Pyry etsii edelleen omaa kotia

Ihana Pyry etsii edelleen omaa kotia

Pyrystä lisätietoa edellisessä kirjoituksessa.

Karoonan Bombadil "Pyry"...

...etsii omaa ihanaa, aktiivista kotia! Pyry on ihastuttava, reipas, rohkea ja avoin nuori koira. Pyryllä on mukavasti taistelutahtoa, intoa ja halua yhteiseen työskentelyyn. Pyry käyttäytyy  hyvin, mutta ikänsä mukaisella innokkuudella arjen perustilanteissa. Pyry osaa lisäksi muutamia tottelevaisuuden peruskäskyjä. Suhtautuu hyvin lapsiin ja viihtyy kainalossa. On tottunut viettämään työpäivän ilman ihmisiä, mutta tällöin seurana ollut toinen koira. Pyry sopii kotiin, jossa ollaan sitoutuneita järjestämään koiralle aktiviteetteja ja asettamaan selkeät rajat. Koira omaa vahvan ja rohkean luonteen, joten uuden omistajan on hyvä varautua myös murkun johtajuuskokeiluihin. Pyry ei sovi kotiin, jossa on muita uroksia. Pyry koiranetissä.

Pyry heinäkuussa

Jos koet, että Pyry voisi olla sinulle sopiva koira ota yhteyttä numeroon: 044-3437865 tai anna_r (at) kotinet.com

Beeläisten terveystuloksia

Iza, Varpu ja Pommi ovat käyneet luustokuvissa. Koko porukka on kuvattu terveeksi: kyynäreet 0/0 ja lonkat A/A. Aivan upea juttu! Pommilta kuvattiin myös olkapäät ja myös ne näyttivät siisteiltä ja terveiltä. Nyt voi hyvillä mielin touhuta ja harrastaa koirien kanssa!

Izan ja Katrin tokokisat

Iza ja Katri nappasivat hienon ykköstuloksen tokokisoista. Ykköstulos saavutettiin pisteillä 170. Hieno tulos ja hienoa työtä olette tehneet! Onnea kaksikolle ja taustajoukoille!

Onnea Beet!

Varpu 1v                                                                                             (kuva: Susann Laaksonen)

Niin se vaan on vuosi vierähtänyt siitä kun Jane pyöräytti ihanat B-pennut maailmaan. Juniorit alkavat lähestyä parasta murkkuikää ja varmasti koettelevat tällä hetkellä omistajiensa hermoja. Tsemppiä kaikille tämän vaiheen ylittämiseen! Vuoden päästä voi jo alkaa pikku hiljaa helpottaa ;) Janen ainoalle pentueelle oli suuret odotukset ja on ollut ihana seurata pentujen alkutaivalta. Pennuissa on ollut paljon niitä toivottuja ominaisuuksia, toisaalta niissä on ollut myös haastetta. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että murkkuiän jälkeen junnuista kuoriutuu entistäkin mahtavampia perheenjäseniä ja harrastuskavereita!

Onnea vielä Varpu, Iza, Roi, Pommi ja Pyry!

Meilläkin on kesä!

Meillä on ollut tänään uimapäivä. Luka pääsi ainoana koirana mukaan aamu-uinnille ihmisten kanssa. Luka uikin pitkään ja hartaasti, kierrellen ja kaarrellen ihmisten lomassa. Luka viihtyy vedessä ilman, että sille edes heitellään mitään lelua. Tälle reissulle ei kuitenkaan tullut kameraa mukaan, joten Lukan uimareissusta ei ole kuvia. 

Myöhemmin päivällä Jane ja Pyry pääsi omalle uimareissulle hiljaisille hiekkamontuille, jossa koirat saivat olla rauhassa vapaana.

Jane on heti valmiina uimahommiin kunhan lelu lentää veteen ensin.

Pyry on uinut vielä sen verran vähän, että Pyryn piti aluksi varovasti tutustua veteen.

Mutta kyllä se Pyrykin lopulta uskaltautui uimaan.

Uinnin jälkeen täytyy tietysti ravistaa.

Sitten ehtii myös vähän poseeraamaan

 

Kauaa ei kuitenkaan malta paikallaan olla ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa pienet hiekkaspurtit.

