Agilitypaikka

Saatiin Janen kanssa treenipaikka Jyväskylän Agility Teamilta keväälle. Kiva, että alkeiskurssi saa nyt jatkoa, jotta taidot eivät pääse unohtumaan liian kauaksi ohjaajan ja koiran muistin syövereihin. Treenit starttaavat helmikuun alkupuolella. JEE.

Vetohölkkää

Yskästä on toivuttu. Yskässä oli 1-2 pahaa päivää, sitten alkoikin mennä jo kovaa kyytiä parempaan suuntaan, eli ilman lääkkeitä selvittiin.

Käytiin sitten tänään ekaa kertaa tekemässä vetohommia yskän jälkeen. Järven jäällä ei ole jostain syystä pidetty latuja yllä lumisateen jälkeen, joten ajattelin valjastaa koirat kahden koiran valjakoksi ja lähtä hölkkäämään niiden kanssa. Valjakkohölkkä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Jane juoksee aika kivasti "valjakon" kärjessä, eikä se hämmästy vedontuntua. Luka sen sijaan oli valjakossa vähän niin kuin mukana juoksijana. Hölkötteli Janen perässä hihnanpätkä löysällä :/ Sen siitä saa kun on 5 1/2 vuotta iskostanut koiran päähän, että hihnassa ei saa vetää. Tämän lisäksi matka tyssäsi useita kertoja Lukan merkkailuyrityksiin ja Janen hyökkiessä Lukan kimppuun leikkimään sekä siihen kun Jane bongasi ohitettavista pensaista jäätyneitä marjoja (jotka on sen suurta herrkua :/). Minä siellä sitten yritin parhaani mukaan pitää "valjakon" liikkeessä ja huutaa "Mennään" käskyjä. Eli kaoottisimmillaan oltiin varmaan aika hörhön näköstä sakkia. :D Vaikea päästä tehokkaasti puuttumaan siihen merkkailuun ym. haisteluun kun se vetohihna on kuitenkin aika pitkä ja se jousto heti siinä alkupäässä (ihmisestä katsottuna), että hihnan välityksellä on vaikea antaa ohjeita. Asiaa vois helpottaa se, että lähtis jonnekin tavanomaisen lenkkimaaston ulkopuolelle harjoittelemaan. Jonnekin missä ei ois juuri toisten koirien merkkejä, niin että sais ensin muodostettua koirille kuvan siitä mitä se tarkoittaa kun ne valjaat laitetaan päälle ja sitten vasta tulla näihin tuttuihin maastoihin, sillä ainakaan vielä koirat eivät ole tajunneet olevansa hommissa, vaan ihan vaan lenkillä. No, eihän noita harjoituskertoja vielä kauheasti ole takana, joten ei kun toistoja vaan ja katsotaan alkaako tekniikka kehittyä. Hauskaa on kyllä ollut!

Olen myös alkanut vähän suunnittelemaan keväälle jotain pikkuvaellusta (viikonloppu) koirien kanssa. Eilen iltalenkillä Jane harjoitteli jo koirarepun kantoa. Eipä Jane siitä mitään välittänyt vaan hienosti kuljetti kantamukset takaisin kotiin. Vetovyön hankkimisen kautta tuo koirien mukaanotto vaellukselle on alkanut tuntua paljon järkevämmältä ja helpommalta, kun on helppo ja mukava tapa pitää koirat kytkettynä eikä tarvi hihnaa kädessä kantaa. ...Joten kevättä odotellessa...

KeHo:n kannustuspalkinto 2010 ja kennelyskä

Viime vuosi päättyi mukavissa tunnelmissa kun Minulle, Lukalle ja Janelle myönnettiin Keski-Suomen hovawarttien kannustus palkinto vuodelta 2010. Kiitos vaan muille jäsenille kannustuksesta! :D Kotiin viemisinä oli suuri kiertopokaali ja toinen pokaali joka jää pysyvästi meille sekä koirille herkkuluita purtaviksi. Saimme tietysti myös vaatimuksen kirjoittaa hoffi-lehteen pienen jutun.

Tilasin itselleni ja koirille joululahjaksi vetovyön. Nyt on sitten harjoiteltu sen käyttöä. Alku oli hieman hankalaa, kun on aina opetettu, ettei hihnassa saa vetää. Pikkuhiljaa koirat tuntuvat hoksaavan mikä on homman nimi, kun valjaat puetaan päälle. Seuraavaksi pitäisi varmaan puuttua myös kaikenlaiseen haisteluun ja höynäilyyn, jottei veto katkea vähän väliä. No eipä se ole niin vakavaa, sillä kokeillaan tätä nyt aivan vaan omaksi iloksi. Olen kyllä jo tässä muutaman viikon aikana ehtinyt olemaan todella tyytyväinen ostokseeni, sillä vetovyö on todella mukava kun kädet saavat olla vapaana hihnanpidosta ja samalla koirasta tulee apua hölkkään, lumessatarpomiseen, rinteenkipuamiseen ja hiihtoonkin. Eli todella monikäyttöinen vekotin koiran kanssa luonnossa liikkumiseen! Suosittelen! Erityisesti suksilla on mahdollisuus hurjaankin vauhtiin, mutta tällöin on hyvä, jos koirilla on hiljentämis- ja pysähtymiskäskyt hallussa ;D Suosittelen myös kaikille hovawartin kokoisen koiran kanssa hiihtäjälle pikalukkoa hihnan irroitukseen, sillä joskus sille voi olla tarvetta!

Uusivuosi alkoikin sitten aika synkissä merkeissä. Luka aloitti yskimisen ja aivastelun sekä liman oksentamisen. Etsin hädissäni täältä jonkun joka määräisi meille jotain lääkettä. Ainut paikka, johon saatiin yhteys oli raviradanhevosklinikan yhteyteen perustettu pieneläinklinikka, joka vaikutti vähintäänkin epämääräiseltä verrattuna keski-suomen klinikoihin. No tärkein tuli kuitenkin hoidettua, eli saatiin resepti lääkkeisiin ja diagnoosiksi KENNELYSKÄ. No nyt yskii sitten Janekin, niin kuin olettaa saattoikin. Luka vaikuttaa kuitenkin olevan jo parempaan päin, joten ehkä flunssasta selvitään ihan ilman lääkkeitäkin. No, ollaan taas toisten koirien tapaamiskiellossa ja reippailuakin pitää nyt rajoittaa.

Tautia tapaamattomille tiedoksi, että kennelyskä on yleisnimitys koiralla oleville virusperäisille flunssille. Tartunnan voi saada muista koirista tai koiran eritteistä lenkkipoluluilla tai treenipaikoilla.

Tuntuu älyttömältä, että juuri me saadaan kaiken maailman koiratäit ja kennelyskät, vaikka meidän koirat ei edes juuri koskaan ole suorassa kontaktissa muihin koiriin!!!! No toivottavasti flunssaoireet katoavat pikapikaa ja päästään taas normaaliin touhuamisen tahtiin.

Kaikesta huolimatta meidän porukka toivottaa kaikille oikein mukavaa, hyvää, aktiivista ja tervettä vuotta 2011!