Janen luonnetesti

Jane oli ilmoitettu 28.8.2011 pidettyyn luonnetestiin Jyväskylään Palokkaan. Tuomareina luonnetestissä toimivat Marco Vuorisalo ja Katri Leikola. Luonnetestipaikka oli aika haastava koiralle, kun yleisö oli niin lähellä testausaluetta. Meilläkin oli yleisössä paljon treenikavereita ja perheenjäsenkin. Koirat keskittyivät kuitenkin testiin eivätkä pyrkineet kesken testin yleisön joukkoon.

Janen testi meni kuta kuinkin odotettuun malliin. Ainoastaan puollustus osiot olivat minulle kysymysmerkkejä, sillä meille ei ole normi elämässä tullut mitään uhkaavia tilanteita vastaan. Jane toimi Lukaa ärhäkämmin puollustustilanteessa, mutta ei kuitenkaan antanut mitään merkkejä siitä, että olisi valmis käyttämään hampaitaan. Tilanne voisi tietysti olla toinen jos minäkin käyttäytyisin hätääntyneesti. Uhkaustilanteissa Jane kuitenkin pysyi koko ajan tilanteessa, eikä yrittänyt lähteä karkuun ja haukkui uhkaa kohti. Vähän etäisyyttä on välillä syytäkin ottaa uhkaan, mutta silti rintamasuunta pysy hyvin uhkaa kohti. Pimeässä huoneessa Jane oli vähän vaisumpi kuin olisin osannut odottaa, mutta ehkäpä siinä alkoi Janella jo painaa testin kuorma eikä pimeässä huoneessa liikkuminen ollutkaan enää kovin vapautunutta. Jane löysi myös ennen minua tuomarit ja Jane olisi ehkä kaivannut heiltä vähän vahvistustusta ja kehuja, kun mitään ei kuulunut vaan tuomarit vaan seisoivat jäykkinä niin alkoi Janeltakin vähän usko loppua. Lopulta Jane kuitenkin minut löysi. Tynnyristä ja kelkasta Jane palautui äkkiä mutta haalari pääsi pelästyttämään Janen pahemman kerran ja siitä jäikin Janelle vahvempi muistijälki.

Tuomarit luonnehtivat Janea niin, että taistelutahto on se Janen "juttu" ja sillä se yrittää selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Pimeässä huoneessa, jossa ei voikaan taistella onkin sitten keinot vähän vähemmässä. Janella on tuomareiden mielestä KANTTIA :). Koiraa saatiin kuitenkin testissä kuormitettua ja pehmeyttäkin testissä näkyi (muun muassa tuossa haalari kohdassa). Myös ohjaaja sai kiitosta koiran kehumistavasta :D

Tässäpä olisi videota testistä katseltavaksi!

Epäviralliset möllikisat

Meillä oli tänään viikottaisissa agilitytreeneissä möllikisat. Koirakoita oli paikalla kaksi peruskoirakkoa sekä yksi vieraileva osaavampi koirakko. Luvassa oli siis vähintään ykkösluokan hyppyrata, eli kontakteja ei radalla ollut. Radalla oli ensin kolmen esteen alkusuora, hyppy, rengas, hyppy ja sitten yhdeksänkymmenen asteen kulmassa seuraava hyppyeste, josta putkeen. Putkesta takaisin edellisen esteen yli ja pöydälle. Pöydän jälkeen jatkettiin hieman haastavampi estekuvio ja sitten taas putki ja kaksi hyppyestettä.