Kumipallona luokses pompin...

Äidille ei sentään Pyrykään vielä mahda mitään ja keppi vaihtaa omistajaa.

Izan juhannusterkut

Katri lähetti Izasta juhannuskuvia. Neiti sen kuin kaunistuu! Karva tytöltä kuulemma lähtee ja täällä on Pyryn kanssa ihan sama homma. Iza on päässyt viesti- ja esineruututreeneihin. Aika terävän näköinen neiti on kuvissa, selvästi jotain mielenkiintoista näköpiirissä!

Ässät 6v

Onnea kaikille Ässille ja erityisesti mun ihka omalle iki-ihanalle typykälle!

Synttärisankari

Vanhennutaan koirien kanssa käsi kädessä. Ensin minä, pari päivää myöhemmin Jane ja vielä myöhemmin tässä kuussa Luka. Pyry tulee nyt tekemään poikkeuksen tähän synttärisumaan.

Pommin ja Roin kuvaterkut + omat kuulumiset

Pommi poseeraa

Roi kotipihalla

Roi on päässyt muuttamaan perheensä kanssa uuteen isompaan kotiin. Roi on kuulemma ottanut muuttotouhut rennosti ja sopeutunut uuteen asuinpaikkaan hyvin. Roi on omistajineen ollut pentukursilla ja nyt kurssin päätyttyä he miettivät mitä koiran kanssa jatkossa touhuttaisiin, harkintalistalla on tokoa, agia ja jälkeä. Roi kuulemma nauttii hoffeillle tyypilliseen tapaan valtavasti uimisesta ja pyrkii veteen aina kun sitä on lähistöllä.

Kirjoitetaan vähän Pyrynkin kuulumisia. Pyrykin kävi tänään ensimmäistä kertaa uimassa. Minä kahlasin edellä ja Pyry oli hihnassa, jolla suostuttelin sitä aina vähän syvemmälle. Aluksi jouduin hieman suostuttelemaan, mutta kohtuu rohkeasti Pyry kahlasi mun mukana aina syvemmälle ja lopuksi lähti muina miehinä uimaankin, hihna vaan ei riittänyt kovin pitkälle. Rauhallisemman oloinen uintitekniikka vaikutti olevan kuin ässillä ;) Jane ja Lukakin tietty pääsi polskimaan ja hyppimään laiturilta. Mulla oli eilen työkavereita viettämässä iltaa täällä meillä ja koirat käyttäyty kyllä hienosti. Pyry jatkaa Lukan jalan jäljissä ja hurmaa kaikki ihmiset lempeällä olemuksellaan. Se nuolee naamat ja kiipeää syliin sohvalle. Pyry on jo kasvanut Janesta ohi ja luulen, että kasvaa vielä Lukastakin. Se on kyllä ihana lempeä pikkujätti. Pyry ei jännittänyt yhtään vieraita ihmisiä ja pyöri niiden ympärillä muina miehinä. Tänään uimapaikalla oli joukko lapsia ja niistäkään Pyry ei välittänyt mitään, muutamaa uimaria se kävi nuolaisemassa päästä kun yrittivät nousta takaisin laiturille.

Mä olen aloittanut kesäloman ja työt kutsuu jälleen tuossa elokuun kahdeksannen päivä paikkeilla. Nyt ladataan akkuja ja tehdään sitä mikä milloinkin tuntuu mukavalta. Ensimmäinen kokonainen lukuvuosi työelämää takana ja sitä myötä paljon uutta opittu ja omaksuttu. Sain myös ehkä suurimman urakkani ikinä valmiiksi, nimittäin GRADUN. Se on nyt over and out! Aivan mahtava olo kun ei tarvi koko ajan puurtaa jotakin. Saa vain olla. Lisäksi se viimeinen tentti, johon luin Karoonan leirillä, meni läpi! Alimmalla mahdollisella arvosanalla tietenkin. Joten kokonaisuudessaan opinnot on tällä haavaa paketissa. Vielä myöhemmin pitäisi käydä vuosi jossain opiskelemassa, mutta se nyt ei ole ajankohtaista ainakaan vuoteen. Nyt on siis syytä juhlaan! Elämä here i come! Nautitaan kesästä täysin siemauksin!

