Lukan ja Janen kuulumiset

Kotisivut

2012-02-20T08:34:00.001+02:00

Lukan ja Janen kotisivut ovat jälleen toiminnassa. Kotisivujen osoite on muuttunut ja ne löytää nykyään osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/lukajajane/

Sivuille pääsee myös tuosta blogin oikeassa laidassa olevasta palkista klikkaamalla tekstiä "Kotisivuille".

Päivitystä

2012-02-19T10:32:00.000+02:00

Pitkästä aikaa päivitystä pukkaa ja blogissa uusi ilme.

Janella oli tuossa juoksu ja Luka oli jälleen evakossa Pohjois-Pohjanmaalla. Olipas siellä ollut draamaa taas kerrakseen muutamaksi viikoksi. Alkutilannehan oli se, että kun Luka meni vanhemmilleni hoitoon niin äiti siellä valmiiksi odotteli käsi kipsissä 40 kiloista koiraa vieraisille. Ja kipsihän äidillä oli seurausta koirien viime lomasta heidän luonaan uutena vuotena. Äiti kun oli ollut koirien kanssa lenkillä ja koirat siis metsätiellä irti. Vastaan oli tullut ihmisiä ja äiti oli pysäyttänyt koirat ja alkanut laittamaan niitä hihnaan. Jane oli saatu hihnaan ja kun äitee oli laittamassa Lukalle hihnaa Jane oli nykäissyt ihmisiä kohti sillä seurauksella, että äidin vasemman käden pikkusormi ja nimetön menivät poikki ja kääntyvät sivuttain. Äitipä siitä sitten lekuriin läksi ja käsi kipsattiin viideksi viikoksi. Nyt sormia kuntoutetaan, että niiden toimintakyky palaisi ennalleen. Ja minä hänen ihastuttava tyttärensä soitin hänelle jälleen Janen juoksujen alettua, että voivatko he ottaa Lukan hoitoon ja sopihan se.

Pohjanmaalla Lukalla on alkanut vähän tunteet kuumenemaan naapurin uroskoiraa kohtaan kun naapurin uros kuvitttelee voivansa tallustella meidän vanhempien pihalle muina miehinä irtiollessaan. Ja niinhän se yleensä voikin, mutta silloin kun meidän koirat ovat siellä niin ne eivät enää moista sulata vaikka aikoinaan tehtiin joskus yhteislenkkejäkin. Nykyään tosiaan pojille pukkaa aika helposti rähinänpoikasta ja jotain pientä kärhämää heillä oli tälläkin kertaa ollut sillä seurauksella, että Luka sai ainakin korvaansa haavan. Naapurin koiran vaurioista ei ole tietoa, toivottavasti ei mitään pahempaa. Lenkeillä saakin olla tosi tarkkana, ettei naapurin koira ole päässyt irti, sillä se tuppaa seuraamaan meidän jälkiä ja hajuja ja ilmestymään milloin mistäkin. Siitä ei sinänsä ole suurta harmia, koska se ei ole mikään riidanhaastaja ainakaan sillä tavalla, että se kävisi kenenkään päälle, mutta se on hyvin itsevarman oloinen ja aika röyhkeä joka saa luonnollisesti Lukan näkemään punaista. Janehan taas luonnollisesti syttyy sekunnissa tuhannesta sataan eikä kyllä jää katselemaan sivusta mikäli hänellä on mahdollisuus valita.

Tämän lisäksi Luka pääsi käymään myös eläinlääkärissä Pohjanmaan reissulla. Äiti oli antanut sille Hubertin kuivatun härkäpuikon pureskeltavaksi ja sitä oli jäänyt jumiin sen suuhun. Koira oli ollut ihan tuskissaan ja alkanut raapia vimmatusti kuonoaan. Äiti oli yrittänyt tutkia suuta muttei ollut löytänyt mitään tunnustellessaan. Niinpä äiti oli päättänyt viedä koiran eläinlääkäriin, sillä koira vaikutti niin hätääntyneeltä ja äiti pelkäsi sen repivän kuononsa hajalle ja puhkovan silmänsä. Eläinlääkärissä Luka oli rauhoitettu ja eläinlääkäri oli poistanut kitalaesta/hampainevälistä tosi tiukassa ollutta mönjää. Eläinlääkäri ollut ihan kauhuissaan "aineesta" ja sanonut äitille, että asiasta kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä valmistajaan. Joten muistakaahan aina, ettei niissä koiran herkkupakkauksissa turhaan lue, että "anettava valvonnassa".

Että sellaista, välillä sitä tosissaan odottaa sellaista aikaa kun edes toinen koirista olisi leikattu ja ne voisivat olla huoletta saman katon alla. Ja välillä sitä taas miettii, että kuinkahan kauan näin isoja koiria voi jättää vanhempien vastuulle. Heillä ei kuitenkaan ole enää samalla tavalla voimaa, eivätkä he osaa varautua kaiken maailman tilanteisiin etukäteen. Puhumattakaan siitä, että he osaisivat toimia niissä tilanteissa "oikein" kun tilanne tulee yllättäen, tai että heillä olisi edes riittävää auktoriteettiä koirien silmissä, niin että heidän käskyjään kunnioitettaisiin.

Janen kanssa on käyty ensimmäistä kertaa tälle talvelle hiihtämässä ladulla. Hiihto sujui ihan kivasti, ja tällä kertaa Jane malttoi juosta aikalailla latua pitkin eikä säntäillä ympäriinsä. Alkuvauhti vaan oli neidillä aika kova ja loppumatkasta vetohommat ei tahtoneet enää kiinnostaa. Pitäis varmaan ottaa ihan lyhkäsiä pätkiä tai sitten yrittää saada alku rauhallisemmin käyntiin niin, ettei loppulenkistä jäisi koiralle tylsä fiilis. Käytiin myös PITKÄSTÄ AIKAA Toko-treeneissä Keski-Suomen hoffien kanssa. Vaikka liikkeitä ei olla juurikaan harjoiteltu kotosalla Jane teki aivan mahtavaa työtä! Pikkuisen se tahtoo luoksetulon pysäytystä odotella luoksetulossa. Pitää nyt vaan harjoitella kovasti ilman pysäytystä ja luottaa siihen, että se pysähtyy sitten kun on tarpeen esim. kisoissa. Eilen tottisteltiin kotipihalla Lukan ja Janen kanssa ja nekin treenit meni hyvin. Pikkuhiljaa tekis mieli käydä vähän tokon kevään kisakalenteria katselemassa :D Muutamiin agilitytreeneihinkin ollaan tänä vuonna päästy. Ensi kerralla olisi jakson viimeiset treenit ja luvassa jälleen epäviralliset mölllikisat. Sen jälkeen alkaa uusi kausi ja vaihtuu ohjaaja. Mielenkiinnolla odotellaan uusia tuulia, kun vaan jostain kukkaronpohjalta löytyisi niin paljon killinkejä, että sais osallistumismaksut maksettua... :)

Viime viikkojen puuhia

2011-12-11T19:10:00.004+02:00

Viime viikonloppu hurahti Itä-Suomessa Kerimäellä ystäväpariskunnan mökillä. Olipas kiva olla luonnon helmassa rauhoittumassa arjen kiireistä! Mökki oli ihanasti järven rannalla ja naisväki ja koirat ehtivät ulkoilemaan kauniissa maisemissa sillä aikaa kun miehet kävivät vesillä. Pitkästä aikaa kamerakin pääsi mukaan ja oli oikein aikaa valokuvaukselle.

Tänä viikonloppuna Janen kasvattaja Suski kävi agiliitelemässä koiransa Pihkan kanssa JATin järjestämissä kisoissa täällä Jyväskylässä. Samalla palaveerattiin Janen pennutuksen tiimoilta. Näillä näkymin Janelle suunnitteilla pentuja vuoden 2012 loppuvuodelle.

Toko AVO 11.9.2011

2011-09-11T18:37:00.009+03:00

Mitäpä sitä turhaan välipäiviä pitämään. Ajateltiin urakoidan Janen kanssa tämä viikonloppu oikein olan takaa. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Keuruuta. Siellä oli Keuruun Seudun Kennelkerhon järjestämä tottelevaisuuskoe. Koe pidettiin hiekkakentällä. Tällä kertaa otin Lukan mukaan Janen kiusaksi. Yritin luoda sellaista treenimäisempää tunnelmaa: Lukakin oli mukana, kuten normaalisti treeneissä ja pääsi ensimmäisenä autosta ulos tekemään toko-liikkeitä. Siinä odotellessa Janella into kasvaa.

Avoimessa luokassa oli kuusi osan ottajaa, me oltiin suoritusvuorossa viimeisenä. Tuomarina toimi Juha Kurtti. Paikalla makuu meni vähän penkin alle, mutta se olleellisin oli kunnossa, eli koira pysyi maassa :D. Yksilösuorituksessa sain rauhoiteltua Janea pikkuisen hetken ennen kehään menoa ja se olikin "selvästi" (ainakin omistajan silmissä, ehkä oikeampi ilmaisu olisi hiukkasen :D) rauhallisempi kehässä kuin eilen :D Koska Jane oli hiukan rauhallisempi keskittyi se myös paremmin, eikä liikkeissä ollut niin paljon ylitseampuvaa innokkuutta. Pistesaldo tänään 186 pistettä ja Kunniapalkinto sekä sijoitus 1/6.

Tulokset:

Paikalla makaaminen: 10

(Tässä tuomarilta meni kyllä meidän kämmäykset ihan ohi. Jouduin antamaan Janelle kaksi käskyä sekä maahan menossa, että ylösnoustaessa. Sanoin käskyt isoon ääneen ja sen jälkeen kuin muut olivat jo käskyt antaneet, eli oikeampi pistesaldo olisi varmasti ollut 6-8 välillä. Pienempi pistesaldo ei ois meidän ykkössijaan vaikuttanut sillä seuraavat koirakot olivat aika kaukana, mutta meidän henk. koht. pistesaldoon tietysti sillä olisi ollut vaikutusta. Paikkamakuussa piilo oli todella kaukana kentästä ja se vähän ainakin minua jänskätti. Yksi koira myös nousi paikalla makuussa ja ohjaaja pyydettiin kentälle kytkemään koira. Pääasia oli, että Jane pysyi maassa. )
Seuraaminen taluttimetta: 10

(Jane oli heti alussa rauhallisempi kuin eilen, eikä seuraamisessa esiintynyt mitään ylilyöntejä kuten pomppimista tai edistämistä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

(Tämä taisi mennä nyt niikuin treeneissäkin)
Luoksetulo: 8

(Tuomari olisi halunnut pysähtymisen olevan nopeampi. Omasta mielestä Jane pysähtyi tosi äkkiä, mutta ehkä mun käsky tuli vähän myöhässä merkkiin nähden. Ois kiva nähdä tämä videolta)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

(Peruslaatua)
Noutaminen: 10

(Tämänkin noudon Jane teki aika vauhdikkaan innokkaasti, mutta kuitenkin mielestäni vähän alemmalla temmolla kuin eilisissä kisoissa. Tuomari sanoi että seuraavissa luokissa nouto saisi olla hieman hallitumman ja siistimmän näköinen. Koira voisi siis tehdä noudon hieman rauhallisemmin ja suoralinjaisemmin ja jättää kaikki ylimääräset vallattomat loikat pois:D)
Kauko-ohjaus: 8(Jouduin antamaan kaksi ylimääräistä käskyä, yhden molemmissa istumisissa)
Estehyppy: 9

(Hyppy oli hyvä, jälleen luoksetulossa tunki kuonon liivin alle, mutta ei varsinaisesti tökännyt/törmännyt niin kuin eilen)

Kokonaisvaikutus: 10

(Tuomari kehui erityisesti meidän seuraamista ja mun käskytystä sekä yhteistyötä. Tuntui tykkäävän meistä kovasti. Ja sanoi, että anna koiran olla näin innokas vielä ainakin vähän aikaa (viittasi lähinnä ylempien luokkien suorituksiin, joissa ei välttämättä tarvis sitä VALLATONTA innokkuutta enää niin näkyä).

YHTEENSÄ: 186 pistettä ja KP

Ruusukerinsessa

Kuva terveiset myös Lukalta!

Luka ei ollut ollenkaan niin häiriötä ottava Keuruun kisapaikalla. Sehän tottisteli mun kanssa sielläkin! Toki nenä painui maahan aina väliajoilla ja kun mentiin lähelle jotain pusikkoa missä koirat oli käyneet lirillä mutta oikeasti ihan yllättävän hyvin se oli innostunut minun kanssa tekemään. Varmasti kehässä ne paikat missä muutkin on maanneet ja jossa sen pitäis seistä tai maata paikallaan olis vaikeita, mutta oishan se joskus ihan kiva antaa pojalle mahdollisuus näyttää minkälaiseen suoritukseen se pystyis!

Sinä samana iltana kun käytiin tuossa pari iltaa sitten treenaamassa ennen kisoja ja Jane ei halunnut tehdä mitään kun maa oli märkä, niin Lukahan teki kaiken ihan täydellisesti niin kaukokäskyt kuin luoksetulotkin. Vitsailinkin Ollille, että taidankin ottaa Lukan kisoihin :D Otin sen kanssa ensimmäistä kertaa ikinä luoksetulon pysäytyksen ja kun huusin paikka niin sehän pysähtyi. Ajattelin että Luka on tässä varmaan aika hyvä ja päätin korottaa panoksia, pyysin Lukaa jatkamaan luoksetuloa ja huusin maahan, kenttään painui, ei mitään ongelmaa. Eli mitä sitä turhaan treenailemaan, kisoihin vaan, voittajaan tai vaikka erikoisvoittajaan, meillä nimittäin tehdään sen mukaan kun ohjaaja antaa ohjeita :D On mulla vaan kaksi hienoa koiraa!

Toko AVO 10.9.2011

2011-09-10T12:41:00.006+03:00

Päästiin Janen kanssa pitkästä aikaa kisaamaan, kun Pieksämäellä järjestettiin toko-kisat. Ensimmäinen startti AVO-luokassa oli siis edessä. Tuomarina Riikka Pulliainen, oikein mukava ja asiallinen. AVO-luokka oli päivän ensimmäisenä vuorossa ja merkitty alkavaksi jo klo 9. Säännöt kun velvoittavat olemaan paikalla 1/2h ennen kisoja ja ajomatkaakin oli reilun tunnin verran suuntaansa niin herätyskello soitti ihanaa sävelmää jo 5.45. Matkaseuraksi kisoja katsomaan lähti myös Mona, ja sainkin nakitettua hänet kuvaamaan meidän kisasuorituksen.

Olin ajatellut että treenaan enemmän näitä kisoja varten, mutta jotenkin se aika on vaan humahtanut ja viime viikonloppuna tajusin etten ollutkaan treenannut paljon yhtään. Päätinkin sitten soittaa Sannalle, josko hän pääsisi Lugan (Hoffenheimin Bulvanus) kanssa treenaamaan tokoa. Se sopi heille ja käytiin sitten sunnuntaina vähän treenaamassa. Sannalta ja Lugalta, jotka ovat jo AVO luokan läpäisseet sain arvokkaita vinkkejä ja suoritusohjeita AVO-luokkaan. Se oli myös silmät avaava päivä monessa suhteessa. Tajusin, että kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys ovat vielä aivan vaiheessa. Hyppyäkään ei olla otettu moneen viikkoon ja silloinkin olen hypyyttänyt Janea vain esteen yli, en vaatinut minkäänlaisia AVO-luokan kiemuroita. Viime viikolla otettettiinkin sitten kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys tehotreeniin. Kaukokäskyt sain toimimaan aika pienellä vaivalla, mutta luoksetulon pysäytys ei lähtenyt millään toimimaan. Jane valui aina lähemmäs ja lähemmäs. Kaksi päivää ennen kisoja päätin vaihtaa merkin käskysanasta käsimerkkiin ja sitä ehdittiin treenata vain muutama kerta.

Eilen kävin vielä palauttamassa itseni maan pinnalle. Ajattelin että tehdään vielä nuo kaukkarit ja luoksetulon pysäytys. Täällä oli satanut koko päivän ja kenttä oli märkä muttei vetinen. Janen sai pakottaa maahan (makupalan avulla) ja se yritti viimeiseen asti pitää kyynärpäät ja mahan irti maasta. Kaukokäskyissä Jane näytti mulle ainakin mielessään keskisormea: "juman kauta akka, kun halusit mut tänne maahan niin täällä pysyn". Tein muutaman toiston ja aina sama juttu. Luoksetulon pysäytys menikin sitten paremmin. Jännä juttu mutta ainakin jännitys laukes siltä illalta ihan täysin. Ollikin tuumas, että hyvällä tuurilla saadaan just ja just 160 pistettä mutta todennäköisemmin pistesaldo olisi jotain 120 luokkaa :D. Kisaan lähdettiin siis aika lailla sillä mielellä, että tietyt liikkeet on hyvässä hallussa, tietyt menee onnistuessaan nappiin mutta epäonnistuessaan aivan penkin alle ja ne oli siis vielä aika huteralla pohjalla (mitäpä muuta se vois olla kun vielä paripäivää ennen kisoja vaihdetaan tekniikat ihan toisiin (luoksetulo)) :D. Joidenkin liikkeiden kohdalla onnistuminen oli lähinnä toivon varassa. Tyyliin, "kyllä se Jane osaa hypätä esteen yli käskystä, istua käskystä ja tulla luo käskystä, toivotaan että se tekee ne myös ketjussa käskettäessä :D.

Kisat järjestettiin onneksi hallissa, joten sateista ja märästä maasta ei onneksi ollut harmia. AVO-luokassa kisaajia oli 9. Jane oli koko ajan innokas, mutta liike suorituksissa ei ollut sellaista tarkkuutta kuin treeneissä. Mulla on vielä vähän opeteltavaa tuon koiran virittelyn suhteen, se on ehkä aavistuksen liian korkeassa vireessä pystyäkseen tekemään täysin keskittynyttä suoritusta. Toisaalta voi myös olla kyse siitä, että Jane tekee vähän sinne päin, kun en kisoissa voi korjata sitä missään vaiheessa lepsusta työstä ja se ajattelee työn olevan riittävän hyvää. Joka tapauksessa kisa meni hyvin ja koira oli innokas, eikä mikään liikekkään mennyt ihan täysin mönkään joten pistesaaliiksi saatiin 177 pistettä eli ykköstulos. Oltiin myös sijalla 3/9.

Tässäpä osa-alueet:
Paikalla makaaminen: 10
(Oli valppaan näköinen kun tulin piilosta ja katsoi eteenpäin, jossain vaiheessa oli vilkassut sivulle, mutta oli ollut tarkkaavaisena koko ajan.)
Seuraaminen taluttimetta: 9
(Paljon huonompaa kuin treeneissä. Alussa väljyyttä, keskivaiheilla kontakti hävis, lopussa koira edisti kohti treenireppua)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 1/2
(Tuomarin mukaan koira meni nopeasti alas, mutta laittoi kyynärpäät maahan vasta pitkän ajan kuluttua. Oisko eilisestä jäänyt vähän inho päälle, ei tätä yleensä tee, jos maa ei ole märkä.)
Luoksetulo:10
(Tämä oli hyvä, kannatti vaihtaa tekniikkaa pari päivää ennen kisoja)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Tämäkin mielestäni meidän tasoon nähden normaali hyvä suoritus, mutta mun käsky on vähän hidas, joten koirakaan ei pysähdy aivan seinään.
Noutaminen: 9
(Koira lähti kauhealla vauhdilla ja loikkas kapulan kimppuun ja toi sen mulle pienellä kaarteella ihan hyvään luovutusasentoon. Normaalisti tekee paljon hillitymmin ja "kauniimmin")
Kauko-ohjaus: 6
(Lähdössä Jane ei mennyt ensimmäisestä käskystä maahan. En tiedä mitä tapahtu, ei tuollaista tee normaalisti joku yhteyskatkos siinä oli kun sillä ei ilmekkään värähtänyt, ihan niiku se ei ois kuullu koko juttua. Jouduin siis pyytämään toisen kerran maahan. Kaukokäskyissä nousi ensimmäisen kerran vasta toisesta käskystä ja viimeisessä maahanmenossa ennakoi niin et just vähän ennen käskyä lähti laskeutumaan.)
Estehyppy: 9
(Törmäs vähän muhun luoksetulossa)
Kokonaisvaikutus: 10
(Tuomari tykkäs Janen innokuudesta ja meidän yhteistyöstä)
YHTEENSÄ: 177

Janen luonnetesti

2011-08-30T20:21:00.002+03:00

Jane oli ilmoitettu 28.8.2011 pidettyyn luonnetestiin Jyväskylään Palokkaan. Tuomareina luonnetestissä toimivat Marco Vuorisalo ja Katri Leikola. Luonnetestipaikka oli aika haastava koiralle, kun yleisö oli niin lähellä testausaluetta. Meilläkin oli yleisössä paljon treenikavereita ja perheenjäsenkin. Koirat keskittyivät kuitenkin testiin eivätkä pyrkineet kesken testin yleisön joukkoon.

Janen testi meni kuta kuinkin odotettuun malliin. Ainoastaan puollustus osiot olivat minulle kysymysmerkkejä, sillä meille ei ole normi elämässä tullut mitään uhkaavia tilanteita vastaan. Jane toimi Lukaa ärhäkämmin puollustustilanteessa, mutta ei kuitenkaan antanut mitään merkkejä siitä, että olisi valmis käyttämään hampaitaan. Tilanne voisi tietysti olla toinen jos minäkin käyttäytyisin hätääntyneesti. Uhkaustilanteissa Jane kuitenkin pysyi koko ajan tilanteessa, eikä yrittänyt lähteä karkuun ja haukkui uhkaa kohti. Vähän etäisyyttä on välillä syytäkin ottaa uhkaan, mutta silti rintamasuunta pysy hyvin uhkaa kohti. Pimeässä huoneessa Jane oli vähän vaisumpi kuin olisin osannut odottaa, mutta ehkäpä siinä alkoi Janella jo painaa testin kuorma eikä pimeässä huoneessa liikkuminen ollutkaan enää kovin vapautunutta. Jane löysi myös ennen minua tuomarit ja Jane olisi ehkä kaivannut heiltä vähän vahvistustusta ja kehuja, kun mitään ei kuulunut vaan tuomarit vaan seisoivat jäykkinä niin alkoi Janeltakin vähän usko loppua. Lopulta Jane kuitenkin minut löysi. Tynnyristä ja kelkasta Jane palautui äkkiä mutta haalari pääsi pelästyttämään Janen pahemman kerran ja siitä jäikin Janelle vahvempi muistijälki.

Tuomarit luonnehtivat Janea niin, että taistelutahto on se Janen "juttu" ja sillä se yrittää selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Pimeässä huoneessa, jossa ei voikaan taistella onkin sitten keinot vähän vähemmässä. Janella on tuomareiden mielestä KANTTIA :). Koiraa saatiin kuitenkin testissä kuormitettua ja pehmeyttäkin testissä näkyi (muun muassa tuossa haalari kohdassa). Myös ohjaaja sai kiitosta koiran kehumistavasta :D

Tässäpä olisi videota testistä katseltavaksi!

Epäviralliset möllikisat

2011-08-25T19:39:00.004+03:00

Meillä oli tänään viikottaisissa agilitytreeneissä möllikisat. Koirakoita oli paikalla kaksi peruskoirakkoa sekä yksi vieraileva osaavampi koirakko. Luvassa oli siis vähintään ykkösluokan hyppyrata, eli kontakteja ei radalla ollut. Radalla oli ensin kolmen esteen alkusuora, hyppy, rengas, hyppy ja sitten yhdeksänkymmenen asteen kulmassa seuraava hyppyeste, josta putkeen. Putkesta takaisin edellisen esteen yli ja pöydälle. Pöydän jälkeen jatkettiin hieman haastavampi estekuvio ja sitten taas putki ja kaksi hyppyestettä.

Osaavampi koirakko pääsi aloittamaan radan ja me saatiin katsoa suorituksesta vinkkejä. Kyseisen parin pöytä meni läpijuoksuksi ja koira jätti renkaan hyppäämättä. Sitten oli meidän toisen peruskoirakon vuoro. Heillä oli vähän ongelmia siinä, ettei koira meinannut pysyä paikoillaan lähdössä. Koira varastikin lähdössä ja ohjaajalla oli tästä johtuen kiire pöytään asti ja niinpä muutama kohta radalla meni vähän hermoiluksi, kuitenkin virheettä. Pöydällä ei koira myöskään pysynyt vaan pöytä piti ottaa uudestaan kolmeen kertaan, jonka jälkeen rata meni jälleen ihan mukavasti. Lopussa tais tulla vielä joku kielto. Viimeiseksi oli meidän vuoro. Jane pysyi hienosti alussa odottamassa ja sainkin siihen parin esteen etumatkan. Alku rata meni todella hienosti. Pöydälle hidastin Janen vauhtia vähän liiaksikin, mutta muuten se sujui hyvin. Myös loppupätkän ohjauskuvio meni nappiin, mutta kahden viimeisen hyppyesteen ohjaus levisi, josta johtuen Jane teki turhan suuren karteen, eikä oma paikkakaan ollut hyvä, vaan olin menossa viimeisen esteen siivekettä päin. Niinpä viimeiseltä hyppyesteeltä kielto ja uusinta hypyltä riman pudotus joten virhepisteitä 10. Aikakin oli ihan mukava, hävisimme muistaakseni vain muutaman sekunnin Janea puolet pienemmälle vauhtitykille ja kun ottaa huomioon, että heilläkin pöytä meni läpijuoksuksi... Tällä tuloksella liikeni sija 1/2. Olin kyllä aivan mielettömän tyytyväinen meidän suoritukseen! Jane toimi ihan loistavasti, seuras ohjausta ja suoritti kaikki esteet varmasti. Saatiinpa palkkioksi pientä purtavakin, minä sain Pepe-lakun ja Jane pihvitikun.

Parin viikon päästä alkaa JAT:lla syysjakso ja me saatiin iloksemme paikka myös syksyn ryhmästä. Syksyllä ollaan Janen kanssa möllitason ryhmässä ja saatiin samaan ryhmään myös toinen hovawartkoirakko Mona ja Luna (Damirazin Gaunis Gimma), joten innolla kohti uutta agilitykautta! Kuka tietää, ehkä jo ensi syksynä kisataan virallisissa epävirallisissa kisoissa :D

KeHo:n treenit

2011-08-24T12:52:00.002+03:00

Tiistaina oli taas minun vuoroni vetää KeHo:n toko/tottis treenit. Paikalla oli taas ihan mukava määrä koirakoita, vaikka keli ei meitä suosinutkaan. Treenien alkuvaiheessa satoi oikein kunnolla ja koirat saivatkin tottistella sadeasuisten ihmisten keskellä. Koirat eivät tuumanneet mitään lepattavista sadetakeista, vaan liikkeiden suoritus sujui niiltä ihan normaaliin malliin. Lainehtiva maa sen sijaan teetti muutamalle pientä epäröintiä. Päätettiinkin jättää pääasiassa istumiset ja maahanmenot tekemättä, vaikka siinä tilanteessa olisi toki voinut harjoittaa koiraansa toimimaan kelissä kuin kelissä :D

Me hiottiin Janen kanssa muutamaa Avo liikettä: kaukokäskyjä, hyppyä, noutoa sekä luoksetulon pysäytystä. Liikkeet on ihan ok mallilla, mutta toistoja ja viime hetken viilausta saa vielä tehdä ennen kisoja. Janen kanssa on taas päässyt pohtimaan, että miten joku tietty liike olisi parasta yrittää opettaa juuri Janelle.. saapa nähdä miten mun metodit pelittää tosi toimissa ;D Viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Janen luonnetesti, toivottavasti saan videoitua sen.

Lukan kanssa tehtiin totuttuun tapaan Alo luokan liikkeitä. Lukan kanssa ollaan menty eteenpäin siinä, että se on nykyään innokas ja keskittynyt tekemään minun kanssa. Välillä kun kentällä on toisia koiria tai kentällä on ollut aiemmin muita koiria, niin kuin eilenkin useampi narttu ja pentukin, niin välillä nenä vie mennessään, mutta Luka lopettaa haahuilun heti kun käsky tulee tehdä jotain muuta. Pitkä seuraaminen on juuri siksi haastava, kun käskyn saa antaa niin harvoin. Lukalle tekis hyvää käydä jossain vieraassa porukassa treenaamassa aina välillä ja sitten jos siltä tuntuu niin pitäis pohtia sitä palkkausvälin pidentämistä.

Jänis istui maassa...

