Pitkästä aikaa päivitystä pukkaa ja blogissa uusi ilme.
Janella oli tuossa juoksu ja Luka oli jälleen evakossa Pohjois-Pohjanmaalla. Olipas siellä ollut draamaa taas kerrakseen muutamaksi viikoksi. Alkutilannehan oli se, että kun Luka meni vanhemmilleni hoitoon niin äiti siellä valmiiksi odotteli käsi kipsissä 40 kiloista koiraa vieraisille. Ja kipsihän äidillä oli seurausta koirien viime lomasta heidän luonaan uutena vuotena. Äiti kun oli ollut koirien kanssa lenkillä ja koirat siis metsätiellä irti. Vastaan oli tullut ihmisiä ja äiti oli pysäyttänyt koirat ja alkanut laittamaan niitä hihnaan. Jane oli saatu hihnaan ja kun äitee oli laittamassa Lukalle hihnaa Jane oli nykäissyt ihmisiä kohti sillä seurauksella, että äidin vasemman käden pikkusormi ja nimetön menivät poikki ja kääntyvät sivuttain. Äitipä siitä sitten lekuriin läksi ja käsi kipsattiin viideksi viikoksi. Nyt sormia kuntoutetaan, että niiden toimintakyky palaisi ennalleen. Ja minä hänen ihastuttava tyttärensä soitin hänelle jälleen Janen juoksujen alettua, että voivatko he ottaa Lukan hoitoon ja sopihan se.
Pohjanmaalla Lukalla on alkanut vähän tunteet kuumenemaan naapurin uroskoiraa kohtaan kun naapurin uros kuvitttelee voivansa tallustella meidän vanhempien pihalle muina miehinä irtiollessaan. Ja niinhän se yleensä voikin, mutta silloin kun meidän koirat ovat siellä niin ne eivät enää moista sulata vaikka aikoinaan tehtiin joskus yhteislenkkejäkin. Nykyään tosiaan pojille pukkaa aika helposti rähinänpoikasta ja jotain pientä kärhämää heillä oli tälläkin kertaa ollut sillä seurauksella, että Luka sai ainakin korvaansa haavan. Naapurin koiran vaurioista ei ole tietoa, toivottavasti ei mitään pahempaa. Lenkeillä saakin olla tosi tarkkana, ettei naapurin koira ole päässyt irti, sillä se tuppaa seuraamaan meidän jälkiä ja hajuja ja ilmestymään milloin mistäkin. Siitä ei sinänsä ole suurta harmia, koska se ei ole mikään riidanhaastaja ainakaan sillä tavalla, että se kävisi kenenkään päälle, mutta se on hyvin itsevarman oloinen ja aika röyhkeä joka saa luonnollisesti Lukan näkemään punaista. Janehan taas luonnollisesti syttyy sekunnissa tuhannesta sataan eikä kyllä jää katselemaan sivusta mikäli hänellä on mahdollisuus valita.
Tämän lisäksi Luka pääsi käymään myös eläinlääkärissä Pohjanmaan reissulla. Äiti oli antanut sille Hubertin kuivatun härkäpuikon pureskeltavaksi ja sitä oli jäänyt jumiin sen suuhun. Koira oli ollut ihan tuskissaan ja alkanut raapia vimmatusti kuonoaan. Äiti oli yrittänyt tutkia suuta muttei ollut löytänyt mitään tunnustellessaan. Niinpä äiti oli päättänyt viedä koiran eläinlääkäriin, sillä koira vaikutti niin hätääntyneeltä ja äiti pelkäsi sen repivän kuononsa hajalle ja puhkovan silmänsä. Eläinlääkärissä Luka oli rauhoitettu ja eläinlääkäri oli poistanut kitalaesta/hampainevälistä tosi tiukassa ollutta mönjää. Eläinlääkäri ollut ihan kauhuissaan "aineesta" ja sanonut äitille, että asiasta kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä valmistajaan. Joten muistakaahan aina, ettei niissä koiran herkkupakkauksissa turhaan lue, että "anettava valvonnassa".
Että sellaista, välillä sitä tosissaan odottaa sellaista aikaa kun edes toinen koirista olisi leikattu ja ne voisivat olla huoletta saman katon alla. Ja välillä sitä taas miettii, että kuinkahan kauan näin isoja koiria voi jättää vanhempien vastuulle. Heillä ei kuitenkaan ole enää samalla tavalla voimaa, eivätkä he osaa varautua kaiken maailman tilanteisiin etukäteen. Puhumattakaan siitä, että he osaisivat toimia niissä tilanteissa "oikein" kun tilanne tulee yllättäen, tai että heillä olisi edes riittävää auktoriteettiä koirien silmissä, niin että heidän käskyjään kunnioitettaisiin.
Janen kanssa on käyty ensimmäistä kertaa tälle talvelle hiihtämässä ladulla. Hiihto sujui ihan kivasti, ja tällä kertaa Jane malttoi juosta aikalailla latua pitkin eikä säntäillä ympäriinsä. Alkuvauhti vaan oli neidillä aika kova ja loppumatkasta vetohommat ei tahtoneet enää kiinnostaa. Pitäis varmaan ottaa ihan lyhkäsiä pätkiä tai sitten yrittää saada alku rauhallisemmin käyntiin niin, ettei loppulenkistä jäisi koiralle tylsä fiilis. Käytiin myös PITKÄSTÄ AIKAA Toko-treeneissä Keski-Suomen hoffien kanssa. Vaikka liikkeitä ei olla juurikaan harjoiteltu kotosalla Jane teki aivan mahtavaa työtä! Pikkuisen se tahtoo luoksetulon pysäytystä odotella luoksetulossa. Pitää nyt vaan harjoitella kovasti ilman pysäytystä ja luottaa siihen, että se pysähtyy sitten kun on tarpeen esim. kisoissa. Eilen tottisteltiin kotipihalla Lukan ja Janen kanssa ja nekin treenit meni hyvin. Pikkuhiljaa tekis mieli käydä vähän tokon kevään kisakalenteria katselemassa :D Muutamiin agilitytreeneihinkin ollaan tänä vuonna päästy. Ensi kerralla olisi jakson viimeiset treenit ja luvassa jälleen epäviralliset mölllikisat. Sen jälkeen alkaa uusi kausi ja vaihtuu ohjaaja. Mielenkiinnolla odotellaan uusia tuulia, kun vaan jostain kukkaronpohjalta löytyisi niin paljon killinkejä, että sais osallistumismaksut maksettua... :)