B-tyttöjen huikeat suoritukset

Iza ja Katri ovat suorittaneet myös jatkokoulutuskurssin sekä sen loppukokeen mahtavin arvosanoin:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallaolo maassa, aika 30s, matka 5m: 9
Seuraaminen vapaana: 9,5
Liikkeestä maahanmeno: 9,5
Paikallaan istumisesta luoksetulo: 10
Liikkeestä seisominen: 9
Noutaminen: 8,5
Eteenmeno: 10
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 9,5
Yht. 141 / 150 pistettä

Aivan mahtava rivi noin nuoren koiran kanssa. Onnea!

Varpu kävi tänään Harjavallan ryhmänäyttelyssä, missä hoffeja tuomaroi Suncica Lavic Serbiasta. Varpu oli pentuluokan ainoa koira. Varpun ja Suskin kehäyhteistyöllä saatiin mukava palkinto, kun Varpu sai KP:n ja oli ROP pentu. Onnea! Arvostelun voi käydä lukemassa Suskin kotisivuilta.

Metsälenkillä

Viime viikonloppuna lähdettiin oikein autolla metsälenkille. Ajelin jonnekin Kirkkonummen suuntaan sen verran pikkuteitä, että päästiin vähän ruuhka-asumisalueen ulkopuolelle. Eipä aikaakaan kun eteen tuli hakkuuaukea ja sopivasti toisella puolella pieni pisto, johon saattoi jättää auton. Ehdin tietty ajaa piston ohi ja ei muuta kuin uukkaria tekemään ja auto pistolle parkkiin. Koirat hihnaan ja ulos autosta, viereistä tietä pitkin meni kohtuullisen tiheään autoja. Ajattelin, että hakkuuaukea olisi hyvä lenkkeilypaikka, koska siellä ei mennyt mitään tietä eikä polkua, joten ajattelin, että meillä olisi hyvin pieni mahdollisuus törmätä kehenkään toiseen ulkoilijaporukkaan. Kun päästiin tien yli ja varsinaiselle hakkuuaukealle se osoittautuikin lähitarkastelemalta koivutaimikoksi, jolla oli minua pidempiä koivun taimia ihan saamarin tiheässä. Lukan päästin suosiolla irti, koska olin luottavainen sen suhteen, että se ei lähde pupun perässä tielle. Kahden hihnassa olevan koiran kanssa taimikon ylittäminen oli melkoinen urheilusuoritus ja lenkkeilyn ja luonnossaliikkumisen ilo oli siitä aika kaukana. Onneksi taimikon toisella puolella odotti kallioinen harvennettu männikkö. Nappasin muutamat potretit ja päästin Pyryn ja Lukan kävelemään. Yhdellä irtilenkillä kun koko kopla oli yhtä aikaa irti, vauhti ja rymyäminen nousi sen verran kiivaaksi, että Luka alkoikin pian ontua. Niinpä päätin pitää yhden hihnassa. Meno oli kuitenkin aika rauhallista (varmaan taimikon ylitys oli vienyt kaikista mehut) ja päätin päästää kaikki irti. Aurinko alkoi jo laskea ja kierrettiin vielä viimeiset kiemurat ennen kuin oli tarkoitus lähteä suuntaamaan takiaismaisen taimikon yli kohti autoa. Tähyilin ympärillemme ja bongasin taimikon toisella puolella hirven. Äkkiä koirat hihnaan ja jäätiin tähyilemaan tummaa hahmoa. Hirvi pysyi aivan liikkumattomana, mutta kerran, kaksi näin sen liikauttavan päätään. Onneksi hirvi pysyi omalla puolellaan metsää ja me saimme ulkoilla omalla puolellamme. En olisi välittänyt tehdä lähempää tuttavuutta. Summa summarum lenkki oli aika vaativa ja villieläinten paljous huolestuttava kahden saalisviettisen höpövartin turvallisen ulkoiluttamisen näkökulmasta. Odotan innolla seuraavaa kertaa! :/

PS: Ollaan selvästi onnistuttu meidän korkealuokkaisessa jalostusohjelmassa kun katsoo noita vahnempien sukupolvien koiria. Pyryn korvathan riippuu lähes posken myötäisesti toisin kuin noilla töttörökorvilla. Tosin osa pennuista on ikävä kyllä perinyt äitinsä korvat :/