2011-08-09T11:34:00.005+03:00

Ollaan käyty aina välillä pyöräilemässä ja se onkin sujunut ihan mukavasti. Pyörälenkillä koirat saa painella reipasta ravia, ja se tekee varmasti hyvää niiden lihaskunnolle. Aiemmin olen pitänyt koirilla kuonopantaa yllättävien tilanteiden varalle, jos olen pyöräillyt kaupungissa. Nyt muutaman viime kerran olen pitänyt koirilla pelkkiä valjaita. Ensimmäinen lenkki meni tosi kivasti, eikä minkäälaisia vaaratilanteita tai hallintaongelmia ollut. Toissa päivänen pyörälenkki olikin sitten aikamoista haipakkaa! Oltiin aika myöhään liikkeellä ja city-pupuja tuntui tulevan vastaan vähän väliä. Lukahan ei niistä välitä juurikaan, mutta JANE! Neidin mielestä tien yli vilistävä pupujussi on lähes vastustamaton juttu. Ekan pupun kohdalla sain Janen pidettyä aisoissa, mutta toisen pupun kohdalla en voinut muuta kuin päästää irti :/ Olipas järkyttävää katsoa kun koira säntää lähiöalueella pupun perään. Muutamassa sekunnissa Jane katos jo näkyvistä enkä enää tiennyt mihin suuntaan se lähti. Kauhulla ajattelin lähellä menevää hieman isompaa tietä ja näin jo sieluni silmin Janen säntäilemässä siellä autojen välistä. Olli ja Luka lähtivät tien suuntaan ja minä pujottelemaan asuinalueen pikkuteitä. Heti kohta vastaan tuli länsiylämaanterrieriä ulkoiluttava mies ja kysyin häneltä, ettei hän ollut sattunut näkemään vaaleata koiraa. Mies oli nähnyt Janen ja viittoi suuntaa mihin se oli mennyt. Onneksi Jane oli lähtenyt jatkamaan rannan suuntaisesti, eikä ollut mennyt tiellepäin. Huutelin rantatiellä Janea ja vähän ajan päästä tien toisesta päästä alkoi lähestyä minua kohti juokseva koira. Vähän ennen minua Jane pysähtyi seisomaan epäilevän näköisenä, ihan niin kuin se olisi miettinyt, että olenko se todella minä. Lopulta Jane kuitenkin juoksi mun luo kieli polvissa roikkuen, käytiin rannassa juomassa vähän vettä ja lähdettiin sitten etsimään Ollia ja Lukaa. Jane oli aivan maitohapoilla ja käveli vähän aikaa epäpuhtaasti hieman toista etujalkaa ontuen. Eipä siinä auttanut kuin kääntyä kotiinpäin ja mennä hiljalleen. Kotimatkalla nähtiin vielä tien yli menevä sorsajoukko (joiden perään Jane olis aivan vimmalla mennyt) ja yksi tien yli menevä pupu, jonka perään Jane jälleen yritti sännätä, mutta sain pysäytettyä sen. No, lopulta päästiin kuitenkin koko joukko kotiin ehjin nahoin, mutta päätin kyllä, että etenkin ilta-aikaan Jane juoksee kuonopanta päässä, ihan omaksi parhaakseenkin.

No ei tässä vielä kaikki. Noin viikko sitten Jane lähti kissan perään. Onneksi heti kohta takaa-ajon lähdettyä käyntiin kissa löysi puun johon kiivetä ja takaa-ajo päättyi siihen. Kävin vielä seuraavana päivänä tarkistamassa, että kissa oli päässyt puusta alas...

Eilen oltiin metsässä ja EIKÖHÄN JANE TAAS LÄHTENYT JONKIN PERÄÄN. Onneksi nyt ei ollut teitä lähistöllä, eikä ainakaan tarvinnut sitä pelätä, että koira juoksisi auton alle. Siinä me sitten Lukan kanssa istuskeltiin ja odoteltiin, että Jane tulisi takaisin. Aika kauan sillä meni, ja ajattelin jo huolissani, että toivottavasti ei juokse liian kauas ja joudu eksyksiin. No kyllä se sitten lopulta tuli kun sitä viheltelin. Taas roikkui kieli polvissa ja vilvottellu syvässä lätäkössä maistui.

Kysymys kuuluu, voiko saallille lähtemisestä kieltää ja rankaista?! Itse olen suhtautunut niin, että kun se on viettitoiminto niin ei siitä voi kieltää eikä rangaista, koska koira ei voi mitään reaktiolleen. Olli kuitenkin sanoi, että kyllähän nälkä on sekin vaistomainen toiminto ja silti koiraa kielletään kun se esim. varastaa ruokaa, vaikka koiran näkökulmasta koirahan vaan hankkii itselleen ruokaa selviytyäkseen hengissä. Samoin toisille koirille rähjääminen on sekin viettien ja vaistojen ohjaamaa toimintaa, ja siitäkin kielletään ja opetetaan koiraa toimimaan toisin. Joten eikö samalla logiikalla koiraa voisi kieltää ja rankaista, jos se yrittää nykäistä tai rynnätä saaliin perään? Jos koira on päässyt karkaamaan saalliille, ja tulee lopulta takaisin, silloin taas on myöhäistä rankaista.

Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutus

2011-08-07T18:14:00.003+03:00

Koska viikonlopusta oli tulossa synkkä ja yksinäinen, kun Ollikin on ollut reissussa, päätin ryhdistäytyä ja mennä kuunteluoppilaaksi Vappu Alatalon hyppytekniikan peruskurssille, kun kerran edullisesti pääsin. Vappu soveltaa käsittääkseni Susan Salon kehittämiä hyppytekniikkaharjoituksia, joiden avulla on tarkoitus saada koiran hyppytekniikkaa kehitettyä agilityä varten. Tavoitteena on tietenkin saada koira käyttämään lihaksiaan ja kroppaansa oikein, jotta hypyt olisivat mahdollisimman vähän kuluttavia koiran kropalle eikä koira näin ollen menisi rikki.

Viikonlopusta jäi käteen paljonkin. Päällimmäisenä tietysti hyppytekniikkaa kehittävät harjoitukset. Koiran tulee keskittyä hyppyihin ja käyttää aistejaan hyppyjä hypätessä, eikä vain räiskäistä rimoista yli. Koiraa voi harjoittaa esteen etäisyyden hahmottamisessa (niin, että esim. ponnistus tulee oikea-aikaisesti) ja hyppykorkeuden hahmottamisessa. Koiraa opetetaan myös käyttämään takapäätään oikein ponnistuksissa ja pitämään etupäätä oikeassa hyppykylmassa, jotta rimat pysyvät ylhäällä.

Hyppytekniikkaa on hyvä opetella, vaikka radalla ei olisikaan näkyviä ongelmia, kuten riman tiputtelua. Mitä parempi koiran hyppytekniikka on, sitä "koiraystävällisempiä" hypyt ovat. Agilityharjoittelussa koiralle pitää antaa aikaa opetella pyydetyt hyppykuviot, riman pudotuksesta ei ole syytä torua tai rankaista koiraa. Uudet kuviot esteillä (persjätöt, valssit, pakkovalssit, tiukat käännökset, takaa kierrot, slalomit ym ym..) tulisi aina opetella mahdollisimman matalilla rimoilla. KOIRALLE PITÄÄ SIIS AINA ENSIN OPETTAA TIETTY KUVIO JA VASTA KUN KOIRA ON SEN SISÄISTÄNYT VOIDAAN RIMAN KORKEUTTA VÄHITELLEN NOSTAA. Koiran fysiikasta on syytä pitää hyvä huoli ja koiralla tulee olla lihasvoimaa. Koira on myös syytä huoltaa säännöllisesti fysioterapeutilla tai vastaavalla asiantunijalla.

Viikoittaisiin agilitytreeneihin on hyvä sisällyttää hyppytekniikkatreeniä. Treeneissä on myös hyvä käyttää radalla erikorkuisia esteitä ja estekorkeutta on hyvä vaihdella eri toistojen välillä. Aloittelijoiden on syytä tehdä erikseen hyppytekniikkatreeniä ja hypyttää ratapätkillä/radoilla medikorkeuksilla (maxi-koirat). Vasta kun koiran hyppytekniikka on hyvällä tasolla, voidaan ratatreeniin sisällyttää maxi-korkuiset rimat ja silloinkin rimojen korkeutta tulee vaihdella.

Niinpä se vaan viikonloppukin sitten hurahti ja Ollikin on jo kotimatkalla. Saapas nähdä, vieläkö illalla jaksais tehdä koirien kanssa toko-juttuja vai jääkö ens viikkoon...

Tiistain tokoilut

2011-08-03T11:53:00.003+03:00

Eilen kävin kentällä muistuttelemassa koirien mieliin tottelevaisuuden oppeja. Hyvin olivat opit säilyneet koirien mielissä, vaikka treenattu ollaan todella laiskasti. Treenit menivät kirkkaasti yli odotusten, suorastaan loistavasti. Lukalla oli intoa ja se muistaa käskyt todella hyvin. Myös seuraaminen on parantunut ja alkanut selkeästi tuntua Lukasta mielekkäältä. Häiriöt ovat silti sille välillä vaikeita. Sami oli pitkästä aikaa kentällä, ja kun Sami tuli lähemmäs liikkeen suorituksen aikana ei Luka meinannut millään pystyä keskittymään liikkeeseen vaan tuijotti ja haisteli vain Samia kohti. Muuten liikkeet on Lukalla aika varmassa hallussa ja lähes joka kerta joku kysyy kentällä, että miksei mennä Lukan kanssa kokeeseen...

Jane teki sekin hyvää ja innokasta työtä. Sen työmotivaatio on niin mieletön, että se hämmästyttää mua joka kerta vaikka sen tiedostankin. Jotenkin se on vaan niin liikuttavaa, miten se on aivan väsymätön ja tekee kaiken mitä pyydetään ja vielä enemmänkin. Janea parempaa harrastukoiraa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Yhtä hyviä varmasti löytyy, mutta kaiken kaikkiaan Janella on kaikki mitä harrastamiseen tarvitaan ja uskon, että sen kanssa voisi kisata missä lajissa tahansa. Rajoitukset tulevat lähinnä omistajan puolelta ja omistajan harrastusaktiivisuudesta. Kasvattaja saa olla tyytyväinen kasvatustyöhönsä kun on saanut kasattua tuon täydellisen paketin. Mitään enempää en olisi voinut aikoinani pennunostajana toivoa! Noh, tunteilut sikseen ja takaisin treeneihin... Kaikki avoimen luokan liikkeet menivät siis hyvin. Sattui meille pieni onnettomuuskin kun Jane hyppäsi estehyppyä. Juuri kun Jane oli hyppäämässä estettä se näki sivusilmällä kun minä kaivoin taskusta palloa heittääkseni sen Janelle palkaksi esteen toiselle puolelle. Jane pysäytti hyppynsä, kun se näki, että kaivan jotain taskusta ja tipahti hyppyesteen päälle. Onni onnettomuudessa oli se, että este oli jo ennestään aivan hajoamaisillaan, joten luulen, että este petti Janen alta aika helposti, eikä näin ollen vastannut kovasti Janen mahaan. Pahalta tilanne kuitenkin näytti. Jane ei kuitenkaan tilanteesta hämmentynyt vaan kipaisi hakemaan palloa, jonka olin jo ennättänyt heittämään. Jane ei päästänyt ulausta, ei mitään, vaikka este hajosi aivan kasaksi. Jane ei ole tuntunut aristavan mitään kohtaa ja tarpeet on tehty normaalisti, joten toivoa saattaa, että tilanteesta selvittiin pelkällä ihmisväen säikähdysellä. Janelle ei tuntunut jäävän tilanteesta minkäänlaista mörköä, ja kun tänään kannoin esteen sisälle, haisteli Jane estettä häntää heilutellen...

Olli lähti tänään kalareissuun ja vei auton. Nyt kun olen "loukussa" kotona (noin 3km Jyväskylän ydinkeskustasta :) ) niin ajattelin ryhdistäytyä tokoilussa. Joka päivä voisi pitää pienet treenit ja hioa yksityiskohtia. Nyt taidankin käydä lukemassa avoimenluokan säännöt ja käydä selailemassa kisakalenteria :D

Mustikassa ja ulkoilureitillä

2011-08-01T21:39:00.004+03:00

Toissa päivänä me oltiin koko perhe Kuusalla mustikassa. Minä, Olli ja Jane poimittiin mustikoita. Luka keskittyi muihin juttuihin. Koirat sai olla lähes koko ajan irti ja kaikki sujui aivan mukavasti. Koirat eivät kaataneet temutessaan mustikkaämpäreitä eikä muita mustikanpoimijoita käyty haukkumassa, vaikka yksi partio olikin hetken näköetäisyydellä. Oltiinkin ihan kiitettävä tovi metsässä ja loppuajasta koiratkin tyytyivät vain makailemaan sammalmatolla. Kotiin tulomatkalla käytiin ihailemassa paikallisia vesistöjä ja koirat saivat käydä pikaisesti uimassa/kahlaamassa. Kotona olikin sitten kaksi tyytyväisen väsynyttä sesseä ja ihmisväellä suuri mustikanperkuu-urakka edessä (joka on muuten vieläkin kesken).

Tänään olikin sitten vähän viileämpi päivä. Minä siitä innostuneena valitsin Keski-Suomen ulkoilukartasta sopivan reitin, pakkasin reppuun eväät ja juomat, otin mukaan vetovaljaat ja haarapalan sekä valjaat koirille. Lisäksi pakkasin Janelle kannettavaksi koirarepun, jonne pakkasin koirille juotavaa: kaksi puolen litran pulloa tasapainotettuna sivutaskuihin. Ajatuksena oli, että koirat saavat kantaa omat juomansa, ja että Janella on extrahommaa, jotta se ei ehdi säntäillä jokapuolelle ja sekoittaa naruja :) (puoli litraa vettä per koira per 10 kilsaa oli aika sopiva määrä vettä tällaisena perus kesäpäivänä. 7,5 kilsan lenkin jälkeen vettä oli vielä vähän jäljellä. Autolla kaadoin lopun veden koirankuppiin, ja koirat joivat sen kotimatkan aikana.)

Valitsin reitiksi Muuramenharjun ulkoilureitin, koska se oli lähellä ja tuntui olevan hyvin merkitty. Niinpä suuntasin koirien kanssa Muurameen, puin koirat valjaisiin, heitin repun selkään sekä itselle että Janelle ja lähdettiin matkaan. Polku oli leveä pururatatyyppinen ja aivan kohtuullisesti merkattu. Muutama risteyskohta tuotti hieman päänvaivaa, kun siellä oli useita risteäviä polkuja ja teitä. Maisemat olivat kuviaa mäntykangasta hiekkaharjulla. Harjun päältä puiden välistä välkkyi Muuratjärvi ja kävipä polku aivan rannassakin. Siellä oli pieni hiekkaranta ja jossain kohtaa olisi varmasti voinut koiriakin uittaa. Päätin kuitenkin olla päästämättä koiria veteen, koska ne oli puettu valjaisiin ja Janella reppukin selässä. Käveltiin yhteensä noin 7,5 km lenkki. Pidettiin yksi juomatauko ja yksi eväs+juomatauko. Matkan varrella nähtiin porukkaa mustikassa ja polulla kolme kertaa ihmisiä, suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin käveleskellä aivan keskenämme. Maisemat olisivat voineet olla vähän vaihtelevammat ja itse olisin tykännyt hieman pienemmästä polusta, niin ois tuntenut enemmän olevansa luonnonhelmassa... Toisaalta eipä iskenyt missään vaiheessa hätä, että olis ollut eksyksissä. Jokatapauksessa olipas vaan mukavaa vaihtelua lähiön asfaltti kävelyille! Suosittelen ja voin sanoa, että tuo 7,5 kilsaa meni maastossa todella vaivattomasti! Oikeastaan tuon lyhempää reittiä ei kannata harkita, jos ei halua olla heti takaisin autolla. Meinasin ensin nimittäin kävellä 5km lenkin, mutta kun olin kävellyt kolme kilsaa huomasin ajatuksen olleen lähinnä naurettava siihen kaikkeen vaivaan ja varusteluun nähden, että oltiin tultu paikalle oikein autolla, otettu mukaan eväät, vetovyöt+ valjaat ja koirareput sun muut härpäkkeet. Matkan puolesta olisin kävellyt ihan mieluusti koko 10,1 km lenkin, mutta loput 2, 5 kilsaa ei ollut reittinä oikein houkutteleva. Se meni jo liian lähelle asutusta ja urheilukenttää, ja siellä ois varmasti tullut jo huomattavasti enemmän väkeä vastaan, koiran ulkoiluttajia sun muita. Lisäksi se olisi ollut erillinen lenkki autolta, kun olin tullut siihen 7,5 km lenkiltä, joten päätinpä sitten pakata kimpsut ja kampsut sekä koiruudet autoon ja lähteä kotiinpäin. Ajatuksena oli ottaa kamerakin pitkästä aikaa mukaan ja laittaa ulkoilupartiosta kuva blogiin, mutta tottahan se kamera sitten unohtui ottaa matkaan, joten eipä ole tästä(kään) reissusta kuvia esiteltäväksi :(

Eiliset agi treenit

2011-07-29T18:02:00.003+03:00

Eilen oli taas viikottaiset agility treenit. Näin loppukesästä agilityryhmämme on kutistunut varsin pieneksi ja viimeisissä kaksissa treeneissä meitä onkin ollut kokonaista kaksi koirakkoa treenaamassa. Mikäs siinä kun on puolitoistatuntia treeniaikaa ja kouluttajalla aikaa keskittyä meidän kanssa ratojen, ohjauskuvioiden ja yksittäisten esteiden suorittamisen hiomiseen.

Tällä kertaa aloitettiin ohjaajien lämmittelyllä. Kaikenmoisia lämmittelykuvioita kouluttaja keksikin meidän pään menoksi. Kelikin oli aika kuuma ja lämmittelyn jälkeen tunnelmat olivat jo suorastaan kiehumispisteessä. Siitä sitten juomatauon kautta rataa opettelemaan. Tehtiin jo hieman pidempiä ratapätkiä. Kaiken kaikkiaan tehtiin kaksi tai kolme erilaista pätkää. Saatiin myös kokeilla samaa pätkää erilaisilla ohjauskuvioilla mm. viskileikkaus oli käytössä sekä pakkovalssi.

Jane teki hyvää työtä kuumasta kelistä huolimatta. Intoa piisas niin kuin aina. Kontaktit meni hyvin ja pöydälle pysähdyttiin. Jane seurasi tällä kertaa jälleen tarkasti ohjausta ja yhteistyöstä tuli mukava fiilis mutta minulla olisi taas petrattavaa! Unohdin joka ikisellä pätkällä ainakin kerran vähintään yhden esteen nimen tai huusin väärän esteen nimeä. Muun muassa huusin putki kun koiran piti hypätä esteen yli jne... Kyllä siinä jo Janekin kääntyi hölmistyneenä katsomaan ohjaajaa, kun ei ollut radalla putkea lähimaillakaan :/. Seuraavalle kerralle ohjaajan on siis opeteltava esteiden nimet. Lisämääreenä vielä ohjaajan tulee opetella ne nimet, joita hän itse käyttää eikä niitä mitä yleisesti käytetään tai mitä treenikaveri käyttää... :/

Kesäkuulumisia

2011-07-17T22:59:00.006+03:00

Olli on ominut tänä iltana telkkarin ja katsoo itsepintaisesti naisten jalkapallon MM-finaalia. Niinpä en keksinyt mitään muutakaan tekemistä kuin kirjoittaa blogia. Eli kesäkuulumisiin...

Juhannuksena oltiin tietysti mökillä. Mökillä oli mukavaa ja koirat sai uida ja kahlata mielin määrin. Minä en tarennut. Kelit oli juhannuksen sääennusteista huolimatta yllättävän mukavat.

Juhannuksen jälkeen suunnattiin Saimaan rannalle Puumalaan viettämään karavaanarielämää. Leirintäalue oli oiken mukava kaikin puolin muuten, mutta käärmeitä oli vähän liiaksi. Vajaan viikon aikana meidän porukka näki kaksi elävää kyytä ja yhden kuolleen kyyn sekä yhden meidän kanssa uimassa olleen rantakäärmeen. Onneksi näköhavaintoja lähempää tuttavuutta ei noiden otusten kanssa tarvinut tehdä. Koirat joutuivat kyllä tyytymään hihnalenkkeihin, kun ei huvittanut pitää niitä irti kyymetsissä. Viikko oli todella helteinen ja koirat viettivät aikaansa lähinnä vaunulla varjossa. Ihmisväki kävi veneilemässä Saimaalla useampaan otteeseen, tutustumassa Puumalan keskustaan sekä Savonlinnaan. Saimaannorppahavainto jäi tällä kertaa todella pienestä kiinni, kun samaan aikaan veneilemässä ollut venekunta kysyi rantautumisen jälkeen nähtiinkö mekin norppa, joka pyöri heidän veneensä ympärillä vähän väliä. Nähtiin kyllä kyseinen vene useampaan kertaan kun pyörittiin samalla alueella, mutta norppaa emme nähneet vaikka yritimmekin pitää silmät auki norppien varalta.

Kotiinpaluun jälkeen ollaan treenattu useampaan otteeseen agia ja muutamaan kertaan tokoa.

Agissa ollaan yritetty harjoitella SLALOMIA, mikä ei sitten yhtään mitenkään ollenkaan onnistunut meiltä, ainakaan kyseisenä päivänä. Sitten ollaan otettu muutamia radanpätkiä, joissa on siis ollut useampia esteitä ja hieman vaikeustasoakin. Yhdellä kertaa treeneissä oli muun muassa putki, joka oli laitettu A:n alle, ja jonka suut oli käännetty A:n alas-/ylöstulon viereen sekä aitojen takaa kiertoja ym. Pätkät on mennyt kivasti.

Viime treeneissä otettiin hyppytreeniä, joissa laitettiin aitoja peräkkäin aika lähekkäin ja hyppyytettiin koiraa siitä läpi. Koira sai tehdä töitä, ohjaaja pääsi helpolla. Sen lisäksi käytiin läpi kontaktit. Keinu on tällä hetkellä ehkä varmin ja A on myös jo aika hyvä, puomi on kaikista epävarmin ja siinä tietysti erityisesti loppukontakti tarvii vielä hiomista. Tällä hetkellä kontakti esteillä olen vielä lähellä Janea ja estettä, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa ottamaan etäisyyttä sivu ja etu/taka suunnassa. Lopuksi otettiin vielä pieni radanpätkä, jossa oli aitoja ja putkia. Putkien kanssa kokeiltiin kahta kuviota. Toinen oli putkeen kutsumista. Siinä koira jätettiin seisomaan esteen taakse ja ohjaaja meni seisomaan putken taakse. Koiralle annettiin lupa hypätä aita ja sen jälkeen se ikään kuin kutsuttiin putkeen, jonka takana siis ohjaaja seisoi. Se ei ollut Janelle mikään ongelma. Ainut vaan, että Jane etsi minua putken väärältä puolelta kun se tuli ulos putkesta ja teki siinä aina sellaisen silmukan, vaikka yritin huudella, että TÄÄLLÄ. No, siihenkin saatiin sitten parannusta kun juoksin hakemaan koiran ihan putken suulta. Toinen kuvio piti sisällään putkeen lähetystä "sokeasta kulmasta". Kuviossa koira hyppäsi ensin esteen ja sen jälkeen koira lähetettiin putkeen, joka ei ollut sellaisessa muodossa, että se olisi ollut ns. "imemässä" koiraa sisälle, vaan koiran piti koukata putkeen takakulmasta. Sekin oli Janelle helppo nakki ja meni heti kerrasta nappiin. Huh, olipas niitä vaikea selostaa. Radat jatkuivat vielä siitä, mutta tuo putkeenlähetyskohta oli se radan oleellisin juttu.

Tänään käytiin sitten treenaamassa iteksemme. Tein Janelle kolme pätkää. Ensimmäinen: kepit, putki, pituus. Toinen: rengas, pöytä ja puomi. Kolmas: kepit, putki ja A, johon lisäsin lopuksi vielä loppuun pari aitaa. Jane teki töitä ihan hullun vimmalla päiväruuan eteen ja kaikki meni aivan mahtavasti. Erityisesti kepeistä olin todella tyytyväinen. Jane on aloittanut harjoittelemaan keppejä verkkojen avulla ja nyt jo jonkin aikaan osa verkoista on korvattu ohjureilla. Toisella radalla pöytä meni ekalla kerralla pitkäksi, vaikka Jane tajuskin pöydälle hypättyään, että nyt tultiin liian vauhdilla ja yritti jarruttaa, mutta tipahti kuitenkin alas. Muut kerrat menikin hienosti. Renkaaseen olin myös todella tyytyväinen. Laitoin Janen suorittamaan rataa mun edellä ja se ihan puhkui intoa hypätä renkaan, eikä kyllä yhtään vilkuillut, että tulenko minä perässä ja eteni itsenäisesti pöydälle. Treenien lopuksi näki, että koira oli kyllä ihan puhki ja treenit olisi voinut lopettaa vähän aiemminkin, sillä Jane oli sen näköinen, että se oli todella joutunut tekemään töitä. Eli ens kerralla on muistettava lähteä aiemmin kotiin.

Halilla mukana oli myös Luka ja vuorottelinkin koiria hallissa, joten molemmat pääsivät välillä autoon lepäämään. Luka teki aluksi saman radan kuin Jane eli kepit, putki ja pituus. Se meni hyvin. Ensimmäisellä kerralla kepeissä oli eniten intoa, toistoilla (2) alkoi tökkiä. Kepit ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Ja lopulta kepit suoritettiin etanavauhtia pitkin hampain kun ohjaaja vaati. Toinen juttu mitä Lukan kanssa tehtiin oli tämä putkeen kutsuminen, jota tehtiin viime kertaisissa ohjatuissa treeneissä Janen kanssa. Ensimmäisellä kerralla meni hienosti, toistot ei ois voineet herraa vähempää kiinnostaa. Lukalla oli kyllä intoa mennä halliin ja tehdä joitakin juttuja, mutta jotenkin ei vire kuitenkaan ollut ihan kohdallaan ja toistot näyttivät tosiaan olevan tällä kerralla myrkkyä. Luka myös tuntuu lannistuvan aika herkästi. Jos joku ei mene ihan putkeen, nii sit se heittää ihan leikiksi ja keskittyy kaikkeen muuhun kuin yhteiseen tekemiseen. Seuraavalla kerralla on muistettava. Onnistuneen suorituksen jälkeen ei YHTÄÄN TOISTOA. Epäonnistuneen suorituksen jälkeenkään ei kannata hinkata. On myös muistettava, että hoffiurokset ovat itsepäisiä ja keksivät herkästi itse mielekkäämmiltä tuntuvia suoritustapoja mikäli ohjaaja keksii tylsiä treenejä. Ohjaajan on myös hyvä varautua kylmillä hermoilla ja keksiä etukäteen muutama koiran jäähdyttelykeino (älyttömien hyppyjen ja suoritustapojen hillitsemiseksi) sekä muutama keskittymis- ja motivoimiskeino.

Ässät 3

2011-06-06T19:47:00.006+03:00

Jane toivottaa kuvaterveisten muodossa kaikille sisaruksilleen hyvää 3-vuotis syntymäpäivää!! Koko porukka toivotamme myös kaikille oikein ihanaa ja aurinkoista kesänalkua!

Mekin on käyty uimassa ja treenattu siis kovasti ;D

Vihdoin agi-treeneissä

2011-04-03T09:43:00.003+03:00

Kahdella viimeisellä viikolla ollaan päästy viimein aloittamaan ohjatut treenit agilityssä. Meidän ohjaajana toimii Tarja Mulari.

Ensimmäisellä kerralla otettiin verkotettuja keppejä. Ohjauskuvio: aita, aita, putki aita; sekä aita, putki, putki, aita, takaisin edelliseen putkeen variaatioita. Otettiin keinu yksittäisenä esteenä ja palautettiin mieleen rengas. Treeneissä oli vain kolme koirakkoa, joista kaksi lähti aiemmin pois, joten me saatiin lopulta yksityisohjausta. Jane teki kaiken pyydetyn innokkaasti ja se ei harrasta mitään sooloilua vaan tekee tarkasti minun ohjeideni mukaan. Verkotetut kepit oli meille uus juttu. Epäilin jo alkuun suoritusta, sillä keppien loppuun vietiin palkka namialustalla. Niinhän siinä sitten kävi, että Jane hyppäsi kerran verkon yli ja toisen kerran yritti hypätä verkon yli tipahtaen verkon päälle. Auts. No ainakaan Jane ei tilanteesta häkeltynyt vaan jatkoi keppiharjoitusta. Lopuksi päätettiin laittaa Jane hihnaan ja ohjata se superrauhallisesti keppien läpi. Jane sain nopeasti homman juonesta kiinni ja pian kulku keppikäytävää pitkin sujui jo hienosti.

Tällä viikolla treeneissä käytiin jälleen kepit sitten puomi ja pieni ohjauskuvio: aita, aita, putki, aita, aita. Tällä kertaa treeneissä oli kokomusta putki ja vasta pienen totuttelun jälkeen Jane suostui menemään putkeen. Muuten ohjauskuvio meni todella hienosti. Puomin lopussa käytettiin myös namialustaa. Mun mielestä tuo namialusta ei ole kovin hyvä Janelle. Sen motivaatio ruokaan on niin suuri, että jos se on valmiina tarjolla jossain niin sen keskittymiskyky häiriintyy. Nytkin se tottakai yritti kiertää puomin ja juosta suoraan palkalle sekä hypätä alas puomin nousulta ja juosta siitä palkalle. Samoin loppukontaktilla sen keskittyminen on jo niin kovasti näkyvässä palkassa, ettei se kuule enää mitään. Ajattelinkin keskustella ohjaajan kanssa namialustan hyödyistä ja haitoista ja siitä miten sitä käytetään tulevaisuudessa. Verkkokepit meni jo paremmin. Jane ei yrittänytkään enää hypätä verkoista yli ja pystyttiin jo hieman lisäämään vauhtiakin.

