Metsälenkillä

Viime viikonloppuna lähdettiin oikein autolla metsälenkille. Ajelin jonnekin Kirkkonummen suuntaan sen verran pikkuteitä, että päästiin vähän ruuhka-asumisalueen ulkopuolelle. Eipä aikaakaan kun eteen tuli hakkuuaukea ja sopivasti toisella puolella pieni pisto, johon saattoi jättää auton. Ehdin tietty ajaa piston ohi ja ei muuta kuin uukkaria tekemään ja auto pistolle parkkiin. Koirat hihnaan ja ulos autosta, viereistä tietä pitkin meni kohtuullisen tiheään autoja. Ajattelin, että hakkuuaukea olisi hyvä lenkkeilypaikka, koska siellä ei mennyt mitään tietä eikä polkua, joten ajattelin, että meillä olisi hyvin pieni mahdollisuus törmätä kehenkään toiseen ulkoilijaporukkaan. Kun päästiin tien yli ja varsinaiselle hakkuuaukealle se osoittautuikin lähitarkastelemalta koivutaimikoksi, jolla oli minua pidempiä koivun taimia ihan saamarin tiheässä. Lukan päästin suosiolla irti, koska olin luottavainen sen suhteen, että se ei lähde pupun perässä tielle. Kahden hihnassa olevan koiran kanssa taimikon ylittäminen oli melkoinen urheilusuoritus ja lenkkeilyn ja luonnossaliikkumisen ilo oli siitä aika kaukana. Onneksi taimikon toisella puolella odotti kallioinen harvennettu männikkö. Nappasin muutamat potretit ja päästin Pyryn ja Lukan kävelemään. Yhdellä irtilenkillä kun koko kopla oli yhtä aikaa irti, vauhti ja rymyäminen nousi sen verran kiivaaksi, että Luka alkoikin pian ontua. Niinpä päätin pitää yhden hihnassa. Meno oli kuitenkin aika rauhallista (varmaan taimikon ylitys oli vienyt kaikista mehut) ja päätin päästää kaikki irti. Aurinko alkoi jo laskea ja kierrettiin vielä viimeiset kiemurat ennen kuin oli tarkoitus lähteä suuntaamaan takiaismaisen taimikon yli kohti autoa. Tähyilin ympärillemme ja bongasin taimikon toisella puolella hirven. Äkkiä koirat hihnaan ja jäätiin tähyilemaan tummaa hahmoa. Hirvi pysyi aivan liikkumattomana, mutta kerran, kaksi näin sen liikauttavan päätään. Onneksi hirvi pysyi omalla puolellaan metsää ja me saimme ulkoilla omalla puolellamme. En olisi välittänyt tehdä lähempää tuttavuutta. Summa summarum lenkki oli aika vaativa ja villieläinten paljous huolestuttava kahden saalisviettisen höpövartin turvallisen ulkoiluttamisen näkökulmasta. Odotan innolla seuraavaa kertaa! :/

PS: Ollaan selvästi onnistuttu meidän korkealuokkaisessa jalostusohjelmassa kun katsoo noita vahnempien sukupolvien koiria. Pyryn korvathan riippuu lähes posken myötäisesti toisin kuin noilla töttörökorvilla. Tosin osa pennuista on ikävä kyllä perinyt äitinsä korvat :/

Pyry (Karoonan Bombadil)

Pyry on muuttanut takaisin tänne äitinsä ja isoenopuolensa luokse. Kiitos sinne Vesilahden suunnalle siitä, että olette kasvattaneet avoimen ja itseluottamusta omaavan koirapojan. Tarkoitus on, että seuraan Pyryn käytöstä hetken ja sitten Pyrylle etsitään uutta kotia. Jane on tällä hetkellä hoidossa, mutta Luka ja Pyry ovat tulleet hyvin juttuun. Pyry kunnioittaa vanhempaa Lukaa vaikka onkin välillä vähän turhan rohkea ja itsevarma. Pyry on mielestäni todella valloittava hännänheiluttaja. Se tuntuu suhtautuvan lähes kaikkeen (lapsiin, pyöriin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin) hyvin avoimesti. Se on tullut monessa asiassa äitiinsä, ja siksi kai se minusta tuntuukin niin ihanalta. Pyryn pään ilmeessä on paljon samaa Janen kanssa. Pyryllä on taistelutahtoa ja saalisvietti on aika kova. Pyry on hyvin aktiivinen ja se haluaisin koko ajan tehdä jotakin (aivan niinkuin Janekin). Urosmaista kovapäisyyttä löytyy ja Pyry tarvitsee selkeät rajat. 