Pyry (Karoonan Bombadil)

Pyry on muuttanut takaisin tänne äitinsä ja isoenopuolensa luokse. Kiitos sinne Vesilahden suunnalle siitä, että olette kasvattaneet avoimen ja itseluottamusta omaavan koirapojan. Tarkoitus on, että seuraan Pyryn käytöstä hetken ja sitten Pyrylle etsitään uutta kotia. Jane on tällä hetkellä hoidossa, mutta Luka ja Pyry ovat tulleet hyvin juttuun. Pyry kunnioittaa vanhempaa Lukaa vaikka onkin välillä vähän turhan rohkea ja itsevarma. Pyry on mielestäni todella valloittava hännänheiluttaja. Se tuntuu suhtautuvan lähes kaikkeen (lapsiin, pyöriin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin) hyvin avoimesti. Se on tullut monessa asiassa äitiinsä, ja siksi kai se minusta tuntuukin niin ihanalta. Pyryn pään ilmeessä on paljon samaa Janen kanssa. Pyryllä on taistelutahtoa ja saalisvietti on aika kova. Pyry on hyvin aktiivinen ja se haluaisin koko ajan tehdä jotakin (aivan niinkuin Janekin). Urosmaista kovapäisyyttä löytyy ja Pyry tarvitsee selkeät rajat. 

Pyry on osoittanut olevansa oppimiskykyinen. Ollaankin harjoiteltu naksuttimen kanssa kontaktin ottamista, luoksetuloa ja maahanmenoa. Istua Pyry jo osasikin. Pyry on oppinut uusia asioita nopeasti, mutta välillä se pysähtyy ihmettelemään ympärillä näkyviä asioita. Maisemanvaihdos maalta kaupunkiin on varmasti Pyrylle ihmeellinen juttu. Torstaina käytiin Pyryn kanssa agilitytreeneissä. Pyrystä oli lähes mahdotonta olla hiljaa ja rauhallisena kentänlaidalla toisten suorittaessa rataa. Päästiinkin harjoittelemaan oikein kunnolla sitä, miten harjoituskentällä ollaan. Pyry piti ääntä ja hyppi. Minä yritin palkata aina kun Pyry rauhoittui ja oli hiljaa. Pyry joutui odottelemaan kahden koirakon verran ja siinäpä sitä oli Pyrylle jo paljon haastetta ja aivojumppaa. Lopulta Pyrykin pääsi kentälle tutustumaan irtorenkaaseen. Pyry meni hyvin avoimesti kouluttajan luo ja oli hyvin yhteistyökykyinen, vaikka tilanne oli Pyrylle aivan uusi. Pyry oppi menemään irtorenkaan läpi ja työskentelmään ihmisen kanssa. Yhden kunniakierroksenkin Pyry juoksi pitkin hallia tervehtimässä muut paikalla olevat ihmiset. Heitäkin kohtaan Pyry oli täysin avoin. Minusta oli hienoa, että Pyry pystyi työntekoon hallilla, vaikka tilanne oli sille täysin uusi ja se kävi selvästi kierroksilla. 

Eilen Pyry pääsi käymään koirapuistossa. Sieltä löytyikin sopiva leikkikaveri, vuoden ikäinen tollerinarttu. Penskoilla oli hauskaa ja pääsivät oikeen kunnolla leikkimään ja jytäämään. Pyry käyttäytyi puistossa hienosti, jätti vanhemman uroksen rauhaan ja keskittyi leikkimään nuoren neidin kanssa. Myös kaikki puiston ihmiset tervehdittiin avoimesti ja ystävällisesti.

