oli mielestäni huimasti. Ehkä se vaan tarvi sen yhden mieleenpalautuskerran, kun taukoa oli ollut pitkästi. Koirat haukkuivat paremmin. Koirat näyttivät tietävän mitä ollaan tekemässä ja mitä maalimiehellä pitää tehdä.

Ei muuta kuin treeniä, treeniä!

Viime torstain toko/tottis

Viime torstaina käytiin perinteisesti KeHo:n treeneissä. Janen kanssa otettiin BH-liikkeitä. Paikalla makuu selin koiraan näytti olevan Janelle ihan selvä juttu. Nyt vaan vähän harjotellaan kestoa. Liikkeestä istuminen vaatii vähän harjottelua, kun ei olla sitä otettu, mutta tuskin tulee olemaan senkään oppimisessa mitään vaikeuksia. Otettiin myös henkilöryhmä kytkettynä ja irti ja ei Janella ollut mitään mielenkiintoa haistella ihmisä, mamman kanssa tehtiin töitä tunnollisesti. Kaiken kaikkiaan fiilikset tuota BH:ta kohtaan on kohtuullisen positiiviset. Kentällä vaan sanottiin, että kaikki BH-kokeet on ihan täynnä, ja että tuskin tänävuonna enää pääsee! Tosi tylsää jos joudutaan keväälle asti odottelemaan :( enkä kyllä haluais ympäri Suomeakaan lähtä ajeleen kokeen perässä.

Lukan kanssa otettiin lähes kaikki liikkeet mitä osattiin :D. Äijä oli ihan liekeissä TAAS, jopa niinkin paljon, että Luka tarjos jo etukäteen useampaa liikettä. En kuitenkaan ala sitä siitä kieltämään, kun ei kerran ole kisatavotteita, ja pääasia onkin, että into tekemiseen säilyy. Liikkeestä maahanmeno oli kyllä ihan täydellinen, kun Luka innoissaan tipahti maahan. Seuraaminen on aika heikkoa ja luoksetulossakin toivomisen varaa, mutta monet muut liikkeet Luka tekee tosi hyvin ja se into paistaa (ainakin näin tosinaan) siitä tekemisestä, eli hyvin meni treenit.

Tänä iltana oiskin vuorossa jälleen Haku-treenit.

Haku ja Agi

Pahoittelen kaikille mahdollisille lukijoille sitä, että mun otsikot on aina niin TYLSIÄ! :/

Ja asiaan.. Uskotte tai ette, niin meilläpä oli tällä viikolla kesän ensimmäiset hakutreenit. Treeneihin tuli kiire ja oltiin myöhässä niiku aina. Oli kuitenkin todella mukava mennä treenihin. Treeneissä oli vielä kaiken lisäksi vaikka ketä, ja sehän vasta oli mukavaa. Tosin keskutelunaiheet pääsivät lipsumaan aikalailla ihmisten yksityiselämän puolelle. No eihän sen treenaamisen aina tarvi niin fokusoitunutta ja vakavaa olla. Koirat pihisi ja puhkui intoa hakumetsään. Olihan se kivaa että koirilla oli kivaa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että ei se fokusoituminen kyllä koiriltakaan täysin onnistunut. Metsässä juostiin sitten ihan sydämmen kyllyydestä, ja sen kyllä koirista näki, että kesä on ollut kuuma ja tekemistä vähän. Saimpa jopa pitkästä aikaa roikkua oikein urakalla meidän fiksun ja aikuismaisen koiraherran hihnanpäässä yrittäen jotenkuten pysytellä pystyssä, kun Luka oli sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata, ja etsitään ne kaikki makkarat taskussa puun juurelle kyykkyasentoon eksyneet koiraihmiset. Lukasta tuntui olevan hauskaa myös kokeilla tulisiko noista makkara-automaateista makkaraa vähän sukevampaan tahtiin, jos aina välillä läppää tassulla. Huh huh sanoo ohjaaja, joka luuli omistavansa aikuistuneen ja järkeistyneen 5-vuotiaan hyvin käyttäytyvän uroskoiran. Onhan se hyvä, että ohjaajallekin jotain uutta valkeni treeneissä :S Haukuttaakin koiria yritettiin mutta eihän sieltä juuri tullut kuin sellaista pihinää ja puhinaa. Janen eduksi on kuitenkin sanottava, että paikan hakeminen haukussa ei ollut aivan niin karmaisevaa härdelliä kun se on välillä ollut.

Treenin jälkeen olikin sitten vähän puulla päähän lyöty olo. Tässäkö se nyt taas sitten oli?! Miten tästä eteenpäin?! Opittiinko tässä nyt jotain?! Onko koirat koko aikana oppineet mitään?! Onko ohjaaja oppinut mitään!? Pitäisikö ilmaisua vaihtaa?! Onko tässä haun harrastamisessa mitään järkeä, kun aina saa alottaa alusta?! Päästäänkö tässä ikinä eteenpäin?!

Jep, jep, että tällasia ajatuksia tällä kertaa... Kyllähän mä toki tiedostan, että haussa yritetään iskostaa koiran takaraivoon, tiettyä tapaa työskennellä hakualueella, ja jotta tämä tapa sinne koiran pääkoppaa iskostuisi, niin tarvitaan vaan toistoja toistojen perään, ilman sen kummempaa uuden oppimista, MUTTA KUN SE VAAN ON NIIN HANKALAA PYSYÄ MOTIVOITUNEENA KUN EI NÄY MITÄÄN EDISTYSTÄ! Se on ihan eri juttu tokossa ja agissa, kun se edistys tulee hetki hetkeltä ja toisto toistolta välittömästi näkyviin.

Tällä viikolla oltiinkin sitten myös Janen kanssa viimeisissä agitreeneissä. Päästiin ottaan Janen kanssa puomia, jota ei oltu vielä kertaakaan ennen otettu. Jane lähti oma-aloitteisesti innokkaasti kiipeämään puomille ja suorittikin esteen ihan kivasti. Janea tuntuu häiritsevän kamalasti jos mä otan sitä pannasta kiinni. Se on sille selvästi epämiellyttävää ja pakottavaa, kaikki kiva loppuu ja suorittamisesta tulee pakkoa. En harrasta juurikaan sellaista koiran riuhtomista pannasta tai hihnasta, joten se on Janelle tietysti outo kokemus, kun takerrun sitä pannasta ja ohjaan fyysiesti voimakkaasti sitä tekemään jotain. Sen lisäksi se on aina ollut tosi herkkä hihnan kosketukselle ja valjaillekin, joten kai se vaan jotenkin on siitä kertakaikkisen epämiellyttävää. Tämä epämiellyttävä juttu on ollut siis läsnä ainakin keinulla ja puomilla, joilla on pitänyt pitää huoli siitä, että koira ei tipahda alas. Tällä kertaa tajusin ohjaajan avustuksella, että voin pitää myös hihnasta heti pannan läheltä kiinni, ja voi kun sujui puomikin ihan kuin vettä vaan kun ei emäntä roikkunut pannassa!