Käytiin myös omatoimi-treenaamassa perjantaina. Otin molemmat koirat mukaan ja ensin oli Lukan vuoro päästä agi-kentälle. Otettiin pientä ohjauspätkää. Lukalle musta putki oli ihan samanlainen kuin punamusta ja se suoritti sen hyvin. Lukan kanssa tutustuttiin myös verkkokeppeihin. Tutustuminen sujui ihan hyvin ja rauhallisissa merkeissä. Viimeisessä mutkassa Luka jäi aina kuopimaan tassulla verkkoa kun se näki, että palkka on jo lähellä :D hetken päästä se sitten tajus vielä mennä viimeisen kaarteen ja pääsi palkalle :D

Janen kanssa otettiin myös verkkokeppejä, jotka alkoi sujua jo ihan mukavasti. Sitten otettiin puomi ja hiottiin kontakteja. En käyttänyt namialustaa ja Jane pysyi kontakteilla hyvin. Otettiin myös Janen kanssa pieni ohjauspätkä ja se meni todella hyvin. Musta putkikaan ei enää aiheuttanut minkäänlaista epäröintiä. Lisäksi palautettiin mieleen pituus.

Viime viikon lauantai meni kisatöissä JATn agility-kisoissa. Iloiseksi yllätykseksi Miko, Kati, Roope ja Aku Pirkanmaan suunnalta olivat myöskin paikan päällä. Miko ja Aku olivat ilmoittautuneet startteihin sekä lauantaina että sunnuntaina. Mikäs sen mukavampaa kun sai työvuorossa katsoa kaksikon työskentelyä kisakentällä. Olihan sitä myös tultava sunnuntaina katsastamaan parivaljakon startit. Tämän jälkeen hain omat koirat kotoa Killerille ja pidimme KeHon tottelevaisuus treenit, jonne myös Roopen ja Akun porukka tuli vierailemaan. Olipa oikein mukava nähdä!

Vetohiihtoa

2011-03-11T13:05:00.002+02:00

Samalla kun vein Lukan pohjanmaalle evakkoon (Janen juoksujen ajaksi) tuli lomailtua Pohjanmaalla useampi päivä. Kerettiinhän me Lukan kanssa muutamaan otteeseen hiihtämässäkin käymään. Vetohiihto sujui ihan mukavasti noin niinkuin aloittelijoiden näkökulmasta kun saimme mennä ensimmäisinä. Silloin kun isä hiihteli ensimmäisenä, juoksi Luka niin kovaa perässä, että minua suksilla hirvitti. Luka totteli ihan mukavasti myös käskyjä vetämisen lomassa ja vetohiihtokokeilua voisi kutsua jopa kohtuullisen miellyttäväksi.

Palattuani Jyväskylään lähdin tietysti myös Janen kanssa jäälle hiihtämään. Hiihtokokemus Janen kanssa oli vähintäänkin surkuhupaisa ja jos se ei nyt niin vaarallisia tilanteita sisältänyt niin ainakin vauhtia. Aluksi Jane pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja selvästi juoksi pelkästä juoksemisen ilosta. Siinä vauhdin hurmassa emännän käskyt vauhdin hidastamisesta kaikuivat täysin kuuroille korville. Tässä vaiheessa olin hyvin onnellinen vetovyön "pikalukko" ominaisuudesta :D. Juoksemisen "iloa" jatkui melko pitkään ja muitakin haasteita ilmaantui hiihtovaljakon tielle. Jäällä lentelevät kaislan palat ovat omiaan kiinnittämään saalisviettiäkin omaavan koiran mielenkiinnon. Jälleen kerran olin onnellinen pikalukosta :D Lopulta Jane oli saanut kulutettua suurimman osan energiastaan ja vetohalut alkoivatkin hyytyä loppumatkalla. Janen kanssa on harvoin sellainen olo, että koira ei ole juuri lainkaan hallinnassa. Nyt sain kokea sitäkin :D En ollut osannut aivan varautua tällaiseen menoon, sillä ollaanhan me hölkkäilty jo useampaan otteeseen ja kyllä siinä koirat kuuntelevat käskyjä. Vauhdin lisäännyttyä hallinta näytti kuitenkin vähenevän olennaisesti :) Tulevaisuudessa keskitymme siis hallintaan ja tasaisempaan vauhdinjakoon ;D

Agilitykisat

2011-02-22T08:57:00.004+02:00

Viikonloppu meni agiltykisoissa. No eihän me tietenkään missään kisaamassa olla oltu, vaan talkoolaisena Jyväskylän Agility Teamin ensimmäisissä hallikisoissa. Kisat sujuivat vallan mukavasti ja talkootyön sivussa sai katsella mahtavia kisasuorituksia. Ihanaa oli myös se, että kisaajista löytyi niin nuorempaa kuin vanhempaakin väkeä sekä naisia että miehiä ja kaikki yhtä innoissaan lajista. Yksi vanhempi naisihminen jäi erityisesti mieleen. Sekin on jo hienoa, että jaksaa noin vanhempana vielä aktiivisesti harrastaa, mutta se on jo oma lukunsa, että on vielä innostunut kisaamaankin! Eikä turhaan, sillä olihan hän yhdellä radalla palkintopallisijallakin koiransa kanssa!

Muuten täällä odotellaan kevättä ja hieman lämpimämpiä kelejä. Agility-treenit eivät ole vielä päässeet alkamaan, kun pakkasrajat ovat paukkuneet viikko toisensa jälkeen rikki. Samoin on ollut toko-treenien laita. Keski-Suomen hoffitkin treenaavatkin pahimpien loskakelien aikaan JAT-tila-hallissa, niin ei tarvi kahlata nilkkoja myöten solskeessa. JAT-tilassa saamme käyttöömme myös PK-esteet, jospa siis uskaltautuisi sitten niitäkin kokeilemaan. Toko Avo liikkeet olisivat varmaan ihan kohtuullisella tasolla, kun vaan tarkenisi joskus pihallekin treenaamaan. Eilen otettiin sisällä luoksetulon pysäytystä ja se ainakin toimi aikalailla kivasti.

Agilitya tauon jälkeen

2011-02-02T21:11:00.005+02:00

IHANAA, MAHTAVAA, IHANAA, MAHTAVAA!!!!!
Käytiin tänään kolmestaan (Minä, Luka ja Jane) treenaamassa agilitya noin puolen vuoden tauon jälkeen. Oli niin KIVAA, HAUSKAA, KIVAA, HAUSKAA, KIVAA ja sitä rataa!!!!

Ensin käytiin surkuhupaisa lämmittelylenkki metsäautotiellä, josta oli aurattu vain n. 100m ympyrä puunhakupaikan kohdalta. Yritettiin kyllä lähteä kävelemään auraamatonta osuutta, mutta eihän siitä mitään tullut. Luka hyppäsi rohkeasti ensimmäisenä hankeen upoten sinne täysin. Koira oli hieman häkeltyneen näköinen kivutessaan pois hangesta. Minähän en vielä tästä lannistunut, vaan ajattelin, että ei se nyt niin paljoa voi upottaa ja päätin kokeilla onneani. Upposin hankeen sitten reittä myöten ja päätin, että ilman lumikenkiä kaikille kolmelle ei meillä ole sinne mitään asiaa. Niinpä me sitten kierrettiin puolituntia sitä 100m puunhakupaikan silmukkaa ja heiteltiin keppiä.

Lämmittelyn jälkeen päästiin itse asiaan. Ajettiin hallille, rakentelin jonkinmoisen radan ja hain Lukan halliin. Otettiin helppoja esteitä, koska Lukalla ei ole juurikaan kokemusta agilitysta. Pujoteltiin lyhyt sarja keppejä, otettin putkea, rengasta ja aitoja. Luka oli niin innokas ja yhteistyökykyinen kuin vain voi olla. Siellä se viiletti aivan innoissaan menemään ja teki kaiken niin hienosti, vaikka kokemusta ei juuri ollutkaan. Otettiin myös parin esteen sarjoja ja nekin onnistuivat esteistä riippuen kohtuullisesti tai erittäin hyvin. Taas pisti silmään, että Luka on tosi hyvä hyppäämään aitoja. Sillä on hyvänoloinen hyppytekniikka ja se suorittaa hypyt varmasti. Lisäksi mukavaa on se, että se ei ole niin fanaattinen palkan perään, että kaartaisi joka välissä mun luo vaan suorittaa rataa juuri sopivan itsenäisesti. Lukalla palaa myös joku luontainen lamppu päässä, niin että siellä se vaan hyppi aitasarjoja, vaikka sen kanssa ei olla ikinä treenattu agilityä, eikä sille tullut mieleenkään kieltäytyä tai kiertää esteitä tai alkaa haahuilemaan muita juttuja. Noiden helppojen esteiden parissa se näytti siltä, kuin sen kanssa ois aina harrastettu agilityä. Luka näytti myös jotenkin niin omiin taitoihinsa luottavaiselta, että meininki oli sellaista MINÄ MENEN KUN MAMMA OHJAA tyyppistä, ja se lämmitti kovasti mieltä.

Janen kanssa tutustuttiin esteisiin tauon jälkeen ja palauteltiin mieleen, mitä milläkin esteellä piti tehdä. Ohjaajalle teki myös hyvää palauttaa mieleen esteiden käskysanat :D. Janen kanssa otettiin kepit, aitoja, rengas, putki ja A. Janellahan oli homma edelleen ihan hanskassa. Se suoritti iloisesti kaikkia esteitä ja käskytkin tuntuivat olevan muistissa. Otettiin useamman esteen pätkiä ja sitten lopuksi muutamaan kertaan rata läpi. Rataa rakennellessani en jaksanut kauheasti siirrellä esteitä, vaan rakensin sen kentällä olevien esteiden mukaan. Radasta ei tullut kauhean fiksu sillä se oli aika linjamainen ja lopussa oli 90asteen käännös. Eipä ollut ohjaajalla toivoakaan pysyä tällaisella suorahkolla radalla koiran perässä. Positiivista on tietysti se, että Janen vauhti on kyllä hyvä :D, äitiinsä ilmeisesti tullut. Sen sijaan aloituksessa Jane odottaa aina nätisti, joten jotain eroa äidistä ja tyttärestä sentään löytyy. Silloin kun Jane ehtii kauheasti mun edelle, niin se alkaa jarruttelemaan ja kaartamaan mun luo, etenkin jos seuraavan esteen käsky tulee vähänkään myöhässä. Hyvähän sitä on sieltä putken alkupäästä huudella kun koira tulee jo toisesta päästä ulos valmiina uudelle esteelle :/ Toisaalta hyvää oli se, että jos hoin seuraavan esteen käskyä ajoissa, Jane kaarsi huomattavasti vähemmän mua kohti ja lähti vahvistusta saatuaan innokkaasti jatkamaan rataa. Eli jotain kehitystä tässäkin suhteessa! Tiivistettynä Janella oli vauhtia, motivaatiota ja esteet mukavasti hanskassa!

Lopuksi käytiin vielä hallin ympäristössä jäähdyttelykävelyllä, jottei tule mitään jumeja tai muita vaivoja.

Kaiken kaikkiaan oli ihan superkivaa treenata ylhäisessä yksinäisyydessä uuden uutukaisessa hallissa. Yksikään aidan rima ei pudonnut kummaltakaan koiralta missään vaiheessa ja into säilyi läpi harjoitusten. Rengasta yritettiin välillä mennä väärästä välistä, kepit vaativat pientä rauhoittumista ja suurta ohjausta :), ja Aa:n loppukontakti unohtui kerran, joten harjoiteltavaa jäi vielä seuraavalle kerralle, joka taitaakin koittaa jo perjantaina. Otan Lukan vastakin mukaan agilitykentälle, ja luultavasti se pääsee myös ohjattuun treeniin silloin, kun Janella on juoksut.

Uuden hallin myötä, täälläkin järjestetään ilmeisesti kisoja aktiivisemmin. Joskohan alkais sitten kauempaakin tuttuja näkymään kisoissa?

Agilitypaikka

2011-01-17T21:17:00.003+02:00

Saatiin Janen kanssa treenipaikka Jyväskylän Agility Teamilta keväälle. Kiva, että alkeiskurssi saa nyt jatkoa, jotta taidot eivät pääse unohtumaan liian kauaksi ohjaajan ja koiran muistin syövereihin. Treenit starttaavat helmikuun alkupuolella. JEE.

Vetohölkkää

2011-01-16T16:36:00.003+02:00

Yskästä on toivuttu. Yskässä oli 1-2 pahaa päivää, sitten alkoikin mennä jo kovaa kyytiä parempaan suuntaan, eli ilman lääkkeitä selvittiin.

Käytiin sitten tänään ekaa kertaa tekemässä vetohommia yskän jälkeen. Järven jäällä ei ole jostain syystä pidetty latuja yllä lumisateen jälkeen, joten ajattelin valjastaa koirat kahden koiran valjakoksi ja lähtä hölkkäämään niiden kanssa. Valjakkohölkkä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Jane juoksee aika kivasti "valjakon" kärjessä, eikä se hämmästy vedontuntua. Luka sen sijaan oli valjakossa vähän niin kuin mukana juoksijana. Hölkötteli Janen perässä hihnanpätkä löysällä :/ Sen siitä saa kun on 5 1/2 vuotta iskostanut koiran päähän, että hihnassa ei saa vetää. Tämän lisäksi matka tyssäsi useita kertoja Lukan merkkailuyrityksiin ja Janen hyökkiessä Lukan kimppuun leikkimään sekä siihen kun Jane bongasi ohitettavista pensaista jäätyneitä marjoja (jotka on sen suurta herrkua :/). Minä siellä sitten yritin parhaani mukaan pitää "valjakon" liikkeessä ja huutaa "Mennään" käskyjä. Eli kaoottisimmillaan oltiin varmaan aika hörhön näköstä sakkia. :D Vaikea päästä tehokkaasti puuttumaan siihen merkkailuun ym. haisteluun kun se vetohihna on kuitenkin aika pitkä ja se jousto heti siinä alkupäässä (ihmisestä katsottuna), että hihnan välityksellä on vaikea antaa ohjeita. Asiaa vois helpottaa se, että lähtis jonnekin tavanomaisen lenkkimaaston ulkopuolelle harjoittelemaan. Jonnekin missä ei ois juuri toisten koirien merkkejä, niin että sais ensin muodostettua koirille kuvan siitä mitä se tarkoittaa kun ne valjaat laitetaan päälle ja sitten vasta tulla näihin tuttuihin maastoihin, sillä ainakaan vielä koirat eivät ole tajunneet olevansa hommissa, vaan ihan vaan lenkillä. No, eihän noita harjoituskertoja vielä kauheasti ole takana, joten ei kun toistoja vaan ja katsotaan alkaako tekniikka kehittyä. Hauskaa on kyllä ollut!

Olen myös alkanut vähän suunnittelemaan keväälle jotain pikkuvaellusta (viikonloppu) koirien kanssa. Eilen iltalenkillä Jane harjoitteli jo koirarepun kantoa. Eipä Jane siitä mitään välittänyt vaan hienosti kuljetti kantamukset takaisin kotiin. Vetovyön hankkimisen kautta tuo koirien mukaanotto vaellukselle on alkanut tuntua paljon järkevämmältä ja helpommalta, kun on helppo ja mukava tapa pitää koirat kytkettynä eikä tarvi hihnaa kädessä kantaa. ...Joten kevättä odotellessa...

KeHo:n kannustuspalkinto 2010 ja kennelyskä

2011-01-05T12:17:00.003+02:00

Viime vuosi päättyi mukavissa tunnelmissa kun Minulle, Lukalle ja Janelle myönnettiin Keski-Suomen hovawarttien kannustus palkinto vuodelta 2010. Kiitos vaan muille jäsenille kannustuksesta! :D Kotiin viemisinä oli suuri kiertopokaali ja toinen pokaali joka jää pysyvästi meille sekä koirille herkkuluita purtaviksi. Saimme tietysti myös vaatimuksen kirjoittaa hoffi-lehteen pienen jutun.

Tilasin itselleni ja koirille joululahjaksi vetovyön. Nyt on sitten harjoiteltu sen käyttöä. Alku oli hieman hankalaa, kun on aina opetettu, ettei hihnassa saa vetää. Pikkuhiljaa koirat tuntuvat hoksaavan mikä on homman nimi, kun valjaat puetaan päälle. Seuraavaksi pitäisi varmaan puuttua myös kaikenlaiseen haisteluun ja höynäilyyn, jottei veto katkea vähän väliä. No eipä se ole niin vakavaa, sillä kokeillaan tätä nyt aivan vaan omaksi iloksi. Olen kyllä jo tässä muutaman viikon aikana ehtinyt olemaan todella tyytyväinen ostokseeni, sillä vetovyö on todella mukava kun kädet saavat olla vapaana hihnanpidosta ja samalla koirasta tulee apua hölkkään, lumessatarpomiseen, rinteenkipuamiseen ja hiihtoonkin. Eli todella monikäyttöinen vekotin koiran kanssa luonnossa liikkumiseen! Suosittelen! Erityisesti suksilla on mahdollisuus hurjaankin vauhtiin, mutta tällöin on hyvä, jos koirilla on hiljentämis- ja pysähtymiskäskyt hallussa ;D Suosittelen myös kaikille hovawartin kokoisen koiran kanssa hiihtäjälle pikalukkoa hihnan irroitukseen, sillä joskus sille voi olla tarvetta!

Uusivuosi alkoikin sitten aika synkissä merkeissä. Luka aloitti yskimisen ja aivastelun sekä liman oksentamisen. Etsin hädissäni täältä jonkun joka määräisi meille jotain lääkettä. Ainut paikka, johon saatiin yhteys oli raviradanhevosklinikan yhteyteen perustettu pieneläinklinikka, joka vaikutti vähintäänkin epämääräiseltä verrattuna keski-suomen klinikoihin. No tärkein tuli kuitenkin hoidettua, eli saatiin resepti lääkkeisiin ja diagnoosiksi KENNELYSKÄ. No nyt yskii sitten Janekin, niin kuin olettaa saattoikin. Luka vaikuttaa kuitenkin olevan jo parempaan päin, joten ehkä flunssasta selvitään ihan ilman lääkkeitäkin. No, ollaan taas toisten koirien tapaamiskiellossa ja reippailuakin pitää nyt rajoittaa.

Tautia tapaamattomille tiedoksi, että kennelyskä on yleisnimitys koiralla oleville virusperäisille flunssille. Tartunnan voi saada muista koirista tai koiran eritteistä lenkkipoluluilla tai treenipaikoilla.

Tuntuu älyttömältä, että juuri me saadaan kaiken maailman koiratäit ja kennelyskät, vaikka meidän koirat ei edes juuri koskaan ole suorassa kontaktissa muihin koiriin!!!! No toivottavasti flunssaoireet katoavat pikapikaa ja päästään taas normaaliin touhuamisen tahtiin.

Kaikesta huolimatta meidän porukka toivottaa kaikille oikein mukavaa, hyvää, aktiivista ja tervettä vuotta 2011!

Jane BH

2010-10-04T12:47:00.002+03:00

Kävimme Janen kanssa eilen sunnuntaina BH-kokeessa Varkaudessa. Tuomarina oli Raimo Karppinen. Koe oli ilmoitettu alkavaksi klo 9, ja paikalle pyydettiin saapumaan puolituntia ennen kokeen alkamista. Tuomari oli kuitenkin siinä luulossa, että koe alkaa klo 10 ja saapui paikalle vasta hieman ennen kymmentä. Meillä kokeeseen menijöillä oli siis puolisentoista tuntia aikaa palella, jakaa viimehetken neuvoja ja jännittää. Keli oli poutaisa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. Tottelevaisuusosuus pidettiin hiekkakentällä. Vaikeustasoa nosti hieman se, että viereisellä kentällä oli menossa tottelevaisuuskoe. Kenttien välissä oli näköeste, mutta käskyt kuuluivat läpi toiselta kentältä. Järkytyksekseni saimme Janen kanssa suoritusnumeron 1. Olisin halunnut katsoa muiden suorituksista mallia, mutta lopulta numero 1 olikin aivan mukava numero. Oma suoritus oli heti ohi ja pääsi seuraamaan muiden suorituksia ilman jännitystä. Koetoimitsija sanoi ensin, että suoritusparin parillinen menee ensin suorittamaan ja pariton paikallamakuuseen. Tuomari käskikin tehdä toisin päin, joten me pääsimme ensin suorittamaan kaaviota. Oltiin Janen kanssa perusasennossa aloituskohdassa, kun tuomari käski toisen parin lähteä paikallamakuupaikkaan. Jane katseli toisen koirakon menoa ja tiesin, että se on jo täysin tiedoton siitä, että ollaan aikomassa tehdä jotakin. Seuraa-käskyllä Jane lähti kyllä mukaan, mutta eihän se mitään seuraamista ollut, joten annoin aika pian toisen seuraa käskyn, jotta se tietäisi että nyt ollaan todella tekemässä jotain. Suoritettiin kaikki liikkeet kohtuu oikeaoppisesti, paitsi liikkeestä istumisessa Jane jäi seisomaan. Seuraaminen olisi myös voinut olla paljon paljon parempaa, tiiviimpää ja parempi kontakti. Tuomari kehui liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa, sekä seuraamisen nopeita istumisia. Seuraaminen olisi kuitenkin saanut olla tuomarin (ja minun) mielestä aktiivisempaa. Paikalla makuussa Jane oli kuulemma hyvin rauhallisesti. Tällä suorituksella pääsimme kaupunkiosuudelle. Yksi asia mikä erityisesti jäi mieleen tottelevaisuusosuudesta oli se, että kiitin koiraa paikallamakuu mukaan lukien muistaaksen kaksi kertaa (max. kolme) ja tilaisuuksia kiittää olisi ollut kuitenkin huomattavasti useampia. On todella tyhmää jättää noita mahdollisuuksia käyttämättä, varsinkin kun BH-kokeessa on paljon puuduttavaa seuraamista!

Kaupunkiosuus oli järjestetty huoltoaseman pihalla, jossa meidät ohitti takaapäin pyöräilijä, joka soitti kelloa ja juoksija ihmisen puolelta. Sen jälkeen menimme ihmisryhmään juttelemaan. Sitten palasimme saamaa reittiä takaisinpäin ja pyöräilijä ja juoksija ohitti meidät koiran puolelta. Sen jälkeen meitä tuli vastaan koirantaluttaja. Tämän jälkeen menimme auton viereen, joka käynnistettiin, ikkuna avattiin ja vaihdoimme kuulumisia. Sitten koira kytkettiin huoltoaseman seinään ja ohjaaja poistui huoltoaseman sisälle. Tälläaikaa koiran ohi (läheltä) meni kävelijä ja koirantaluttaja. Kaupunkiosuudella Jane käyttäytyi varsin mallikkaasti ja se olikin hetkessä ohi. Myös kaupunkiosuus oli siis suoritettu hyväksytysti, ja Jane sai ansaitusti tittelin BH!

Kaiken kaikkiaan kisassa oli yhdeksän osanottajaa, joista seitsemän pääsi kaupunkiosuudelle ja tietääkseni kaikki seitsemän kaupunkiosuudelle päässyttä koirakkoa suoritti sen hyväksytysti ja sai näin ollen koulutustunnuksen BH.

Tässä taisikin sitten olla meidän tämän vuoden kisailut. Nyt taidetaan keräillä treeni-intoa ja luopua hetkeksi tavoitteellisesta treenaamisesta ainakin tokon ja pk tottelevaisuuden suhteen.

Karoonan kennelpäivät

2010-09-06T19:11:00.002+03:00

Karoonan syysleiri pidettiin viime viikonloppuna leirikeskus Mansikissa Eurassa. Lähdin koirien kanssa ajamaan Euraan aikasin lauantai aamuna. Leiriväki koostui pääasiassa Karoonan S- ja G-pentueiden koirista ja heidän omistajistaan. Ensimmäiseksi tutustuttiin pk-lajeihin lyhyen teorian muodossa. Teorian jälkeen pääsimme tutustumaan jäljestykseen Mörkön ja Heidin hienon esimerkkinäytöksen jälkeen. Me kokemattomammat teimme koirille makkarajälkeä ja kaikki koirat olivat aikalailla jyvällä ja innokkaita seuraamaan jälkeä.

Seuraavana ohjelmanumerona oli toto-juoksu. Koirat jaettiin nuorten koirien ryhmään ja aikuisten ryhmään. Aikuisten ryhmän voittaja oli Aku (Karoonan Samooja), toiseksi tuli muistaakseni Luka ja Jane oli neljäs. Suski ehkä päivittelee tietoja nettiin, josta lopulliset tulokset voi mahdollisesti tarkistaa.

Tämän jälkeen otettiin esineruutua. Esineruudussa kävi vain Jane. Jane löysi ihan kivasti kaksi esinettä ja siinä jo mietittiin, että pitäisikö lopettaa tähän. Yleensä jos tällainen ajatus tulee mieleen, olisi hyvä tehdä juurikin niin. Useimmiten yli-innokas harrastaja kuitenkin päättää jatkaa suoritusta ja laittaa koiran tekemään lopuksi vaikean ja epäonnistuneen suorituksen. Näin teimme myös me :D Janea ennen ruudussa oli käynyt jo kaksi kokenutta koiraa ja esineiden etsintä oli heillekin hankaalaa, joten yllättäen se ei ollut sen helpompaa aloittelijalle :D ;D Vaikean suorituksen jälkeen otettiin vielä yksi helppo esine, jotta suorituksesta jäisi hyvä maku. Jane näytti kyllä jo aika tympääntyneeltä, että ehkä siinäkään ei aivan onnistuttu.

Eikä tässä vielä kaikki nimittäin illalla päätettiin pitää vielä pienet hakutreenit. Luka teki metsässä todella hyvää työtä. Lähti innokkaasti valmille maalimihille ilman apuja. Luka myös haukkui VIERAAT maalimiehet vaikka pientä epävarmuutta olinkin havaitsevinani. Janekin teki hyvää työtä, muttei uponnut metsään ilman apua maalimieheltä. Myös Jane haukkui. Treeneissä oli kuitenkin niin monta uutta tekijää, kuten vieras ympäristö, vieraat maalimiehet, outo monilajinen päivä ja varmasti hieman väsykin. Kaiken kaikkiaan siis molemmat koirat suoriutuivat treeneistä hienosti!

Illan päätteksi koirat pääsivät mökkiin uinumaan ja ihmiset saunomaan. Tämän jälkeen iltaa jatkettiin takkatulen ääressä istuen. Seura oli hyvää ja jopa minäkin jaksoin valvoa viimeisten joukossa!

Aamulla herättiin lähes kukonlaulunaikaan, syötiin aamupöperöt, siivottiin mökit ja lähdettiin treeneihin Harjavallan koirakentälle. Ässät pääsi ensin agilitytreeniin Suskin opastamina. Treeneissä oli Mörkö, Aku ja Jane. Treenit oli sinänsä kivat, koska kaikki olivat tutustuneet lajiin jo etukäteen, joten esteiden opettelun sijaan saatiin harjoitella esteyhdistelmiä ja osaavammat jo koko ratoja. Kyllä Janesta jo vähän näkyi, että väsyä on ilmassa, mutta tietysti intoa tekemiseen silti riitti. Esteiden suorituksessa alkoi jo olla jonkinlaista varmuutta havaittavissa, kaikki esteet suoritettiin ilman mitään epäröintiä. Kontakteillakin Jane oli tosi kuuliainen. Suski kehotti palkaamaan koiraa eteenpäin esim. pallolla, niin ettei koira koko ajan kiinnittäisi huomiota ohjaajaan ja siihen milloin palkka tulee. Janelle paras tapa on kuitenkin ehkä isohkot namit, koska ruoka on Janelle se paras palkka. Lukakin pääsi agiradalle höntsäilemään. Luka hyppi mielestäni esteitä todella ilmavilla ja hienoilla hypyillä. Putkeenkin herra uskaltautui ja puomikin käveltiin lähes loppuun ennen kuin Luka päätti hypätä alas ja minä otin sen tietysti vastaan syliotteella :D Lopuksi Luka hyppäsi vielä renkaan. Oli todella mukavaa päästä seuraamaan Janen sisarusten suorituksia, treenejä seuraamalla pääse vähän näkemään, millaisia persoonia koirat ovat. Mörkö oli vauhdikkuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ihan omaa luokkaansa (ainakin agiradalla), Aku taas tarvitsi korkeana ja pitkärunkoisena poikana tietysti hieman siskoja enemmän tilaa ja aikaa liikkeisiin ja Aku keskittyi tekemiseen hienosti.

Agin jälkeen päästiin Sari Terhon toko/tottis oppiin. Kyselin vinkkejä Lukan motivoimiseen ja saatiinkiin siihen ihan mielenkiintoisia vinkkejä Jännitteiden käyttämisestä. Jane pääsi treenaamaan tuomarin kättelyä, otettiin seuraamista, henkilöryhmää vierailla ihmisillä, luoksetuloa ja sen sellaista. Muutama ongelmakin me keksittiin, mutta eivät ne sitten kuulemma olleet ongelmia laisinkaan, joten treenailu jatkukoon kuten ennenkin :D Olimme todella tyytyväisiä kouluttajaan joka pureutui napakasti ja mukavalla asenteella keksimiimme ongelmiin.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli huikean onnistunut! Kiitoksia Suskille ja muille vastuuhenkilöille leirin järkkäämisestä, kaikille leiriläisille mukavasta seurasta, Kaitsulle maittavista pöperöistä, kouluttajille hyvistä treeneistä ja tietysti koirille innokkaasta treenikumppanuudesta :D Meidän puolesta Karoonan leiriperinteelle toivotaan (ja vaaditaan :D) jatkumoa!

