Lauantai aamupäivällä päätin lähteä Janen kanssa Touruvuoren luontopolkua katsastamaan Jyväskylän Palokkaan. Siellähän se aamupäivä sujahti rattoisasti metsän siimeksessä. Polku oli hyvin merkitty ja ylläpidetty (portaat ja pitkospuut). Maisemat olisivat voineet olla vähän monipuolisemmat tai ehkä olisin kaivannut edes yhtä kunnon näköalapaikkaa kun kuitenkin hieman korkeammasta kukkulasta on kyse. Myös osa infotauluista, joissa esiteltiin alueen luontokohteita olivat tyhjiä. En tiedä oliko tämä tarkoituksen mukaista vai olivatko infolaput hävinneet jonnekin kävijöiden myötä. No, eipä me kyllä niitä niin kovin ahkerasti jaksettu lukeakkaan, joten meidän vierailua infolappujen uupuminen ei haitannut. Kyllä se vaan välillä on hauskaa liikkua VAIN YHDEN koiran kanssa!
lauantai 24. marraskuuta 2012
torstai 22. marraskuuta 2012
..Olihan ne
...Juoksut siis.
Eipä ne astutussuunnitelmat ja haavet oikeen saaneet sellaista loppua kuin olisi toivottu. Tarkemman selonteon astutusmatkasta voi käydä lukemassa Janen kasvattajan blogista. Summa summarun voin kuitenkin todeta, että astutus ei tällä kertaa onnistunut. Tiettyjä vaikeuksia osattiin odottaa, sillä olihan valitsemamme uros perheessään kakkosuroksen asemassa, mutta silti emme toivoneet ihan tällaista lopputulosta. No nyt on kuitenkin aika sysätä epäonnistunut astutus menneisyyteen ja katsoa tulevaan. Harkitsemme vielä Janen kasvattajan kanssa mahdollisuutta teettää Janelle pennut seuraavasta juoksusta, mutta mitään varmaa en tällä hetkellä osaa sanoa.
Tulevaa ajatellen olenkin jo hieman selaillut toko-koekalenteria ja tiedustellut paikalliselta agility-seuralta loppukauden harrastusmahdollisuuksia. Tavoitteelliset toko-treenit on nekin aloitettu eilen olohuoneessa ;) Tavoitteeksi voisin asettaa sen, että TK2 on plakkarissa ennen kevättä ja mahdollista Sloveniaan lähtöä. Jos maa pysyy pitkään lumettomana tai vähälumisena voisi myös ottaa esineruutua ja kokeilla verestää hakumuisoja ja katsoa saisiko ilmaisua vietyä eteenpäin. Treeni- ja kisakentät täältä tullaan!
torstai 8. marraskuuta 2012
NYT NE ON TÄÄLLÄ..!
...Janen juoksut siis! Juoksut alkoivat vihdoin ja viimein eilen. Johan niitä on ehditty odottamaankin jo vähän siellä sun täällä, joten ihan mukavaa, että odottaminen vihdoin päättyi. Jane on siis tarkoitus astuttaa tästä juoksusta ja nyt saakin alkaa katselemaan kalenteria, miettimään aikatauluja ja suunnittelemaan treffejä. Lisää tietoa Janen pentusuunnitelmista löytyy Janen kasvattajan sivuilta. Jane ei ole sijoitusnarttu, vaan kokonaan minun omani, mutta koska minä ja Janen kasvattaja Suski näimme Janessa ja Janen sukutaustassa potentiaalia päätimme teettää Janen pennut yhteistyöprojektina. Lähitulevaisuus näyttää mitä näistä suunnitelmista sitten kehkeytyy...