Tämän lisäksi otettiin kolmen aidan yhdistelmää, jossa piti harjoitella välistä vetoa. Sehän oli helppo nakki, Jane ei missään vaiheesa yrittänyt hypätä esteitä väärin, vaan tuli aina sinne minne pyysin ja hyppäsi siitä mistä pyysin. Janen hyppytekniikka ei tälläkään kertaa ollut aivan kohdillaan, vaan rimat putoilivat välillä. Asia kuitenkin muuttui parempaan suuntaan kun itse vaan tein isompia kaarteita ja annoin Janelle enemmän tilaa valmistautua hyppyyn. Oma välistäveto tekniikka kaipaa myös todennäköisesti harjoitusta.

Sitten otettiin vielä A ja putki peräkkäin. Aa otettiin ensin ja siitä sitten ohjausta putkeen, niin että välillä ohjattiin putken toiseen päähän ja välillä toiseen. Vasemmalta ohjattuna vasempaan päähän putkea oli taas helpompi mennä kuin toisin päin, mutta oikeakin sujui lopulta yllättävän hyvin! Aalla Janella oli vähän vaikeuksia pysähtyä loppukontaktiin, muuten oli ihan hyvää yhteistyötä. Lopuksi otettettiin vielä kaikki esteet: puomi, kolme aitaa, A ja putki peräkkäin ja hienostihan se meni ja vielä pari toistoa ilman puomia. Ja olihan meillä kivaa kun päästiin vähän pidempään esteitä läpi juoksemaan!

Viikon agi

Tämän viikon agitreeneissä oli kerrankin kohtuullisen pilvistä, siitä huolimatta oli tietysti kuitenkin lämmintä, muttei onneksi tällä kertaa paahtavaa aurinkoa. Treeniporukka on käynyt kesän edetessä aika pieneksi ja treeneissä jokainen paikalla oleva koirakko saa aika paljon aikaa kentällä. Tänään Aa ja kepit olivat itsenäisessä harjoittelussa ja ohjaajan kanssa käytiin läpi ensimmäistä kertaa eri esteiden yhdistelmää. Yhdistelmässä oli aita, putki, aita ja muuri. Jane hyppelee hyppyesteitä mielellään, mutta pudotuksia ja kosketuksia tulee tasaiseen tahtiin. Neiti taitaa seurata enemmän mun kättä kuin keskittyä esteen hyppäämiseen. Toinen ongelma oli edelleen se, että Jane pyrkii koko ajan vasemmalle puolelle, kuten tokossa ja jostain syystä putkeenkaan ei ollut niin kiva mennä ohjaajan väärältä puolelta. Lopuksi saatiin kuitenkin tosi onnistunut sarja sekä oikealta että vasemmalta ohjattuna eikä rimatkaan putoilleet! Jane nousee nykyään ihan mielellään A-estettä ja koko pitkästä keppirivistäkin tehtiin monta onnistunutta suoritusta. Agilityn alkeet alkavat kuitenkin lähennellä loppuaan, sillä enää on viimeinen kerta jäljellä. Toivottavasti saadaan paikka jatkoryhmästä, niin että agilityharrastus saa jatkoa.

Tervakoski 2010

Tervakoskella osallistuttiin lauantaina Janen kanssa tokon alokasluokkaan. Tuloksena 163p ja TK1, sijoitus alokasluokan jaettu 7. sija. Ykköstulos oli tietysti tähtäimessä, mutta silti päällimmäisenä mielessä pieni pettymys. Pettymys tulee siitä, että suoritus meni muuten hyvin, mutta sitten saimme toisiksi viimesestä liikkeestä nollan. No, sinänsä 163p oli ihan jees ottaen huomioon erittäin pikkutarkan tuomarin, joka oli Jaana Tala ja virheiden määrän.

Virheet tulivat suurimmaksi osaksi siitä, että viritin Janea vähän liikaa. Seuraamisessa Jane teki yhden pienen poikituksen mun eteen, jolloin vähän kompuroin. Hihnassa seuraamisen jälkeen Tuomari pyysi minua muuttamaan käsien asentoa (josta tuomari huomautti lähes kaikkia). Olin jo etukäteen päättänyt, että kesken suorituksen en ala mitään muttamaan, mutta tottelin sitten kuitenkin kun tuomari sanoi, että nyt sitten pidät kädet suorina vartalon vierellä :S. Tämä tietysti sekoitti pakkaa ja Janen keskittyminen herpaantui seuraamisen lopussa eikä tehnyt viimeistä perusasentoa. Tämä siis johtui pelkästään käsien asennon muutoksesta, kun muistin niiden asentoa vasta seuraamisen lopussa. Luoksetulossa Jane törmäsi ja liikkeestä seisomisessa Jane oli sen verran ylivirittynyt, että meni maahan jo ennen seiso käskyä, tai niin olin tulkitsevinani. Eli pari isoa virhettä, yliviritys ja käsien asennon muutos, ja siitäpä nämä kaikki virheet olivat seurausta. Harmittaa. Mutta kun on kyse vaan yhdestä kisasta, niin ainahan tällainen on mahdollista.

Tässä kisan osa-alueet:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makuu: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9,5 (oisko puolikas lähtenyt mun käsien asennosta)
Seuraaminen taluttimetta: 8,5 ( piste lähti viimeisen perusasennon puuttumisesta, muutenkin loppu huono)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5 (tämä meni nappiin)
Luoksetulo: 8 (pisteet lähti törmäämisestä)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 (meni maahan)
Estehyppy: 9 (meni tosi hyvin!)
Kokonaisvaikutus: 9

Tuomari ei paljon meidän suoritusta kommentoinut sanoi, että oli todella hyvää yhteistyötä. Itse olen todella tyytyväinen Janen vireeseen suorituksessa, vaikka tällä kertaa menikin vähän yli. Jane on aina innokas, eikä se väsy suorituksessa tai laahaa perässä ja palkka on sille aina yhtä iso asia :D Oman jännityksen tasoon olen myös kohtuu tyytyväinen, tällä kertaa se pysyi paremmin kontrollissa :D Nyt sitten päästäänkin keskittymään seuraavaan haasteeseen, joka taitaa olla BH-koe.

