Luka 4 vuotta!

Luka täytti tänään 4 vuotta! Hoffien kesäleirille valmistautuva omistaja meinasi unohtaa hoffipojan syntymäpäivän aivan tyystin. Mutta onneksi Lukan muut ihailijat eivät olleet yhtä huonomuisisia ja herättivät omistajankin tilanteen tasalle! Nyt Luka syö vieressä onnellisena jätti-isoa possunkorvaa, Janen kuolatessa ja tuijottaessa kateellisena hieman etäämmällä, neidin jo syötyä omat, hieman pienemmät, makupalansa. Toivottavasti Luka osaa ottaa kaiken ilon irti siitä, kun lähden Janen kanssa leirille ja se saa kotona Ollin jakamattoman huomion. Sen lisäksi toivon rakkaalle karvakorvalleni oikein oikein oikein tervettä seuraavaa elinvuotta!

Juhannuskuvia ja treeniä

JUHANNUSKUVIA

Juhannus vietettiin Kemiössä mökkeillen. Menomatkalla pysähdyttiin Hoffipoffilassa. Siellä nähtiin Diana ja Greta sekä Dianan vielä kotia vailla oleva poikapentu, joka on myöskin Janen velipuoli. Jane syöksyi penturukan päälle täydellä alistamismeiningillä, vaikka pentuhan alistui tietenkin heti. Itse kun en ollut tilanteessa mukana, niin en päässyt katkaisemaan Janen käytöstä ennen kuin huonokäytös alkoikaan. Onneksi Jane pistettiin lopulta ruotuun ja pentu ei ollut moksiskaan ja minäkin pääsin paikalle antamaan Janelle puhuttelun. Sitten Jane sai olla vähän aikaa jäähyllä, jonka jälkeen se pääsi tekemään uudestaan tuttavuutta pennun kanssa. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, ja sisarpuolet pääsivät leikkimään. Luka taas oli tavattoman kiinnostunut ihanasta poikalapsesta, ja olisi nuollut pennun ihan litimäräksi. Janella on ollut sen verran vähemmän outoja koirakontakteja, että luulen että tuo aavistuksen aggressiivinen ja niskanpäällepyrkivä käytös johtuu suurimmaksi osaksi Janen omasta epävarmuudesta. Se ei luota ihan täysin siihen, että vieras koira on ystävällinen ja pyrkii näyttämään saman tien oman vahvuutensa. Kuitenkin suurin osa oudoista koirakontakteista on mennyt ilman mitään pörinöitä.

Mökille odoteltiin tuttavapariskuntaa, ja heidän jack russell -tyttöä, joka on Janen kanssa saman ikäinen. Tällä kertaa oltiin heti alusta asti varauduttu Janen mahdolliseen huonoon käytökseen ja Jane pääsikin ottamaan vieraat vastaan hihnassa. Ja kauhea metakkahan siitä syntyi kun Luka ja Olli meni vieraita vastaan iloisesti ja Jane ei hihnassa päässyt paikalle yhtä nopeasti. Yritin saada Janen rauhottumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Vein Janen sisälle rauhottumaan ja hetken päästä taas pihalle. Saman tyyppisellä alistamis meiningillä Jane yritti mennä tilanteeseen, mutta tämä katkaistiin heti. Tilanne, jossa koiria yritettiin saada tutustumaan toisiinsa kesti aika kauan ja varmasti myös lisäsi koirien paineita hetki hetkeltä. Lopulta ystävällismielinen tutustuminen kuitenkin saatiin aikaan, ja siitähän se koko Juhannuksen kestävä erottamaton ystävyys sitten alkoi. Tytöt olivat kyllä kuin paita ja peppu. Jack Russell -Tilda matki Janea kaikessa ja leikkiä kesti aika lailla loputtomiin. Ensimmäisen illan jälkeen kaksikko malttoi kuitenkin jo rauhoittua päivän temuamisten jälkeen yöunille. Aamulla sama temuaminen alkoi jälleen välittömästi jonkun erehdyttyä nousemaan sängystä. Jane löysi myös uuden harrastuksen, johon se on ihan hulluna. Frisbeen heiton ja sen kiinni ottamisen. Se jaksaisi tehdä sitä vaikka kuinka kauan! Ja tietysti, koska säätkin meitä suosi Kemiössä, jopa niin että piti aurinkorasvaa välillä lisäillä, niin ohjelmaan kuului myös auringonottoa ja uimista!