Osaavampi koirakko pääsi aloittamaan radan ja me saatiin katsoa suorituksesta vinkkejä. Kyseisen parin pöytä meni läpijuoksuksi ja koira jätti renkaan hyppäämättä. Sitten oli meidän toisen peruskoirakon vuoro. Heillä oli vähän ongelmia siinä, ettei koira meinannut pysyä paikoillaan lähdössä. Koira varastikin lähdössä ja ohjaajalla oli tästä johtuen kiire pöytään asti ja niinpä muutama kohta radalla meni vähän hermoiluksi, kuitenkin virheettä. Pöydällä ei koira myöskään pysynyt vaan pöytä piti ottaa uudestaan kolmeen kertaan, jonka jälkeen rata meni jälleen ihan mukavasti. Lopussa tais tulla vielä joku kielto. Viimeiseksi oli meidän vuoro. Jane pysyi hienosti alussa odottamassa ja sainkin siihen parin esteen etumatkan. Alku rata meni todella hienosti. Pöydälle hidastin Janen vauhtia vähän liiaksikin, mutta muuten se sujui hyvin. Myös loppupätkän ohjauskuvio meni nappiin, mutta kahden viimeisen hyppyesteen ohjaus levisi, josta johtuen Jane teki turhan suuren karteen, eikä oma paikkakaan ollut hyvä, vaan olin menossa viimeisen esteen siivekettä päin. Niinpä viimeiseltä hyppyesteeltä kielto ja uusinta hypyltä riman pudotus joten virhepisteitä 10. Aikakin oli ihan mukava, hävisimme muistaakseni vain muutaman sekunnin Janea puolet pienemmälle vauhtitykille ja kun ottaa huomioon, että heilläkin pöytä meni läpijuoksuksi... Tällä tuloksella liikeni sija 1/2. Olin kyllä aivan mielettömän tyytyväinen meidän suoritukseen! Jane toimi ihan loistavasti, seuras ohjausta ja suoritti kaikki esteet varmasti. Saatiinpa palkkioksi pientä purtavakin, minä sain Pepe-lakun ja Jane pihvitikun.

Parin viikon päästä alkaa JAT:lla syysjakso ja me saatiin iloksemme paikka myös syksyn ryhmästä. Syksyllä ollaan Janen kanssa möllitason ryhmässä ja saatiin samaan ryhmään myös toinen hovawartkoirakko Mona ja Luna (Damirazin Gaunis Gimma), joten innolla kohti uutta agilitykautta! Kuka tietää, ehkä jo ensi syksynä kisataan virallisissa epävirallisissa kisoissa :D

KeHo:n treenit

Tiistaina oli taas minun vuoroni vetää KeHo:n toko/tottis treenit. Paikalla oli taas ihan mukava määrä koirakoita, vaikka keli ei meitä suosinutkaan. Treenien alkuvaiheessa satoi oikein kunnolla ja koirat saivatkin tottistella sadeasuisten ihmisten keskellä. Koirat eivät tuumanneet mitään lepattavista sadetakeista, vaan liikkeiden suoritus sujui niiltä ihan normaaliin malliin. Lainehtiva maa sen sijaan teetti muutamalle pientä epäröintiä. Päätettiinkin jättää pääasiassa istumiset ja maahanmenot tekemättä, vaikka siinä tilanteessa olisi toki voinut harjoittaa koiraansa toimimaan kelissä kuin kelissä :D

Me hiottiin Janen kanssa muutamaa Avo liikettä: kaukokäskyjä, hyppyä, noutoa sekä luoksetulon pysäytystä. Liikkeet on ihan ok mallilla, mutta toistoja ja viime hetken viilausta saa vielä tehdä ennen kisoja. Janen kanssa on taas päässyt pohtimaan, että miten joku tietty liike olisi parasta yrittää opettaa juuri Janelle.. saapa nähdä miten mun metodit pelittää tosi toimissa ;D Viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Janen luonnetesti, toivottavasti saan videoitua sen.

Lukan kanssa tehtiin totuttuun tapaan Alo luokan liikkeitä. Lukan kanssa ollaan menty eteenpäin siinä, että se on nykyään innokas ja keskittynyt tekemään minun kanssa. Välillä kun kentällä on toisia koiria tai kentällä on ollut aiemmin muita koiria, niin kuin eilenkin useampi narttu ja pentukin, niin välillä nenä vie mennessään, mutta Luka lopettaa haahuilun heti kun käsky tulee tehdä jotain muuta. Pitkä seuraaminen on juuri siksi haastava, kun käskyn saa antaa niin harvoin. Lukalle tekis hyvää käydä jossain vieraassa porukassa treenaamassa aina välillä ja sitten jos siltä tuntuu niin pitäis pohtia sitä palkkausvälin pidentämistä.

Jänis istui maassa...