Osallistuimme myös joukkuekisaan joukkueella: Iskä ja Ässät: Hoffipoffi Candy King, Karoonan Suohtas, Karoonan Siida ja Karoonan Saana. Joukkueen sijoitus oli 5./6. Ensivuonna ylemmissä luokissa uudestaan! Karoonan kasvattajajoukkueena Karoonan Saana, Suohtas ja Siida olivat sijalla 4./12. Joka oli todella mukava sijoitus!

Sunnuntaina sekä Luka että Jane pääsivät näyttäytymään näyttelykehässä. Kiirettä piti, sillä sekä avo nartut että avo urokset haluttiin kerralla kaikki kehään. Onneksi toinen kehä oli hieman toista jäljessä ja kerkesin itse molempiin kehiin, vaikka tiukkaa teki. Kiitos Miko kun et vastustellut mahdollista Janen kanssa kehään menemistä, vaikka empä tainnut ehtiä kuunnella vaikka olisit yrittänyt kieltäviä vastauksia perään huudella ;D

Jane sai laatuarvosanan H, tuomarina Tapio Eerola
Luka sai laatuarvosanan EH, tuomarina Gisbert Langheim, Saksa

Koirien kauneusarvostelut ovat suhteessa toisiinsa aikalailla siinä linjassa, kuin ne omassakin mielessä ovat. Lukan arvostelu oli mielestäni ihan kohdallaan ja kaikki hyvät ja huonot puolet oli reilusti listattu. Lukalla on tuomarin mukaan täydellinen purenta :D Luka esiintyi aivan mukavasti, vaikka juostessa tuleekin aina sellainen olo, että herraa saa vetää perässä. Arvostelussa luki kuitenkin, että korkealla kannettu häntä, joten ainakin vire- ja mielentila taisi olla tällä kertaa hyvä ja siitä olen tyytyväinen, vaikka tuomari tuskin puhui asiasta positiivisessa mielessä :D ja jos totta puhutaan niin ei se häntä edes virheellisen korkealla ollut.

Janen arvosteluun en oikein ollut tyytyväinen. Jotenkin siitä arvostelusta tuli sellanen fiilis, että tuomari muodosti heti mielipiteen koiran arvosta (niinkuin varmasti monikin tuomari tekee), mutta ilmeisesti tästä ennakkopäätöksestä johtuen kaikki huonot puolet oli listattu näkyvästi arvosteluun, mutta hyvät puolet olikin sitten painettu villaisella. Esimerkiksi Janella oli todella hyvä turkki ja hapsut sekä tietysti erinomainen pigmentti. Muutaman muun koiran kohdalla, joista tuomari piti, hän arvosteli isoon ääneen: erinomainen pigmentti, hyvä turkki, erinomaiset hapsut jne... Janen arvostelussa sen sijaan lukee pigmetti ok! :D Tämän jälkeen tuomari sanoi minulle: oikeastaan pigmentti on erinomainen. Tätä ei tietenkään kirjattu arvosteluun. Muutamassa muussakin kohdassa tuomari sanoi ensin arvostelun kirjurille hillityssä muodossa, ja sen jälkeen korjaili/tarkenteli sanojaan minulle. Myös Janen turkki oli: "runsas mutta pehmeä".. eli kaikki oli parhaimmillaankin vain ok ja vikoja oli sitten senkin edestä. Sentään sanoi tuomarikin koiran esiintyvän todella kauniisti, sillä Jane seisoi avostelun ajan paikallaan kuin patsas. Remmi roikkui suurelta osin sen edessä maassa. Tuomari tutki Janea ja minä seisoin kauempana ja pyysin Janea olemaan paikallaan. Minä oli Janesta sitten NIIIN ylpeä, se on aivan suurenmoinen koira!

Kaiken kaikkiaan rotumestaruustokoon osallistuminen tuntui todella mukavalta ja mielekkäältä. Näyttely sitten aikalailla päinvastaiselta. Tulevinakin vuosina toko edustus kiinnostaa, ja toivottavasti muistan kieltäytyä näyttelytouhusta!

Heinäkuuta

Heinäkuu on mennyt suurelta osin lomaillessa. 5 päivää meni saariston rengastietä kierreltäessä koirien ja kavereiden kanssa. Koirat sopeutuivat yllättävän hyvin reissuelämään, telttamajoitukseen ja vaihtuviin maisemiin. Lämpöä olisi koirien mielestä voinut olla hieman vähemmän. Rengastien reissun jälkeen oltiin pari päivää kotona, jonka jälkeen lähdettiin vanhemmille remppa-apuun. Sielläkin vierähti vajaa viikko. Eilinen olikin sitten pitkästä aikaa ensimmäinen kotipäivä. Koirilla näyttää olevan reissuväsymystä. Nukkuvat koko ajan, eikä Janekaan ole kertaakaan tullut tyrkyttämään lelua. Toivottavasti koirat ehtivät kerätä energiaa ennen Tervis-viikonloppua.

Eilen käytiin ottamassa iltatokot ja tänään aamulla muun koiraväen kanssa aamutokot. Siinäpä onkin melkeen meidän treenailut. Treenit meni ihan kivasti. Aamulla paikallamakuussa Janella oli kohtuullisen iso häiriö, kun viereinen koira lähti pariin otteeseen ohjaajansa luo ja sitä palautettiin paikoilleen. Tästä häiriintyneenä Janekin päätti nousta ylös ja ottaa muutaman askeleen minua kohti. Ensimmäisen nousun Jane pysyi maassa, mutta toinen oli jo liikaa... Pitänee siis ottaa vielä joku onnistunut paikkamakuu ennen Tervistä. Positiivistä oli tietysti se, ettei se yrittänytkään mennä toisia koiria kohti.

Näyttely ja toko osallistujanumerot ovat saapuneet postissa, joten eipä tässä sen kummempaa, kuin että viikonloppuna nähdään hoffiväki!!!

