Ilmoittautumisen jälkeen treenattiin Janen kanssa ahkerasti, kunnes viikkoa ennen koetta lopetettiin treenaus. Tänä aamuna otin muutaman liikkeen ja yritin rakentaa onnistuneita ja helppoja suorituksia, niin että Janelle jäis hyvät mielikuvat aamun yhdessätekemisestä. Tässä onnistuttiin kohtalaisesti. Sitten neidille hieman aamuruokaa ja päiväunia, jonka jälkeen lähdettiin kisapaikalle Pieksämäelle. Päätin olla kisapaikalla hyvissä ajoin, noin puolitoista tuntia ennen alokasluokan alkua. Onneksi pääsimme kerrankin lähtemään hyvissä ajoin, sillä matka ei todellakaan sujunut kuin ajatus :D Pieksämäelle päästiin suht. kunnialla, mutta suunta josta sinne saavuimme, ei lainkaan vastannut mielikuviani siitä, miten olin reitin netissä suunnitellut :/ Pysähdyinkin heti ensimmäisen U-käännöksen jälkeen kysymään ohjeita, ja niitä saimme. Tämä ei eksyvää hädässä auttanut, sillä yritimme (lähinnä minä, Jane tyytyi katselemaan väsyneenä takakontista) parhaamme mukaan noudattaa ohjeita, löytämättä perille. Parin U-käännöksen ja yhden suunta-kysely-pysähdyksen jälkeen jatkoimme jälleen suunnistusta kohti tuota mystistä HAU-HAU-hallia. Jälleen muutaman U-käännöksen jälkeen huomasin viimein ajaneeni harhaan hallin lähistölle, josta uskomattoman havaintokykyni ansiosta havaitsin päämärämme, tein sadannenviidennenkymmenennen U-käännöksen ja suunnistin kohti HAU-HAU-hallia. Onneksi olin varannut rutkasti aikaa, sillä paikalle saavuimme noin. 45 min ennen alokasluokan alkua :D
Hallilla otin Janen autosta tutustumaan meininkiin. Hetken menoa katseltuamme lähdimme kävelylle purkamaan ylimääräistä energiaa. Läheltä löytyikin kiva pieni metsikkö, jonne päästin Janen irti. Heitimme vähän keppiä ja sitten vetäydyimme rauhalliseen paikkaan viimeistelemään kisasuunnitelmaamme ja pian koittikin jo aika käydä tositoimiin. Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 18 osanottajaa, joista ainakin yksi oli etukäteen ilmoittautunut poissaolevaksi. Porukka jaettiin kahtia paikalla makuuuseen ja luoksepäästävyyteen, me olimme ensimmäisessä ryhmässä. Toiselle puolelle meidän viereen oli tulossa belgianpaimenkoira-uros, joka näytti olevan äärettömän kiinnostunut molemmilla puolilla olevista nartuista. Ehdin jo miettiä, että mitähän tästä tulee, mutta ennen kehään menoa tämä koirakko päätti jäädä kisasta sivuun. Harmittavaa kyllä, mutta lopulta ehkä ihan hyvä niin.
Tässä meidän osa-alueet:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 6
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8
Yhteensä: 175p ja 1- tulos!!!
Luoksepäästävyys
meni todella hienosti. Jane istui paikallaan eikä välittänyt kopeloinnista tuon taivaallista. Paikalla makaaminen meni myös hyvin. Makuu asento hieman vino, mutta muuten oikein hyvä. Seuraaminen taluttimen kanssa meni aivan pipariksi. Janella ei ollut kuono maassa, eikä se ollut innotonkaan, mutta jossakin haavemaailmassa se silti oli. Pää pyöri ja kontakti oli hetkittäistä, paikkakin välillä unohtui. Käännökset, rytminvaihdokset ja istuminen menivät kuitenkin kohtuullisesti, ja tuomari kommentoi seuraamisen ollen paikoitellen hyvääkin :D Oma kommentti Janen normaaliin suoritustasoon nähden on, että se oli todella huonoa, kontakti oli niin katkonaista, ettei tehty ollenkaan yhteistyötä. Taluttimetta seuraaminen lähti yhtä heikosti käyntiin, mutta oli ehkä kuitenkin parempaa kuin edellisessä. Sitten yhtäkkiä tapahtui jotain, joka olisi hauska nähdä nauhalta. Tehtiin siis Janen kanssa taluttimetta seuraamista, kunnes liikkeen ohjaaja sanoi "täyskäännös" ja " ota koira mukaan", jolloin minä olin suurin piirtein samanaikaisesti huomannut, että Jane ei olekaan enää mukana. Tein yksinäni täyskäännöstä, jolloin minulle valkeni, että Jane oli tehnyt noin kolme metriä ennen täyskäännöstä liikkeestä maahanmenon. Mitään käskyä en ole antanut, enkä yhtään tiedä mistä neiti sain kyseisen ajatuksen päähänsä. Seuraaminen ei myöskään ollut niin hyvää, että olisin tiennyt kosketuskontaktista, että Jane ei ole enää mukana :D ajattelin sen haahuilevan, kuten olin sen huomannut tekevän, mutta tulevan heti vierelläni vähän jätättäen :D NO, kun todellinen tilanne oli valjennut ohjaajalle, saattoi naama olla hivenen hämmästynyt, mutta erittäin hymyileväinen. Annoin uuden seuraa-käskyn, jolloin Jane nousi ja kiersi vasemmalle puolelleni jatkaen seuraamista. Loppu seuraaminenkin oli ainoastaan kohtalaista, en tiedä miten tuomari tämän näki. Tuloksena kuitenkin 6, joka saattoi olla hieman yläkanttiin tästä kaikesta sekoilusta. Tuomari totesti virheen johtuneen yksitoikkoisesta harjoittelusta. Ainakin jännitys siinä karisi. Lieneekö johtuen juuri siitä, seuraaminen olikin jo paljon parempaa jäävissä, jotka sujuivat hienosti. En varmistellut niissä yhtään, ajattelin että joko ne onnistuu tai sitten ei. Oli kyllä jännittävää odottaa liikkurilta lupaa kääntyä ja palata koiran luo niin, että näkee onko liike onnistunut vai mennyt pipariksi. Liikkeestä seisomisessa olin ihan varma, että pipariksi meni, mutta ei, siellähän se neiti seistä törötti :D Luoksetulossa on ollut pienoista törmäämis ongelmaa, tästä johtuen sanoin Tänne-käskyn laiskasti, Jane tuli kuitenkin tarpeeksi ripeästi luo, eikä juurikaan törmännyt, se oli varsinainen onnistuminen. Asento oli hieman toispuoleinen, oiskohan siitä lähtenyt se piste. Hypystä ei suurempaa kommentoitavaa.Päällimmäisenä seuraavia tunnelmia: Tärkeintä on pitää hauskaa koiran kanssa, edes kokeita on turha ottaa liian vakavasti. Harva onnistuu täydellisesti, kaikki osallistujat on samassa veneessä, eikä kukaan tuomitse toista. Virheelliselläkin suorituksella voi saada 1-tuloksen ;D.
Janelle suurin palkinto tais olla päästä takaisin kotiin Lukan luo :/ Janen jälleennäkemisinnostus oli kyllä mielestäni jopa hieman ylimitoitettu erossaoloaikaan nähden :D
Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava ja hyödyllinen!