Kerrotaanpas tässä myös hieman kesän ja syksyn kuulumisia, koska blogissa on ollut viime aikoina hyvin hiljaista. Minä lähdin toukokuun alusta Peruun opintojen merkeissä ja koirat jäivät avokin hoitoon. Palasin Perusta elokuun alussa ja sen jälkeen aika onkin mennyt osittain muihin kuin koiratouhuihin ja koiratouhujen osalta on harrastaminen ollut aikalailla tauolla, koska Janen juoksut ovat olleet odotettavissa alkaviksi hetkellä millä hyvänsä.
Viime viikonloppuna olin Lukan ja Janen kanssa Rottishovissa Karoonan syystapaamisessa. Paikalle oli kerääntynyt mukava määrä väkeä ja viikonloppu sujui oikein rattoisasti. Ohjelmassa oli sopivasti treenailua ja koiraharrastamista ja sopivasti rentoutumista saunoen, hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien :) Tapaamisesta sai mukavasti pientä nostetta treeni-intoon, joskin nyt Janella on toivottavasti edessä pitkähkö mammaloma.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Haastetta kerrakseen
Jaahas, se on Miko selvästikin kehittänyt sellaisen
strategian, että näiden kysymysten avulla erotetaan ne hyvät ja huonot
koiranomistajat toisistaan eli toisin sanoen jyvät akanoista. No eipä kai se
auta kuin vastata haasteeseen ja paljastaa omat sudenkuopat :D
Elikäs hommahan meni niin, että Miko heitti meille tällaisen 11 kysymyksen haasteen. Minäkin aloitan siitä, että vastaan itse kysymyksiin, saa nähdä keksinkö myöhemmin jonkun jolle voisin vielä haasteen lähettää eteenpäin.
1. Koska aiot hankkia seuraavan koiran ?
En ainakaan vielä. Omistajan resurssit ja hauislihakset ovat
riittämättömät enempään kuin kahdesta hovawartista huolehtimiseen.
Todennäköisesti sitten, kun asun maalla tai jommankumman otuksen on aika
siirtyä mullan lepoon. Jos meille tätä ennen muuttaa koira on se
todennäköisesti pienikokoinen tai olen täysin hurahtanut Janen pennuista ja
täydellisen mielenvikainen.
2. Tärkeimmät kriteerit pennun valinnassa ?
Mahdollisimman/riittävän terveet vanhemmat, jotka ovat
tehneet minuun vaikutuksen. Hyvä luotettava kasvattaja. Pirteä pentu. Pennun
tarkemmat kriteerit muotoutuvat sen mukaan millaisiin olosuhteisiin pentu on
tulossa (ketä muita laumaan kuuluu jne.) sekä siitä mitä pennun kanssa on
suunnitteilla touhuta.
3. Kuinka paljon pennun valintaan vaikuttaa vanhemmat/sukutausta ?
Hyvin paljon. Minä ainakin ennemmin kiinnostun jostakin
pentueesta juuri vanhempien ja niistä syntyvän yhdistelmän takia kuin, että
valitsisin vain jonkin kasvattajan ja olisin automaattisesti kiinnostunut hänen
omistamiensa koirien jälkeläisistä. Vanhemmat ovat siis olleet se kaikkein
merkittävin tekijä pennun valinnassa, niiden on pitänyt herättää kiinnostus.
Tämän jälkeen kiinnostaa myös laajempi sukutausta. Suvun terveystilanne,
sukusiitosprosentti, miten sukutausta vaikuttaa mahdolliseen jalostuskäyttöön
jne. En ainakaan tällä hetkellä koe, että voisin kiinnostua jostakin pentueesta
”suvun takia” mikäli vanhemmat eivät itsessään ole tehneet vaikutusta.
4. Käytätkö koiraasi hierojalla/fysioterapeutilla ?
En käytä säännöllisesti. Luka kävi keväällä useamman kerran
fysioterapeutilla ontumisen takia. Janea varmasti käyttäisin silloin tällöin
fyssarilla, jos päästäisiin agilityssa säännöllisesti treenaamaan ja
starttaamaan kisaura. Muutenkin käyttäisin ihan mielelläni molempia hierojalla
silloin tällöin, mutta tällä hetkellä se ei ole rahallisesti mahdollista.