Lukakin lähettää terveisiä. Se näyttää Pyrylle hyvää esimerkkiä siitä, miten kasvetaan kunnon hovawartiksi. Kun Lukaa katsoo Pyryn rinnalla, joka on vahva kuin karhu, alkaa huomata miten Lukakin alkaa olla jo vanha poika, tuleehan kesällä yhdeksän vuotta täyteen. Vanhoissa koirissa on kyllä sitä jotain. Luka toimii kuin ajatus. Jos sen kanssa on yksin liikkeellä, sitä voi pitää lenkillä irti, koska se kulkee niin nätisti ja kuuliaisesti lähellä. Se ei lähde enää luvattomille teille, vaan se tekee parhaansa, jotta mamma olisi siihen tyytyväinen. Jos mamma suuttuu, se on kamalinta maailmassa. Lukakin on varmasti nauttinut siitä aktiivisuuspiikistä, jonka Pyry on tuonut meidän elämään. Lenkillä on makupalat mukana ja kaikista pikku tempuista saa palkkaa. Kun mamma lähtee töihin, se kehittelee aktivointijuttuja ja naksutinkin on kaivettu entistä useammin esille. Täytyy kyllä todeta, että meidän elämä oli muuttunut aika tylsäksi arjeksi. Lukasta on myös kivaa kun Pyry makoilee sen kanssa pihalla. Jane kun on aina siellä missä minäkin. 

Pojat

Tänään sain lukea Karoonan blogista myös suruviestin. Ihana Elsa (Janen äiti, Pyryn mummo) on siirtynyt sateenkaarisillalle. Kiitos Elsa kaikesta ihanasta mitä olet tuonut elämääni!

Lepää rauhassa Elsa!

 

 Elsa-äiti ja Jane 7,5 vkoa.
Kuva: Susann Laaksonen

Izan 7kk terveiset

Katri lähetti Izasta 7 kk kuvia Jyväskylästä. Iza on kuulemma ottanut askartelun kohteeksi hieman luvattomiakin kohteita, mutta muutoin kuulumiset olivat pelkästään positiivisia ja siellä on mennyt hienosti. Katri ja Iza olivat läpäisseet peruskoulutuskurssin korkeimmalla arvosanalla. Tällä hetkellä kaksikko harjoittelee jo jatkokurssilla ja agilityn alkeisiinkin ovat menossa tutustumaan. Ihanan aktiiviselta kuulostaa!

2 viikon treenit

Viime viikolla agility-treeneissä tehtiin kahdeksikkoharjoitusta. Siinä tuli harjoteltua takaa leikkauksia ja pakkovalssia. Meidän radat meni ihan todella hienosti ja jotenkin tosi helposti. Ehkä suurin ongelma oli ensimmäinen este, jonka Jane välillä suoritti ja välillä kiersi. En muista, että meillä ois tällastakaan ongelmaa mitenkään erityisesti esiintynyt sillon, kun aiemmin treenattiin. Tehtiin myös keppejä ohjureilla ja pelkät kepit sujui ihan kivasti mutta yhdistettynä yhteen esteeseen ne olikin jo sillä kertaa liian haastava pala Janelle. 

Tänään tehtiin rataa, jossa oli pari kimuranttia kohtaa. Keskellä rataa kahden esteen välillä piti tehdä persjättö ja siinä tuli helposti aika kiire. Sai ainakin juosta ihan tosissaan ja välillä ei millään ehtinyt ajoissa tekemään persjättöä. No, ainakaan ikä ei niin paljoa Janen tassua paina, että olisi vauhti ihan tyystin loppunut. Toinen vaikea kohta meille oli taas se ensimmäinen este, joka oli ehkä hieman vaikeassa kulmassa seuraavaan esteeseen nähden, mutta ei kuitenkaan oikeasti erityisen haastava kun koiran vaan asetti esteen taakse oikeaan kulmaan. Tästä huolimatta Jane kiersi ensimmäisen esteen ihan liian monta kertaa, vaikka ohjaus oli ihan selkeää. No ehkäpä tämä jää pois kun hieman saadaan lisää treenejä alle. Erityisen tyytyväinen olin tänään siihen, että keskittyminen oli hyvää treenin alusta lähtien ja puomi kontakteineen meni todella hyvin ja tarkasti. Tosin Jane kerran tippui puomin nousulta ja jäi etutassujen varaan pyristelemään ja mätkähti siitä lopulta alas kyljelleen. Se on kyllä aika rämäpää yleensä, eikä ole moksiskaan vaikka vähän joskus mätkähtää johonkin. Tehtiin tipahtamisen jälkeen heti puomi uudestaan ja se jatkoi rataa oikein iloisesti. Lopuksi tehtiin vielä keppejä ja tänään välistä puuttui jo pari ohjuria. Kaikki yritykset meni nappiin ja kokeiltiin vielä esteenkin takaa ja hyvin sujui. Hienoa, että eteenpäin mennään, vaikka meillä on vaan nuo yhdet treenit viikossa! On niiiiiiin kivaa olla taas kunnon treeneissä!