Ikävät uutiset ja tottistreenit

2010-08-27T17:29:00.003+03:00

Laitetaan ne ikävät uutiset heti tähän alkuun, eli ei mahduttu Agilityn jatkokurssille :( :S :(
mur.mur.mur.mur.mur. Harmittaa vieläkin niiiiin ISOSTI, että eipä siitä sen enempää.

Eilen oltiin taas KeHo:n treeneissä ja otettiin Janen kanssa BH-kaavio. Lisäkäskyjä sai antaa, jotta seuraaminen pysyi hyvänä ja tiiviinä. Liikkeestä istumiseen tarvitaan varmuutta. Samoin paikalla makuuseen. Henkilöryhmät meni ihan OK samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa lähti aluksi perään, otettiin alusta ja sitten meni ihan ok. Kyselin parista kokeesta olisiko tilaa. Varasijalle päästiin.

Lukan kanssa tehtiin kanssa kaikenlaisia toko- ja tottisjuttuja ja poika oli taas hyvässä mielenvireessä treenailuun.

Treenien päätteeksi pidettiin luonnetestipalaveri, kun KeHo järkkää syksyllä moisen. Monen monta asiaa oli läpikäytävänä ja talkooporukalle jaettiin tehtäviä, joista itsekkin sain oman osani :D

Ens viikolla vielä muutama treeni, mutta eiköhän se ala olla jo sopiva aika alkaa odottelemaan Karoonan-leiriä!!!

Hyvä treeni metsässä

2010-08-23T21:38:00.003+03:00

Kyllä sieltä kuopankin pohjalta nähtävästi ylös pääsee ja tunnelin päässäkin valoa alkaa pilkottamaan. :)

Pidettiin tänään pienellä porukalla hakutreenit ja hyvät treenit olivatkin. Menin itse jo vähän etukäteen treenipaikalle ja tein koirille esineruudun (, jota ollaan tehty hyvin vähän). Hain koirat yksitellen autosta ja piilotin molemmille kolme lelua ruutuun. Yhden eteen, yhden keskelle ja yhden taakse. Molemmat koirat toivat kaikki kolme lelua, ilman mitään ongelmia. Pistot ei kyllä ollu suoria, joten alueen läpikäyminen järjestelmällisesti ois ollut aika vaikea homma, jos ei olisi tiennyt esineiden sijaintia. No pääasia oli kuitenkin, että niitä leluja sieltä nousi, ja että molemmat lähtivät niitä heti minulle kiikuttamaan. Luka tiputti leult jalkoihin, Janelta pyysin oikeaoppista luovutusta joka sujui ihan kohtalaisesti. Pitäs jatkossa treenata erikseen tuota luovutusta, ettei mene esiineen löytymisonni siihen, että aletaan jotain luovutusta hinkkaamaan.

Esineruudun jälkeen hakutreenit. Molemmat koirat etsivät "kuusi miestä". Koiria haukutettiin ensin ennen hakualueelle menoa. Molemmat haukkuivat myös metsässä yhtä haukkua. Haukut olivat ihan kohtuullisen hyviä, hyvä me. Janelle miehet olivat helpoissa paikoissa, mutta valmiina. Tällä tavalla yritettiin saada pistoihin suoruutta. Hämmennystä teetti mm. se pitääkö kyykyssäkin olevaa miestä haukkua vai vain seisovaa :D Molemmilla oli valtavasti intoa ja se näkyi myös vähän maalimiehellä olessa. Käytös ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen sikamaista, joten uskon sen jäävän pois ajan myötä.

Parannusta viime viikon treeneihin oli mielestäni huimasti. Ehkä se vaan tarvi sen yhden mieleenpalautuskerran, kun taukoa oli ollut pitkästi. Koirat haukkuivat paremmin. Koirat näyttivät tietävän mitä ollaan tekemässä ja mitä maalimiehellä pitää tehdä.

Ei muuta kuin treeniä, treeniä!

Viime torstain toko/tottis

2010-08-23T11:05:00.003+03:00

Viime torstaina käytiin perinteisesti KeHo:n treeneissä. Janen kanssa otettiin BH-liikkeitä. Paikalla makuu selin koiraan näytti olevan Janelle ihan selvä juttu. Nyt vaan vähän harjotellaan kestoa. Liikkeestä istuminen vaatii vähän harjottelua, kun ei olla sitä otettu, mutta tuskin tulee olemaan senkään oppimisessa mitään vaikeuksia. Otettiin myös henkilöryhmä kytkettynä ja irti ja ei Janella ollut mitään mielenkiintoa haistella ihmisä, mamman kanssa tehtiin töitä tunnollisesti. Kaiken kaikkiaan fiilikset tuota BH:ta kohtaan on kohtuullisen positiiviset. Kentällä vaan sanottiin, että kaikki BH-kokeet on ihan täynnä, ja että tuskin tänävuonna enää pääsee! Tosi tylsää jos joudutaan keväälle asti odottelemaan :( enkä kyllä haluais ympäri Suomeakaan lähtä ajeleen kokeen perässä.

Lukan kanssa otettiin lähes kaikki liikkeet mitä osattiin :D. Äijä oli ihan liekeissä TAAS, jopa niinkin paljon, että Luka tarjos jo etukäteen useampaa liikettä. En kuitenkaan ala sitä siitä kieltämään, kun ei kerran ole kisatavotteita, ja pääasia onkin, että into tekemiseen säilyy. Liikkeestä maahanmeno oli kyllä ihan täydellinen, kun Luka innoissaan tipahti maahan. Seuraaminen on aika heikkoa ja luoksetulossakin toivomisen varaa, mutta monet muut liikkeet Luka tekee tosi hyvin ja se into paistaa (ainakin näin tosinaan) siitä tekemisestä, eli hyvin meni treenit.

Tänä iltana oiskin vuorossa jälleen Haku-treenit.

Haku ja Agi

2010-08-18T21:25:00.003+03:00

Pahoittelen kaikille mahdollisille lukijoille sitä, että mun otsikot on aina niin TYLSIÄ! :/

Ja asiaan.. Uskotte tai ette, niin meilläpä oli tällä viikolla kesän ensimmäiset hakutreenit. Treeneihin tuli kiire ja oltiin myöhässä niiku aina. Oli kuitenkin todella mukava mennä treenihin. Treeneissä oli vielä kaiken lisäksi vaikka ketä, ja sehän vasta oli mukavaa. Tosin keskutelunaiheet pääsivät lipsumaan aikalailla ihmisten yksityiselämän puolelle. No eihän sen treenaamisen aina tarvi niin fokusoitunutta ja vakavaa olla. Koirat pihisi ja puhkui intoa hakumetsään. Olihan se kivaa että koirilla oli kivaa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että ei se fokusoituminen kyllä koiriltakaan täysin onnistunut. Metsässä juostiin sitten ihan sydämmen kyllyydestä, ja sen kyllä koirista näki, että kesä on ollut kuuma ja tekemistä vähän. Saimpa jopa pitkästä aikaa roikkua oikein urakalla meidän fiksun ja aikuismaisen koiraherran hihnanpäässä yrittäen jotenkuten pysytellä pystyssä, kun Luka oli sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata, ja etsitään ne kaikki makkarat taskussa puun juurelle kyykkyasentoon eksyneet koiraihmiset. Lukasta tuntui olevan hauskaa myös kokeilla tulisiko noista makkara-automaateista makkaraa vähän sukevampaan tahtiin, jos aina välillä läppää tassulla. Huh huh sanoo ohjaaja, joka luuli omistavansa aikuistuneen ja järkeistyneen 5-vuotiaan hyvin käyttäytyvän uroskoiran. Onhan se hyvä, että ohjaajallekin jotain uutta valkeni treeneissä :S Haukuttaakin koiria yritettiin mutta eihän sieltä juuri tullut kuin sellaista pihinää ja puhinaa. Janen eduksi on kuitenkin sanottava, että paikan hakeminen haukussa ei ollut aivan niin karmaisevaa härdelliä kun se on välillä ollut.

Treenin jälkeen olikin sitten vähän puulla päähän lyöty olo. Tässäkö se nyt taas sitten oli?! Miten tästä eteenpäin?! Opittiinko tässä nyt jotain?! Onko koirat koko aikana oppineet mitään?! Onko ohjaaja oppinut mitään!? Pitäisikö ilmaisua vaihtaa?! Onko tässä haun harrastamisessa mitään järkeä, kun aina saa alottaa alusta?! Päästäänkö tässä ikinä eteenpäin?!

Jep, jep, että tällasia ajatuksia tällä kertaa... Kyllähän mä toki tiedostan, että haussa yritetään iskostaa koiran takaraivoon, tiettyä tapaa työskennellä hakualueella, ja jotta tämä tapa sinne koiran pääkoppaa iskostuisi, niin tarvitaan vaan toistoja toistojen perään, ilman sen kummempaa uuden oppimista, MUTTA KUN SE VAAN ON NIIN HANKALAA PYSYÄ MOTIVOITUNEENA KUN EI NÄY MITÄÄN EDISTYSTÄ! Se on ihan eri juttu tokossa ja agissa, kun se edistys tulee hetki hetkeltä ja toisto toistolta välittömästi näkyviin.

Tällä viikolla oltiinkin sitten myös Janen kanssa viimeisissä agitreeneissä. Päästiin ottaan Janen kanssa puomia, jota ei oltu vielä kertaakaan ennen otettu. Jane lähti oma-aloitteisesti innokkaasti kiipeämään puomille ja suorittikin esteen ihan kivasti. Janea tuntuu häiritsevän kamalasti jos mä otan sitä pannasta kiinni. Se on sille selvästi epämiellyttävää ja pakottavaa, kaikki kiva loppuu ja suorittamisesta tulee pakkoa. En harrasta juurikaan sellaista koiran riuhtomista pannasta tai hihnasta, joten se on Janelle tietysti outo kokemus, kun takerrun sitä pannasta ja ohjaan fyysiesti voimakkaasti sitä tekemään jotain. Sen lisäksi se on aina ollut tosi herkkä hihnan kosketukselle ja valjaillekin, joten kai se vaan jotenkin on siitä kertakaikkisen epämiellyttävää. Tämä epämiellyttävä juttu on ollut siis läsnä ainakin keinulla ja puomilla, joilla on pitänyt pitää huoli siitä, että koira ei tipahda alas. Tällä kertaa tajusin ohjaajan avustuksella, että voin pitää myös hihnasta heti pannan läheltä kiinni, ja voi kun sujui puomikin ihan kuin vettä vaan kun ei emäntä roikkunut pannassa!

Tämän lisäksi otettiin kolmen aidan yhdistelmää, jossa piti harjoitella välistä vetoa. Sehän oli helppo nakki, Jane ei missään vaiheesa yrittänyt hypätä esteitä väärin, vaan tuli aina sinne minne pyysin ja hyppäsi siitä mistä pyysin. Janen hyppytekniikka ei tälläkään kertaa ollut aivan kohdillaan, vaan rimat putoilivat välillä. Asia kuitenkin muuttui parempaan suuntaan kun itse vaan tein isompia kaarteita ja annoin Janelle enemmän tilaa valmistautua hyppyyn. Oma välistäveto tekniikka kaipaa myös todennäköisesti harjoitusta.

Sitten otettiin vielä A ja putki peräkkäin. Aa otettiin ensin ja siitä sitten ohjausta putkeen, niin että välillä ohjattiin putken toiseen päähän ja välillä toiseen. Vasemmalta ohjattuna vasempaan päähän putkea oli taas helpompi mennä kuin toisin päin, mutta oikeakin sujui lopulta yllättävän hyvin! Aalla Janella oli vähän vaikeuksia pysähtyä loppukontaktiin, muuten oli ihan hyvää yhteistyötä. Lopuksi otettettiin vielä kaikki esteet: puomi, kolme aitaa, A ja putki peräkkäin ja hienostihan se meni ja vielä pari toistoa ilman puomia. Ja olihan meillä kivaa kun päästiin vähän pidempään esteitä läpi juoksemaan!

Viikon agi

2010-08-10T22:18:00.003+03:00

Tämän viikon agitreeneissä oli kerrankin kohtuullisen pilvistä, siitä huolimatta oli tietysti kuitenkin lämmintä, muttei onneksi tällä kertaa paahtavaa aurinkoa. Treeniporukka on käynyt kesän edetessä aika pieneksi ja treeneissä jokainen paikalla oleva koirakko saa aika paljon aikaa kentällä. Tänään Aa ja kepit olivat itsenäisessä harjoittelussa ja ohjaajan kanssa käytiin läpi ensimmäistä kertaa eri esteiden yhdistelmää. Yhdistelmässä oli aita, putki, aita ja muuri. Jane hyppelee hyppyesteitä mielellään, mutta pudotuksia ja kosketuksia tulee tasaiseen tahtiin. Neiti taitaa seurata enemmän mun kättä kuin keskittyä esteen hyppäämiseen. Toinen ongelma oli edelleen se, että Jane pyrkii koko ajan vasemmalle puolelle, kuten tokossa ja jostain syystä putkeenkaan ei ollut niin kiva mennä ohjaajan väärältä puolelta. Lopuksi saatiin kuitenkin tosi onnistunut sarja sekä oikealta että vasemmalta ohjattuna eikä rimatkaan putoilleet! Jane nousee nykyään ihan mielellään A-estettä ja koko pitkästä keppirivistäkin tehtiin monta onnistunutta suoritusta. Agilityn alkeet alkavat kuitenkin lähennellä loppuaan, sillä enää on viimeinen kerta jäljellä. Toivottavasti saadaan paikka jatkoryhmästä, niin että agilityharrastus saa jatkoa.

Tervakoski 2010

2010-07-28T14:01:00.004+03:00

Tervakoskella osallistuttiin lauantaina Janen kanssa tokon alokasluokkaan. Tuloksena 163p ja TK1, sijoitus alokasluokan jaettu 7. sija. Ykköstulos oli tietysti tähtäimessä, mutta silti päällimmäisenä mielessä pieni pettymys. Pettymys tulee siitä, että suoritus meni muuten hyvin, mutta sitten saimme toisiksi viimesestä liikkeestä nollan. No, sinänsä 163p oli ihan jees ottaen huomioon erittäin pikkutarkan tuomarin, joka oli Jaana Tala ja virheiden määrän.

Virheet tulivat suurimmaksi osaksi siitä, että viritin Janea vähän liikaa. Seuraamisessa Jane teki yhden pienen poikituksen mun eteen, jolloin vähän kompuroin. Hihnassa seuraamisen jälkeen Tuomari pyysi minua muuttamaan käsien asentoa (josta tuomari huomautti lähes kaikkia). Olin jo etukäteen päättänyt, että kesken suorituksen en ala mitään muttamaan, mutta tottelin sitten kuitenkin kun tuomari sanoi, että nyt sitten pidät kädet suorina vartalon vierellä :S. Tämä tietysti sekoitti pakkaa ja Janen keskittyminen herpaantui seuraamisen lopussa eikä tehnyt viimeistä perusasentoa. Tämä siis johtui pelkästään käsien asennon muutoksesta, kun muistin niiden asentoa vasta seuraamisen lopussa. Luoksetulossa Jane törmäsi ja liikkeestä seisomisessa Jane oli sen verran ylivirittynyt, että meni maahan jo ennen seiso käskyä, tai niin olin tulkitsevinani. Eli pari isoa virhettä, yliviritys ja käsien asennon muutos, ja siitäpä nämä kaikki virheet olivat seurausta. Harmittaa. Mutta kun on kyse vaan yhdestä kisasta, niin ainahan tällainen on mahdollista.

Tässä kisan osa-alueet:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makuu: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9,5 (oisko puolikas lähtenyt mun käsien asennosta)
Seuraaminen taluttimetta: 8,5 ( piste lähti viimeisen perusasennon puuttumisesta, muutenkin loppu huono)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5 (tämä meni nappiin)
Luoksetulo: 8 (pisteet lähti törmäämisestä)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 (meni maahan)
Estehyppy: 9 (meni tosi hyvin!)
Kokonaisvaikutus: 9

Tuomari ei paljon meidän suoritusta kommentoinut sanoi, että oli todella hyvää yhteistyötä. Itse olen todella tyytyväinen Janen vireeseen suorituksessa, vaikka tällä kertaa menikin vähän yli. Jane on aina innokas, eikä se väsy suorituksessa tai laahaa perässä ja palkka on sille aina yhtä iso asia :D Oman jännityksen tasoon olen myös kohtuu tyytyväinen, tällä kertaa se pysyi paremmin kontrollissa :D Nyt sitten päästäänkin keskittymään seuraavaan haasteeseen, joka taitaa olla BH-koe.

Osallistuimme myös joukkuekisaan joukkueella: Iskä ja Ässät: Hoffipoffi Candy King, Karoonan Suohtas, Karoonan Siida ja Karoonan Saana. Joukkueen sijoitus oli 5./6. Ensivuonna ylemmissä luokissa uudestaan! Karoonan kasvattajajoukkueena Karoonan Saana, Suohtas ja Siida olivat sijalla 4./12. Joka oli todella mukava sijoitus!

Sunnuntaina sekä Luka että Jane pääsivät näyttäytymään näyttelykehässä. Kiirettä piti, sillä sekä avo nartut että avo urokset haluttiin kerralla kaikki kehään. Onneksi toinen kehä oli hieman toista jäljessä ja kerkesin itse molempiin kehiin, vaikka tiukkaa teki. Kiitos Miko kun et vastustellut mahdollista Janen kanssa kehään menemistä, vaikka empä tainnut ehtiä kuunnella vaikka olisit yrittänyt kieltäviä vastauksia perään huudella ;D

Jane sai laatuarvosanan H, tuomarina Tapio Eerola
Luka sai laatuarvosanan EH, tuomarina Gisbert Langheim, Saksa

Koirien kauneusarvostelut ovat suhteessa toisiinsa aikalailla siinä linjassa, kuin ne omassakin mielessä ovat. Lukan arvostelu oli mielestäni ihan kohdallaan ja kaikki hyvät ja huonot puolet oli reilusti listattu. Lukalla on tuomarin mukaan täydellinen purenta :D Luka esiintyi aivan mukavasti, vaikka juostessa tuleekin aina sellainen olo, että herraa saa vetää perässä. Arvostelussa luki kuitenkin, että korkealla kannettu häntä, joten ainakin vire- ja mielentila taisi olla tällä kertaa hyvä ja siitä olen tyytyväinen, vaikka tuomari tuskin puhui asiasta positiivisessa mielessä :D ja jos totta puhutaan niin ei se häntä edes virheellisen korkealla ollut.

Janen arvosteluun en oikein ollut tyytyväinen. Jotenkin siitä arvostelusta tuli sellanen fiilis, että tuomari muodosti heti mielipiteen koiran arvosta (niinkuin varmasti monikin tuomari tekee), mutta ilmeisesti tästä ennakkopäätöksestä johtuen kaikki huonot puolet oli listattu näkyvästi arvosteluun, mutta hyvät puolet olikin sitten painettu villaisella. Esimerkiksi Janella oli todella hyvä turkki ja hapsut sekä tietysti erinomainen pigmentti. Muutaman muun koiran kohdalla, joista tuomari piti, hän arvosteli isoon ääneen: erinomainen pigmentti, hyvä turkki, erinomaiset hapsut jne... Janen arvostelussa sen sijaan lukee pigmetti ok! :D Tämän jälkeen tuomari sanoi minulle: oikeastaan pigmentti on erinomainen. Tätä ei tietenkään kirjattu arvosteluun. Muutamassa muussakin kohdassa tuomari sanoi ensin arvostelun kirjurille hillityssä muodossa, ja sen jälkeen korjaili/tarkenteli sanojaan minulle. Myös Janen turkki oli: "runsas mutta pehmeä".. eli kaikki oli parhaimmillaankin vain ok ja vikoja oli sitten senkin edestä. Sentään sanoi tuomarikin koiran esiintyvän todella kauniisti, sillä Jane seisoi avostelun ajan paikallaan kuin patsas. Remmi roikkui suurelta osin sen edessä maassa. Tuomari tutki Janea ja minä seisoin kauempana ja pyysin Janea olemaan paikallaan. Minä oli Janesta sitten NIIIN ylpeä, se on aivan suurenmoinen koira!

Kaiken kaikkiaan rotumestaruustokoon osallistuminen tuntui todella mukavalta ja mielekkäältä. Näyttely sitten aikalailla päinvastaiselta. Tulevinakin vuosina toko edustus kiinnostaa, ja toivottavasti muistan kieltäytyä näyttelytouhusta!

Heinäkuuta

2010-07-21T15:39:00.002+03:00

Heinäkuu on mennyt suurelta osin lomaillessa. 5 päivää meni saariston rengastietä kierreltäessä koirien ja kavereiden kanssa. Koirat sopeutuivat yllättävän hyvin reissuelämään, telttamajoitukseen ja vaihtuviin maisemiin. Lämpöä olisi koirien mielestä voinut olla hieman vähemmän. Rengastien reissun jälkeen oltiin pari päivää kotona, jonka jälkeen lähdettiin vanhemmille remppa-apuun. Sielläkin vierähti vajaa viikko. Eilinen olikin sitten pitkästä aikaa ensimmäinen kotipäivä. Koirilla näyttää olevan reissuväsymystä. Nukkuvat koko ajan, eikä Janekaan ole kertaakaan tullut tyrkyttämään lelua. Toivottavasti koirat ehtivät kerätä energiaa ennen Tervis-viikonloppua.

Eilen käytiin ottamassa iltatokot ja tänään aamulla muun koiraväen kanssa aamutokot. Siinäpä onkin melkeen meidän treenailut. Treenit meni ihan kivasti. Aamulla paikallamakuussa Janella oli kohtuullisen iso häiriö, kun viereinen koira lähti pariin otteeseen ohjaajansa luo ja sitä palautettiin paikoilleen. Tästä häiriintyneenä Janekin päätti nousta ylös ja ottaa muutaman askeleen minua kohti. Ensimmäisen nousun Jane pysyi maassa, mutta toinen oli jo liikaa... Pitänee siis ottaa vielä joku onnistunut paikkamakuu ennen Tervistä. Positiivistä oli tietysti se, ettei se yrittänytkään mennä toisia koiria kohti.

Näyttely ja toko osallistujanumerot ovat saapuneet postissa, joten eipä tässä sen kummempaa, kuin että viikonloppuna nähdään hoffiväki!!!

Kesäistä tokoa

2010-07-02T08:52:00.002+03:00

Eilen vedettiin taas KeHo:n toko-treenit. Paikalla olikin lopulta ihan kelpo määrä koiria. Moni näytti keskittyvän hoffikansan pääjuhlaan eli Tervakosken rotumestaruustokoon sekä näyttelyyn. Janen kanssa otettiin pienellä tihkusateella muutamia pikku liikkeitä. Se on suorituksessaan jopa hieman tosikko, jotenkin se ruoka on niin ISO asia, että sillä ei sovi Janen mielestä paljon vitsailla. Vähän tekisi mieli neitiä kiusata ja saada vähän pilkettä silmäkulmaan, mutta toisaalta jokainen tekee tyylillään!

Lukan pääsi kentälle Janen jälkeen, enkä tiedä oliko odottaminen tehnyt tehtävänsä yhdessä treenitauon kanssa vai mikä, mutta kyllähän oli pojassa virtaa, ja iloa tekemisessä, ja oli sitä kyllä ilo katsella! Koiran naamakin oli yhtä hymyä! Luka taas reagoi ihan erilailla mun tsemppaukseen. Sille kehut ja taputukset ovat tärkeitä ja se innostuu niistä. Janea kun yrität silittää niin se on vähän niinku EVVK, missä se lihapulla on?! Kehuista Janen tarkkaavaisuus vaan lisääntyy ja se on ihan et jes nyt se sano "hyvä", nyt tulee lihapulla. Janen joka solu keskittyy vaan siihen ruokapalkaan.

Sen verran mukavasti oli Karoonalaisia ja etenkin ässiä tulossa Tervikselle, että pitänee itsekin lähtä kiikuttamaan ilmoittautumista postiin. Majoitus on vielä totaalisesti auki, joten murehtikaamme siitä vasta hieman myöhemmin ;D

Ensi viikolla meidän perhe lähtee kiertämään Turun saariston rengastietä. Siellähän sitä näkee miten se telttailu kahden koiran kanssa sujuu, näin niiku Tervistä silmällä pitäen.

Luka viisi ja agia

2010-06-30T10:41:00.005+03:00

Luka täytti eilen 5. Synttäreitä ei suinkaan unohdettu, mutta en vaan eilen kerennyt sivuja päivittelemään. Onnea Hoffipoffi Eeläisille ja myös hetki sitten juhlineille Hoffipoffi Deeläisille viisivuotissyntymäpäivänjohdosta!!! Erityis onnittelut lähtee Hoffipoffi Elviiralle eli Hallalle! Syntymäpäiviä juhlittiin järvessä viilentyen ja herkkuja syöden. Janen syntymäpäiväkakku vähän niinku jäi, joten saivat sitten kumpikin "syntymäpäiväkakkunsa" eilen. Eipä tässä voi muuta todeta, kuin että kyllä ne vuodet vaan vierii eteenpäin... toisaalta se hirvittää, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Meillä aina kilpaillaan, kuka saa lenkittää Lukaa, kun se on niin aikuinen ja fiksu ja hyvinkäyttäytyvä, vaikka kyllä niitä hoffimaisia hönöilykohtauksiakin aina vähän väliä tulee, jolloin on kyllä fiksuus kaukana. No joka tapauksessa 5-vuotias hoffinketale alkaa mielestäni lähennellä täydellisyyttä ;D

Agilityssä ollaan käyty nyt Janen kanssa yhdessä kaksi kertaa. Ekalla kerralla tutustuttiin keppeihin, renkaaseen, A-esteeseen ja hyppyesteisiin. Jane käyttäyty supermiellyttävästi! Ilma oli lämmin, joten istuttiin aina varjossa odottamassa omaa vuoroa. Jane otti rennosti ja makoili väliajat, eikä piipannut yhtään. Jane ei myöskään välittänyt muista koirista, vaikka tulivat välillä aika lähellekin, ei edes vaivautunut maasta ylös nousemaan! Esteitä suoritettaessa Jane taas oli ihan täysillä mukana. Vetää keppejä niinkuin joku hullu, kunhan omistaja pysyisi perässä, hyppii esteitä ja menee renkaasta, eikä oudommatkaan esteet ole Janea vielä hetkauttaneet. A-este on aika työläs Janen mielestä, ja silloin se saattaa yrittää kiertää esteen. Ainakin näin äkkiseltään näyttäis, että vauhtia ei ainakaan tule hirveästi uupumaan. Vaikeuksia tuottaa oikealla puolella oleminen, kun tokossa on aina ollut vasemmalla puolella. Toivottavasti päästään kuitenkin pian irti siitä, että Jane hakeutuu vasemmalle puolelle ja alkaa toimimaan vapaammin kentällä. Jane tulee myös aika helposti luokse palkan perässä. Esim. kun yritin saada sitä hyppäämään kerralla kahden esteen yli, ja ohjaan sitä niin, että mennään yhtä matkaa, niin se kaartaa ekan esteen jälkeen luo, jolloin toisen esteen yli onkin hankala enää hypätä. Ongelmaa ei ole silloin jos olen koiran edellä, ja ennätän toisen esteen vierelle jo kun Jane hyppää ensimmäisestä. No, eihän meillä oikeasti vielä tässä vaiheessa ole mitään ongelmia :) kunhan tutustutaan esteisiin ja lajiin! Tämä on vaan tällasta ohjaajan hössötystä.

Toisella kerralla otettiin jälleen kepit, hyppyesteitä ja A-este sekä uutena pituus. Pituuden kanssa Janella ei ollut mitään ongelmaa yhtä vauhdikkaasti meni kuin muutkin esteet. Keppien pujotelussa Jane koitti aika useasti, että voisiko homman hoitaa jotenkin vähän yksinkertaisemminkin, tai sitten ohjaaja oli vain kertakaikkisen huono. Monta onnistunuttakin suoritusta kuitenkin saatiin! Hyppy esteet ok. A-esteellä ensimmäisellä kerralla kokeili voisiko esteen kiertää, mutta muuten kiipesikin todella hyvin ja vauhdikkaasti sekä pysähtyi hienosti loppukontaktille. Oletteko muuten hoffi-ihmiset opettaneet koirille A:lle alkukontaktin käskyllä? Kun me sitä ensimmäisellä kerralla kokeiltiin, mutta Janen kiipeäminen oli niin raskaannäköistä, että päätettiin luopua siitä. Jos alkaa näyttää siltä, että alkaa hyppiä kontaktin yli, kun este tulee tutummaksi, niin pitää sitten opettaa alkukontaktikin käskyn kanssa. Eilen oli kanssa niin jumalattoman kuuma päivä, että treenit ottivat varmasti aika koville, vaikka Jane näyttikin jaksavan yllättävän hyvin moneen muuhun nähden... ehkä uimareissu ennen treenejä teki terää!

Janen toko ja Lukan haku;D

2010-06-20T16:31:00.004+03:00

Meidän "luomulapsi"

Jane tokoili hienosti Pieksämäen iltakisassa saaden saaliiksi 194 pistettä ja KP:n. Sijoitus 1/18. Tuomarina Mauri Pehkonen.