5. Venytteletkö koiraasi säännöllisesti ?
En säännöllisesti ja aivan liian harvoin. Silloin tällöin
kun siihen tulee sopiva tilaisuus ja koira pötköttää lähellä. Lukaa erityisesti
silloin, jos sen liikkuminen näyttää kankealta tai se ontuu.
6. Missä koirasi nukkuu ?
Luka nukkuu lattialla, joskus myös sohvalla. Yöunille se
asettuu yleensä makuhuoneen nurkkaan. Jane aloittaa yöunet meidän sängyn alla
ja vaihtaa sitten myöhemmin sohvalle ja sieltä takaisin sängyn alle.
7. Mitä koirasi pääasiallisesti syö ?
Pääravintona on koiran kuivamuona: Purina Pro Plan Adult
Large Robust. Tämän lisäksi meillä syödään myös jonkin verran raakatuotteita,
vihennessoseita ja kalaa. Koiranmakkaraa, ihmisruuan rääppeitä ym. kuivaruokaan
mausteeksi. Koirat myös laiduntavat omaehtoisesti heinää.
8. Pesetkö koirasi hampaita ?
Kun Luka tuli mulle niin jonku kerran yritin mutta sitten se
jäi. Omienkin hampaiden harjaus tuottaa ihan riittävästi päänvaivaa.
Puhumattakaan siitä hammaslangalla nyhräyksestä. Nyttemmin olen paikannut
kolkuttelevaa omatuntoani yrittämällä syöttää niille välillä jotain luita tai
muuta pureskeltavaa, että hampaat sitä kautta puhdistuisi.
9. Annatko ruokaa kisapäivän aamuna ?
Kyllä annan. Janella on aina motivaatiota, siksi en näe
mitään syytä olla antamatta. Joskus myös tuntuu, että paastottaminen aamulla
saisi sen vaan ylihössöttämään kisoissa kun ois jo NIIIIN kova into saada sitä
ruokaa.
10. Nesteytätkö koiraa kisoihin, jos niin miten ?
En nesteytä, mutta toki vettä on tarjolla.
11. Hienoin hetki/tapahtuma koirasi kanssa ?
Mä en kyllä pysty sanomaan mitään yksittäistä hetkeä.
Varmaan ne kun koirat on oppineet sisäsiisteiksi tai olemaan vetämättä
hihnassa, nuo virstanpylväät saavutettua koiran omistamisen mukavuus muuttuu
roimasti sinne mukavempaan suuntaan.
Lukan kanssa hienoimmat hetket on kotona. Sillä on jotain
uskomatonta koiramaista tilannetajua ja sen persoona on niin mahtava. Aina
pilke silmäkulmassa. Milloin viedään joku lelu, vaan sen takia, että se
ärsyttää Janea. Milloin se ottaa jonkun lelun huijatakseen Janen kiinnostumaan
siitä, niin että se saa huijattua itselleen sen mitä Janella sillä hetkellä on
ja mitä Luka haluaa. Milloin se yrittää viestittä meille parhaansa mukaan, että
hän on pitkästynyt, tai että hän on jo odottanut ruokaa ihan riittävästi, mutta
ihmisväkihän ei tähän halpaan mene.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Onnea mun toisellekin rakkaalle!
Lämpimät onnittelut meidän perheen valloittavalle herrakoiralle, joka tietää täsmälleen mistä narusta vetää saadakseen paistatella siinä koko perheen huomion kirkkaimmassa keskipisteessä. Takana jo seitsemän vuotta yhteistä elämää ja jokaikinen niistä on ollut ihana!