Kesäistä tokoa

Eilen vedettiin taas KeHo:n toko-treenit. Paikalla olikin lopulta ihan kelpo määrä koiria. Moni näytti keskittyvän hoffikansan pääjuhlaan eli Tervakosken rotumestaruustokoon sekä näyttelyyn. Janen kanssa otettiin pienellä tihkusateella muutamia pikku liikkeitä. Se on suorituksessaan jopa hieman tosikko, jotenkin se ruoka on niin ISO asia, että sillä ei sovi Janen mielestä paljon vitsailla. Vähän tekisi mieli neitiä kiusata ja saada vähän pilkettä silmäkulmaan, mutta toisaalta jokainen tekee tyylillään!

Lukan pääsi kentälle Janen jälkeen, enkä tiedä oliko odottaminen tehnyt tehtävänsä yhdessä treenitauon kanssa vai mikä, mutta kyllähän oli pojassa virtaa, ja iloa tekemisessä, ja oli sitä kyllä ilo katsella! Koiran naamakin oli yhtä hymyä! Luka taas reagoi ihan erilailla mun tsemppaukseen. Sille kehut ja taputukset ovat tärkeitä ja se innostuu niistä. Janea kun yrität silittää niin se on vähän niinku EVVK, missä se lihapulla on?! Kehuista Janen tarkkaavaisuus vaan lisääntyy ja se on ihan et jes nyt se sano "hyvä", nyt tulee lihapulla. Janen joka solu keskittyy vaan siihen ruokapalkaan.

Sen verran mukavasti oli Karoonalaisia ja etenkin ässiä tulossa Tervikselle, että pitänee itsekin lähtä kiikuttamaan ilmoittautumista postiin. Majoitus on vielä totaalisesti auki, joten murehtikaamme siitä vasta hieman myöhemmin ;D

Ensi viikolla meidän perhe lähtee kiertämään Turun saariston rengastietä. Siellähän sitä näkee miten se telttailu kahden koiran kanssa sujuu, näin niiku Tervistä silmällä pitäen.

Luka viisi ja agia

Luka täytti eilen 5. Synttäreitä ei suinkaan unohdettu, mutta en vaan eilen kerennyt sivuja päivittelemään. Onnea Hoffipoffi Eeläisille ja myös hetki sitten juhlineille Hoffipoffi Deeläisille viisivuotissyntymäpäivänjohdosta!!! Erityis onnittelut lähtee Hoffipoffi Elviiralle eli Hallalle! Syntymäpäiviä juhlittiin järvessä viilentyen ja herkkuja syöden. Janen syntymäpäiväkakku vähän niinku jäi, joten saivat sitten kumpikin "syntymäpäiväkakkunsa" eilen. Eipä tässä voi muuta todeta, kuin että kyllä ne vuodet vaan vierii eteenpäin... toisaalta se hirvittää, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Meillä aina kilpaillaan, kuka saa lenkittää Lukaa, kun se on niin aikuinen ja fiksu ja hyvinkäyttäytyvä, vaikka kyllä niitä hoffimaisia hönöilykohtauksiakin aina vähän väliä tulee, jolloin on kyllä fiksuus kaukana. No joka tapauksessa 5-vuotias hoffinketale alkaa mielestäni lähennellä täydellisyyttä ;D

Agilityssä ollaan käyty nyt Janen kanssa yhdessä kaksi kertaa. Ekalla kerralla tutustuttiin keppeihin, renkaaseen, A-esteeseen ja hyppyesteisiin. Jane käyttäyty supermiellyttävästi! Ilma oli lämmin, joten istuttiin aina varjossa odottamassa omaa vuoroa. Jane otti rennosti ja makoili väliajat, eikä piipannut yhtään. Jane ei myöskään välittänyt muista koirista, vaikka tulivat välillä aika lähellekin, ei edes vaivautunut maasta ylös nousemaan! Esteitä suoritettaessa Jane taas oli ihan täysillä mukana. Vetää keppejä niinkuin joku hullu, kunhan omistaja pysyisi perässä, hyppii esteitä ja menee renkaasta, eikä oudommatkaan esteet ole Janea vielä hetkauttaneet. A-este on aika työläs Janen mielestä, ja silloin se saattaa yrittää kiertää esteen. Ainakin näin äkkiseltään näyttäis, että vauhtia ei ainakaan tule hirveästi uupumaan. Vaikeuksia tuottaa oikealla puolella oleminen, kun tokossa on aina ollut vasemmalla puolella. Toivottavasti päästään kuitenkin pian irti siitä, että Jane hakeutuu vasemmalle puolelle ja alkaa toimimaan vapaammin kentällä. Jane tulee myös aika helposti luokse palkan perässä. Esim. kun yritin saada sitä hyppäämään kerralla kahden esteen yli, ja ohjaan sitä niin, että mennään yhtä matkaa, niin se kaartaa ekan esteen jälkeen luo, jolloin toisen esteen yli onkin hankala enää hypätä. Ongelmaa ei ole silloin jos olen koiran edellä, ja ennätän toisen esteen vierelle jo kun Jane hyppää ensimmäisestä. No, eihän meillä oikeasti vielä tässä vaiheessa ole mitään ongelmia :) kunhan tutustutaan esteisiin ja lajiin! Tämä on vaan tällasta ohjaajan hössötystä.

Toisella kerralla otettiin jälleen kepit, hyppyesteitä ja A-este sekä uutena pituus. Pituuden kanssa Janella ei ollut mitään ongelmaa yhtä vauhdikkaasti meni kuin muutkin esteet. Keppien pujotelussa Jane koitti aika useasti, että voisiko homman hoitaa jotenkin vähän yksinkertaisemminkin, tai sitten ohjaaja oli vain kertakaikkisen huono. Monta onnistunuttakin suoritusta kuitenkin saatiin! Hyppy esteet ok. A-esteellä ensimmäisellä kerralla kokeili voisiko esteen kiertää, mutta muuten kiipesikin todella hyvin ja vauhdikkaasti sekä pysähtyi hienosti loppukontaktille. Oletteko muuten hoffi-ihmiset opettaneet koirille A:lle alkukontaktin käskyllä? Kun me sitä ensimmäisellä kerralla kokeiltiin, mutta Janen kiipeäminen oli niin raskaannäköistä, että päätettiin luopua siitä. Jos alkaa näyttää siltä, että alkaa hyppiä kontaktin yli, kun este tulee tutummaksi, niin pitää sitten opettaa alkukontaktikin käskyn kanssa. Eilen oli kanssa niin jumalattoman kuuma päivä, että treenit ottivat varmasti aika koville, vaikka Jane näyttikin jaksavan yllättävän hyvin moneen muuhun nähden... ehkä uimareissu ennen treenejä teki terää!