Osa-alueet:
Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 10
Seuraaminen kytkettynä: 10
Seuraaminen taluttimetta: 9,5
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10Liikkeestä seisominen: 9
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 10

Kaikki meni kyllä aika lailla nappiin!

Viikonloppuna haettiin myös Luka pohjanmaalta. Kylläpä meidän koirapojalla oli ollut ISO ikävä. Taisi se omistajallakin hieman olla. Koirien jälleen näkeminen oli jälleen mitä iloisin. Luka ei ollut uskoa huonoa tuuriaan, kun taas oli Janen hyvät hajut kaikonneet. Nyt Luka on pikkuhiljaa hyväksynyt tosiasiat ja koirien yhteiselo alkaa olla mukavan rauhallista.

Lukalta uniset kesäterveiset!

Agilityä ja tokoa

2010-06-09T11:02:00.003+03:00

Ollaan tässä nyt otettu Janen kanssa kotipihatokoa muutamana päivänä. Tekemisen intoa kyllä löytyy koiralta, ja pikku hiljaa omakin into alkaa löytyä. Ollaan otettu muutama uusi juttu. Toissapäivänä tehtiin mm. hyppynouto ja se meni hienosti! Jane ymmärsi heti mistä oli kyse, mutta niin kuin pelkäsinkin, kyllä se heti hieman ajatuksia sekoitti. Hetken päästä kun otettiin pelkkää hyppyä, niin Jane oli ihan et hä, ku ei lentänytkään mitään kapulaa haettavaksi. Sitten ollaan otettu kaukokäskyinä istu-maahan maahan-istu variaatioita. Se menee kivasti. Kerran kokeiltiin myös kentällä pk A-estettä (ilma kapulaa) ja jotenkin se on niin ihanaa, kun näytät koiralle, että tuosta noin menet, niin siitä se sitten menee oli edessä mitä tahansa :D Jane on jotenkin niin ihanan ennakkoluuloton! Se ei kyseenalaistanut hetkeksikään mun ohjeita, että oletko nyt tosissaan vaan sinne se kiipes ja odotti hienosti palkaa harjalla ja siitä sitten ohjatusti rauhallisesti alas :) Luka ois ensin kyseenalaistanut mun käskyn. Ookko tosissaan?!? Sitten se ois ruennu haukkumaan välttyäkseen menemästä ja lopulta se ois ehkä kiivenny :) Mutta tuota itsepäisyyttäkin osaa arvostaa, kun on sentään yksi koira joka suostuu joitan tekemään :D :D Luka on meidän perheen jäärä ja mielialapotilas :D Hyppynoudon ja kaukokäskyjen lisäksi ollaan jatkettu metallikapulanoudon harjoittelua, kyllä se siitä ja otettu joskus eteenmenoa. Ja tietysti treenattu kaikkia vanhoja liikkeitä. Luoksetulo on mun mielestä menny parempaan suuntaan, harvoin enää Jane törmää.

Agilityn alkeissa oli eilen toinen kerta. Olin paikalla jälleen ilman koiraa (muut ryhmäläiset alkavat pian epäillä onko mulla koiraa lainkaan, ja käynkö ottamassa agilityoppeja ihan vain omaan tarpeeseen :)) No onneksi ensi viikolla pääsee Janekin jo mukaan. Tuntuu, että edetään aika nopeaan, ja varmasti joudutaan Janen kanssa kahdestaan opettelemaan joitain juttuja, esimerkiksi puomille menoa, kun muut ovat tutustuneet jo kokonaiseen puomiin. Se on vähän hankalaa alkaa pilkkomaan esteitä kun muu ryhmä suorittaa jo kokonaista. No, eiköhän siitä selvitä, ja pitää vaan olla tiukkana, että saa opetella Janenkin kanssa alkeista lähtien. En nimittäin missään nimessä halua laittaa Janea suoraan korkealle puomille ennen kuin se on tajunnut jutun juonen. Muutenkin mun mielestä aika nopeasti nostettiin vaikeustasoa, esimerkiksi putki oli selvästi useammalle koiralle uusi ja jännittävä juttu, mutta jo hetken päästä pidennettiin putkea ja tehtiin kaarretta. No ihan kivasti ne koirat näyttivät haasteeseen vastaavan, joten kai se on pakko alkeissa mennä aika nopeaa tahtia, että saadaan kaikki esteet kattavasti käytyä läpi. Eilen tutustuttiin kokonaiseen puomiin ja putkeen, sekä jatkettiin keppien harjoittelua, hyppyesteet olivat myös kentällä.

Noista käskyistä vielä... Toisaalta tuntuu, että esim. "läpi" sana sopii suuhun paljon paremmin kuin "rengas", mutta sitten toisaalta, kun kaikki muut käyttää sanaa "rengas" ja koulutustilanteessa puhutaan renkaasta ja esteen nimi on rengas, niin lopulta sitä kuitenkin paineessa itsekkin huomaa huutavansa koiralle "rengas", vaikka onkin suunnitellut käyttävänsä sanaa "läpi". Joten ehkä on parempi pysytellä perinteisissä...

Viikonloppuna lähden Lukan luo pohjanmaalle ja Jane jää tänne Ollin kanssa. Ihan kiva päästä viettää aikaa Lukankin kanssa kahdestaan. Mahdollisesti mennään käymään pohjanmaan hoffitreeneissä.

Jane 2-vuotta!!!

2010-06-06T10:49:00.004+03:00

ONNEA meidän ihanalle neitokaiselle kaksivuotissyntymäpäivän johdosta! On kyllä ollut mielettömän ihanaa ja mukavaa elellä yhdessä nämä kaksi vuotta. Harrastuskaverina Jane on ollut mitä parhain. Lukan elämän keskipiste. On se toisaalta vaan uskomatonta, että Ässätkin on jo tosiaan kaksi vuotta..! Paljon onnea myös kaikille Janen sisaruksille! Toivottavasti viimeistään syksymmällä nähdään sitten mahdollisimman monen kanssa.
Meillä onkin tässä ollut oikein synttäriviikonloppu, kun itsellä tuli tuossa pari päivää aiemmin neljäsosavuosisata kanssa täyteen, ja Lukahan juhlii myös vielä tämän kuun loppupuolella.

Viime tiistaina oli ensimmäinen kerta agilityn alkeiskurssia, jossa olin siis ilman Janea. Täytyy kyllä todeta, että olihan se vähän mälsää olla ainoana ilman koiraa :( ja ens viikolla sama juttu :( :( Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin keppeihin, puomin ylös ja alastuloon ja renkaaseen. Yllättävän pieneltä näytti tuo rengas! :D Onneksi on niin sievä ja pieni koira, ettei siitä meille sentään ongelmaa synny, vaikka kouluttaja epäili hoffin olevan hieman hitaamman puoleinen kun on niin iso.. :D Nyt vaan pitäis keksiä hyviä käskysanoja esteille, onko hyviä ideoita?

Janen juoksu jatkuu. On kyllä ihan eri meininkiä kuin silloin ensimmäisen juoksun aikana... Jane jättää ihania hajumerkkejä n.50 metrin välein, kun ollaan kävelyllä, ja on koko ajan nenä kiinni jossain tolpan juuressa. Aavistuksen myös ehkä sellainen poissaoleva ja kauhee piipaaminen pihalle ollu tässä parin päivän ajan :( Näkyipä tuossa yks päivä jo irtokoirakin meidän pihapiirissä ja siinä oltiin perheen voimin ottamassa koiraa kiinni. On tainnut viimein Jane sekoittaa jonkun pään! :D :D

Janella juoksu

2010-05-30T18:22:00.003+03:00

No nyt se Janen juoksu on sitten alkanut. Ollaan taas Janen kanssa täällä Jyväskylässä, ja Luka on pohjanmaalla. Oishan se ollut kiva, jos ne nyt edes pikkasen aikasemmin ois alkanut, kun tulevalla viikolla päättyis täi karanteeni. Mut tulipa sitten kolme viikkoa lisää karanteenia juoksujen takia. Agilityn alkeiskurssikin starttaa ensiviikolla. Mahdollisesti Jane joutuu sitten olemaan kolme kertaa kymmenestä pois. Se on tylsä juttu, mutta pitää ainakin itse sitten mennä katselu- ja kuunteluoppilaaksi. Ohan sekin sentään jotain! :D

Sain kasvattajalta tiedon, että heti syyskuun alussa olisi Karoonan leiri. Ihan mielettömän kivaa, että jaksat Suski meille (ja tietysti myös iloksi itsellesi) järkätä mukavaa yhdessäoloa koirien ja koiranomistajien kanssa! Nyt vaan pidetään sormet ja varpaat ristissä, että mekin päästäisiin mukaan. Mielessä häilyy edelleen karvas pettymys, kun viime vuonna kokoontuminen jäi meiltä väliin, kun Janen juoksut olivat juuri silloin. Joten löytyyhän sitä jotain positiivistä näiden juoksujen ajoituksesta, eipä nimittäin pitäisi ainakaan juoksuista jäädä tänä syksynä kiinni meidän mukaan pääsy!

Agility

2010-05-06T11:56:00.002+03:00

Jes! Saatiin Janen kanssa paikka agilityn alkeiskurssille tulevalle kesälle. 10 kertaa kuuluu alkeiskurssin sisältöön. Tarkka kurssin aloitusajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta tuskin alkaa ennen toukokuun loppua, kun ei ole vielä mitään tietoja tullut, joten täitkin on siihen mennessä onneksi/todennäköisesti kaikonneet. Ompas kiva kun on kesälle tiedossa jotain uutta, vauhdikasta ja mukavaa tekemistä! Ehkäpä Lukakin pääsee sitten esteitä kokeilemaan, kun olen ensin Janen kanssa oppinut oikean suoritustavan. ...Pikkuhiljaa alkaa myös EHKÄ näyttämään siltä, että Janen juoksut alkaisivat olla käsillä. Toivottavasti alkavat nyt saman tien, niin on nekin sitten pois tieltä ja päästään harrastusten pariin..

%¤&W##¤"%@{$€£!!!!

2010-04-30T11:07:00.004+03:00

Voihan video! Täihän se siellä oli. Ei muuta kuin koirille Strongholdit niskaan ja imuroimaan kämppää ja pesemään koiranpeitteitä ym muita kankaita, joilla koirat elelee. Jippii, empäs mukavampaa ohjelmaa olis Wapulle keksinytkään! #¤%%&#%! Seuraavaksi perun kangasniemen näyttelyn, jonne oli tietysti ilmoitettu molemmat koirat, sekä toko-kisan, jonne olin ilmoittanut Janen.
¤#&€"#!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin ja tietysti ollaan poissa treenikentiltä nelisen viikkoa, jottei viedä tartuntaa eteenpäin. Mutta onhan se kiva, että lonkat on terveet ja metsät sulat, vaikka ei treeneihin päästäkään! Jotta jotain positiivista voisin tästä löytää, niin se olis nyt parempi, että Janen juoksu alkais pikimmiten. Muuten menee puoli treeni-/kisakautta ihan vituralleen. No, ei muuta kuin HYVÄÄ WAPPUA!

Syöpäläisiä :(

2010-04-29T18:49:00.002+03:00

Rapsutus jatkuu.. tänään syynäsin Janen turkkia astetta tarkemmalla seulalla ja löysin kuin löysinkin pienen harmaan pisteen. Ei muuta kuin piste mikroskooppiin, ja ötökkähän se siinä. Googlen avulla tein omatoimisen tunnistuksen, koiratäi. Huomisaamuksi varattu aika eläinlääkärille, jossa toivottavasti saadaan varmistus siihen, mikä Janea rapsuttaa, ja mahdollisesti ulkoloishäätö molemmille koirille. Saa nähdä millainen karanteeniaika me saadaan, jos tuo diagnoosi pitää paikkaansa ja miten käy taas harrastuksille. No eipä maalata piruja seinille ennen kuin tiedetään varmasti mistä on kyse.

Janen terveystulokset

2010-04-29T11:35:00.005+03:00

Janen terveystulokset ilmestyivät tänään koiranettiin. Tuloksena lonkat A/A ja kyynäreet 0/0. Mahtava juttu, että kaikki oli kunnossa!! Nyt voi sitten aloittaa harrastuskauden täydellä teholla! Olenkin ilmoittanut Janen agilityn alkeiskurssille. Saa nähdä mahdutaanko mukaan, kun tällä alueella tahtoo olla vähän tunkua.

Pääsiäisen jälkeen ollaan käyty KeHo:n toko treeneissä ja vedettiin itsekin yhdet treenit. Treenit on menneet ihan mukavasti. Haluaisin kasvattaa seuraamisen kestoa Janella.. pitemmän pätkän jälkeen alkaa paikka väljääntyä ja sitten liikkeestä maahan menoon pitää kasvattaa motivaatiota. Ollaan myös harjoiteltu noutoa sekä puisella, että metallisella kapulalla. Puisella kapulalla nouto alkaa olla ihan kivalla mallilla. Metallista alettiin vasta harjoittelemaan, ja ensi järkytyksen jälkeen sekin alkaa olla Janesta ihan ok. On sitä kyllä päätä seinään hakattukin tuon noudon kanssa! Lähinnä siis minulle ollut erittäin vaikea liike lähtä rakentamaan..

Lukalla on myös pysynyt ihan mukava into yllä tokoilussa. On sitä kuulunut kentänlaidalla supatusta, että pitäisi Lukankin kanssa mennä kisoihin, kun se kerta osaa liikkeet ja tekee töitä niin innokkaasti, mutta kyllä me Lukan kanssa tokoillaan ihan omaksi iloksi. Olen kyllä itsekin TOSI tyytyväinen meidän yhteistyöhön tällä hetkellä, joten taso pyritään säilyttämään tällaisena!

Tänään ois jälleen tiedossa tokoilua ja hakuilua. Tarkoituksena olisi päästä ihan hakuMETSÄÄN! Koirat ei taida pysyä nahoissaan, kun päästään treenipaikoille :D

Oltiin viime viikonloppuna perinteisellä siikareissulla Kirkkonummen edustalla saaressa. Koirat oli tietty mukana ja voi sitä onnea kun saivat vapaana kirmata. Luka myös kunnostautui tapansa mukaan yltiöinnokkaana vahtina ja haukkui 20 hengen porukasta jokaisen, joka ikinen kerta, kun ne lähestyivät meitä tai kun joku saapui mökeille tai kun koirat tulivat mökeistä ulos pihalle katsomaan ketä on paikalla. Janen vahtiminen vastaavassa tilanteessa on huomattavasti hillitympää, eikä se varmaan juuri haukkuisi kuin mökkiin tulijat, jos Luka ei olisi innostamassa kaiken maailman "turhaan" haukuntaan. Saaristoreissun päätteeksi olen irroitellut Janesta muutaman punkin ja Jane on muutenkin rapannut itseään normaalia enemmän, saa nähdä minkä syyhyn se on saanut :/ Viime vuonna Jane söi kavereiden makkarat, tänä vuonna Jane söi lautasellisen raakoja juustolla täytettyjä herkkusieniä pekonilla kuorrutettuna, jotka olivat tietysti samojen kavereiden omaisuutta. Ehkä se on allerginen herkkusienille :D

Leirinuotiolla

Välillä piti pitää sadetta teltassa, Jane etunenässä.

Kirkkonummella käytiin katsomassa Ollin siskon perheen uutta tulokasta Lagotto Romagnolo urospentu Pipoa. Oli se vaan söpö kiharakasa! Luka tervehti pentua välinpitämättömästi, Jane yritti alistaa ja aina välillä heilutti häntää. Sisällä leikki Janen ja Pipon välillä oli jo aika vapautunutta, mutta ehkä se olisi vielä päivän ottanut, että olisivat olleet aivan sinut toistensa kanssa. Pipo oli kyllä todella rohkea eikä se onneksi Janen kurmutuksesta näyttänyt olevan moksiskaan.

Pipo, Jane ja Luka

Pääsiäisterkkuja!

2010-04-01T21:50:00.009+03:00

Minä ja koirat vietämme pääsiäislomaa tuttuun tapaan Ylivieskassa. Viime tiistaina päästiin jälleen vierailemaan Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Hoffien treeneissä Kannuksessa. Mukana oli vain Jane, sillä Lukalla oli ollut vähän huono olo edellisenä päivänä (näitä "lipomiskohtauksia"). Oli kyllä todella mukava päästä taas näkemään tämänkin alueen hoffisteja ja tietysti treenailemaan Janen kanssa. Jane käyttäytyikin mielestäni jälleen vallan kivasti hallissa ja tekemisen intoakin löytyi. Janen haava on myös parantunut hyvin, mitään tulehtumisen merkkejä ei ole havaittavissa. Kotosalla Luka ja Jane ovat nauttineet vapaudesta ja pihavahdin tehtävistä täysin siemauksin! Nyt myös varmistui se, että emme ole Keski-Suomessa silloin, kun seuraavat toko-kisat siellä järjestetään, joten kisat sen kuin meidän osalta siirtyvät :(

Lonkkakuvat ja paikkailua

2010-03-23T20:50:00.003+02:00

Tänään käytiin Janen kanssa lonkkakuvissa. Lonkat ja kyynäreet näyttivät eläinlääkärin mukaan terveiltä ja sehän oli hyvä uutinen se! Toivotaan että kennelliitossa ollaan samaa mieltä. Ei muuta kuin postia odottelemaan...Jane onkin sitten ottanut aika rennosti tämän päivän :D

Eilen meille kävi myös vähän ikävämpi juttu, sillä leikin tuoksinassa Lukan hammas teki haavan Janen selkään. Onneksi oli menoa eläinlääkäriin niin saatiin sekin sitten samalla käynnillä putsattua. Jane sai myös antibiootti kuurin, sillä nuo suusta tulleet haavat kuulemma tulehtuvat hyvin usein. Nyt täällä sitten toivutaan lonkkakuvista, parannellaan haavaa ja hoffipaineihin pitänee ottaa tiukempi kuri.

Tampereen kv

2010-03-22T09:43:00.004+02:00

Eilen käytiin Janen kanssa näytelmöimässä Tampereen kv:ssä, jonne hoffeja oli ilmoitettu peräti 44kpl. Tuomari oli Elina Haapaniemi ja tuloksena sieltä Janelle NUO H. Arvostelu löytyy kokonaisuudessaan tuolta varsinaisilta kotisivuilta. Tosi tarkkaan tuomari kävi koirat läpi nenästä hännänpäähän ja erityisesti Janen häntää tuomari tutkiskeli useampaan otteeseen. Jane käyttäyty jälleen tosi hienosti niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin. Vähän aluksi piti ihmetellä koirien paljoutta, mutta tosi hyvin Jane sopeutu tilanteeseen ja nätisti suhtautu vieraisiin koiriin. Kun odoteltiin omaa vuoroa, Jane välillä makasi reporankana ja kelli lattialla ja taas välillä leikki kaulapannalla ja hihnalla ja lelulla jne.. että oli kyllä niin täysin oma itsensä eikä näyttelytilanne nättänyt stressaavan lainkaan. Lapset kyllä saivat Janelta tutun kylmän vastaanoton.

Kyllä sitä tuli taas mietittyä tuota näyttelytouhua, että ei se oikein ole se meidän juttu. Varsinkin kun tuota ylimääräistä rahaa ei aivan älyttömästi ole ja nuo näyttelymaksut alkaa olla mun mielestä jo aika kohtuuttomissa summissa ja jos näyttelyyn pitää vielä lähteä pidemmän matkan päähän niin kalliiksi tulee se viiden minuutin pyörähdys kehässä.

Onneksi Tampereella oli kuitenkin tarjolla muutakin sisältöä päivään, kuin tuo näyttelytouhu. Miko ja Kati tulivat katsomaan Janen näytelmöintiä ja sen jälkeen päästiin treffaamaan myös Akua (Karoonan Samooja) ja Roopea (Hoffipoffi Candy King). Olipa mukava vaihtaa kuulumisia ja nähdä pojat. Janelle teki myös tosi hyvää saada vieraampia koirakontakteja! Nätisti Jane käyttäytyi myös poikien kanssa.

Huomiseksi olenkin sitten varannut Janelle lonkkakuvausajan Hiskinmäeltä. Toivotaan, että kaikki näyttää hyvältä!

Treenipäivä

2010-03-07T18:14:00.002+02:00

Tänään oltiin sekä toko- että hakutreeneissä.

Toko-treenit alkoi aika ikävissä merkeissä, kun meillä oli tarkoitus ottaa paikalla makuuta, ja yksi uroskoira tuli Janen päälle. Tilanne oli kuitenkin enemmälti sellanen ärinä tilanne lähikontaktissa, että ei nyt onneksi mikään ihan tappomeininki kerennyt syttyä. Tosi ikäviä noin tilanteet tietysti aina on, mutta ainakin kentällä näytti, että ei se Janeen kovin kovaa kolausta tehnyt. Vähän liikaa siinä tilanteessa hämmästyksissäni jäädyin, mutta heti kun sain toimintakyvyn takaisin niin vein Janen kauemmas ja otin vähän leikkiä. Siinä sitä sitten leikittiin, ja näytti siltä, että Jane sai hyvin nollattua tilanteen, sillä se syttyi heti leikkiin. Toivotaan kovasti, ettei mitään häikkää ala myöhemminkään ilmenemään!!!

Toko-treeneissä Lukan kanssa tosi hyvä treeni. Lukalla oli intoa ja tehtiin vaikka mitä liikkeitä ja silti vaan intoa piisas ja lopuks luka pääsi vielä moikkaan ihmisiä ja se taiskin olla Lukasta aika hyvä palkka. Janen kanssa vaatimukset oli tietysti suuremmat ja ehkä juuri siitä johtuen treeni ei oikeen sujunutkaan. Taukoa kun on ollut treenaamisessa, ja aina sillon tällöin vaan käyty kentällä tokoilemassa, kotona ei juuri ollenkaan. Joten vaatimustason ois pitänyt olla Janellekin vielä matalampi, kun ei kerta olla treenattu. Kyllä Janellakin sitä intoa tekemiseen oli, mutta liikkeet tehtiin vähän sillai sinnepäin.

Energiaa riitti vielä hakuunkin. Edelleen treenattiin paikkaa ja haukkua. Eipä siitä sen kummempaa raportoitavaa. Saa nähdä aika pieneksi on käynyt meidän hakuporukka, toivottavasti saadaan uusia ihmisiä mukaan, jotta saadaan jatkossakin treenit pidettyä. Haku kun vaatii aina niitä maalimiehiä...

Talven touhuja

2010-03-05T09:29:00.002+02:00

Kaikenmoinen treenaaminen on ollut aika vähäistä, kun ei tosiaan mitään lämmintä hallia ole käytettävissä. Ei kisoihinkaan ole oikein innostanut lähteä näillä pakkasilla, ei sillä että olisivat aikataulutkaan oikeen sopineet yhteen kisapäivien kanssa. Tarkoitushan oli saada Janen kanssa TK1 kasaan ennen kuin lumet sulaa, mutta vähän heikolta alkaa näyttämään kun tämän kuun kisapäiväkään ei sovi meille. Halusin ALO-luokan päätökseen ennen kuin alan panostamaan seuraavaan etappiin. Olen kai jotenkin niin putkiaivo, että pitää saada yksi homma päätökseen ennen kuin voi alkaa keskittymään seuraavaan juttuun.

Pienten talviunien jälkeen ollaan saatu taas Haku-porukka aktivoitumaan. Ollaankin pidetty jo useammat treenit parkkipaikkamuodossa. Lähinnä ollaan harjoiteltu koiran paikkaa maalimiehellä ja haukkua. Treenit on saatu pidettyä myös sopivan lyhyinä talvikeleihin. Jane saa varmuutta paikkaan maalimiehellä ja malttaakin jo tosi hienosti odottaa palkkaa omalla paikalla. Luka on saanut jo vähän haukkua maalimiehellä ja kokeilut ovat olleet ihan positiivisiä.

Jane on ilmoitettu Tampereen KV:een. Pitäs varmaan pikkuhiljaa alkaa kehäjuoksua harjoittelemaan. Jane pääseekin nyt ensimmäistä kertaa hallinäyttelyyn, joten uuden opettelua on luvassa. Ja toivottavasti Janen seuraava juoksu antaa vielä odottaa itseään :) Olen kaavaillut Janelle myös lonkkakuvausta huhtikuulle.

Harrastusmerkki

2010-01-19T22:27:00.005+02:00

Meille myönnettiin hopeinen harrastusmerkki. Merkin tarkoituksena on innostaa harrastajia palveluskoirakilpailutoimintaan. Merkki voidaan myöntää henkilölle, joka on ollut esimerkiksi aktiivisesti mukana tottelevaisuus- ja maastoharjoituksissa, koulutuksissa ja koulutusleireillä. Merkkiä on ymmärtääkseni haettu SHW:n kautta SPKL:sta.

Kiitoksia vaan tärkeimmille harrastuskumppaneille Lukalle ja Janelle sekä kaikille kanssaharrastajille mukavasta treeniseurasta!!!

Kannuksen treenit

2009-12-16T11:02:00.002+02:00

Eilen ajeltiin koirien kanssa Jyväskylästä tänne pohjanmaalle. Aikataulu oli taas varsin tiukka, sillä lähdimme ajelemaan pohjanmaata kohti vähän ennen kahta, ja olimme perillä n. 16.40. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Hoffien treenit alkoivat Kannuksessa klo 18.00, ja treeniaikaa oli varattu kaksi tuntia. Ylivieskasta kannukseen ajelee vajaan tunnin, joten luppoaikaa meille ei kauheasti jäänyt :D

Treeni paikalla oli meidän lisäksi kolme muuta koirakkoa. Treenit sujuivat hallissa varsin sopuisasti, vaikka hallissa työskenteli monta koirakkoa samanaikaisesti. Luka pääsi ensiksi tutustumaan halliin, ja kyllähän se uusi paikka Lukaan taas vaikutti, sen verran hilsettä pukkasi saman tien. Siitä huolimatta Lukalla säilyi edelleen into tehdä tottelevaisuusliikkeitä, eikä se enää edes ota vieraista tekijöistä niin paljon häiriötä kuin aikaisempina vuosina. Ja jopa keskittymiskyky on paljon aiempaa parempi vieraassa tilanteessa. Luka keskittyy paljon entistä enemmän minun kanssa tekemiseen. Kaiken kaikkiaan olin jälleen vallan tyytyväinen meidän yhteiseen treeni-fiilikseen!

Sanomattakin on tietysti selvää, että tuo meidän pieni energiapakkaus oli välittömästi sinut uuden treenipaikan kanssa. Ei haitannu vieraat koirat, ihmiset tai sisähalli, tietysti mielenkiinnolla tutkittiin uutta ympäristöä. Sitten kun aloitettiin hommat, Jane oli välittömästi mukana. Intoa oli niinkin paljon, että alussa meinasi mennä vähän kaikenlaisten liikkeiden tarjoamisen puolelle ja lieväksi höösäykseksi, mutta parmempi aina niin päin, että intoa on liikaa! Otettiin luoksetuloja, jotka meni kohtalaisesti ja välillä oikein kivastikin. Edelleen törmäkysen kanssa saa olla tarkkana. Asento on kyllä yleensä suora. Jäävät, hyppy ja seuraamiset meni myös oikein kivasti. Aluksi kun intoa oli vähän liikaa, niin seuraamisessa Jane saattaa lähteä edistämään, erityisesti juoksussa. Mutta monta hyvää seuraamispätkääkin tehtiin. Kummassakaan koirassa ei näkynyt kyllästymisen merkkejä, vaikka treenattiin ihan pitkät pätkät. Kiva juttu!

Ensi viikon tiistaina olisi tarkoitus mennä jälleen Kannuksen treeneihin. Odotan sitä kyllä innolla!

Ennen kuin lähdettiin ajelemaan Jyväskylästä käväistiin myös eläinlääkärillä, kun Jane on puistellut päätä pari päivää. Selvästi korvassa joku kutittaa. Korvat oli kuitenkin siistit, enkä niistä juuri punoitustakaan löytänyt. Käytiin sitten kyselemässä vinkkejä ja hakemassa varmuuden vuoksi tippakuuri, jos kutina ei mene ohi pelkällä kortisonivoiteella.

Mukava päivä!

2009-12-13T14:41:00.002+02:00

Kerrankin oli aamulla aikaa käydä molempien koirien kanssa erikseen aamukävelyllä. Koirat olivat onnellisia, kun pääsivät yksin minun kanssa kävelylle, mutta toisaalta molemmista oli kurjaa jäädä kotiin, kun toinen pääsi ulos. Jopa Lukasta, joka pääsi ulos ensimmäisenä :D

Puolen päivän aikoihin lähdettiin vuoden viimeisiin KeHo:n tottelevaisuus-treeneihin. Luvassa oli leikkimielinen tokoralli-kilpailu (tai jotain sinnepäin). Tarkoitus oli kiertää neliönmuotoista rataa koiran kanssa, ja tehdä samalla jäävät liikkeet tietyssä järjestyksessä ja tietyssä kohdassa. Suoritustapa oli suhteellisen vapaa, ja koiraa sai aina halutessaan palkata ja käskyjä sai antaa niin monta kuin ohjaaja koki tarpeelliseksi. Mikäli koira ei pysynyt annetussa asenossa kertyi koirakolle sakkosekuntteja. Jokaisen koirakon kokonaissuorituksen aika mitattiin. KeHolaisten ankaran vastustuksen ja kotiedun takia korkean osaamistason koirakko Katri ja Risco jätettiin huomiotta kokonaisarvostelussa (jokainen osaa arvata heidän pisteensä) :D Niinpä lopulta minä ja Jane ylsimme voittoon! eikä siinä vielä kaikki, sillä minä ja Luka tulimme toisiksi!!! Kaikki koirat palkittiin ja ohjaajat saivat kuumaa juotavaa ja Paulan leipomaa suklaakakkua, hyvää oli!