Treenikausi virallisesti avattu

Ilmoittauduin aikas hintavalle agility-jaksolle Sporttikoirahallille. Treenien vetäjänä toimii Seppo Savikko, jolla tuntuu olevan aika vankka kokemus agilityn parista. No, nyt on ainakin harrastamisen mahdollistavat puitteet kunnossa, että voisi jopa ajatella, että jos ei ala edistystä tapahtua niin vikaa on helppo etsiä peilistä :) Ihanaa päästä taas halliin, näin talvella kun on kylmää ja vielä töiden jälkeen aika piemääkin, sitä osaa oikeasti arvostaa. 

Käytiin hallilla jo viime viikolla, mutta silloin kouluttaja ei ollut vielä paikalla ja esteisiin sai tutustua ihan itsekseen. Tämä oli meille ihan hyvä juttu, sillä taukoa on tainnut kertyä lajista lähes kaksi vuotta pentusuunnitelmien ja mun ulkomaanreissujen takia. Pari ekaa kokeilua radalla oli aika hirveetä sähläystä. Jane juoksi menemään vähän sinnepäin. Kontakti esteet juostiin läpi ja muutenkin ohjausta seurattiin sen verran kun huvitti. Jane myös lähti useamman kerran liikkelle lähdöstä ilman lupaa. Se on AINA pysynyt lähdössä! AINA. Kepeissä on ollut pakko ottaa takapakkia. Viimeksi kun treenattiin kepit meni jo aika hienosti, vaan viimesessä välissä oli enää ohjuri. No, nyt on taas oltava joka välissä ohjuri ja siltikin viimeinen hypättiin useamman kerran yli. Toistoissa näki, että koiran epävarmuus vähän kasvoi, kun onnistumista ei heti tullutkaan. Lopulta kepitkin alkoi kuitenkin sujua ja saatiin onnistuneita toistoja. Pikku hiljaa myös yhteinen tekeminen parantui. 

No tänään sitten ensimmäiset treenit ohjaajan kanssa. Itsellä suurimmaksi osaksi ihan positiiviset fiilikset. Ohjaus tuntui olevan asiantuntevaa ja henki hallissa mukava. Meidän ensimmäinen yritys radalla ihan KARMEA. Siis ihan jäätävä. Jane teki ihan mitä lystäs eikä se kuunnellu mua YHTÄÄN. Se ei merkannu mitään mun ohjauksia ja meni vaan jonnekin. Ei sellasella yli-innokkaalla tavalla vaan sellasella hönöllä, itsepäisellä tavalla. No yllättäen tästä suorituksesta ei palkkaa herunut, joten seuraava yritys nyt sentään onnistui ihan joten kuten. Yks hyppy jäi välistä ja viimeinen hyppy meni väärälle esteelle. Kahteen putkeen uppoaminen ei mennyt suorilta jne.. joten vieläkin meno oli hyvin kankeaa. Tasinpa siinä sortua aika klassiseen ohjaajavirheeseen ja tokaista kouluttajalle, että tuo koira ei nyt kyllä kuuntele yhtään. Heh. Kouluttaja kuitenkin ohitti tämän kommentin kohteliaasti ja tuumasi, että koira toimii hyvin loogisesti. Johon minä sitten vastasin, että niin eli ohjaus on ihan surkeeta. Jolloin kouluttaja jälleen kohteliaasti vastasi pienellä hiljaisuudella ja selitti, että koira seuraa hyvin mun liikeratoja ja kehon suuntia. (Vähemmän koiran kanssa harrastaneille tiedoksi, että tämä siis käytännössä tarkoitti sitä, että ohjaus oli surkeaa). Saatiin kouluttajalta pari valaisevaa tietoiskua meidän suorituksesta ja pari vinkkiä, miten ohjausta tulisi parantaa. Ei muuta kuin uuteen yritykseen uusilla eväillä ja ratahan alkoi sujua. Edelleen yksi vaikea hyppy jäi välistä, mutta muuten yhteinen sävel alkoi jo löytyä. Pari toistoa vielä ja viimeisellä yrityksellä rata sujuikin jo ilman virheitä. Koutsi oli tyytyväinen parannukseen, mutta sanoi, että mun äänenkäyttöön tullaan vielä puuttumaan :) Käsitin, että vähemmän pitäisi höpöttää :)