Janen toko ja Lukan haku;D

Meidän "luomulapsi"

Jane tokoili hienosti Pieksämäen iltakisassa saaden saaliiksi 194 pistettä ja KP:n. Sijoitus 1/18. Tuomarina Mauri Pehkonen.

Osa-alueet:
Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 10
Seuraaminen kytkettynä: 10
Seuraaminen taluttimetta: 9,5
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10Liikkeestä seisominen: 9
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 10

Kaikki meni kyllä aika lailla nappiin!

Viikonloppuna haettiin myös Luka pohjanmaalta. Kylläpä meidän koirapojalla oli ollut ISO ikävä. Taisi se omistajallakin hieman olla. Koirien jälleen näkeminen oli jälleen mitä iloisin. Luka ei ollut uskoa huonoa tuuriaan, kun taas oli Janen hyvät hajut kaikonneet. Nyt Luka on pikkuhiljaa hyväksynyt tosiasiat ja koirien yhteiselo alkaa olla mukavan rauhallista.

Lukalta uniset kesäterveiset!

Agilityä ja tokoa

Ollaan tässä nyt otettu Janen kanssa kotipihatokoa muutamana päivänä. Tekemisen intoa kyllä löytyy koiralta, ja pikku hiljaa omakin into alkaa löytyä. Ollaan otettu muutama uusi juttu. Toissapäivänä tehtiin mm. hyppynouto ja se meni hienosti! Jane ymmärsi heti mistä oli kyse, mutta niin kuin pelkäsinkin, kyllä se heti hieman ajatuksia sekoitti. Hetken päästä kun otettiin pelkkää hyppyä, niin Jane oli ihan et hä, ku ei lentänytkään mitään kapulaa haettavaksi. Sitten ollaan otettu kaukokäskyinä istu-maahan maahan-istu variaatioita. Se menee kivasti. Kerran kokeiltiin myös kentällä pk A-estettä (ilma kapulaa) ja jotenkin se on niin ihanaa, kun näytät koiralle, että tuosta noin menet, niin siitä se sitten menee oli edessä mitä tahansa :D Jane on jotenkin niin ihanan ennakkoluuloton! Se ei kyseenalaistanut hetkeksikään mun ohjeita, että oletko nyt tosissaan vaan sinne se kiipes ja odotti hienosti palkaa harjalla ja siitä sitten ohjatusti rauhallisesti alas :) Luka ois ensin kyseenalaistanut mun käskyn. Ookko tosissaan?!? Sitten se ois ruennu haukkumaan välttyäkseen menemästä ja lopulta se ois ehkä kiivenny :) Mutta tuota itsepäisyyttäkin osaa arvostaa, kun on sentään yksi koira joka suostuu joitan tekemään :D :D Luka on meidän perheen jäärä ja mielialapotilas :D Hyppynoudon ja kaukokäskyjen lisäksi ollaan jatkettu metallikapulanoudon harjoittelua, kyllä se siitä ja otettu joskus eteenmenoa. Ja tietysti treenattu kaikkia vanhoja liikkeitä. Luoksetulo on mun mielestä menny parempaan suuntaan, harvoin enää Jane törmää.

Agilityn alkeissa oli eilen toinen kerta. Olin paikalla jälleen ilman koiraa (muut ryhmäläiset alkavat pian epäillä onko mulla koiraa lainkaan, ja käynkö ottamassa agilityoppeja ihan vain omaan tarpeeseen :)) No onneksi ensi viikolla pääsee Janekin jo mukaan. Tuntuu, että edetään aika nopeaan, ja varmasti joudutaan Janen kanssa kahdestaan opettelemaan joitain juttuja, esimerkiksi puomille menoa, kun muut ovat tutustuneet jo kokonaiseen puomiin. Se on vähän hankalaa alkaa pilkkomaan esteitä kun muu ryhmä suorittaa jo kokonaista. No, eiköhän siitä selvitä, ja pitää vaan olla tiukkana, että saa opetella Janenkin kanssa alkeista lähtien. En nimittäin missään nimessä halua laittaa Janea suoraan korkealle puomille ennen kuin se on tajunnut jutun juonen. Muutenkin mun mielestä aika nopeasti nostettiin vaikeustasoa, esimerkiksi putki oli selvästi useammalle koiralle uusi ja jännittävä juttu, mutta jo hetken päästä pidennettiin putkea ja tehtiin kaarretta. No ihan kivasti ne koirat näyttivät haasteeseen vastaavan, joten kai se on pakko alkeissa mennä aika nopeaa tahtia, että saadaan kaikki esteet kattavasti käytyä läpi. Eilen tutustuttiin kokonaiseen puomiin ja putkeen, sekä jatkettiin keppien harjoittelua, hyppyesteet olivat myös kentällä.

Noista käskyistä vielä... Toisaalta tuntuu, että esim. "läpi" sana sopii suuhun paljon paremmin kuin "rengas", mutta sitten toisaalta, kun kaikki muut käyttää sanaa "rengas" ja koulutustilanteessa puhutaan renkaasta ja esteen nimi on rengas, niin lopulta sitä kuitenkin paineessa itsekkin huomaa huutavansa koiralle "rengas", vaikka onkin suunnitellut käyttävänsä sanaa "läpi". Joten ehkä on parempi pysytellä perinteisissä...

Viikonloppuna lähden Lukan luo pohjanmaalle ja Jane jää tänne Ollin kanssa. Ihan kiva päästä viettää aikaa Lukankin kanssa kahdestaan. Mahdollisesti mennään käymään pohjanmaan hoffitreeneissä.

Jane 2-vuotta!!!

ONNEA meidän ihanalle neitokaiselle kaksivuotissyntymäpäivän johdosta! On kyllä ollut mielettömän ihanaa ja mukavaa elellä yhdessä nämä kaksi vuotta. Harrastuskaverina Jane on ollut mitä parhain. Lukan elämän keskipiste. On se toisaalta vaan uskomatonta, että Ässätkin on jo tosiaan kaksi vuotta..! Paljon onnea myös kaikille Janen sisaruksille! Toivottavasti viimeistään syksymmällä nähdään sitten mahdollisimman monen kanssa.
Meillä onkin tässä ollut oikein synttäriviikonloppu, kun itsellä tuli tuossa pari päivää aiemmin neljäsosavuosisata kanssa täyteen, ja Lukahan juhlii myös vielä tämän kuun loppupuolella.