Kisan jälkeen otin vielä koirien kanssa tavallisen toko-treenin. Viime kerrasta onkin aikaa, sillä ei ole tullut kunnolla treenattua Janen kisan jälkeen. Luka teki liikkeitä mielellään ja se on aina mukavaa. Saimpa sen pitämään innokkaasti kapulaakin treenikentällä! Jälleen on edistytty! Välillä tuntuu, että nyt kun Lukan motivaatio on kohdallaan samoin kuin treenityyli, niin pitäisi aloittaa tokon treenaus Lukan kanssa "alusta". Voi olla että tulos voisi olla aivan kelpo. Mutta vaikka toko alkaisikin Lukan kanssa luistamaan, en ole vakuuttunut, että se persoonana nauttisi koetilanteesta tai treeneistä vieraalla kentällä, vieraista häiriöistä yms...

Janen kanssa tokoilu sujui kuin unelma. Sen kanssa on NIIIN ihana puuhata kentällä! Sillä on virtaa, sillä on keskittymiskykyä, motivaatiota ja siihen voi luottaa kentällä. Kun se on keskittynyt tekemään töitä minun kanssa, sen voi pitää irti. Nytkin kentällä oli oma treeniporukka ja sen lisäksi n.20 pojan porukka, joka meni aivan vierestä ohitse ja muita ohikulkijoita ja Jane ei edes kuvittele lähtevänsä mihinkään. Se on myös niin keskittynyt tekemään töitä minun kanssa, että harvoin on sellaista häiriötä, että sen toiminta- tai keskittymiskyky tai motivaatio siitä alenisi. Siksi sen kanssa pystyikin lähtemään hyvillä mielin tokokokeeseen, joka järjestettiin hallissa, vaikka itse treenataan pihalla, kun ei se välitä yhtään siitä ollaanko pihalla vai hallissa vai missä! Tehtiin pari luoksetuloa ja ne meni todella kivasti. Jane ei törmännyt ja asento oli suora. Jäävät meni oikein ja nopeasti. Seuraaminen oli myös pääosin todella hyvää ja Janella oli hyvä paikka. Yhdessä seuraamisessa oikein tunsin, kun Jane painoi itseään mun reittä vasten, muttei kuitenkaan poikittanut yhtään. Sillon tuli oikeen sellanen tunne et Wau! Hyvä Jane! Olipa kyllä mukavaa tuo treenaaminen taas pitkästä aikaa!

Teenien päätteeksi käytiin vielä vähän kävelemässä metsässä. Keli oli ihanan talvinen. Koirat juoksentelivat onnellisina pakkaslumessa ja niiden turkissa kimalteli lumihiutaleita. Puiden oksat olivat lumella kuorrutettuja ja omia poskiakin nipisti pikku pakkanen! Vitsi että oli ihanaa, siinä tuli oikein Joulumielelle! :D

Joulusta puheen ollen... Suuntaamme jälleen joululomalle pohjanmaalle. Tarkoitus olisi lähteä matkaan jo ensi tiistaina, niin että ehdimme Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Hoffien treeneihin Kannukseen samana iltana... joten meidän treenikausi ei suinkaan ole vielä ohitse. Tänään kun tuolla kentällä tuli treenattua pikku pakkasessa paljainsormin sitä odottaakin kuumeisesti lämpöiseen halliin pääsyä! ;D Tarkoitus olisi päästä treenaamaan Kannuksessa vielä seuraavallakin viikolla. Pohjanmaalla tulee toivottavasti myös otettua koirista paljon kuvia ja blogikin saa komeilla pitkästä aikaa kuvamateriaalilla!

Toko-koe Pieksämäki

2009-11-14T19:35:00.007+02:00

Alko tosiaan ärsyttää tuo aikaansaamattomuus, joten päätin ilmoittaa itseni ja Janen toko-kokeeseen Pieksämäelle tälle päivälle eli 14.11.2009. Tuomarina piti olla Tommi Varis, mutta alokasluokkaa tuomaroi lopulta Markku Mäntynen.

Ilmoittautumisen jälkeen treenattiin Janen kanssa ahkerasti, kunnes viikkoa ennen koetta lopetettiin treenaus. Tänä aamuna otin muutaman liikkeen ja yritin rakentaa onnistuneita ja helppoja suorituksia, niin että Janelle jäis hyvät mielikuvat aamun yhdessätekemisestä. Tässä onnistuttiin kohtalaisesti. Sitten neidille hieman aamuruokaa ja päiväunia, jonka jälkeen lähdettiin kisapaikalle Pieksämäelle. Päätin olla kisapaikalla hyvissä ajoin, noin puolitoista tuntia ennen alokasluokan alkua. Onneksi pääsimme kerrankin lähtemään hyvissä ajoin, sillä matka ei todellakaan sujunut kuin ajatus :D Pieksämäelle päästiin suht. kunnialla, mutta suunta josta sinne saavuimme, ei lainkaan vastannut mielikuviani siitä, miten olin reitin netissä suunnitellut :/ Pysähdyinkin heti ensimmäisen U-käännöksen jälkeen kysymään ohjeita, ja niitä saimme. Tämä ei eksyvää hädässä auttanut, sillä yritimme (lähinnä minä, Jane tyytyi katselemaan väsyneenä takakontista) parhaamme mukaan noudattaa ohjeita, löytämättä perille. Parin U-käännöksen ja yhden suunta-kysely-pysähdyksen jälkeen jatkoimme jälleen suunnistusta kohti tuota mystistä HAU-HAU-hallia. Jälleen muutaman U-käännöksen jälkeen huomasin viimein ajaneeni harhaan hallin lähistölle, josta uskomattoman havaintokykyni ansiosta havaitsin päämärämme, tein sadannenviidennenkymmenennen U-käännöksen ja suunnistin kohti HAU-HAU-hallia. Onneksi olin varannut rutkasti aikaa, sillä paikalle saavuimme noin. 45 min ennen alokasluokan alkua :D

Hallilla otin Janen autosta tutustumaan meininkiin. Hetken menoa katseltuamme lähdimme kävelylle purkamaan ylimääräistä energiaa. Läheltä löytyikin kiva pieni metsikkö, jonne päästin Janen irti. Heitimme vähän keppiä ja sitten vetäydyimme rauhalliseen paikkaan viimeistelemään kisasuunnitelmaamme ja pian koittikin jo aika käydä tositoimiin. Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 18 osanottajaa, joista ainakin yksi oli etukäteen ilmoittautunut poissaolevaksi. Porukka jaettiin kahtia paikalla makuuuseen ja luoksepäästävyyteen, me olimme ensimmäisessä ryhmässä. Toiselle puolelle meidän viereen oli tulossa belgianpaimenkoira-uros, joka näytti olevan äärettömän kiinnostunut molemmilla puolilla olevista nartuista. Ehdin jo miettiä, että mitähän tästä tulee, mutta ennen kehään menoa tämä koirakko päätti jäädä kisasta sivuun. Harmittavaa kyllä, mutta lopulta ehkä ihan hyvä niin.

Tässä meidän osa-alueet:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 6
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä: 175p ja 1- tulos!!!

Luoksepäästävyys meni todella hienosti. Jane istui paikallaan eikä välittänyt kopeloinnista tuon taivaallista. Paikalla makaaminen meni myös hyvin. Makuu asento hieman vino, mutta muuten oikein hyvä. Seuraaminen taluttimen kanssa meni aivan pipariksi. Janella ei ollut kuono maassa, eikä se ollut innotonkaan, mutta jossakin haavemaailmassa se silti oli. Pää pyöri ja kontakti oli hetkittäistä, paikkakin välillä unohtui. Käännökset, rytminvaihdokset ja istuminen menivät kuitenkin kohtuullisesti, ja tuomari kommentoi seuraamisen ollen paikoitellen hyvääkin :D Oma kommentti Janen normaaliin suoritustasoon nähden on, että se oli todella huonoa, kontakti oli niin katkonaista, ettei tehty ollenkaan yhteistyötä. Taluttimetta seuraaminen lähti yhtä heikosti käyntiin, mutta oli ehkä kuitenkin parempaa kuin edellisessä. Sitten yhtäkkiä tapahtui jotain, joka olisi hauska nähdä nauhalta. Tehtiin siis Janen kanssa taluttimetta seuraamista, kunnes liikkeen ohjaaja sanoi "täyskäännös" ja " ota koira mukaan", jolloin minä olin suurin piirtein samanaikaisesti huomannut, että Jane ei olekaan enää mukana. Tein yksinäni täyskäännöstä, jolloin minulle valkeni, että Jane oli tehnyt noin kolme metriä ennen täyskäännöstä liikkeestä maahanmenon. Mitään käskyä en ole antanut, enkä yhtään tiedä mistä neiti sain kyseisen ajatuksen päähänsä. Seuraaminen ei myöskään ollut niin hyvää, että olisin tiennyt kosketuskontaktista, että Jane ei ole enää mukana :D ajattelin sen haahuilevan, kuten olin sen huomannut tekevän, mutta tulevan heti vierelläni vähän jätättäen :D NO, kun todellinen tilanne oli valjennut ohjaajalle, saattoi naama olla hivenen hämmästynyt, mutta erittäin hymyileväinen. Annoin uuden seuraa-käskyn, jolloin Jane nousi ja kiersi vasemmalle puolelleni jatkaen seuraamista. Loppu seuraaminenkin oli ainoastaan kohtalaista, en tiedä miten tuomari tämän näki. Tuloksena kuitenkin 6, joka saattoi olla hieman yläkanttiin tästä kaikesta sekoilusta. Tuomari totesti virheen johtuneen yksitoikkoisesta harjoittelusta. Ainakin jännitys siinä karisi. Lieneekö johtuen juuri siitä, seuraaminen olikin jo paljon parempaa jäävissä, jotka sujuivat hienosti. En varmistellut niissä yhtään, ajattelin että joko ne onnistuu tai sitten ei. Oli kyllä jännittävää odottaa liikkurilta lupaa kääntyä ja palata koiran luo niin, että näkee onko liike onnistunut vai mennyt pipariksi. Liikkeestä seisomisessa olin ihan varma, että pipariksi meni, mutta ei, siellähän se neiti seistä törötti :D Luoksetulossa on ollut pienoista törmäämis ongelmaa, tästä johtuen sanoin Tänne-käskyn laiskasti, Jane tuli kuitenkin tarpeeksi ripeästi luo, eikä juurikaan törmännyt, se oli varsinainen onnistuminen. Asento oli hieman toispuoleinen, oiskohan siitä lähtenyt se piste. Hypystä ei suurempaa kommentoitavaa.

Päällimmäisenä seuraavia tunnelmia: Tärkeintä on pitää hauskaa koiran kanssa, edes kokeita on turha ottaa liian vakavasti. Harva onnistuu täydellisesti, kaikki osallistujat on samassa veneessä, eikä kukaan tuomitse toista. Virheelliselläkin suorituksella voi saada 1-tuloksen ;D.

Janelle suurin palkinto tais olla päästä takaisin kotiin Lukan luo :/ Janen jälleennäkemisinnostus oli kyllä mielestäni jopa hieman ylimitoitettu erossaoloaikaan nähden :D

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava ja hyödyllinen!

Ryhdistäytymistä

2009-10-21T17:50:00.003+03:00

Reissu on nyt tehty ja onneksi molemmat koirat saivat mukavat hoitopaikat loman ajaksi! Valtava kiitos Janen veljelle Veetille perheineen sekä tädilleni perheineen, teitte lomastamme mahdollisen!

Oli mukavaa huomata, että molemmissa paikoissa koirat olivat viihtyneet todella hyvin! Koirien jättäminen hoitopaikkoihinsa ennen reissua ei sujunutkaat ihan yhtä positiivisissa tunnelmissa... Jätimme ensin Janen Veetin luo. Luka odotti autossa, kun sisarukset tapasivat toisensa. Jane ja Veeti tulivat hyvin toimeen ja hetken kuluttua päätimmekin jatkaa matkaa tätini luo. Luka meni aivan pois tolaltaan kun Jane jäi matkasta, se piipasi ja vinkui levottomana. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pysähdyttiin ja Luka oli meidän kaikkien suureksi iloksi aivan kuralla. Onneksi olin pakannut Lukalle lääkkeitä mukaan siltä varalta, että meidän mielialapotilaalla menee maha sekaisin. Ei muuta kuin lääkettä koiraressulle, ja pähkäilemään mitä tehtäisiin Lukan hoitoonmenemisen kanssa. Oli aika kamalaa viedä kovassa ripulissa oleva koira muille hoitoon :( Jäätiinkin sitten tädilleni yöksi, niin että voisimme itse huolehtia Lukasta yön yli (aamulla piti olla kentällä). Yö meni yllättävän hyvin, eikä Luka pyytänyt pihalle lainkaan, ja niimpä lopulta Lukakin jätettiin hoitopaikkaan hyvillä mielin, joskin tädilläni perheineen varmasti kaikui korvissa kauhujutut Lukan pahoista mahataudeista. Onneksi lääkkeet kuitenkin auttoivat ja Luka tervehtyi samantien ja kaikki meni lopulta hoidossa vallan hienosti!

Kun päästiin Suomeen keräiltiin koirat kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Jo matkalla olo alkoi olla melkoisen flunssainen. Mitä pidemmälle matka jatkui, sitä tukalammaksi olo kävi. Siitä alkoikin sitten ikävä ja kohtuullisen pitkä flunssa :( Minä olen ollut lähinnä sänkypotilaana ja koirat ovat joutuneet heti totuttautumaan ylitylsään kotielämään, kun en ole jaksanut niiden kanssa mitään touhuta. Olli on saanut hoitaa koirien lenkityksen. Yllättävän hyvin on kyllä koirillekin pötköttely maistunut! Ilmeisesti kyläilyviikko kulutti koirien energiaa normaalia enemmän. Erityisen harmillista flunssailu oli siksi, että viime viikonloppuna oli hakuporukalla aktiivinen koulutusviikonloppu, johon Alhaisten Paavo ja Marja olivat luvanneet tulla meitä opastamaan, ja me (Minä+Luka+Jane) jouduimme jättäytymään touhusta pois. Harmitus oli kyllä aivan hirvittävä, mutta eihän sille mitään voinut.

Flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittää ja intoa koirien kanssa touhuamiseen on kovasti. Tänään käytiin jo pihalla hyppimässä koirien kanssa vähän estettä. Hakutreeneihin olisi myös kiva päästä pian. Toivottavasti nyt oikeasti saadaan hyvä draivi treenailuun, sillä tuntuu että viime aikoina ei olla saatu mitään aikaan. Koko syksy on ollut todella rikkonainen kun oli ne Janen juoksut ja sitten pari tenttiä ja koulukiireitä ja sitten tuo matka ja nyt vielä viho viimeisenä tämä flunssa :( No jospa se tästä iloksi muuttuisi!

Vuokralle tarjotaan

2009-09-26T17:34:00.003+03:00

2 kpl ihanaakin ihanempia hovawartteja ajalle 5.10-13.10. Hovawartit vuokrataan yhdessä tai erikseen. :D

Elikäs, Äiti haluaa lähteä viettämään pyöreitä synttäreitä ulkomaille perheen kesken. Tämä on hieman ongelmallista, koska tässä tapauksessa matkalle olisivat lähdössä kaikki joiden luona Luka ja Jane yleensä lomailevat meidän ollessa poissa. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi laittaa koiria koirahoitolaan viikoksi. Aika on vähän turhan pitkä, eikä se ilmaistakaan olisi. Siispä ajattelin tarjota koiria vuokralle ystäville ja tuttaville näin hienovaraisesti blogin välityksellä ;) Oletpa sitten kaivannut karvaista ystävää elämääsi tai toista koiraa ensimmäiselle kaveriksi, tässä elämäsi mahdollisuus kokeilla miltä se käytännössä tuntuu!!! Mikäli koet että voit auttaa meitä, otathan pian yhteyttä! ;)

PS: Koirat eivät valitettavasti ole tottuneita kissoihin

Vesillä

2009-09-14T21:11:00.011+03:00

Eilen oli niin mukavan lämpöinen päivä, että päätettiin lähteä koko porukalla vesille. Kerrankin oli helppo päättää koiran ottamisesta mukaan, kun ei ollut kuin yksi koira talossa. Muuten pitää aina miettiä miten tehdään, kun molemmat koirat ei veneeseen mahdu. Jätetäänkö molemmat kotiin, vai pääseekö vain toinen. Yleensä päädytään sitten siihen, että molemmat jää kotiin. No nyt Jane pääsikin sitten ensimmäistä kertaa varsinaisesti reissuun mukaan. On se ollut ennenkin veneessä, mutta vaan siirtymämatkoilla. Kaikille oli pakattu pientä purtavaa mukaan (Janen milestä hänelle liian vähän) ja Janelle pehmeä ja lämmin makuualusta, sekä luu ajanvietteeksi. Eihän se Jane mitään luuta ehtinyt pureskelemaan, kun sillä oli niin kiire vahtia, ettei lokit ja vieraat veneiliät tule liian lähelle. Myös Ollin kalastusta seuratessa Janella kului aika mukavasti. Loppuajasta Jane alkoi jo vaikuttaa aika väsyneeltä, muttei malttanut millään pistää maate, ja sitten kun se sen lopulta teki, niin jokainen pieni ääni ja liike sai sen jälleen pomppaamaan pystyyn. Jane käyttäytyi oikein mukavasti veneessä, eikä veneessä olo näyttänyt sitä mitenkään haittavan tai kummastuttavan. Mitä nyt kauhea pissahätä oli kun päästiin rantaan.

VeneilijätärTukka hulmuten kohti uusia seikkailuja

Jane tekee tuttavuutta "meren"eläviin

Keulassa on hyvä tähystää

Tänään päätin tokoilla Janen kanssa ihan hetken mielijohteesta, kun eteen tuli hyvä kenttä. Tein Janen kanssa kaikki alkokasluokan liikkeet melkoisen kisamaisesti, paitsi hyppyä. Palkkasin kuitenkin isompien liikekokonaisuuksien päätteeksi. Jane oli ihanan innostunut tokoilemaan. Se jaksoi hyvällä motivaatiolla tehdä molemmat seuraamiset, vaikka jätin kaiken ylimääräsen höpöttämisen ja kehumisen pois. Kehuin vasta lopuksi. Muutamassa käännöksessä seuraaminen olisi voinut olla tiiviimpää, mutta kaiken kakkiaan olen todella tyytyväinen. Liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja liikkeestä seisominen menivät hyvin. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno menevät lähes poikkeuksetta oikein ja nopeasti. Luoksetulo oli nopea, innokas ja Jane tuli riittävän lähelle ja suoraan asentoon. Siis monta asiaa todella hyvin, jes! Silti pientä hiomista siinä, ettei Jane törmää minuun tullessaan luo. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava treeni meiltä ja lopuksi vielä palkkasimme itsemme yhteisellä leikkihetkellä. Tuollaista toivoisin sen olevan kisoissakin sitten!

Matalaliitoa

2009-09-09T19:24:00.004+03:00

Olen aika pettynyt tähän tasaiseen eloon juoksuisen nartun kanssa. Ajattelin että vähintään koko kaupunginosan uroot sekoaa meidän Janen juoksuista. Karanneet koirat piirittävät asuntoamme, vastaan tulevat koirat pyristelevät itsepintaisesti lähemmäs Janea vetäen maassa raahautuvia omistajia perässään, urokset jäävät tuijottamaan peräämme rakastuneesti, mutta ei. Kaikki on sujunut varsin tavanomaisesti, ja jos jonkun käytöksessä näkyy muutosta, niin Janen. Yritän pitää kiinni vielä viimeisestä mielikuvanrippeestä, että edes jossain lähialueen talossa asuu uroskoira, joka on lukenut Janen maastoon jättämät viestit, ja joka itkee rakkauden tuskaa vuorokauden ympäri viihdyttäen käytöksellään omistajiaan. :D

Jane on saanutkin taas opetella ihan yksin oloa, kun Luka on evakossa. Hienosti on kaikki sujunut, eikä Jane ole yksin olosta millänsäkään. Janen kanssa on myös ollut mukava käydä lenkillä kun voi keskittyä täysillä siihen ainoaan lenkitettävään koiraan. Jane on myös käyttäytynyt todella mukavasti, mielestäni paremmin kuin yhteishihnalenkeillä. Ollaan myös vähän treenattu näyttelyjuoksemista samalla kun lenkkeillään. Olen myös ollut huomaavinani, että Janen turkki alkaa selvästi elpymään.

Luka on kuulemma pikkuhiljaa lakannut odottamasta kotiinhakupartiota, ja on alkanut nauttimaan taas koiranelämästä. Ruokakaan ei ole maistunut niin hyvin kun ei ole ollut Janea ruokahalunnostattajana syömässä vieressä.

Jane juoksee

2009-08-29T16:37:00.002+03:00

Kyllä se on nyt niin, että Janella on ne ihka ensimmäiset juoksut. Ei sitä voi enää väärin tulkita. Saapa nähädä miten Jane selviää kehon myllerryksistä, ja miten minä selviän ensimmäisen narttukoiran fyysiestä ja psyykkisestä juoksunaikaisesta elämästä. Lukaa pitäisi lähteä kiikuttamaan pohjanmaalle hoitoon noin kolmeksi viikoksi. Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, mutta Luka voi yllättäen olla vaikka tyytyväinenkin, kun pääsee hetkeksi taas ainoan koiran rooliin vanhempieni luokse. Treenit jää molempien koirien kohdalta nyt sitten vähäksi aikaa. Janen kanssa voidaan tietysti tokoilla tuossa kotipihalla, jos Janea innostaa. Ollikin on lähdössä pariksi viikoksi työkeikalle Inariin, niin vietetäänkin Janen kanssa pari viikkoa sitten ihan tyttöjen kesken. Ei voi muuta todeta, kuin että kyllä nämä Ässäläiset näyttää valitsevan hyviä ajankohtia noille juoksuille. Mörköllä jäi Terviksen tokoilu välistä ja parin viikon päästähän on sovittu Karoonan tapaaminen, joten ei se ollut Janellakaan hullumin ajoitettu ;D Suski kuitenkin lupasi pohtia, josko me kuitenkin päästään tapaamiseen mukaan. Pitää kuitenkin katsoa tilannetta vielä lähempänä tarkemmin, että kannattaako meidän matkaan lähteä. Kurjaa kyllä jos joudutaan jäämään pois, sillä olin todella odottanut tätä tapaamista. Jane raukka ei edes tiedä mistä hauskasta se jäisi pois :(. Toisaalta, kun ne juoksut tulee nyt ehtii Jane kasvattaa toivottavasti turkkia esim. Jyväskylän näyttelyyn. Janella ei kuitenkaan taida olla mahdollisuutta osallistua niihin Siukun mainitsemiin juniorvoittajakarkeloihin, sillä ne käydään 12-13.12 ja Janehan täyttää 18kk 6.12 (jos oikein laskin) ja juniorluokassa tulee olla alle 18kk.

Ripsa-rapsa

2009-08-27T19:21:00.002+03:00

Molemmat koirat on ollut ripsalla. Luka sai saman tein tylosin-tabut naamariin ja Jane canicur-kuurin. Tänään onkin sitten ollut jo ripsaton päivä. Viime yö oli Lukalla aika tukala, sai monta kertaa yön aikana nieleskely-nuoleskelu-kohtauksen ja se piti kiikuttaa ulos heinikkoon oloaan parantelemaan. Aamu yöstä Luka nousi sängylle ja alkoi yökkimään, ehdin sen verran pukata koiran pois sängystä, että suurin osa oksennuksesta meni lattialle ja vain vähän sänkyyn ;D Tänään Luka on oksentanut vielä muutamaan otteeseen. Antepsin taisi sittemmin jo vähän auttaa ja pieni määrä ruokaa on pysynyt sisällä. Jane taas on ollu hyvinvoiva lukuun ottamatta tuota ripulia. Pirteä ja iloinen oma itsensä, joskin mieltä taitaa vähän painaa vähäinen ruoka mitä tässä ripsan aikana on jaettu. En tiedä, onko kyseessä sama tauti kuin Lukalla vai liittyykö se mahdollisesti juoksuihin. Olen nyt mielenkiinnolla seurannut Janea, sillä epäilen että juoksu alkaisi olla aivan lähellä. Toisaalta voin olla ihan vainoharhainen. Toivon todella, että Janella on selvät merkit juoksusta sitten kun ne todella alkaa, että tilanne pysyy hallinnassa tuon uroon kanssa :D Ainakaan vielä se ei ole ollut mitenkään äärimmäisen kiinnostunut Janesta, mitä nyt välillä yrittää lussuttaa sitä. Saapa nähdä.

Kotitottista

2009-08-23T20:25:00.002+03:00

Otettiin taas tuossa illan kuluksi koirien kanssa vähän kotitottista. Luka touhusi taas iloisesti. Jostain syystä nopeassa seuraamisessa se alkaa jätättää. Noutokapulasta Luka näyttää nykyään oikein syttyvän, joka on jokseenkin ihmeellistä sen kaiken sekoilun jälkeen mitä ollaan noudossa tehty. Nytkin se oikein innostui kun kapula otettiin esille. Otin muutaman kerran kapulan pitoa ja pyysin istumaan ja Lukahan istui kapula suussa! WAU! hurjaa edistymistä ;) Sitten heitin kapulan ja lähetin Lukan hakemaan, jonka jälkeen se haki kapulan toi sen minulle ja pyydöstä ISTUI JÄLLEEN KAPULA SUUSSA! Eteen menoon molemmat koirat lähtivät innolla ja homman juju alkaa olla jo molemmille selvillä. Molemmat koirat tekivät myös kelvollisia luoksetuloja ilman käsiapua, joten siinäkin mennään koko ajan eteenpäin ja koiratkin alkavat pikkuhiljaa sisäistämään homman juonen. Koirat tulevat ihan kivalla nopeudella ja istuvat riittävän lähelle. Asento voi olla välillä vähän vino, mutta kuitenkin ihan siedettävä ja eiköhän sekin suoristu kun rutiinia tulee lisää. Mukavat tottistelut oli jälleen ja suorituksista jäi hyvä fiilis!

Jane osaa

2009-08-22T09:39:00.002+03:00

Janen kunniaksi on kerrottava, että neiti on alkanut pikkuhiljaa oppimaan uimaan niin kuin koiran kuuluu! Lelun luo on yhä sen verran kiire, että pärskeet on melkoisia, mutta kun päämäärä on saavutettu ja Jane kääntyy kohti rantaa on uimatyyli jo ihan kohtuullinen. Samoin jos Jane menee uimaan muuten vaan (ei lelun perässä) niin neiti ui ihan normaalin koiran tapaan ;)

Rantakuvia

2009-08-19T17:55:00.011+03:00

Käytiin nauttimassa Pohjanmaan reissulla koirien kanssa kesäpäivästä Kalajoella. Tässä muutama otos.

Lukalla on hauska tapa laittaa veteen makaamaan :D

Näissä parissa kuvassa Jane kyllä osoittaa kauneutensa :D Mun mielestä jompi kumpi näistä voitais laittaa tulevan hoffilehden Tervis-kuvaksi :D Sen verta feminiini 1-vee hoffineito tuossa suraavassakin kuvassa on!!! Puhumattakaan tuosta mikkihiirikorvaisesta koirasta viimeisessä kuvassa!

Treenejä

2009-08-14T12:34:00.002+03:00

Ollaan päästy Janen kanssa eteenpäin luoksetulon harjoittelussa. Nyt ollaan keksitty keino miten olen saanut käsiavun pois liikkeestä. Nyt vaan yritetään harjoitella liikkettä usein, että saataisiin siihen varmuutta. Eteenpäin siis mennään. Tänään harjoiteltiin myös molempien koirien kanssa hyppyä, sillä se on jäänyt aika lailla olemattomalle harjottelulle. Sitten kun nuo kaksi alkaa olla reilassa niin sitähän vois miettiä jo vaikka jotain kisaakin... :D ...tai no tarkemmin mietittyäni... ei nyt ehkä vielä ;D

Pari viikkoa sitten oltiin toko-treeneissä, jotka päätettiinkin vaihtaa agi-treeneiksi, kun esteet olivat kerrankin käytössä. Molemmat koirat touhusivat todella mielellään agility esteiden parissa. Olin yllättänyt Lukasta, joka oli myös asiasta aivan innoissaan, vaikka alkuun epäilin suostuuko se esim. ikinä menemään putkeen. No ei ollut ongelmaa! Hyvä etten minä jäänyt alle, kun olin putkessa houkuttelemassa Lukaa, ja se tulla rymisteli vauhdilla päälle :D Ois kyllä tosi kiva päästä kokeilemaan lajia vähän enemmänkin! Toivottavasti lajin pariin päästään piakoin Karoonan tapaamisessa!