TREENIÄ

Sain Janen vihdoinkin oivaltamaan haukkumisen käskystä hakutarkoituksessa! Jes! Haukkua on yritetty jo kaivaa hetken aikaa. Lähinnä niin, että olen käskenyt Lukan haukkua ja palkannut sitä Janen istuessa Lukan vieressä, että jos se hiffaisi idean, että haukkumalla saa palkkaa. Ei tuottanut mitään tulosta. No yks aamu päätin et nyt teen kaikkeni, että saisin sen haukkumaan käskystä. Yritin ensin tätä "perinteistä" menetelmää, mutta ei kun ei. Seuraavaksi laitoin Janen hihnaan ja hihnan kiinni ulko-oven ovenkahvaan ja ei muuta kuin aamuruuan kanssa härkkimään nenän eteen niin ettei Jane aivan ylettynyt siihen missä olin. Ja tulihan se sieltä! Ja kun se kerran sen homman idean oivaltaa niin se on sitten siinä. Nyt on sitten käskystä haukkuva blondilainen.

Tokokentälle en raaskinut ottaa koiria mukaan helteeseen, joten menin oppiin ilman koiria. Tämä olikin tarpeeseen, sillä olin aivan sekaisin tokoilusta. Olikin todella tarpeen vähän selvittää omia ajatuksia, ennen kuin sekoitan koirien päät omalla sekoilullani. Sain hyödyllisiä neuvoja ja nyt niillä on viety tokoilua eteenpäin tässä kotona.

Jane Match Showssa

Osallistuttiin Janen kanssa eilen Jyväskylässä pidettyyn Match Showhun, eikä turhaan, sillä Jane oli hienosti penturyhmän punasten 2 ja BIS2! Pentuja oli saapunut paikalle ihan kiitettävästi, joten kilpakumppaneita riitti. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, kylmä ja vettäkin tihuutti. Jane sai kiitosta kauniista käytöksestä ja hyvästä luonteesta, sekä läheisesti roduntuntevan tuomarin positiiviset kommentit pään hyvästä pigmentistä.

Tämä oli Janen ensimmäinen varsinainen koiratapahtuma, jos treenejä ei oteta huomioon. Joten oli syytäkin jo käydä harjoittelemassa tilannetta, sillä heinäkuussa edessä on Laukaan näyttely. Luotin siihen, että Jane osaisi käyttäytyä edes joten kuten, mutta silti olin varautunut myös huonompaan käytökseen, sillä Jane ei ole tottunut hihnassa ollessaan muiden koirien läheiseen kontaktiin.

Aluksi kun tultiin Janen kanssa kisa-alueelle, Janea selvästi jännitti uusi tilanne. Häntä oli matalalla ja selustaa piti vahtia tarkkaan. Mentiin kentän laidalle, vähän rauhallisempaan kohtaan, ja sieltä Jane sai tarkkailla tilannetta ihan rauhassa. Tämä näyttikin vakuttavan tytön siitä, ettei alueella näytä tapahtuvan mitään uhkaavaa. Jane otti rennosti ja makoili maassa. Välillä olisi tehnyt mieli mennä katsomaan muita koiria ja Jane katseli niitä häntä heiluen. Kerran kun joku meni koiransa kanssa ohi juosten taisi Janelta päästä pienen pieni "puh". Kaiken kaikkiaan Jane otti tilanteen todella hienosti ja tarkkailutilanteen jälkeen Janella ei ollut enää mitään ongelmaa olla tiiviimmässä porukassa.

Kehässä Jane ei ollut toisia koiria huomaavinaankaan. Tässäkin tilanteessa ahneus vie pitkälle. Kun makkaraa on tarjolla, katoaa nähtävästi kaikki muu ympäriltä. Ryhmäkehässä se ei vetänyt ollenkaan edellisen perään, eikä välittänyt mitään takana tulevista. Seisotustilanteessakin, vaikka Janen takana aivan lähellä oli pieni koira, ja jouduin aina välillä pyöräyttämään Janen ympäri, että sain sen seisomaan paremmin, niin se ei välittänyt mitään tästä koirasta, vaikka oli aivan nenät vastakkain sen kanssa. Ainoastaan hampaiden näyttö ja tuomarin kopelointi olisi voinut sujua paremmin. Niistä tilanteista neiti yritti vähän luistaa tilanteesta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tuomari oli sateenvarjoineen kumartuneena Janen päälle. Joka tapauksessa lisää treeniä sen suhteen. Kaiken kaikkiaan olen kyllä huiman tyytyväinen Janen käytökseen! Lopuksi Jane sai palkaksi leikkiä palkinnoksi saamallaan narupatukalla, sekä kaikki loput taskusta löytyneet makkarat. Jane oli ilmeisen tyytyväinen :D

Kesäkuvia

Jane 1 vuotta!!!

Jane täytti yhden vuoden! Niin se aika vaan juoksee. Janen syntymäpäiviä vietettiin Pohjanmaalla, missä olemme yhä edelleen. Koiraväki sai juhlan kunniaksi asianmukaista purtavaa. Hyvin näytti herkut maistuvan :D

Keskiviikkona kävimme koulun kentällä tokoilemassa Sannan ja Lugan kanssa. Janen kanssa tehtiin vähän kaikkea mahdollista. Jane keskittyi jälleen hienosti tekemiseen, eikä se kyllä ota oikein mistään häiriötä. Paikallaan makuu Lugan kanssa sujui hyvin. Kun tokoillessa harvensin palkkausta, se näkyi myös Janessa. Janen jälkeen Lukakin pääsi kentälle. Myös Lukan kanssa tehtiin vähän kaikenlaista, eikä Lukakaan liikoja ottanut häiriötä. Ihan ok treeni.