Viime tiistaina oli ensimmäinen kerta agilityn alkeiskurssia, jossa olin siis ilman Janea. Täytyy kyllä todeta, että olihan se vähän mälsää olla ainoana ilman koiraa :( ja ens viikolla sama juttu :( :( Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin keppeihin, puomin ylös ja alastuloon ja renkaaseen. Yllättävän pieneltä näytti tuo rengas! :D Onneksi on niin sievä ja pieni koira, ettei siitä meille sentään ongelmaa synny, vaikka kouluttaja epäili hoffin olevan hieman hitaamman puoleinen kun on niin iso.. :D Nyt vaan pitäis keksiä hyviä käskysanoja esteille, onko hyviä ideoita?

Janen juoksu jatkuu. On kyllä ihan eri meininkiä kuin silloin ensimmäisen juoksun aikana... Jane jättää ihania hajumerkkejä n.50 metrin välein, kun ollaan kävelyllä, ja on koko ajan nenä kiinni jossain tolpan juuressa. Aavistuksen myös ehkä sellainen poissaoleva ja kauhee piipaaminen pihalle ollu tässä parin päivän ajan :( Näkyipä tuossa yks päivä jo irtokoirakin meidän pihapiirissä ja siinä oltiin perheen voimin ottamassa koiraa kiinni. On tainnut viimein Jane sekoittaa jonkun pään! :D :D

Janella juoksu

No nyt se Janen juoksu on sitten alkanut. Ollaan taas Janen kanssa täällä Jyväskylässä, ja Luka on pohjanmaalla. Oishan se ollut kiva, jos ne nyt edes pikkasen aikasemmin ois alkanut, kun tulevalla viikolla päättyis täi karanteeni. Mut tulipa sitten kolme viikkoa lisää karanteenia juoksujen takia. Agilityn alkeiskurssikin starttaa ensiviikolla. Mahdollisesti Jane joutuu sitten olemaan kolme kertaa kymmenestä pois. Se on tylsä juttu, mutta pitää ainakin itse sitten mennä katselu- ja kuunteluoppilaaksi. Ohan sekin sentään jotain! :D

Sain kasvattajalta tiedon, että heti syyskuun alussa olisi Karoonan leiri. Ihan mielettömän kivaa, että jaksat Suski meille (ja tietysti myös iloksi itsellesi) järkätä mukavaa yhdessäoloa koirien ja koiranomistajien kanssa! Nyt vaan pidetään sormet ja varpaat ristissä, että mekin päästäisiin mukaan. Mielessä häilyy edelleen karvas pettymys, kun viime vuonna kokoontuminen jäi meiltä väliin, kun Janen juoksut olivat juuri silloin. Joten löytyyhän sitä jotain positiivistä näiden juoksujen ajoituksesta, eipä nimittäin pitäisi ainakaan juoksuista jäädä tänä syksynä kiinni meidän mukaan pääsy!

Agility

Jes! Saatiin Janen kanssa paikka agilityn alkeiskurssille tulevalle kesälle. 10 kertaa kuuluu alkeiskurssin sisältöön. Tarkka kurssin aloitusajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta tuskin alkaa ennen toukokuun loppua, kun ei ole vielä mitään tietoja tullut, joten täitkin on siihen mennessä onneksi/todennäköisesti kaikonneet. Ompas kiva kun on kesälle tiedossa jotain uutta, vauhdikasta ja mukavaa tekemistä! Ehkäpä Lukakin pääsee sitten esteitä kokeilemaan, kun olen ensin Janen kanssa oppinut oikean suoritustavan. ...Pikkuhiljaa alkaa myös EHKÄ näyttämään siltä, että Janen juoksut alkaisivat olla käsillä. Toivottavasti alkavat nyt saman tien, niin on nekin sitten pois tieltä ja päästään harrastusten pariin..

%¤&W##¤"%@{$€£!!!!

Voihan video! Täihän se siellä oli. Ei muuta kuin koirille Strongholdit niskaan ja imuroimaan kämppää ja pesemään koiranpeitteitä ym muita kankaita, joilla koirat elelee. Jippii, empäs mukavampaa ohjelmaa olis Wapulle keksinytkään! #¤%%&#%! Seuraavaksi perun kangasniemen näyttelyn, jonne oli tietysti ilmoitettu molemmat koirat, sekä toko-kisan, jonne olin ilmoittanut Janen.
¤#&€"#!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin ja tietysti ollaan poissa treenikentiltä nelisen viikkoa, jottei viedä tartuntaa eteenpäin. Mutta onhan se kiva, että lonkat on terveet ja metsät sulat, vaikka ei treeneihin päästäkään! Jotta jotain positiivista voisin tästä löytää, niin se olis nyt parempi, että Janen juoksu alkais pikimmiten. Muuten menee puoli treeni-/kisakautta ihan vituralleen. No, ei muuta kuin HYVÄÄ WAPPUA!

Syöpäläisiä :(

Rapsutus jatkuu.. tänään syynäsin Janen turkkia astetta tarkemmalla seulalla ja löysin kuin löysinkin pienen harmaan pisteen. Ei muuta kuin piste mikroskooppiin, ja ötökkähän se siinä. Googlen avulla tein omatoimisen tunnistuksen, koiratäi. Huomisaamuksi varattu aika eläinlääkärille, jossa toivottavasti saadaan varmistus siihen, mikä Janea rapsuttaa, ja mahdollisesti ulkoloishäätö molemmille koirille. Saa nähdä millainen karanteeniaika me saadaan, jos tuo diagnoosi pitää paikkaansa ja miten käy taas harrastuksille. No eipä maalata piruja seinille ennen kuin tiedetään varmasti mistä on kyse.

Janen terveystulokset

Janen terveystulokset ilmestyivät tänään koiranettiin. Tuloksena lonkat A/A ja kyynäreet 0/0. Mahtava juttu, että kaikki oli kunnossa!! Nyt voi sitten aloittaa harrastuskauden täydellä teholla! Olenkin ilmoittanut Janen agilityn alkeiskurssille. Saa nähdä mahdutaanko mukaan, kun tällä alueella tahtoo olla vähän tunkua.