Ollaan käyty aina välillä pyöräilemässä ja se onkin sujunut ihan mukavasti. Pyörälenkillä koirat saa painella reipasta ravia, ja se tekee varmasti hyvää niiden lihaskunnolle. Aiemmin olen pitänyt koirilla kuonopantaa yllättävien tilanteiden varalle, jos olen pyöräillyt kaupungissa. Nyt muutaman viime kerran olen pitänyt koirilla pelkkiä valjaita. Ensimmäinen lenkki meni tosi kivasti, eikä minkäälaisia vaaratilanteita tai hallintaongelmia ollut. Toissa päivänen pyörälenkki olikin sitten aikamoista haipakkaa! Oltiin aika myöhään liikkeellä ja city-pupuja tuntui tulevan vastaan vähän väliä. Lukahan ei niistä välitä juurikaan, mutta JANE! Neidin mielestä tien yli vilistävä pupujussi on lähes vastustamaton juttu. Ekan pupun kohdalla sain Janen pidettyä aisoissa, mutta toisen pupun kohdalla en voinut muuta kuin päästää irti :/ Olipas järkyttävää katsoa kun koira säntää lähiöalueella pupun perään. Muutamassa sekunnissa Jane katos jo näkyvistä enkä enää tiennyt mihin suuntaan se lähti. Kauhulla ajattelin lähellä menevää hieman isompaa tietä ja näin jo sieluni silmin Janen säntäilemässä siellä autojen välistä. Olli ja Luka lähtivät tien suuntaan ja minä pujottelemaan asuinalueen pikkuteitä. Heti kohta vastaan tuli länsiylämaanterrieriä ulkoiluttava mies ja kysyin häneltä, ettei hän ollut sattunut näkemään vaaleata koiraa. Mies oli nähnyt Janen ja viittoi suuntaa mihin se oli mennyt. Onneksi Jane oli lähtenyt jatkamaan rannan suuntaisesti, eikä ollut mennyt tiellepäin. Huutelin rantatiellä Janea ja vähän ajan päästä tien toisesta päästä alkoi lähestyä minua kohti juokseva koira. Vähän ennen minua Jane pysähtyi seisomaan epäilevän näköisenä, ihan niin kuin se olisi miettinyt, että olenko se todella minä. Lopulta Jane kuitenkin juoksi mun luo kieli polvissa roikkuen, käytiin rannassa juomassa vähän vettä ja lähdettiin sitten etsimään Ollia ja Lukaa. Jane oli aivan maitohapoilla ja käveli vähän aikaa epäpuhtaasti hieman toista etujalkaa ontuen. Eipä siinä auttanut kuin kääntyä kotiinpäin ja mennä hiljalleen. Kotimatkalla nähtiin vielä tien yli menevä sorsajoukko (joiden perään Jane olis aivan vimmalla mennyt) ja yksi tien yli menevä pupu, jonka perään Jane jälleen yritti sännätä, mutta sain pysäytettyä sen. No, lopulta päästiin kuitenkin koko joukko kotiin ehjin nahoin, mutta päätin kyllä, että etenkin ilta-aikaan Jane juoksee kuonopanta päässä, ihan omaksi parhaakseenkin.

No ei tässä vielä kaikki. Noin viikko sitten Jane lähti kissan perään. Onneksi heti kohta takaa-ajon lähdettyä käyntiin kissa löysi puun johon kiivetä ja takaa-ajo päättyi siihen. Kävin vielä seuraavana päivänä tarkistamassa, että kissa oli päässyt puusta alas...

Eilen oltiin metsässä ja EIKÖHÄN JANE TAAS LÄHTENYT JONKIN PERÄÄN. Onneksi nyt ei ollut teitä lähistöllä, eikä ainakaan tarvinnut sitä pelätä, että koira juoksisi auton alle. Siinä me sitten Lukan kanssa istuskeltiin ja odoteltiin, että Jane tulisi takaisin. Aika kauan sillä meni, ja ajattelin jo huolissani, että toivottavasti ei juokse liian kauas ja joudu eksyksiin. No kyllä se sitten lopulta tuli kun sitä viheltelin. Taas roikkui kieli polvissa ja vilvottellu syvässä lätäkössä maistui.