Kaiken kaikkiaan täytyy tietysti olla tyytyväinen siihen, että jutut alkaa pikku hiljaa palautua mieleen sekä itsellä, että Janella. Ja että edistystä tapahtuu selkeästi joka kerta. Varmaan vielä menee kuitenkin pari kertaa ennen kuin radalla alkaa näkyä totisempaa tekemisen meininkiä, ja että alussa ei aina olla ihan hoo moilasena. Toisaalta en kuitenkaan voi mitään sille, että mieleen tulee vähän negatiivisempiakian ajatuksia. Hitto. Tehtiin jo paljon töitä, että saavutettiin tietty taso ja nyt ollaan romahdettu taas kauas siitä. Turhauttavaa! Toisaalta tietty mietin sitä, että tänä kesänä Jane on jo kuus. Ei se oo  nuori enää. Ei me keretä tehä enää mitään. Varsinkaan kun pitää aloittaa jostain pohjamudista. Ihan turhaa se kaikki työ mitä sillon tehtiin (no ei tietenkään oo, mut kummiski). Seuraan pikku merkkejä, niin ku vaikka, että se ei oo lähdössä enää ihan niin täpinöissä kuin se oli ennen. Se on vanha jo, ei se enää jaksa niin ku ennen. Ja kai siinä hitunen tottakin on. Viimeksi kun treenattiin agilityä se oli 3-4v. Mutta toisaalta se on loppukesästä pyöräyttänyt pennut ja hoitanut niitä alkusyksynmittaan. Sillä on vähän ylimääräisiä kiloja ja lihaskunto varmaan aika surkea. Metsälenkkejä tai juuri muutakaan irtioloa ei täällä etelässä ole juuri koira saanut. Joten ilman ikähuoliakaan on tuskin mikään yllätys, että vauhti ei ole ihan sama kuin aiemmin. Turha kai se on kuitenkaan näitä asioita murehtia, vaan hoitaa koira mahdollisimman hyvään ja vahvaan kuntoon ja treenata sitten niillä eväillä. Aika näyttää mihin se riittää . 

(ensi syksyn hoffimestiksiä odotellessa) :D

Karoonan B-pentujen blogi

Karoonan B-pentujen blogiin on viimein päivitetty kuvat pennuista uusien omistajien kanssa. Nyt pentublogi kuitenkin hiljenee ja jatkossa kirjoittelemme Suskin kanssa pentujen kuulumisista omissa blogeissamme. Käyhän katsomassa vielä viimeiset kuvat, jos et ole sitä vielä tehnyt! Blogiin pääset tästä.

Izan lauma

Myös Izan perhe on lähettänyt kuvaterveisiä. Izan paras leikkikaveri on kuvassa Izan vieressä istuva mali-Gita, joka on koiralauman toiseksi nuorin. Izakin on jo käynyt kurssilla opiskelemassa uusia asioita ja totuttelemassa koiraharrastusympyröihin. On hän kuulemma leikin varjolla oppinut ja kokeillut jo yhtä sun toista viestin viennistä tottelevaisuuteen. Iza on reipas ja avoin typykkä.

Beowulfin ja Boromirin kuvaterkut

Karoonan Beowulf (yllä), kutsumanimeltään Roi, on kuulemma kova poika vahtimaan ja tarkkailemaan pihaympäristöä. Roi touhuaa perheen lasten kanssa ja leikkii mielellään vetoleikkejä.

Karoonan Boromir eli Pommi on pitänyt omistajansa kiireisenä tempauksillaan. Pommi on muun muassa popsinut sammakon, kun parempaakaan purtavaa ei ilmeisesti sillä hetkellä ollut tarjolla. Pommi on aloittanut pentukoulun ja hyppyesteeseenkin on Pommi jo ehtinyt tutustua.

Kiitos näistä kuvaterveisistä!