Pääsiäisen jälkeen ollaan käyty KeHo:n toko treeneissä ja vedettiin itsekin yhdet treenit. Treenit on menneet ihan mukavasti. Haluaisin kasvattaa seuraamisen kestoa Janella.. pitemmän pätkän jälkeen alkaa paikka väljääntyä ja sitten liikkeestä maahan menoon pitää kasvattaa motivaatiota. Ollaan myös harjoiteltu noutoa sekä puisella, että metallisella kapulalla. Puisella kapulalla nouto alkaa olla ihan kivalla mallilla. Metallista alettiin vasta harjoittelemaan, ja ensi järkytyksen jälkeen sekin alkaa olla Janesta ihan ok. On sitä kyllä päätä seinään hakattukin tuon noudon kanssa! Lähinnä siis minulle ollut erittäin vaikea liike lähtä rakentamaan..

Lukalla on myös pysynyt ihan mukava into yllä tokoilussa. On sitä kuulunut kentänlaidalla supatusta, että pitäisi Lukankin kanssa mennä kisoihin, kun se kerta osaa liikkeet ja tekee töitä niin innokkaasti, mutta kyllä me Lukan kanssa tokoillaan ihan omaksi iloksi. Olen kyllä itsekin TOSI tyytyväinen meidän yhteistyöhön tällä hetkellä, joten taso pyritään säilyttämään tällaisena!

Tänään ois jälleen tiedossa tokoilua ja hakuilua. Tarkoituksena olisi päästä ihan hakuMETSÄÄN! Koirat ei taida pysyä nahoissaan, kun päästään treenipaikoille :D

Oltiin viime viikonloppuna perinteisellä siikareissulla Kirkkonummen edustalla saaressa. Koirat oli tietty mukana ja voi sitä onnea kun saivat vapaana kirmata. Luka myös kunnostautui tapansa mukaan yltiöinnokkaana vahtina ja haukkui 20 hengen porukasta jokaisen, joka ikinen kerta, kun ne lähestyivät meitä tai kun joku saapui mökeille tai kun koirat tulivat mökeistä ulos pihalle katsomaan ketä on paikalla. Janen vahtiminen vastaavassa tilanteessa on huomattavasti hillitympää, eikä se varmaan juuri haukkuisi kuin mökkiin tulijat, jos Luka ei olisi innostamassa kaiken maailman "turhaan" haukuntaan. Saaristoreissun päätteeksi olen irroitellut Janesta muutaman punkin ja Jane on muutenkin rapannut itseään normaalia enemmän, saa nähdä minkä syyhyn se on saanut :/ Viime vuonna Jane söi kavereiden makkarat, tänä vuonna Jane söi lautasellisen raakoja juustolla täytettyjä herkkusieniä pekonilla kuorrutettuna, jotka olivat tietysti samojen kavereiden omaisuutta. Ehkä se on allerginen herkkusienille :D

Leirinuotiolla

Välillä piti pitää sadetta teltassa, Jane etunenässä.

Kirkkonummella käytiin katsomassa Ollin siskon perheen uutta tulokasta Lagotto Romagnolo urospentu Pipoa. Oli se vaan söpö kiharakasa! Luka tervehti pentua välinpitämättömästi, Jane yritti alistaa ja aina välillä heilutti häntää. Sisällä leikki Janen ja Pipon välillä oli jo aika vapautunutta, mutta ehkä se olisi vielä päivän ottanut, että olisivat olleet aivan sinut toistensa kanssa. Pipo oli kyllä todella rohkea eikä se onneksi Janen kurmutuksesta näyttänyt olevan moksiskaan.

Pipo, Jane ja Luka

Pääsiäisterkkuja!

Minä ja koirat vietämme pääsiäislomaa tuttuun tapaan Ylivieskassa. Viime tiistaina päästiin jälleen vierailemaan Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Hoffien treeneissä Kannuksessa. Mukana oli vain Jane, sillä Lukalla oli ollut vähän huono olo edellisenä päivänä (näitä "lipomiskohtauksia"). Oli kyllä todella mukava päästä taas näkemään tämänkin alueen hoffisteja ja tietysti treenailemaan Janen kanssa. Jane käyttäytyikin mielestäni jälleen vallan kivasti hallissa ja tekemisen intoakin löytyi. Janen haava on myös parantunut hyvin, mitään tulehtumisen merkkejä ei ole havaittavissa. Kotosalla Luka ja Jane ovat nauttineet vapaudesta ja pihavahdin tehtävistä täysin siemauksin! Nyt myös varmistui se, että emme ole Keski-Suomessa silloin, kun seuraavat toko-kisat siellä järjestetään, joten kisat sen kuin meidän osalta siirtyvät :(

Lonkkakuvat ja paikkailua

Tänään käytiin Janen kanssa lonkkakuvissa. Lonkat ja kyynäreet näyttivät eläinlääkärin mukaan terveiltä ja sehän oli hyvä uutinen se! Toivotaan että kennelliitossa ollaan samaa mieltä. Ei muuta kuin postia odottelemaan...Jane onkin sitten ottanut aika rennosti tämän päivän :D

Eilen meille kävi myös vähän ikävämpi juttu, sillä leikin tuoksinassa Lukan hammas teki haavan Janen selkään. Onneksi oli menoa eläinlääkäriin niin saatiin sekin sitten samalla käynnillä putsattua. Jane sai myös antibiootti kuurin, sillä nuo suusta tulleet haavat kuulemma tulehtuvat hyvin usein. Nyt täällä sitten toivutaan lonkkakuvista, parannellaan haavaa ja hoffipaineihin pitänee ottaa tiukempi kuri.

Tampereen kv

Eilen käytiin Janen kanssa näytelmöimässä Tampereen kv:ssä, jonne hoffeja oli ilmoitettu peräti 44kpl. Tuomari oli Elina Haapaniemi ja tuloksena sieltä Janelle NUO H. Arvostelu löytyy kokonaisuudessaan tuolta varsinaisilta kotisivuilta. Tosi tarkkaan tuomari kävi koirat läpi nenästä hännänpäähän ja erityisesti Janen häntää tuomari tutkiskeli useampaan otteeseen. Jane käyttäyty jälleen tosi hienosti niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin. Vähän aluksi piti ihmetellä koirien paljoutta, mutta tosi hyvin Jane sopeutu tilanteeseen ja nätisti suhtautu vieraisiin koiriin. Kun odoteltiin omaa vuoroa, Jane välillä makasi reporankana ja kelli lattialla ja taas välillä leikki kaulapannalla ja hihnalla ja lelulla jne.. että oli kyllä niin täysin oma itsensä eikä näyttelytilanne nättänyt stressaavan lainkaan. Lapset kyllä saivat Janelta tutun kylmän vastaanoton.