Kysymys kuuluu, voiko saallille lähtemisestä kieltää ja rankaista?! Itse olen suhtautunut niin, että kun se on viettitoiminto niin ei siitä voi kieltää eikä rangaista, koska koira ei voi mitään reaktiolleen. Olli kuitenkin sanoi, että kyllähän nälkä on sekin vaistomainen toiminto ja silti koiraa kielletään kun se esim. varastaa ruokaa, vaikka koiran näkökulmasta koirahan vaan hankkii itselleen ruokaa selviytyäkseen hengissä. Samoin toisille koirille rähjääminen on sekin viettien ja vaistojen ohjaamaa toimintaa, ja siitäkin kielletään ja opetetaan koiraa toimimaan toisin. Joten eikö samalla logiikalla koiraa voisi kieltää ja rankaista, jos se yrittää nykäistä tai rynnätä saaliin perään? Jos koira on päässyt karkaamaan saalliille, ja tulee lopulta takaisin, silloin taas on myöhäistä rankaista.

Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutus

Koska viikonlopusta oli tulossa synkkä ja yksinäinen, kun Ollikin on ollut reissussa, päätin ryhdistäytyä ja mennä kuunteluoppilaaksi Vappu Alatalon hyppytekniikan peruskurssille, kun kerran edullisesti pääsin. Vappu soveltaa käsittääkseni Susan Salon kehittämiä hyppytekniikkaharjoituksia, joiden avulla on tarkoitus saada koiran hyppytekniikkaa kehitettyä agilityä varten. Tavoitteena on tietenkin saada koira käyttämään lihaksiaan ja kroppaansa oikein, jotta hypyt olisivat mahdollisimman vähän kuluttavia koiran kropalle eikä koira näin ollen menisi rikki.

Viikonlopusta jäi käteen paljonkin. Päällimmäisenä tietysti hyppytekniikkaa kehittävät harjoitukset. Koiran tulee keskittyä hyppyihin ja käyttää aistejaan hyppyjä hypätessä, eikä vain räiskäistä rimoista yli. Koiraa voi harjoittaa esteen etäisyyden hahmottamisessa (niin, että esim. ponnistus tulee oikea-aikaisesti) ja hyppykorkeuden hahmottamisessa. Koiraa opetetaan myös käyttämään takapäätään oikein ponnistuksissa ja pitämään etupäätä oikeassa hyppykylmassa, jotta rimat pysyvät ylhäällä.

Hyppytekniikkaa on hyvä opetella, vaikka radalla ei olisikaan näkyviä ongelmia, kuten riman tiputtelua. Mitä parempi koiran hyppytekniikka on, sitä "koiraystävällisempiä" hypyt ovat. Agilityharjoittelussa koiralle pitää antaa aikaa opetella pyydetyt hyppykuviot, riman pudotuksesta ei ole syytä torua tai rankaista koiraa. Uudet kuviot esteillä (persjätöt, valssit, pakkovalssit, tiukat käännökset, takaa kierrot, slalomit ym ym..) tulisi aina opetella mahdollisimman matalilla rimoilla. KOIRALLE PITÄÄ SIIS AINA ENSIN OPETTAA TIETTY KUVIO JA VASTA KUN KOIRA ON SEN SISÄISTÄNYT VOIDAAN RIMAN KORKEUTTA VÄHITELLEN NOSTAA. Koiran fysiikasta on syytä pitää hyvä huoli ja koiralla tulee olla lihasvoimaa. Koira on myös syytä huoltaa säännöllisesti fysioterapeutilla tai vastaavalla asiantunijalla.

Viikoittaisiin agilitytreeneihin on hyvä sisällyttää hyppytekniikkatreeniä. Treeneissä on myös hyvä käyttää radalla erikorkuisia esteitä ja estekorkeutta on hyvä vaihdella eri toistojen välillä. Aloittelijoiden on syytä tehdä erikseen hyppytekniikkatreeniä ja hypyttää ratapätkillä/radoilla medikorkeuksilla (maxi-koirat). Vasta kun koiran hyppytekniikka on hyvällä tasolla, voidaan ratatreeniin sisällyttää maxi-korkuiset rimat ja silloinkin rimojen korkeutta tulee vaihdella.

Niinpä se vaan viikonloppukin sitten hurahti ja Ollikin on jo kotimatkalla. Saapas nähdä, vieläkö illalla jaksais tehdä koirien kanssa toko-juttuja vai jääkö ens viikkoon...