...paitsi silloin kun näykkäsit mun reiteen mustelman, tai kun karkasit naapurin pihalle tai kun pelottelit postimiehen puoli kuoliaaksi tai kun.... niin ja siitäkään en ollut vallan ihastunut kun pyörit mädissä kalanraadoissa kalanviljelylaitoksella, mutta siis näitä pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta yhteinen elämämme on ollut lähes täydellistä. En osaa kuvitella millaista mun elämä olisi ollut ilman Lukaa ♥
Onneksi niistä kaikista maailman hovawarteista ja kaikista Hoffipoffin pennuista sain juuri sinut!
Onneksi niistä kaikista maailman hovawarteista ja kaikista Hoffipoffin pennuista sain juuri sinut!
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Onnea mun Murulle!
Onnea mun ihanalle 4v Muruselle! Ihanaa tasaista eloa on ollut nämä 4 yhteistä vuotta. Perustervettä koiran elämää. Janessa riittää tulta ja tappuraa sekä loppumatonta leikki- ja ruokahalua. Toivottavasti näin jatketaan yhdessä jatkossakin ja kerätään lukemattomia yhteisiä kokemuksia elämän varrelta!
maanantai 20. helmikuuta 2012
Kotisivut
Lukan ja Janen kotisivut ovat jälleen toiminnassa. Kotisivujen osoite on muuttunut ja ne löytää nykyään osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/lukajajane/
Sivuille pääsee myös tuosta blogin oikeassa laidassa olevasta palkista klikkaamalla tekstiä "Kotisivuille".
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Päivitystä
Pitkästä aikaa päivitystä pukkaa ja blogissa uusi ilme.
Janella oli tuossa juoksu ja Luka oli jälleen evakossa Pohjois-Pohjanmaalla. Olipas siellä ollut draamaa taas kerrakseen muutamaksi viikoksi. Alkutilannehan oli se, että kun Luka meni vanhemmilleni hoitoon niin äiti siellä valmiiksi odotteli käsi kipsissä 40 kiloista koiraa vieraisille. Ja kipsihän äidillä oli seurausta koirien viime lomasta heidän luonaan uutena vuotena. Äiti kun oli ollut koirien kanssa lenkillä ja koirat siis metsätiellä irti. Vastaan oli tullut ihmisiä ja äiti oli pysäyttänyt koirat ja alkanut laittamaan niitä hihnaan. Jane oli saatu hihnaan ja kun äitee oli laittamassa Lukalle hihnaa Jane oli nykäissyt ihmisiä kohti sillä seurauksella, että äidin vasemman käden pikkusormi ja nimetön menivät poikki ja kääntyvät sivuttain. Äitipä siitä sitten lekuriin läksi ja käsi kipsattiin viideksi viikoksi. Nyt sormia kuntoutetaan, että niiden toimintakyky palaisi ennalleen. Ja minä hänen ihastuttava tyttärensä soitin hänelle jälleen Janen juoksujen alettua, että voivatko he ottaa Lukan hoitoon ja sopihan se.
Pohjanmaalla Lukalla on alkanut vähän tunteet kuumenemaan naapurin uroskoiraa kohtaan kun naapurin uros kuvitttelee voivansa tallustella meidän vanhempien pihalle muina miehinä irtiollessaan. Ja niinhän se yleensä voikin, mutta silloin kun meidän koirat ovat siellä niin ne eivät enää moista sulata vaikka aikoinaan tehtiin joskus yhteislenkkejäkin. Nykyään tosiaan pojille pukkaa aika helposti rähinänpoikasta ja jotain pientä kärhämää heillä oli tälläkin kertaa ollut sillä seurauksella, että Luka sai ainakin korvaansa haavan. Naapurin koiran vaurioista ei ole tietoa, toivottavasti ei mitään pahempaa. Lenkeillä saakin olla tosi tarkkana, ettei naapurin koira ole päässyt irti, sillä se tuppaa seuraamaan meidän jälkiä ja hajuja ja ilmestymään milloin mistäkin. Siitä ei sinänsä ole suurta harmia, koska se ei ole mikään riidanhaastaja ainakaan sillä tavalla, että se kävisi kenenkään päälle, mutta se on hyvin itsevarman oloinen ja aika röyhkeä joka saa luonnollisesti Lukan näkemään punaista. Janehan taas luonnollisesti syttyy sekunnissa tuhannesta sataan eikä kyllä jää katselemaan sivusta mikäli hänellä on mahdollisuus valita.