Kyllä sitä tuli taas mietittyä tuota näyttelytouhua, että ei se oikein ole se meidän juttu. Varsinkin kun tuota ylimääräistä rahaa ei aivan älyttömästi ole ja nuo näyttelymaksut alkaa olla mun mielestä jo aika kohtuuttomissa summissa ja jos näyttelyyn pitää vielä lähteä pidemmän matkan päähän niin kalliiksi tulee se viiden minuutin pyörähdys kehässä.

Onneksi Tampereella oli kuitenkin tarjolla muutakin sisältöä päivään, kuin tuo näyttelytouhu. Miko ja Kati tulivat katsomaan Janen näytelmöintiä ja sen jälkeen päästiin treffaamaan myös Akua (Karoonan Samooja) ja Roopea (Hoffipoffi Candy King). Olipa mukava vaihtaa kuulumisia ja nähdä pojat. Janelle teki myös tosi hyvää saada vieraampia koirakontakteja! Nätisti Jane käyttäytyi myös poikien kanssa.


Huomiseksi olenkin sitten varannut Janelle lonkkakuvausajan Hiskinmäeltä. Toivotaan, että kaikki näyttää hyvältä!

Treenipäivä

Tänään oltiin sekä toko- että hakutreeneissä.

Toko-treenit alkoi aika ikävissä merkeissä, kun meillä oli tarkoitus ottaa paikalla makuuta, ja yksi uroskoira tuli Janen päälle. Tilanne oli kuitenkin enemmälti sellanen ärinä tilanne lähikontaktissa, että ei nyt onneksi mikään ihan tappomeininki kerennyt syttyä. Tosi ikäviä noin tilanteet tietysti aina on, mutta ainakin kentällä näytti, että ei se Janeen kovin kovaa kolausta tehnyt. Vähän liikaa siinä tilanteessa hämmästyksissäni jäädyin, mutta heti kun sain toimintakyvyn takaisin niin vein Janen kauemmas ja otin vähän leikkiä. Siinä sitä sitten leikittiin, ja näytti siltä, että Jane sai hyvin nollattua tilanteen, sillä se syttyi heti leikkiin. Toivotaan kovasti, ettei mitään häikkää ala myöhemminkään ilmenemään!!!

Toko-treeneissä Lukan kanssa tosi hyvä treeni. Lukalla oli intoa ja tehtiin vaikka mitä liikkeitä ja silti vaan intoa piisas ja lopuks luka pääsi vielä moikkaan ihmisiä ja se taiskin olla Lukasta aika hyvä palkka. Janen kanssa vaatimukset oli tietysti suuremmat ja ehkä juuri siitä johtuen treeni ei oikeen sujunutkaan. Taukoa kun on ollut treenaamisessa, ja aina sillon tällöin vaan käyty kentällä tokoilemassa, kotona ei juuri ollenkaan. Joten vaatimustason ois pitänyt olla Janellekin vielä matalampi, kun ei kerta olla treenattu. Kyllä Janellakin sitä intoa tekemiseen oli, mutta liikkeet tehtiin vähän sillai sinnepäin.

Energiaa riitti vielä hakuunkin. Edelleen treenattiin paikkaa ja haukkua. Eipä siitä sen kummempaa raportoitavaa. Saa nähdä aika pieneksi on käynyt meidän hakuporukka, toivottavasti saadaan uusia ihmisiä mukaan, jotta saadaan jatkossakin treenit pidettyä. Haku kun vaatii aina niitä maalimiehiä...

Talven touhuja

Kaikenmoinen treenaaminen on ollut aika vähäistä, kun ei tosiaan mitään lämmintä hallia ole käytettävissä. Ei kisoihinkaan ole oikein innostanut lähteä näillä pakkasilla, ei sillä että olisivat aikataulutkaan oikeen sopineet yhteen kisapäivien kanssa. Tarkoitushan oli saada Janen kanssa TK1 kasaan ennen kuin lumet sulaa, mutta vähän heikolta alkaa näyttämään kun tämän kuun kisapäiväkään ei sovi meille. Halusin ALO-luokan päätökseen ennen kuin alan panostamaan seuraavaan etappiin. Olen kai jotenkin niin putkiaivo, että pitää saada yksi homma päätökseen ennen kuin voi alkaa keskittymään seuraavaan juttuun.

Pienten talviunien jälkeen ollaan saatu taas Haku-porukka aktivoitumaan. Ollaankin pidetty jo useammat treenit parkkipaikkamuodossa. Lähinnä ollaan harjoiteltu koiran paikkaa maalimiehellä ja haukkua. Treenit on saatu pidettyä myös sopivan lyhyinä talvikeleihin. Jane saa varmuutta paikkaan maalimiehellä ja malttaakin jo tosi hienosti odottaa palkkaa omalla paikalla. Luka on saanut jo vähän haukkua maalimiehellä ja kokeilut ovat olleet ihan positiivisiä.

Jane on ilmoitettu Tampereen KV:een. Pitäs varmaan pikkuhiljaa alkaa kehäjuoksua harjoittelemaan. Jane pääseekin nyt ensimmäistä kertaa hallinäyttelyyn, joten uuden opettelua on luvassa. Ja toivottavasti Janen seuraava juoksu antaa vielä odottaa itseään :) Olen kaavaillut Janelle myös lonkkakuvausta huhtikuulle.

Harrastusmerkki

Meille myönnettiin hopeinen harrastusmerkki. Merkin tarkoituksena on innostaa harrastajia palveluskoirakilpailutoimintaan. Merkki voidaan myöntää henkilölle, joka on ollut esimerkiksi aktiivisesti mukana tottelevaisuus- ja maastoharjoituksissa, koulutuksissa ja koulutusleireillä. Merkkiä on ymmärtääkseni haettu SHW:n kautta SPKL:sta.

Kiitoksia vaan tärkeimmille harrastuskumppaneille Lukalle ja Janelle sekä kaikille kanssaharrastajille mukavasta treeniseurasta!!!