Vetohiihtoa

Samalla kun vein Lukan pohjanmaalle evakkoon (Janen juoksujen ajaksi) tuli lomailtua Pohjanmaalla useampi päivä. Kerettiinhän me Lukan kanssa muutamaan otteeseen hiihtämässäkin käymään. Vetohiihto sujui ihan mukavasti noin niinkuin aloittelijoiden näkökulmasta kun saimme mennä ensimmäisinä. Silloin kun isä hiihteli ensimmäisenä, juoksi Luka niin kovaa perässä, että minua suksilla hirvitti. Luka totteli ihan mukavasti myös käskyjä vetämisen lomassa ja vetohiihtokokeilua voisi kutsua jopa kohtuullisen miellyttäväksi.

Palattuani Jyväskylään lähdin tietysti myös Janen kanssa jäälle hiihtämään. Hiihtokokemus Janen kanssa oli vähintäänkin surkuhupaisa ja jos se ei nyt niin vaarallisia tilanteita sisältänyt niin ainakin vauhtia. Aluksi Jane pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja selvästi juoksi pelkästä juoksemisen ilosta. Siinä vauhdin hurmassa emännän käskyt vauhdin hidastamisesta kaikuivat täysin kuuroille korville. Tässä vaiheessa olin hyvin onnellinen vetovyön "pikalukko" ominaisuudesta :D. Juoksemisen "iloa" jatkui melko pitkään ja muitakin haasteita ilmaantui hiihtovaljakon tielle. Jäällä lentelevät kaislan palat ovat omiaan kiinnittämään saalisviettiäkin omaavan koiran mielenkiinnon. Jälleen kerran olin onnellinen pikalukosta :D Lopulta Jane oli saanut kulutettua suurimman osan energiastaan ja vetohalut alkoivatkin hyytyä loppumatkalla. Janen kanssa on harvoin sellainen olo, että koira ei ole juuri lainkaan hallinnassa. Nyt sain kokea sitäkin :D En ollut osannut aivan varautua tällaiseen menoon, sillä ollaanhan me hölkkäilty jo useampaan otteeseen ja kyllä siinä koirat kuuntelevat käskyjä. Vauhdin lisäännyttyä hallinta näytti kuitenkin vähenevän olennaisesti :) Tulevaisuudessa keskitymme siis hallintaan ja tasaisempaan vauhdinjakoon ;D