Tiistain tokoilut

Eilen kävin kentällä muistuttelemassa koirien mieliin tottelevaisuuden oppeja. Hyvin olivat opit säilyneet koirien mielissä, vaikka treenattu ollaan todella laiskasti. Treenit menivät kirkkaasti yli odotusten, suorastaan loistavasti. Lukalla oli intoa ja se muistaa käskyt todella hyvin. Myös seuraaminen on parantunut ja alkanut selkeästi tuntua Lukasta mielekkäältä. Häiriöt ovat silti sille välillä vaikeita. Sami oli pitkästä aikaa kentällä, ja kun Sami tuli lähemmäs liikkeen suorituksen aikana ei Luka meinannut millään pystyä keskittymään liikkeeseen vaan tuijotti ja haisteli vain Samia kohti. Muuten liikkeet on Lukalla aika varmassa hallussa ja lähes joka kerta joku kysyy kentällä, että miksei mennä Lukan kanssa kokeeseen...

Jane teki sekin hyvää ja innokasta työtä. Sen työmotivaatio on niin mieletön, että se hämmästyttää mua joka kerta vaikka sen tiedostankin. Jotenkin se on vaan niin liikuttavaa, miten se on aivan väsymätön ja tekee kaiken mitä pyydetään ja vielä enemmänkin. Janea parempaa harrastukoiraa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Yhtä hyviä varmasti löytyy, mutta kaiken kaikkiaan Janella on kaikki mitä harrastamiseen tarvitaan ja uskon, että sen kanssa voisi kisata missä lajissa tahansa. Rajoitukset tulevat lähinnä omistajan puolelta ja omistajan harrastusaktiivisuudesta. Kasvattaja saa olla tyytyväinen kasvatustyöhönsä kun on saanut kasattua tuon täydellisen paketin. Mitään enempää en olisi voinut aikoinani pennunostajana toivoa! Noh, tunteilut sikseen ja takaisin treeneihin... Kaikki avoimen luokan liikkeet menivät siis hyvin. Sattui meille pieni onnettomuuskin kun Jane hyppäsi estehyppyä. Juuri kun Jane oli hyppäämässä estettä se näki sivusilmällä kun minä kaivoin taskusta palloa heittääkseni sen Janelle palkaksi esteen toiselle puolelle. Jane pysäytti hyppynsä, kun se näki, että kaivan jotain taskusta ja tipahti hyppyesteen päälle. Onni onnettomuudessa oli se, että este oli jo ennestään aivan hajoamaisillaan, joten luulen, että este petti Janen alta aika helposti, eikä näin ollen vastannut kovasti Janen mahaan. Pahalta tilanne kuitenkin näytti. Jane ei kuitenkaan tilanteesta hämmentynyt vaan kipaisi hakemaan palloa, jonka olin jo ennättänyt heittämään. Jane ei päästänyt ulausta, ei mitään, vaikka este hajosi aivan kasaksi. Jane ei ole tuntunut aristavan mitään kohtaa ja tarpeet on tehty normaalisti, joten toivoa saattaa, että tilanteesta selvittiin pelkällä ihmisväen säikähdysellä. Janelle ei tuntunut jäävän tilanteesta minkäänlaista mörköä, ja kun tänään kannoin esteen sisälle, haisteli Jane estettä häntää heilutellen...

Olli lähti tänään kalareissuun ja vei auton. Nyt kun olen "loukussa" kotona (noin 3km Jyväskylän ydinkeskustasta :) ) niin ajattelin ryhdistäytyä tokoilussa. Joka päivä voisi pitää pienet treenit ja hioa yksityiskohtia. Nyt taidankin käydä lukemassa avoimenluokan säännöt ja käydä selailemassa kisakalenteria :D

Mustikassa ja ulkoilureitillä

Toissa päivänä me oltiin koko perhe Kuusalla mustikassa. Minä, Olli ja Jane poimittiin mustikoita. Luka keskittyi muihin juttuihin. Koirat sai olla lähes koko ajan irti ja kaikki sujui aivan mukavasti. Koirat eivät kaataneet temutessaan mustikkaämpäreitä eikä muita mustikanpoimijoita käyty haukkumassa, vaikka yksi partio olikin hetken näköetäisyydellä. Oltiinkin ihan kiitettävä tovi metsässä ja loppuajasta koiratkin tyytyivät vain makailemaan sammalmatolla. Kotiin tulomatkalla käytiin ihailemassa paikallisia vesistöjä ja koirat saivat käydä pikaisesti uimassa/kahlaamassa. Kotona olikin sitten kaksi tyytyväisen väsynyttä sesseä ja ihmisväellä suuri mustikanperkuu-urakka edessä (joka on muuten vieläkin kesken).