Hakutreeneissä Luka puhkui energiaa odoteltuaan vuoroaan viimeisenä, mutta silti poika jaksoi myös keskittyä. Olipa todella kiva treeni Lukan kanssa! Jane sen sijaan puhkui taas ylienergiaa ja koko treeni oli vähän sen mukainen, vaikka yritin rauhoitella sitä. Väkisinkin hikikarpalot kohosivat otsalle. Huh huh!

Eilisissä toko treeneissä tutustuttiin eteenmenoon. Lukan kanssa olen sitä joskus ottanut, kun se oli nuorempi, mutta sittemmin liike on jäänyt vähän unholaan. Lukalla oli ehkä pienoinen ajatus siitä, mitä oltiin tekemässä ja hiffasikin homman ihan mukavasti. Tänään kun tehtiin liikettä kotona, niin Luka näytti jo todella innolla odottavan eteen-käskyä. Jane taas ei blondina ihan heti tajunnut homman juonta, vaan lönkötteli purkille hiljakseen, jäljestäen meidän askelia purkilta lähetyskohtaan. Pikku hiljaa varmuus kuitenkin alkoi löytyä ja Jane otti jo vähän reippaampia askelia suoraan kohti purkkia :) Eli hieno suoritus sekin ;) Eteenmeno treenien jälkeen otin molempien koirien kanssa myös muita toko-liikkeitä ja ryhmäpaikallamakuuta. Jane pysyi todella hienosti paikallamakuussa, vaikka häiriötä oli paljon! Jes! Luka piti kerran pyytää uudelleen maahan. Kaiken kaikkiaan eilisistä toko-treeneistä jäi hyvä fiilis minulle ja uskon että koirille myös. Mukavaa siis oli.

Tervakoski

2009-07-28T10:58:00.010+03:00

Tervakoski-tapahtuma on nyt koettu. Suunnattiin auton nokka jo perjantaina kohti etelää, niin että saadaan kaikessa rauhassa leiriytyä sopivan matkan päähän Tervakoskea. Sovitimmekin hienosti yhteen vanhempieni caravan-kesälomailun ja hovawart-näyttelyn ja majoituimme Vihtijärjeven rannalla leirintäalueella. Lauantaina lähdimme tietysti katsomaan tokoilijoiden suorituksia. Olipas kiva päästä katsomaan hoffien toimia! Mukaan mahtui suorituksia laidasta laitaan ja muutama varsinainen helmikin nähtiin! Niistä onnistuneista suorituksista on hyvä ottaa itsekin mallia ja tähdätä samanlaiseen suoritukseen itsekin. Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että kaikki on hyvin kunhan koiralla on hauskaa ja se nauttii tekemisestä!!!

Ja sitten sunnuntaihin eli näyttelypäivään. Jane juniornarttujen ERI4 ja Luka ERI. Mahtavaa!

Odotukset olivat todella matalalla, sillä olihan kyseessä maailman suurin hovawart tapahtuma ja koiria siis kisaamassa noin 250 kpl. Tunnelma oli mukava ja koiria kohdeltiin hyvin, joka on mielestäni aina tärkeää. Ensimmäisenä kehään pääsi Luka. Avointen uroksissa oli 50 urosta. Lukan tuomaroi hollantilainen Jan De Gids. Tuomari oli aivan mahtava ja otti koirat todella ihanasti vastaan. Lähestyi sellaisella lämmöllä, että jopa meidän Luka, vieraita miehiä karsastava hurttamme otti hänet vastaan iloisella hännänheilutuksella eikä väistänyt kopeloinnissa yhtään!! Ihana tuomari! Lukan kanssa kehässä meni hienosti ja tuloksena olikin Lukan ensimmäinen ERI! Tässä vaiheessa olimme ylittäneet rutkasti päivän tavoitteet ja juhlatunnelma oli huipussaan. Lukalla oli kivaa ja ohjaaja kutakuinkin lopetti senkin pienen jännityksen mitä ehkä oli jossain vaiheessa tuntenut.

Seuraavaksi meninkin juniornarttujen kehään Janen kanssa. Janen tuomaroi unkarilainen Maria Kerekes, joka oli myös todella mukavan oloinen tuomari. Kaikki juoniornartut olivat ensin kehässä yhtäaikaa, jonka jälkeen ryhmä jaettiin kahtia. Me olimme Janen kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Ryhmä kehässä juokseminen meni jälleen hienosti. Jane malttoi juosta minun kanssa, eikä hötkyillyt edellä menevien eikä jäljessä tulevien perään. Sitten alkoikin ensimmäisen ryhmän yksilöarvostelut.

Tässä vaiheessa juoksin Lukan kanssa avointen urosten kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa tunnelma oli mukava ja koirien kanssa pidettiin sopivat välit sekä koko kehä käytettiin hyväksi juostessa. Luka juoksi mukavasti mutta kilpailuluokkaan oli seulottu 50:stä uroksesta niin kova ryhmä, että me karsiuduimme Lukan kanssa monien muiden tavoin. Lukan ensimmäinen ERI, erikoisnäyttelystä, luokasta jossa oli valtava määrä osanottajia ja kova kilpailu, oli enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella!

Tämän jälkeen juoksin jälleen juniornarttujen kehälle, missä Janen kasvattaja Suski oli valmiina viemään Janen kehään, mikäli minä en sinne urosten kehästä ennättäisi. Kiitos Suski! Onneksi vapauduin kuitenkin urosten kehästä juuri kreivin aikaan, sillä juoniorkehässä oli arvosteltavana juuri Janea edellinen narttu. Ei muuta kuin äkkiä Janen kanssa pienet treenijuoksut ja kehään. Kuuma päivä oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, sillä myös Jane seisoa törötti hievahtamatta paikallaan tuomarin tutkiessa neidin, uskomatonta! Asennossa seisominen sujui Janelta kuin vanhalta tekijältä. On myös ihanaa miten se jaksaa koko ajan olla skarppina odottaessaan makupalaa. Jane ei missään vaiheessa näyttänyt kyllästyneeltä. Jane sai kiitosta mm. pään ilmeestä ja pigmentistä, rintakehästä, takakulmauksista ja harmonisesta rakenteestaan. Häntä voisi olla hieman pitempi, liikeet olivat hyvät mutta tuomari toivoisi Janen liikkuvan nopeammin ravia, jolloin liikkeistä tulisi laajemmat. Tuomari tuntuikin todella tykkäävän Janesta ja sanoi neidin olevan ERINOMAISTA TYYPPIÄ :D kunhan vain opetan Janen juoksemaan nopeampaa ravia, niin ettei neiti ala laukata. Tuloksena siis ERI. No tässä vaiheessa oltiin jo ihan äimän käkenä kun molemmat koirat olivat saaneet ERIn.

Seuraavaksi meillä olikin hieman aikaa hengähtää (ja treenata Janen kanssa nopeampaa ravia ;D) ennen kuin vuorossa oli juniornarttujen kilpailuluokka. Meidät valittiin Janen kanssa jatkoon muistaakseni viiden muun koiran kanssa. Yksi näistä tippui neljän parhaan joukosta ja Jane julistettiin JUNIORNARTTUJEN NELJÄNNEKSI. Aivan huikean huikean huikeaa! Tuomarin kätellessä meitä, hän vielä uudelleen pyysi (suorastaan aneli :D) minua opettamaan neidin juoksemaan lujempaa. Näin on siis kai tehtävä.

Sijoittuneena olimme myös oikeutettuja ja velvoitettuja menemään loppukehään eli paras narttu kehään. Siellä ei meidän kakara pärjännyt, vaikka jatkoikin hienoa seisomistaan. Täytyy kyllä sanoa, että Jane yllätti jopa minut koko päivän kestäneellä hienolla ja hillityllä käyttäytymisellään kehässä, vaikka on kehän ulkopuolella melkoinen väkkärä. Ja Janen osalta voin sanoa, että sillä on aina hauskaa, ihan missä vain ja milloin vain, ainakin niin kauan kuin tarjolla on herkkuja.

Kaiken kaikkiaan Tervis oli hieno ja kivatunnelmainen tapahtuma. Meidän, ei niin usein, näyttelyissä käyvälle perheelle, päivä oli hyvin tuhti näyttelyhuuman täyteinen päivä. Siinä oli näyttelyä melkein kuin koko vuoden edestä :D Näyttely tunnelma vain kohosi kahden kehän väliä lönköteltäessä, hölkätessä, kipiteltäessä, kirmatessa, spurtatessa ja kiitäesssä. Loppuillasta tuntui että oli suorastaan näyttelyhumalassa. Näyttelyn jälkeen täydellisessä näyttelyväsymyksessä. Yöllä näyttelyunessa ja tällä hetkellä todennäköisesti näyttelykrapulassa, hyvässä sellaisessa :D

Ei muuta kuin kiitos kaikille paikalla olleille seurasta, ohjeista, avusta, tsempityksestä ja onnitteluista! Onnittelut myös kaikille muille kisassa pärjänneille!

Lapsiin totuttelua

2009-07-22T10:19:00.004+03:00

Janella ei ole vielä kauheasti kokemusta lapsista, ja se onkin suhtautunut niihin aavistuksen epäilevästi. Ei oikein ole tiennyt pitäisikö niitä pyytää leikkiin, pitäisikö niitä pelätä vai kenties vahtia. No nyt saatiinkin sitten mahtava tilaisuus totuttaa Janea lapsiin, sillä meillä oli viikonloppuna lapsivieraita. 5-vuotias kummityttöni Kreetta ja hänen pikkusiskonsa Hertta olivat meillä yökylässä. Näin kun lapset viipyivät vähän pidemmän aikaa, niin Janekin pääsi kunnolla tottumaan niiden läsnäoloon ja seuraan. Todella hienosti Jane rauhoittui pian lasten tulon jälkeen, ja sille selvästikin valkeni, että sen ei tarvitse ainakaan pelätä lapsia. Jos lapset juoksevat saattaa Janekin siitä hieman innostua, mutta rauhoittuu kyllä kun asiasta huomautetaan. Vähän se saattaa lasten epämääräisiä silityksiä väistää, mutta ottaa tilanteen suhteellisen rauhallisesti kuitenkin. Tämä hieman pidempi aika lasten seurassa teki varmasti hyvää Janelle, ja tulevaisuudessa sen on varmasti helpompi suhtautua lapsiin!

Käytiin myös Lukan kanssa Vepe-treeneissä. Veneestä hyppääminen sujui jo hienosti, siitä taitaakin tulla Lukan lempiliike. Sen sijaan veneen tuomisharjoitukset ja veneeseen viemisharjoitukset näyttivät olevan hieman pakkopullaa. Ihan niiku Luka ois ajatellut, et eihän täällä pitäny tehä mitään tottista vaan hyppiä veneestä! No toivottavasti saadaan Luka innostumaan niistäkin ja ehkä oli ihan hyväkin, että sille valkeni, että harkoissa on tarkoitus tehdä muutakin kuin hyppiä veneestä.

Hakuilua

2009-07-15T15:22:00.003+03:00

Eilen oltiin ensimmäisissä haku-treeneissä hoffien kesäleirin jälkeen. Nyt päästiin sitten soveltamaan siellä opittuja taitoja! Janelle tehtiin useammalla toistolla paikkaharjotteita, joiden avulla on tarkoitus tehdä selväksi koiran paikka maalimiehellä. Niin ettei se innoissaan ryntää maalimiehen syliin asti. Maalimiehellä koira päätettiin pyytää istumaan, aiemman maahanmenon sijaan. Tästä asennosta koiran on helpompi siirtyä ilmaisuun, sillä istualtaan on luultavasti helpompi haukkua kuin maaten. Muistettiin myös tehdä koirien kanssa OIKEANLAISTA KUVIOTA metsässä, niin että koira saadaan etsimään koko hakualue kattavasti läpi. Hyvä me! Jane teki mahtavan suoria pistoja ja käyttäytyi tosi mukavasti kytkettynä minun kanssa kun siirryttin maalimieheltä takaisin keskilinjalle. Välillä edistystä tapahtuu todella nopeasti!

Luka pääsi myös pitkästä pitkästä aikaa hakuilemaan. Lukan kanssa on niin ihana tehdä töitä, kun se on jos sen ikänen, että se malttaa keskittyä, ja siltä on jäänyt turha hössötys pois! Luka sai etsiä pari maalimiestä mielikuvilla, yhden valmiin ja yhden ääniavulla. Luka lähti myös todella kivasti suoraan.

Nyt ei muuta kuin lisää treeniä!

Vepeilyä

2009-07-14T10:45:00.003+03:00

Käytiin eilen Lukan kanssa ensimmäistä kertaa vepe-treeneissä. Luka tuntui olevan ihan mielissään kun lähdettiin tekemään jotain ihan kahdestaan ja jätettiin Jane kotiin. Jane taas sai pitkästä aikaa harjotella yksin kotona olemista. Tekee ihan hyvää sekin. Ja hienosti oli tyttö ollut, ainoastaan eteisen ovi oli avattu. Treeneissä olin varautunut siihen, että Luka ei olisi kovin yhteistyökykyinen uudessa ympäristössä. Ympärillään vieraita ihmisiä ja - koiria. Mutta vielä mitä! Lukahan oli ihan mallikelpoisesti, mutta hieman hämillään uudesta touhuilusta. Olin kuitenkin todella yllättynyt siitä, että se ei kertaakaan räksäyttänyt oudoille ihmisille, ei edes miehille. Ja suostui menemään kahden oudon ihmisen, joista toinen mies, pieneen kumiveneeseen! Ehkä herra on saanut vähän itsevarmuutta näin iän myötä! Tai sitten se oli niin hämillään, että oli ihan kipsissä :D Ekan kerran treenissä harjoiteltiin ihan vaan kumiveneeseen menoa ja sieltä pois hyppäämistä käskystä. Ensin ihan rannassa ja myöhemmin jo ihan vedessä. Hienosti Luka ponkas veneestä ensimmäisestä käskystä uimaan minun luokse! Hienoa Luka!

Laukaan näyttely

2009-07-12T17:57:00.003+03:00

Tänään käytiin pyörähtämässä Laukaan näyttelyssä. Sää ei ollut oikein suosiollinen, vaan vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Onneksi pahin sade taukosi hoffi-kehän ajaksi. Molemmat koirat käyttäytyivät näyttelyalueella ihan kivasti. Vähän Janea taas jänskätti koirien paljous, mutta ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi. Luka kävi kisaamassa avoimen luokan uroksissa. Arvostelu Eh ja sijoitus kolmesta avoimen uroksesta kolmas. Tuomari tuntui tykkäävän Lukasta, ja arvostelukin oli hyvä, lopussa vaan toteamus, "valitettavasti liikkuu kovin ahtaasti takaa ja löysästi edestä" tjs. Jane odotti vuoroaan häkissä, josta kiiruhdin hakemaan sitä Janen ollessa vuorossa heti urosten jälkeen. Kuulin kun meitä kutsuttiin kehään ja yritin huutaa täysiä että TULOSSA ja oli sitä kehän laidaltakin kuulemma huudeltu, että tulossa ollaan. Kun riensin kehään, kehässä olikin jo Nuorten narttu. No onneksi meidät kuitenkin arvosteltiin sen jälkeen. Janen käytöksessä näkyi selvästi se, että jouduin hakemaan sen kiireellä suoraan häkistä ja juoksemaan kehään. Se ei malttanut kävellä nätisti ilman namia ja namin kanssa se tekee vaihtoaskelia, jolloin liike ei näy. No sentään muutama onnistunut askelkin saatiin aikaseksi. Janelle myös kiva arvostelu ja tuloksena Eh Juniorluokan 1, ainoana koirana. Tarkemmat arvostelut myöhemmin kotisivuille.

Toko-treeniä

2009-07-09T20:32:00.002+03:00

Tottisteltiin taas Keho:n treeneissä. Alku treeni meni ihan kivasti. Keskityttiin noutoon. Jane otti suuhun jo vähän metallikapulaakin. Luka taas yllätti aiempaa paremmalla kapulan pitämisellä. Hyvä Luka! Sen jälkeen otettiin vähän muita toko-liikkeitä. Perus suoritusta. Lukalla kuulemma viuhtoi häntä koko ajan. Kiva kuulla. Loppu treenistä yritin vielä viedä Janen kanssa luoksetuloa eteenpäin. Yritän häivyttää käsiä edestä. Se olikin sitten taas katastrofaalista! En oikein tiennyt mitä halusin tehdä, enkä sitä mistä palkata ja miten palkata tai sitä miten puutun Janen tekemiin virheisiin. Ja kun en tiennyt mitä halusin, ei koirakaan voinut sitä tehdä. Sitten kun Jane teki jotain, en ollut ihan varma olinko tyytyväinen vai en. Lopputuloksena se, että sanoin Janelle hyvä, jonka jälkeen päätin, että suoritus ei sittenkään ollut hyvä ja jätin palkkaamatta koiran. Voitte uskoa, että jo muutaman toiston jälkeen oltiin melkoisen hukassa, sekä minä että koira. Vitsi että välillä voikin mennä pieleen!

Kotisivut ja outoilua

2009-07-09T14:11:00.003+03:00

Lukan ja Janen kotisivut on taas laitettu nettiin. Olipas siinä urakkaa! Sekä kuulumisosio että galleria on nyt "ulkoistettu", ja tietysti vieraskirja edelleen. Toivottavasti sivut silti pysyvät toimivina ja suhteellisen helppokäyttöisinä. Tuossa blogin sivupalkissa on nyt ensimmäisenä linkki Lukan ja Janen kotisivujen pääsivulle. Ja sieltä kuulumiset osiosta pääsee suoraan tänne blogiin.

Asiasta kolmanteen... Jane on kyllä omituinen koira. Ensimmäistä kertaa pääsen läheltä seuraamaan koiraa, joka ei aina hihnan helähtäessä ole syöksymässä lenkille. Janea saa välillä oikein houkutella pihalle. Välillä en jaksa käyttää sitä ollenkaan, jos se ei suostu edes nousemaan ylös, vaikka odotan sitä kengät jalassa ja panta kädessä eteisessä. Ei voi silloin olla kovin iso hätä. Tällaista tapahtuu yleensä silloin kun se on nukkumassa tai jos ulkona sataa. Varsinainen hienohelma! Äsken käytiin pihalla ja siellä satoi. Jane kulki koko ajan mun kyljessä kiinni apaattisena, ei tainnut edes pissaa tehdä, katsoi välillä minua ikään kuin sanoen "Yäk, Sataa". Ja kun sanon et "Käännytään", niin Jane lähtee heti eri reippaasti kotiapäin. Omituinen otus.

Toinen outo juttu mitä Jane tekee on se, että se väistää hihnaa, kun se hipoo sen kylkiä. Sitä selvästi häiritsee hihnan kosketus. Jos hihna hipoo sen toista kylkeä, se poikittaa toiselle sivulle. Jos hihna hipoo sen selkää ja lanteita ylhäältä päin, se kävelee kuin sakemanni takapää matalalla kyyryssä. Ja mitään sellaista varsinaista negatiivistä kokemusta sillä ei voi olla hihnasta, sitä ei ole ikinä hihnalla räpätty. Jostain syystä se ei vaan pidä sen kosketuksesta. Se ei myöskään pidä kosketuksesta (ihmisen) silloin, kun se on oikein keskittynyt johonkin asiaan, esim. odottaa ruokakuppia. Siitä oikein näkee, miten sitä ärsyttää, jos sen keskittymistä häiritään. Tämä on vähän ongelmallista, kun se odottaa makupalaa luoksepäästävyys treeneissä keskittyneesti, eikä halua kenekään häiritsevän.

Kesäleiri

2009-07-06T13:07:00.002+03:00

Hovawart ry:n kesäleiri on nyt nähty ja koettu! Näin ensikertalaisina molemmat (minä ja Jane) kohdattiin paljon uutta. Jane sai totutella pihalla ketjussa kiinni olemista ja teltassa yöpymistä, minä tutustua Tulirantaan ja hoffikansaan. Kaikin puolin leiri oli oikein mukava kokemus ja Janekin sopeutui uuteen asuinpaikkaan todella mukavasti. Odotukset leirin suhteen täyttyi ja saatiin paljon eväitä tulevaan haku-treenailuun. Kiitos Paavo ja Marja ja muut haku-ryhmäläiset! Ennakko-odotuksiin nähden treeniä oli kuitenkin määrällisesti vähemmän, kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Mikäli kelit kuitenkin olisivat olleet hieman viileämmät, treenailtua olisi tullut todennäköisesti enemmän. Kuumus oli nimittäin aika lamaannuttavaa! Perjantai päivän piristykseksi paikalle saapui Janen Elsa-äiti ja Mörkö-sisko. Oli todella mukava nähdä koirat omistajineen ja viettää aikaa yhdessä! Me jäämme Janen kanssa odottamaan, josko Suski keksii meille syksyn päälle jonkinmoista ohjelmaa!

Laukaan näyttely lähestyy. Esiintymisnumerot tulivat postissa. Lukan ja Janen välissä on ainoastaan yksi koira. Tulee esittäjälle kiire :/ Terviksen näyttelyilmot vein hetki sitten postiin, eli molemmat koirat ilmotettu!

Luka 4 vuotta!

2009-06-29T13:30:00.002+03:00

Luka täytti tänään 4 vuotta! Hoffien kesäleirille valmistautuva omistaja meinasi unohtaa hoffipojan syntymäpäivän aivan tyystin. Mutta onneksi Lukan muut ihailijat eivät olleet yhtä huonomuisisia ja herättivät omistajankin tilanteen tasalle! Nyt Luka syö vieressä onnellisena jätti-isoa possunkorvaa, Janen kuolatessa ja tuijottaessa kateellisena hieman etäämmällä, neidin jo syötyä omat, hieman pienemmät, makupalansa. Toivottavasti Luka osaa ottaa kaiken ilon irti siitä, kun lähden Janen kanssa leirille ja se saa kotona Ollin jakamattoman huomion. Sen lisäksi toivon rakkaalle karvakorvalleni oikein oikein oikein tervettä seuraavaa elinvuotta!

Juhannuskuvia ja treeniä

2009-06-27T16:42:00.013+03:00

JUHANNUSKUVIA

Juhannus vietettiin Kemiössä mökkeillen. Menomatkalla pysähdyttiin Hoffipoffilassa. Siellä nähtiin Diana ja Greta sekä Dianan vielä kotia vailla oleva poikapentu, joka on myöskin Janen velipuoli. Jane syöksyi penturukan päälle täydellä alistamismeiningillä, vaikka pentuhan alistui tietenkin heti. Itse kun en ollut tilanteessa mukana, niin en päässyt katkaisemaan Janen käytöstä ennen kuin huonokäytös alkoikaan. Onneksi Jane pistettiin lopulta ruotuun ja pentu ei ollut moksiskaan ja minäkin pääsin paikalle antamaan Janelle puhuttelun. Sitten Jane sai olla vähän aikaa jäähyllä, jonka jälkeen se pääsi tekemään uudestaan tuttavuutta pennun kanssa. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, ja sisarpuolet pääsivät leikkimään. Luka taas oli tavattoman kiinnostunut ihanasta poikalapsesta, ja olisi nuollut pennun ihan litimäräksi. Janella on ollut sen verran vähemmän outoja koirakontakteja, että luulen että tuo aavistuksen aggressiivinen ja niskanpäällepyrkivä käytös johtuu suurimmaksi osaksi Janen omasta epävarmuudesta. Se ei luota ihan täysin siihen, että vieras koira on ystävällinen ja pyrkii näyttämään saman tien oman vahvuutensa. Kuitenkin suurin osa oudoista koirakontakteista on mennyt ilman mitään pörinöitä.

Mökille odoteltiin tuttavapariskuntaa, ja heidän jack russell -tyttöä, joka on Janen kanssa saman ikäinen. Tällä kertaa oltiin heti alusta asti varauduttu Janen mahdolliseen huonoon käytökseen ja Jane pääsikin ottamaan vieraat vastaan hihnassa. Ja kauhea metakkahan siitä syntyi kun Luka ja Olli meni vieraita vastaan iloisesti ja Jane ei hihnassa päässyt paikalle yhtä nopeasti. Yritin saada Janen rauhottumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Vein Janen sisälle rauhottumaan ja hetken päästä taas pihalle. Saman tyyppisellä alistamis meiningillä Jane yritti mennä tilanteeseen, mutta tämä katkaistiin heti. Tilanne, jossa koiria yritettiin saada tutustumaan toisiinsa kesti aika kauan ja varmasti myös lisäsi koirien paineita hetki hetkeltä. Lopulta ystävällismielinen tutustuminen kuitenkin saatiin aikaan, ja siitähän se koko Juhannuksen kestävä erottamaton ystävyys sitten alkoi. Tytöt olivat kyllä kuin paita ja peppu. Jack Russell -Tilda matki Janea kaikessa ja leikkiä kesti aika lailla loputtomiin. Ensimmäisen illan jälkeen kaksikko malttoi kuitenkin jo rauhoittua päivän temuamisten jälkeen yöunille. Aamulla sama temuaminen alkoi jälleen välittömästi jonkun erehdyttyä nousemaan sängystä. Jane löysi myös uuden harrastuksen, johon se on ihan hulluna. Frisbeen heiton ja sen kiinni ottamisen. Se jaksaisi tehdä sitä vaikka kuinka kauan! Ja tietysti, koska säätkin meitä suosi Kemiössä, jopa niin että piti aurinkorasvaa välillä lisäillä, niin ohjelmaan kuului myös auringonottoa ja uimista!

TREENIÄ

Sain Janen vihdoinkin oivaltamaan haukkumisen käskystä hakutarkoituksessa! Jes! Haukkua on yritetty jo kaivaa hetken aikaa. Lähinnä niin, että olen käskenyt Lukan haukkua ja palkannut sitä Janen istuessa Lukan vieressä, että jos se hiffaisi idean, että haukkumalla saa palkkaa. Ei tuottanut mitään tulosta. No yks aamu päätin et nyt teen kaikkeni, että saisin sen haukkumaan käskystä. Yritin ensin tätä "perinteistä" menetelmää, mutta ei kun ei. Seuraavaksi laitoin Janen hihnaan ja hihnan kiinni ulko-oven ovenkahvaan ja ei muuta kuin aamuruuan kanssa härkkimään nenän eteen niin ettei Jane aivan ylettynyt siihen missä olin. Ja tulihan se sieltä! Ja kun se kerran sen homman idean oivaltaa niin se on sitten siinä. Nyt on sitten käskystä haukkuva blondilainen.

Tokokentälle en raaskinut ottaa koiria mukaan helteeseen, joten menin oppiin ilman koiria. Tämä olikin tarpeeseen, sillä olin aivan sekaisin tokoilusta. Olikin todella tarpeen vähän selvittää omia ajatuksia, ennen kuin sekoitan koirien päät omalla sekoilullani. Sain hyödyllisiä neuvoja ja nyt niillä on viety tokoilua eteenpäin tässä kotona.

Jane Match Showssa

2009-06-17T13:26:00.004+03:00

Osallistuttiin Janen kanssa eilen Jyväskylässä pidettyyn Match Showhun, eikä turhaan, sillä Jane oli hienosti penturyhmän punasten 2 ja BIS2! Pentuja oli saapunut paikalle ihan kiitettävästi, joten kilpakumppaneita riitti. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, kylmä ja vettäkin tihuutti. Jane sai kiitosta kauniista käytöksestä ja hyvästä luonteesta, sekä läheisesti roduntuntevan tuomarin positiiviset kommentit pään hyvästä pigmentistä.

Tämä oli Janen ensimmäinen varsinainen koiratapahtuma, jos treenejä ei oteta huomioon. Joten oli syytäkin jo käydä harjoittelemassa tilannetta, sillä heinäkuussa edessä on Laukaan näyttely. Luotin siihen, että Jane osaisi käyttäytyä edes joten kuten, mutta silti olin varautunut myös huonompaan käytökseen, sillä Jane ei ole tottunut hihnassa ollessaan muiden koirien läheiseen kontaktiin.

Aluksi kun tultiin Janen kanssa kisa-alueelle, Janea selvästi jännitti uusi tilanne. Häntä oli matalalla ja selustaa piti vahtia tarkkaan. Mentiin kentän laidalle, vähän rauhallisempaan kohtaan, ja sieltä Jane sai tarkkailla tilannetta ihan rauhassa. Tämä näyttikin vakuttavan tytön siitä, ettei alueella näytä tapahtuvan mitään uhkaavaa. Jane otti rennosti ja makoili maassa. Välillä olisi tehnyt mieli mennä katsomaan muita koiria ja Jane katseli niitä häntä heiluen. Kerran kun joku meni koiransa kanssa ohi juosten taisi Janelta päästä pienen pieni "puh". Kaiken kaikkiaan Jane otti tilanteen todella hienosti ja tarkkailutilanteen jälkeen Janella ei ollut enää mitään ongelmaa olla tiiviimmässä porukassa.

Kehässä Jane ei ollut toisia koiria huomaavinaankaan. Tässäkin tilanteessa ahneus vie pitkälle. Kun makkaraa on tarjolla, katoaa nähtävästi kaikki muu ympäriltä. Ryhmäkehässä se ei vetänyt ollenkaan edellisen perään, eikä välittänyt mitään takana tulevista. Seisotustilanteessakin, vaikka Janen takana aivan lähellä oli pieni koira, ja jouduin aina välillä pyöräyttämään Janen ympäri, että sain sen seisomaan paremmin, niin se ei välittänyt mitään tästä koirasta, vaikka oli aivan nenät vastakkain sen kanssa. Ainoastaan hampaiden näyttö ja tuomarin kopelointi olisi voinut sujua paremmin. Niistä tilanteista neiti yritti vähän luistaa tilanteesta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tuomari oli sateenvarjoineen kumartuneena Janen päälle. Joka tapauksessa lisää treeniä sen suhteen. Kaiken kaikkiaan olen kyllä huiman tyytyväinen Janen käytökseen! Lopuksi Jane sai palkaksi leikkiä palkinnoksi saamallaan narupatukalla, sekä kaikki loput taskusta löytyneet makkarat. Jane oli ilmeisen tyytyväinen :D

Kesäkuvia

2009-06-10T14:16:00.013+03:00

Jane 1 vuotta!!!