Tämän lisäksi Luka pääsi käymään myös eläinlääkärissä Pohjanmaan reissulla. Äiti oli antanut sille Hubertin kuivatun härkäpuikon pureskeltavaksi ja sitä oli jäänyt jumiin sen suuhun. Koira oli ollut ihan tuskissaan ja alkanut raapia vimmatusti kuonoaan. Äiti oli yrittänyt tutkia suuta muttei ollut löytänyt mitään tunnustellessaan. Niinpä äiti oli päättänyt viedä koiran eläinlääkäriin, sillä koira vaikutti niin hätääntyneeltä ja äiti pelkäsi sen repivän kuononsa hajalle ja puhkovan silmänsä. Eläinlääkärissä Luka oli rauhoitettu ja eläinlääkäri oli poistanut kitalaesta/hampainevälistä tosi tiukassa ollutta mönjää. Eläinlääkäri ollut ihan kauhuissaan "aineesta" ja sanonut äitille, että asiasta kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä valmistajaan. Joten muistakaahan aina, ettei niissä koiran herkkupakkauksissa turhaan lue, että "anettava valvonnassa".
Että sellaista, välillä sitä tosissaan odottaa sellaista aikaa kun edes toinen koirista olisi leikattu ja ne voisivat olla huoletta saman katon alla. Ja välillä sitä taas miettii, että kuinkahan kauan näin isoja koiria voi jättää vanhempien vastuulle. Heillä ei kuitenkaan ole enää samalla tavalla voimaa, eivätkä he osaa varautua kaiken maailman tilanteisiin etukäteen. Puhumattakaan siitä, että he osaisivat toimia niissä tilanteissa "oikein" kun tilanne tulee yllättäen, tai että heillä olisi edes riittävää auktoriteettiä koirien silmissä, niin että heidän käskyjään kunnioitettaisiin.
Janen kanssa on käyty ensimmäistä kertaa tälle talvelle hiihtämässä ladulla. Hiihto sujui ihan kivasti, ja tällä kertaa Jane malttoi juosta aikalailla latua pitkin eikä säntäillä ympäriinsä. Alkuvauhti vaan oli neidillä aika kova ja loppumatkasta vetohommat ei tahtoneet enää kiinnostaa. Pitäis varmaan ottaa ihan lyhkäsiä pätkiä tai sitten yrittää saada alku rauhallisemmin käyntiin niin, ettei loppulenkistä jäisi koiralle tylsä fiilis. Käytiin myös PITKÄSTÄ AIKAA Toko-treeneissä Keski-Suomen hoffien kanssa. Vaikka liikkeitä ei olla juurikaan harjoiteltu kotosalla Jane teki aivan mahtavaa työtä! Pikkuisen se tahtoo luoksetulon pysäytystä odotella luoksetulossa. Pitää nyt vaan harjoitella kovasti ilman pysäytystä ja luottaa siihen, että se pysähtyy sitten kun on tarpeen esim. kisoissa. Eilen tottisteltiin kotipihalla Lukan ja Janen kanssa ja nekin treenit meni hyvin. Pikkuhiljaa tekis mieli käydä vähän tokon kevään kisakalenteria katselemassa :D Muutamiin agilitytreeneihinkin ollaan tänä vuonna päästy. Ensi kerralla olisi jakson viimeiset treenit ja luvassa jälleen epäviralliset mölllikisat. Sen jälkeen alkaa uusi kausi ja vaihtuu ohjaaja. Mielenkiinnolla odotellaan uusia tuulia, kun vaan jostain kukkaronpohjalta löytyisi niin paljon killinkejä, että sais osallistumismaksut maksettua... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)