Torstaina me käytiin koirien kanssa Oulaisten kennelkerhon toko-treeneissä. Lukan kanssa keskityin motivoimiseen, ja siihen, ettei se koko ajan vaan nuuskuttelis outojen koirien perään. Kyllähän Luka tekikin töitä, mutta kyllä se vieraiden koirien läsnäolo ja vieraalla kentällä olo silti selväsi näkyi Lukassa. Kyllä sitä ois haistelu ja tarkkailu kiinnostanut enemmän mutta Luka teki kuin tekikin tokoliikkeitä vähän niin kuin mun mieliksi :D

Janen kanssa otettiin luoksepäästävyys harjoitteita, kun se tahtoo aina nousta ja väistää muutaman askeleen taakse kun sitä tullaan koskemaan. Koko treeniporukka tuli vuorollaan palkkaamaan Janea siitä, kun se istui mun vierellä. Ei se mitenkään arka ole, ei vaan halua, että puolioudot sitä koskettaa, kun se on mamin kanssa tekemässä hommia.

Lauantaina kävin ilman koiria Kalajoella katsomassa Toko-kisojen alokasluokan suoritukset. Mukana kisassa oli myös Luga, Hoffenheimin Bulvanus, joka tokoili hienosti ohjaajansa kanssa ykköstuloksen ja sijoittui kisassa jaetulle kakkossijalle! Hyvä hyvä!

Tässä vielä koirista tuoreet seisomakuvat.

Rantalomailua

Meidänkin perhe starttasi eilen aamupäivällä auton ja suunnisti yhdessä Leppäveden rauhaisaan poukamaan viettämään rantalomaa. Paikka oli tarkkaan valittu syrjäinen pieni ranta, jonne kukaan muu ei eksy, ainakaan vahingossa. Mukaan oli varattu makoilualustat, kylmälaukullinen juotavaa ja syötävää sekä varjo ja uimalelu koirille. Rannalla olo sujui aivan mukavasti, mutta häiriötekijöiltä emme suinkaan välttyneet. Olimme rannalla täysin uppoutuneina omaan rauhaan, kunnes yhtäkkiä huomasin n. neljän metrin päässä meistä miehen joka tuli uittamaan koiriaan aivan meidän viereen. Onneksi huomasin porukan ensimmäisenä ja koiratkin sattuivat olemaan juuri käden ulottuvilla niin, että sain molemmat kiinni siksi aikaa kun mies koiriensa kanssa rannassa viihtyi. Miehellä oli kaksi saksanpaimenkoiraa, taisivat olla uros ja narttu. Ois voinut tulla mukava "tutustuminen", jos Luka ja Jane olisivat päässet syöksymään niiden luo kysymään, että millä asialla mahtavat liikkua... Yllätysvierailut eivät suinkaan loppuneet tähän, vaan hieman myöhemmin rannalle tuli ratsastaja hevosineen. Tälläkertaa tilanne ei ollut aivan yhtä hallittu, vaan koirat huomasivat ratsastajan ensimmäisenä ja syöksyivät sinne. Näin jo kauhukuvia mielessäni siitä miten hevonen pillastuu ja ratsastaja lentää selästä, tai että koirat menevät liian lähelle hevosta ja saavat kaviosta. Kerrankin mukana oli hitunen onnea ja säästyimme katastrofilta. Ratsastaja pysäytti hevosen ja känsi sen koiriin päin. Huusi minulle, että tämä hevonen on tottunut koiriin, ei hätää, ja sitten olinkin jo ottamassa koiria kiinni. Loppulomailu menikin sitten suhteellisen rauhallisesti. Mitä nyt koirat rytistelivät menemään pitkin maita ja mantuja ja Jane yrtti hukuttaa Lukaa niiden hakiessa lelua vedestä. Mitenkähän Janen sais ymmärtämään, ettei se voi vedessä rynniä Lukan päälle ottamaan siltä lelua ja upottaa Lukaa samalla pinnan alle..?

Ensimmäisen kuvan ihmisillä on vaatteita päällä, vaikka kuvan perusteella asiasta ei voi olla täysin varma ;D

Lukan hillitty hallittu virtaviivainen uimatyyli

Janen ei-hillitty ei-hallittu, eikä kovin virtaviivainenkaan uimatyyli

Lähempänä rantaa sujuu jo hieman paremmin

Ihmisväkikin uskaltautui uimaan, vesipelastajat valppaina

Rantakoira