2009-06-08T18:10:00.005+03:00

Jane täytti yhden vuoden! Niin se aika vaan juoksee. Janen syntymäpäiviä vietettiin Pohjanmaalla, missä olemme yhä edelleen. Koiraväki sai juhlan kunniaksi asianmukaista purtavaa. Hyvin näytti herkut maistuvan :D

Keskiviikkona kävimme koulun kentällä tokoilemassa Sannan ja Lugan kanssa. Janen kanssa tehtiin vähän kaikkea mahdollista. Jane keskittyi jälleen hienosti tekemiseen, eikä se kyllä ota oikein mistään häiriötä. Paikallaan makuu Lugan kanssa sujui hyvin. Kun tokoillessa harvensin palkkausta, se näkyi myös Janessa. Janen jälkeen Lukakin pääsi kentälle. Myös Lukan kanssa tehtiin vähän kaikenlaista, eikä Lukakaan liikoja ottanut häiriötä. Ihan ok treeni.

Torstaina me käytiin koirien kanssa Oulaisten kennelkerhon toko-treeneissä. Lukan kanssa keskityin motivoimiseen, ja siihen, ettei se koko ajan vaan nuuskuttelis outojen koirien perään. Kyllähän Luka tekikin töitä, mutta kyllä se vieraiden koirien läsnäolo ja vieraalla kentällä olo silti selväsi näkyi Lukassa. Kyllä sitä ois haistelu ja tarkkailu kiinnostanut enemmän mutta Luka teki kuin tekikin tokoliikkeitä vähän niin kuin mun mieliksi :D

Janen kanssa otettiin luoksepäästävyys harjoitteita, kun se tahtoo aina nousta ja väistää muutaman askeleen taakse kun sitä tullaan koskemaan. Koko treeniporukka tuli vuorollaan palkkaamaan Janea siitä, kun se istui mun vierellä. Ei se mitenkään arka ole, ei vaan halua, että puolioudot sitä koskettaa, kun se on mamin kanssa tekemässä hommia.

Lauantaina kävin ilman koiria Kalajoella katsomassa Toko-kisojen alokasluokan suoritukset. Mukana kisassa oli myös Luga, Hoffenheimin Bulvanus, joka tokoili hienosti ohjaajansa kanssa ykköstuloksen ja sijoittui kisassa jaetulle kakkossijalle! Hyvä hyvä!

Tässä vielä koirista tuoreet seisomakuvat.

Rantalomailua

2009-06-01T13:08:00.005+03:00

Meidänkin perhe starttasi eilen aamupäivällä auton ja suunnisti yhdessä Leppäveden rauhaisaan poukamaan viettämään rantalomaa. Paikka oli tarkkaan valittu syrjäinen pieni ranta, jonne kukaan muu ei eksy, ainakaan vahingossa. Mukaan oli varattu makoilualustat, kylmälaukullinen juotavaa ja syötävää sekä varjo ja uimalelu koirille. Rannalla olo sujui aivan mukavasti, mutta häiriötekijöiltä emme suinkaan välttyneet. Olimme rannalla täysin uppoutuneina omaan rauhaan, kunnes yhtäkkiä huomasin n. neljän metrin päässä meistä miehen joka tuli uittamaan koiriaan aivan meidän viereen. Onneksi huomasin porukan ensimmäisenä ja koiratkin sattuivat olemaan juuri käden ulottuvilla niin, että sain molemmat kiinni siksi aikaa kun mies koiriensa kanssa rannassa viihtyi. Miehellä oli kaksi saksanpaimenkoiraa, taisivat olla uros ja narttu. Ois voinut tulla mukava "tutustuminen", jos Luka ja Jane olisivat päässet syöksymään niiden luo kysymään, että millä asialla mahtavat liikkua... Yllätysvierailut eivät suinkaan loppuneet tähän, vaan hieman myöhemmin rannalle tuli ratsastaja hevosineen. Tälläkertaa tilanne ei ollut aivan yhtä hallittu, vaan koirat huomasivat ratsastajan ensimmäisenä ja syöksyivät sinne. Näin jo kauhukuvia mielessäni siitä miten hevonen pillastuu ja ratsastaja lentää selästä, tai että koirat menevät liian lähelle hevosta ja saavat kaviosta. Kerrankin mukana oli hitunen onnea ja säästyimme katastrofilta. Ratsastaja pysäytti hevosen ja känsi sen koiriin päin. Huusi minulle, että tämä hevonen on tottunut koiriin, ei hätää, ja sitten olinkin jo ottamassa koiria kiinni. Loppulomailu menikin sitten suhteellisen rauhallisesti. Mitä nyt koirat rytistelivät menemään pitkin maita ja mantuja ja Jane yrtti hukuttaa Lukaa niiden hakiessa lelua vedestä. Mitenkähän Janen sais ymmärtämään, ettei se voi vedessä rynniä Lukan päälle ottamaan siltä lelua ja upottaa Lukaa samalla pinnan alle..?

Ensimmäisen kuvan ihmisillä on vaatteita päällä, vaikka kuvan perusteella asiasta ei voi olla täysin varma ;D

Lukan hillitty hallittu virtaviivainen uimatyyli

Janen ei-hillitty ei-hallittu, eikä kovin virtaviivainenkaan uimatyyli

Lähempänä rantaa sujuu jo hieman paremmin

Ihmisväkikin uskaltautui uimaan, vesipelastajat valppaina

Rantakoira

Treeniä ja polskuttelua

2009-05-31T11:15:00.000+03:00

Viime torstain tottelevaisuus treeneissä mukana oli vain Jane. Luka jatkoi vielä lepäilyä kotona, vaikka virtaa alkaa ollakin koirassa jo ihan normaalisti. Treenit Janen kanssa menivät ihan mukavasti. Edelleen seisomista pitää harjotella ja luoksetulon suoraa istumisasentoa edessä. Otettiin myös porukalla paikalla makuuta. Kerran taisi Jane nousta. Siinä vaiheessa kun viereisen koiran omistaja käy välipalkkaamassa koiraa, alkaa Janellakin häntä väpättää tyyliin mulle kans mulle kans, ja sit Janen keskittyminen saattaa sen verran herpaantua että neiti nousee ylös. Treeniä, treeniä.

Kävin katsomassa Keski-Suomen kennelkerhon Vepe-treenejä. Aikamoista hässäkkää oli :) ja suurin osa osanottajista koostui noutajista. Ajattelin että voisin käydä Lukan kanssa tutustumassa lajiin, kun siltä sujuu hoffimaiseen tapaan tuo polskuttelu aika mukavasti. Ollaan treenattu nyt kotona tavaran viemistä ihmiseltä toiselle. Näin olisi tarkotus valmistella koiraa viemään tavaraa rannasta veneeseen. Tuo tavaran kuljettaminen alkoi sujua yllättävänkin hyvin! Toinen asia mitä pitäis harjotella on köyden hakeminen vedestä, se köysi kun tuppaa olemaan aika huomaamaton siellä vedessä.

Jane kävi myös toissapäivänä ensimmäistä kertaa uimassa. Oli kyllä sen näköstä räpiköintiä, että ei meinannut emännän ilme pysyä peruslukemilla. Ensimmäisen uintikerran jälkeen Janea ei oikeen enää innostanut mennä uimaan asti. Sen verran shokeeraava tais olla tuo ensimmäinen uintikerta :D No eilen sitten jatkettiin tutustumista vesielementtiin. Jane pääsi jo juonesta kiinni ja oli innoissaan lähdössä hakemaan keppiä vedestä, tosin tyyli oli edelleen jonkin verran, sanottaisiinko, erikoinen :D Neiti läpsyttelee etukäpälillä uintiliikkeitä niin, että se kauhoo veden päältä, jolloin vesi tietysti räiskyy Janen naamalle. Huvittavan näköstä touhua :D Pitää varmaan hankkia Janelle uimalasit :D

Nyt on myös Hovawart ry:n kesäleirin osallistumismaksu maksettu. Janen kanssa osallistutaan siis puoleksi viikkoa hakukoulutukseen, ja paikalle olisi tarkoitus saapua tiistaina. Sen lisäksi ilmoitin molemmat koirat Laukaan kaikkien rotujen näyttelyyn heinäkuulle. Tervakoski muhii vielä mietintämyssyssä.

Tervehtymistä

2009-05-28T11:23:00.001+03:00

Vihdoinkin reilun viikon sairastelun jälkeen, ja erityisesti puolentoista tylosin-antibioottitabletin jälkeen, Luka koki "ihmeparantumisen". Tylosinia on nyt jatkettu ja koiran vointi on erinomainen. Keskustelin asiasta myös eläinlääkärin kanssa, emmekä ole suinkaan ainoita jotka ovat kokeneet tylosinin ihmeitätekevän vaikutuksen. Asiasta on myös kuulemma tehty tarkempaatutkimusta yliopiston toimesta. No, johtipa parantumiseen mikä tahansa, pääasia on että koiruus on taas kunnossa. Luka kerkesi laihtua taudin aikana melkoisesti, joten nyt kerätään lisää painoa ja käydään rauhallisilla hihnalenkeillä.

Janekin on käyttäytynyt koiriksi, eikä neiti ole enää päässyt varastamaan ruokaa. Sen sijaan eilen yksi kukka oli käyty nykkimässä parvekeruukusta :/ Syyllisen paljasti Janen multainen kieli :D

Mahatautia ja Sikailua

2009-05-22T10:02:00.000+03:00

Lukalla on taas kunnon mahapöpötartunta. Oksentaa ja ripuloi. Tauti alkoi lauantaiaamuna, eikä vieläkään olla oikein niskanpäällä. Ensin syötin Lukalle Canicur-kuurin, jolla ei ollut juurikaan mitään vaikutusta. Sen jälkeen hain keskiviikkona eläinlääkäriltä yli 90 eurolla lääketarpeita. Oksentaminen on loppunut, mutta silti Luka näyttää pahoinvoivalta ja ilmeisesti olo on aika kuvottava, sillä kun Luka hieman köhäsee, niin saman tien ylös nousee pari nappulaa tai vettä jota mahassa on. Koira on vaisu ja laihanlainen. Tuntuu kuitenkin että parempaan päin oltaisiin menossa. Onhan siitä edellisestä vatsataudista jo puolisen vuotta, että sinällään ihan pitkän jakson on Luka ollut terveenä ja ruokahalu hyvä. On se vaan ihnottavaa että sitten kun se tauti tulee päälle niin se sitten kehittyy oikein megaluokan pöpöksi.

Jane on sen sijaan sikaillut. Se on alkanut varastella ruokaa. Onneksi kuitenkin lähinnä koiranruokaa tai sille tarkoitettua ruokaa, mutta yhtä kaikki luvatta. Jätin yhden kerran Janen treenimakkarat pöydälle odottamaan siksi aikaa, että käyn ensin treenaamassa Lukan kanssa. Kun tulin sisälle, niin makkarat oli "tietysti" kadonneet. Tämän jälkeen yksin jäätyään Jane käy useasti nuohoamassa keittiön tasot läpi, on kaatuneita laseja ja lusikoita lattialla yms... pitäis saada neiti joskus rysänpäältä kiinni niin pääsis torumaan.

No nyt sitten kun Luka on ollut kipeänä ja saanut useaan otteeseen lääkettä päivässä, niin Jane on sitten tietysti kytännyt innolla vieressä, tyyliin MULLE KANS, MULLE KANS! Ja on tainnut käydä vähän neidin luonnolle, kun ei olekaan saanut samaa tavaraa kuin Luka. Tästä sisuuntuneena Jane on protestoinut asiaa murtautumalla Lukan (kalliille toipilasruoka) ruokapussille ja vetänyt nappuloita mahan täydeltä. Vähän näytti neiti sen jälkeen pullealta ja yöllä maistui vesi vähän väliä. No onneksi siitä ei näyttänyt Janelle koituvaan mitään haittaa. Jane ei myöskään tainnut sitä itse kokea haitalliseksi, sillä seuraavana päivänä kun olin siirtänyt Lukan ruokapussin eteisestä vessaan turvaan, oli Jane murtautunut sinne. Kun tulin käyttämästä Lukaa pissalta niin siellä veti neiti nappuloita menemään pää ruokapussissa. Eikä tässä vielä kaikki. Myöhemmin illalla tarjosin pelkästään Lukalle ruokaa, sillä oltiin menossa Janen kanssa treeneihin ja ajattelin että Jane saa ruokansa siellä. Annoin Lukalle ruuan ja Jane meni tietysti omalle ruokapaikalleen odottamaan omaa kuppiaan. Voi luoja sitä pöyristynyttä ilmettä kun se tajusi että hänelle ei tulekaan kuppia. No Luka ei kuitenkaan syönyt ruokaansa, jolloin nostin sen tiskipöydälle ja lähdin käyttämään sitä pissalla ennen kuin lähdetään Janen kanssa. Kun tulin sisälle oli kuppi tiskipöydällä tyhjänä ja hyvin nuoltuna. Taisi Jane ajatella, että koska selvästikin unohdin ojentaa hänelle kupin, niin sen on sitten parempi itse pitää huoli siitä että ruoka tulee syötyä. Siinä piti vähän miettiä, että voinko edes mennä Janen kanssa treeneihin kun siellä pitäis palkata ruualla, jota Jane oli saanut jo vähintään parin koiran edestä... Uskomatonta meininkiä kyllä neidiltä, kun ennen on saanut olla kaikki pöydillä ihan rauhassa! no mutta eikös sitä sanota että tilaisuus tekee varkaan :D Tällä hetkellä Lukan ruokasäkki on saunan lauteilla turvassa, katsotaan millon neiti taiteilee itsensä sinne ;D Mistä tämä ääretön ahneus muuten tulee? Isän vai äidin puolelta vai molemmilta?

Vähän ikävää kun torun Janea niin Lukakin ottaa siitä itseensä, vaikka ihan suoraan torun Janea. Taitaa tuo koiraherra olla vähän herkkis. Harmittaa vaan kun on kipeänä ja sitten vielä ottaa torumisetkin itteensä.

Mentiin sitten kuitenkin Janen kanssa treeneihin. Saatiin vähän vinkkejä noutoon. Tuntuu vaan että siinä menee iäisyys ennen kuin nouto on hanskassa. Muuten saatiin kouluttajalta paljon kehuja ja Jane teki hyvää työtä. Ei ottanut kouluttajasta eikä muusta porukasta häiriötä. Teki maahanmenon ja istumisen nopeasti. Paikallaanseisomista tulee nyt vähän tehokkaammin treenata ja olla tarkkana sen kanssa, ettei Jane ota yhtään askelia. Vähän tarkemmin sais kuulemma myös valita mistä koiraa palkkaa. Välillä palkkasin vähän turhan väljistä perusasennoista ja seuraamisesta. Seuraamisesta pitäs myös yrittää karsia pomppimista, vaikka Jane ei olekaan kenguru pahimmasta päästä. Kaiken lisäksi kuulemma ilmottautuminen terviksen tokoon pitäis ehottomasti olla jo tehtynä ;D Voi kuitenkin olla etten vielä ihan sillon tunne, että oltaisiin kisakunnossa...

KeHo:n tottistreenit

2009-05-11T14:12:00.001+03:00

Vähän tottelevaisuus kuulumisa treeneistä. Lukalla ei taas ollut into mitenkään ylimmillään, tehtiin muutama juttu ja sitten koira autoon. Mielestäni se aiemmin auttoi tuhon Lukan kyllästymiseen, että tehtiin sen kanssa kentällä vaan hetken aikaa kivoja juttuja. Kotosalla voidaan sitten hinkata ehkä pikkuisen enemmän, välillä ei sielläkään.

Jane taas höseltää alkuun vähän liiankin kanssa. Se tarvii sellaisen pienen rauhoittelu hetken kun sen ottaa autosta ulos. Sillä on kauhea into päästä tekemään juttuja, mutta siinä innossa se ei oikein pysty kuuntelemaan mitä siltä pyydän ja toisaalta se ehtii tarjota miljoona eri juttua, jos makupala ei tule oikeasta suorituksesta salamana. Sitten kun se on saanut purettua suurimman innostuksensa se tekee todella innokkaasti töitä ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Sen kanssa on todella mukava tehdä töitä. Se on hyvin motivoitunut ja sen takia aikaa ei tarvitse kuluttaa siihen, että saisi koiran innostumaan yhdessä tekemisestä, vaan voi keskittyä liikkeiden harjoittelemiseen. Pitää yrittää kuitenkin pitää treenit riittävän yksinkertasina, eikä sortua opettamaan liian monia liikkeitä yhtä aikaa ja pitää samalla mielessä se ettei tee treeneistä liian vaikeita ja vaadi Janelta enemmän kuin mitä olen sille opettanut.

Kreativ Blogger award

2009-05-11T13:39:00.000+03:00

Kiitosta vaan kennel Karoonalle heidän meille antamastaan tunnustuksesta ja tsempityksestä!

Palkinto toi mukanaan myös haasteita, sillä se edellyttää, että myös me välitämme sen eteenpäin kolmelle bloggaajalle. Hastavaa tämä on siksi, että olemme vasta juuri tutustuneet tähän blogimaailmaan. Niimpä päätinkin lähettää kiertopalkinnon eteenpäin molemmille Janen sisaruksille Karoonan Samoojalle ja Karoonan Samvaisille. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä palkinto menee Nooran ja Juhon blogiin "Elämyksiä siiman päässä", josta löytyy pääasiassa tarinaa Nooran ja Juhon Thaimaan-Uuden Seelannin-Australian matkasta. Sieltä löytyy mahtavia kuvia ja mukavia tarinoita matkan tiimoilta, joita olen käynyt katselemassa ja lukemassa kateudesta vihreänä.

Kreativ Blogger award-palkinto myös edellyttää teidät seuraavaan:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

Hakutreenit

2009-04-30T12:18:00.000+03:00

Oltiin Lukan ja Janen kanssa hakutreeneissä viime sunnuntaina ja tiistaina. Lukan kanssa on ollut vähän epäselvyyttä siitä mihin ilmaisutyyliin sitä aletaan kouluttamaan. Sunnuntaina sitä oltiin opettamassa rullakoiraksi ja tiistaina se muutettiin takaisin haukkuvaksi, että sillä tavalla saatiin sekoitettua koiran pää jo ihan alkumetreillä :D Sunnuntain treeneissä Lukan kolme maalimiestä löytyi hyvin ja nopeasti. Rullahösellys toi mukaan hieman mielenkiintoisia kuvioita, mutta ei siitä sen enempää.

Jane oli ihan ensimmäisenä vuorossa, ja se pääsi juoksentelemaan alueella jo ennen treenien alkua. Janekin etsi kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oli helppo. Toiselle yritin lähettää Janen ensimmäistä kertaa valmiille, mutta Jane katsoi minua sen näköisenä, että ei siellä ketään ole, kun en ole nähnyt enkä kuullut siellä ketään olevan. Yritin lähettää Janen muutamaan kertaan, mutta se ei lähtenyt mihinkään. Mukaan otettiin ääniapu ja maalimies löytyi heti. Halusin testa vielä syttyikö Janella lamppu sen suhteen, että metsässä on todella joku silloin kun mamma lähettää etsimään, vaikka mitään apuja ei olisikaan tullut. Tämän vuoksi myös kolmas otettiin valmiina. Jane lähti heti etenemään käskystä upposi kohtuullisen syvään ja lähti juuri vähän ennen maalimiestä kaartamaan takaisinpäin. Heti kohta Jane pysähtyi, katsoi minua keskilinjalla ja lähti takaisin sinne missä oli juuri ohittanut maalimiehen, löysi sen ja sai palkan hienosta työstä. Janelta otettiin liivit pois, ja se sai vielä höseltää metsässä, jonka jälkeen kytkin koiran. Siukku lähti kävelemään keskilinjaa kohti ja Jane hinkui perään etsimään lisää maalimiehiä. Ei lopu into kesken tällä tytöllä. Treenit olivat kuitenkin Janen osalta ohi ja sen autoon ja otin Lukan. Kun lähdimme Lukan kanssa autolta Jane jäi ulaamaan meidän perään ja kun palasin Lukan kanssa autolle Jane oli repinyt takatilan kalterin irti kiinnikkeistään+yhden kiinnikkeen irti ja istui tyytyväisenä hemmetin rapasena takapenkillä. Laitoin verkon takaisin kiinni, koirat takatilaan ja lähdin jatkamaan treenejä. Kun treenien loputtua palasin autolle, oli verkko taas revitty irti ja kaksi niin rapasta, tikkusta ja neulasilla päällystettyä koiraa kun olla voi istui autossa toinen etu, toinen takapenkillä. Laitoin verkon jälleen kiinni ja koirat takatilaan. Ja voitte kuvitella miltä auto näytti: takatila oli lattiasta kattoon täynnä rapasia tassunjälkiä kun Jane oli työskennellyt kalteria irrottaakseen, kalterin maalipinta oli kärsinyt Janen hapailun jäljiltä, penkit täynnä rapaa, tikkuja ja neulasia ja ikkunat mähmäsiä. Minua hieman harmitti.

Tiistaina Luka etsi jälleen kolme maalimiestä. Kaksi valmista ja haamu. Ensimmäinen maalimies oli piilossa piilon ovi auki. Luka lähtee suuhteellisen kivasti suoraan ja uppoaa metsään hyvin. Maalimiehet löytyivät jälleen nopeasti, eikä maalimiesmotivaatiossa ole ongelmia. Ehdotinkin että Lukan treenejä voisi alkaa viemään hieman eteenpäin ja alkaa valmistaa Lukaa pienillä harjoitteilla tyhjiin pistoihin.

Jane pääsi taas ensimmäisenä meidän mukaan tallaamaan aluetta. Janea yritettiin myös saada haukkumaan, kuitenkin tuloksetta. Tämän jälkeen Jane etsi kolme maalimiestä. Ensimmäinen oli valmis ja Jane lähti etenemään jälleen heti käskystä, eikä sillä ole ongelmaa irrota minusta. Selvästikin se koki ahaa-elämyksen tuon valmiin maalimiehen suhteen sunnuntain treeneissä, sillä tällä kertaa se ei epäröinyt hetkeäkään lähteä etsimään ilman apuja. Kaksi seuraavaa oli helppoja, eikä niiden etsimisessä ollut minkään moista ongelmaa. Jane menee innoissaan aika lähelle maalimiestä, kuitenkin selvästi ystävällisin aikein ja häntää heiluttaen kuitenkin hieman koheltaen niin kuin nuoren koiran tapoihin monesti kuuluu. Treenien jälkeen Jane olisi vielä mielellään etsinyt lisää maalimiehiä, mutta vein sen kuitenkin autoon. Jane jäi autoon YLLÄTYS YLLÄTYS ihan hiljaa ja tyytyväisenä, vaikka otin Lukan seuraavaksi treenaamaan. Auto oli parkkeerattu perä hakualueelle päin, niin että Jane voisi katsoa ikkunasta sinne suuntaan, eikä sen tarvitsisi tavoitella pääsyä auton sisälle ja siten lähemmäs hakualuetta, mikäli auto olisi toisinpäin. Lukan treenien jälkeen palautin sen autoon ja neiti istui tyytyväisenä auton takatilassa. Lähdin jälleen hakualueelle ja YLLÄTYS YLLÄTYS Jane oli jälleen ihan hipi-hiljaa ja sitä se oli ihan treenien loppuun asti eikä takatilasta ollut enää murtauduttu autoon! Jes!

17-19.4 Räfsö

2009-04-30T11:06:00.000+03:00

Toissa viikonloppu vietettiin koirien kanssa Kirkkonummen edustalla saaressa. Ensin koirien ei pitänyt lähteä mukaan, mutta kun emme saaneet järjestettyä koirille luotettavaa, mukavaa ja edullista hoitopaikaa, lähtivät koirat lopulta mukaan. Reissu sujui todella hienosti ja koirat nauttivat saaristolaiselämästä täysin siemauksin. Janella oli edessä ensimmäinen venereissu sitten pentuaikojen. Vähän meinasi tyttöä hirvittää veneeseen kipuaminen ja lopulta Jane pääsi veneeseen Ollin sylin kautta. Veneessä Jane kuitenkin osasi hienosti rauhoittua istumaan. Lukalta vene reissu sujui kuin vanhalta tekijältä, vaikka ei sekää veneessä ole montaa kertaa ollut. Takaisintulomatkalla Janekin uskaltautui hyppäämään omin avuin laiturilta veneeseen, joskin tapahtumaa edelsi pienoinen ulina.

Saari oli seurakunnan hallussa, eikä siellä ollut meidän kalaporukan lisäksi muita kuin saarivahti ja hänen koiransa Eve. Koirat saivat olla vapaana koko viikonlopun ja juosta saarella mielin määrin. Kuvassa Luka ja Jane vahtivat rantakiviltä siiankalastustouhuja ja nuotion virittelyä.

Tässä Luka ja muut kalamiehet. Kalamiehet todennäköisesti vahtivat vapojaan, kun Luka taas vahti kalamiehiä, joista jokainen haukuttiin yhdessä ja erikseen joka välissä.

Tässä on Janen ja Ollin ensimmäinen siika

Jane ja Luka nauttivat päivällistä mökin edustalla. Ensimmäinen päivä oli mukavan aurinkoinen, mutta tuulinen.

Mutta seuraava aamu toi mukanaan järkytyksen kun mökin piha näytti tältä. Koirat sen sijaan olivat innoissaan lumipeitteestä.

Luka lumisella kalliolla aamuauringon paisteessa.

Myös toinen päivä oli aurinkoinen ja lumi sulasi pian pois, tuulisuus jatkui. Suurin osa päivästä vietettiin pihalla ja useimmiten rannassa. Koirat eivät malttaneet jättää meitä, ja palata mökille, vaan käpertyivät rannalle kerälle kuin napaketut.

Jane nauttii viimeisistä lumen rippeistä sammalpedillä.

Kuvassa Jane ja jotusenet. Janella on suuri mielenkiinto kaikkea liikkuvaa kohtaan. Menipä se melkein uimaankin lokin perässä. Oli kuitenkin kummallista että, kumpikaan koirista ei reagoinut oikeastaan lainkaan joutsenpariskuntaan, jotka lipuivat vähän väliä meidän läheisyydessä hyvin lähellä rantaa. Koirat eivät tuntuneet edes huomaavan niitä. Kuvan otto hetkellä menimme kalastamaan joutsenten suosimalle alueelle, jolloin ne alkoivat kähistä meillä. Tämä sai Janen huomion kiinnittymään Joutseniin, mutta tapauksen jälkeen sama välinpitämättömyys jatkui.

Olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli Jane joutuisi luonnon armoille, sillä ei olisi hätäpäivää. Se on niin ahne, että se söisi vaikka männynkäpyjä täyttääkseen vatsansa. Ruuanetsintävietti on myös hyvin vahva. Se on jo todistettu, että marja kuin marja uppoaa janen masuun, oli se sitten mustikka, mansikka, vadelma, ruusunmarja tai vaikkapa mustamarja-aronian marja... Todennäköisesti myöskin myrkkymarjat uppoaisivat :( No saaressa Janen suusta roikkui lähes taukoamatta pala rakkolevää, jota se mutusti menemään koko ajan. Suurimmaksi osaksi se tyytyi syömään kallioille kuivannutta levää, mutta muutamaan otteeseen Jane yritti myös sukellella rannasta tuoreversiota. Jane on siis nähtävästi ymmärtänyt tämän ravintoloissakin tarjotun kulinaristisen elämyksen arvon. Kalanperkeiden metsästys ja nuotion ympäryksen putsaaminen kuuluivat myös Janen merellisiin harrastuksiin. Luka ja Jane söivät myös kilpaa metsäneläinten jätöksiä, joten saaressa lisääntynyt energian kulutus korvattiin täsmällisesti lisäravinnolla. Ja kaiken kruunaa tietysti se, että Jane varasti myös kalakaverin makkarat ja veti ne hetkeäkään epäröimättä vatsansatäytteeksi. Kaikin puolin siis hyvä reissu!

Pääsiäiskuulumisia

2009-04-27T21:12:00.000+03:00

Kotisivujen onglemien takia päätin minäkin avata Lukalle ja Janelle blogin. Mikäli saan jatkossa kotisivut jälleen kuntoon, linkitän tämän sivuston sinne. ...ja olihan meidänkin jo aika tutustua tähän blogi-maailmaan :D

Ennen kuin lähdettiin viettämään pääsiäistä, meillä juhlittiin JYPiä koko perheen voimin.

Sessujen pääsiäinen vierähti Pohjanmaalla kokkoja katsellen. Koirat nauttivat vielä hyvinkin talvisista tunnelmista, mikä sopi tietenkin niille mainiosti. Luka on jo heti tukalalla kehonkielellään ilamissut mitä se on mieltä lämpenevästä ilmasta.