Tänään olikin sitten vähän viileämpi päivä. Minä siitä innostuneena valitsin Keski-Suomen ulkoilukartasta sopivan reitin, pakkasin reppuun eväät ja juomat, otin mukaan vetovaljaat ja haarapalan sekä valjaat koirille. Lisäksi pakkasin Janelle kannettavaksi koirarepun, jonne pakkasin koirille juotavaa: kaksi puolen litran pulloa tasapainotettuna sivutaskuihin. Ajatuksena oli, että koirat saavat kantaa omat juomansa, ja että Janella on extrahommaa, jotta se ei ehdi säntäillä jokapuolelle ja sekoittaa naruja :) (puoli litraa vettä per koira per 10 kilsaa oli aika sopiva määrä vettä tällaisena perus kesäpäivänä. 7,5 kilsan lenkin jälkeen vettä oli vielä vähän jäljellä. Autolla kaadoin lopun veden koirankuppiin, ja koirat joivat sen kotimatkan aikana.)

Valitsin reitiksi Muuramenharjun ulkoilureitin, koska se oli lähellä ja tuntui olevan hyvin merkitty. Niinpä suuntasin koirien kanssa Muurameen, puin koirat valjaisiin, heitin repun selkään sekä itselle että Janelle ja lähdettiin matkaan. Polku oli leveä pururatatyyppinen ja aivan kohtuullisesti merkattu. Muutama risteyskohta tuotti hieman päänvaivaa, kun siellä oli useita risteäviä polkuja ja teitä. Maisemat olivat kuviaa mäntykangasta hiekkaharjulla. Harjun päältä puiden välistä välkkyi Muuratjärvi ja kävipä polku aivan rannassakin. Siellä oli pieni hiekkaranta ja jossain kohtaa olisi varmasti voinut koiriakin uittaa. Päätin kuitenkin olla päästämättä koiria veteen, koska ne oli puettu valjaisiin ja Janella reppukin selässä. Käveltiin yhteensä noin 7,5 km lenkki. Pidettiin yksi juomatauko ja yksi eväs+juomatauko. Matkan varrella nähtiin porukkaa mustikassa ja polulla kolme kertaa ihmisiä, suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin käveleskellä aivan keskenämme. Maisemat olisivat voineet olla vähän vaihtelevammat ja itse olisin tykännyt hieman pienemmästä polusta, niin ois tuntenut enemmän olevansa luonnonhelmassa... Toisaalta eipä iskenyt missään vaiheessa hätä, että olis ollut eksyksissä. Jokatapauksessa olipas vaan mukavaa vaihtelua lähiön asfaltti kävelyille! Suosittelen ja voin sanoa, että tuo 7,5 kilsaa meni maastossa todella vaivattomasti! Oikeastaan tuon lyhempää reittiä ei kannata harkita, jos ei halua olla heti takaisin autolla. Meinasin ensin nimittäin kävellä 5km lenkin, mutta kun olin kävellyt kolme kilsaa huomasin ajatuksen olleen lähinnä naurettava siihen kaikkeen vaivaan ja varusteluun nähden, että oltiin tultu paikalle oikein autolla, otettu mukaan eväät, vetovyöt+ valjaat ja koirareput sun muut härpäkkeet. Matkan puolesta olisin kävellyt ihan mieluusti koko 10,1 km lenkin, mutta loput 2, 5 kilsaa ei ollut reittinä oikein houkutteleva. Se meni jo liian lähelle asutusta ja urheilukenttää, ja siellä ois varmasti tullut jo huomattavasti enemmän väkeä vastaan, koiran ulkoiluttajia sun muita. Lisäksi se olisi ollut erillinen lenkki autolta, kun olin tullut siihen 7,5 km lenkiltä, joten päätinpä sitten pakata kimpsut ja kampsut sekä koiruudet autoon ja lähteä kotiinpäin. Ajatuksena oli ottaa kamerakin pitkästä aikaa mukaan ja laittaa ulkoilupartiosta kuva blogiin, mutta tottahan se kamera sitten unohtui ottaa matkaan, joten eipä ole tästä(kään) reissusta kuvia esiteltäväksi :(