Pyry on osoittanut olevansa oppimiskykyinen. Ollaankin harjoiteltu naksuttimen kanssa kontaktin ottamista, luoksetuloa ja maahanmenoa. Istua Pyry jo osasikin. Pyry on oppinut uusia asioita nopeasti, mutta välillä se pysähtyy ihmettelemään ympärillä näkyviä asioita. Maisemanvaihdos maalta kaupunkiin on varmasti Pyrylle ihmeellinen juttu. Torstaina käytiin Pyryn kanssa agilitytreeneissä. Pyrystä oli lähes mahdotonta olla hiljaa ja rauhallisena kentänlaidalla toisten suorittaessa rataa. Päästiinkin harjoittelemaan oikein kunnolla sitä, miten harjoituskentällä ollaan. Pyry piti ääntä ja hyppi. Minä yritin palkata aina kun Pyry rauhoittui ja oli hiljaa. Pyry joutui odottelemaan kahden koirakon verran ja siinäpä sitä oli Pyrylle jo paljon haastetta ja aivojumppaa. Lopulta Pyrykin pääsi kentälle tutustumaan irtorenkaaseen. Pyry meni hyvin avoimesti kouluttajan luo ja oli hyvin yhteistyökykyinen, vaikka tilanne oli Pyrylle aivan uusi. Pyry oppi menemään irtorenkaan läpi ja työskentelmään ihmisen kanssa. Yhden kunniakierroksenkin Pyry juoksi pitkin hallia tervehtimässä muut paikalla olevat ihmiset. Heitäkin kohtaan Pyry oli täysin avoin. Minusta oli hienoa, että Pyry pystyi työntekoon hallilla, vaikka tilanne oli sille täysin uusi ja se kävi selvästi kierroksilla. 

Eilen Pyry pääsi käymään koirapuistossa. Sieltä löytyikin sopiva leikkikaveri, vuoden ikäinen tollerinarttu. Penskoilla oli hauskaa ja pääsivät oikeen kunnolla leikkimään ja jytäämään. Pyry käyttäytyi puistossa hienosti, jätti vanhemman uroksen rauhaan ja keskittyi leikkimään nuoren neidin kanssa. Myös kaikki puiston ihmiset tervehdittiin avoimesti ja ystävällisesti.

Lukakin lähettää terveisiä. Se näyttää Pyrylle hyvää esimerkkiä siitä, miten kasvetaan kunnon hovawartiksi. Kun Lukaa katsoo Pyryn rinnalla, joka on vahva kuin karhu, alkaa huomata miten Lukakin alkaa olla jo vanha poika, tuleehan kesällä yhdeksän vuotta täyteen. Vanhoissa koirissa on kyllä sitä jotain. Luka toimii kuin ajatus. Jos sen kanssa on yksin liikkeellä, sitä voi pitää lenkillä irti, koska se kulkee niin nätisti ja kuuliaisesti lähellä. Se ei lähde enää luvattomille teille, vaan se tekee parhaansa, jotta mamma olisi siihen tyytyväinen. Jos mamma suuttuu, se on kamalinta maailmassa. Lukakin on varmasti nauttinut siitä aktiivisuuspiikistä, jonka Pyry on tuonut meidän elämään. Lenkillä on makupalat mukana ja kaikista pikku tempuista saa palkkaa. Kun mamma lähtee töihin, se kehittelee aktivointijuttuja ja naksutinkin on kaivettu entistä useammin esille. Täytyy kyllä todeta, että meidän elämä oli muuttunut aika tylsäksi arjeksi. Lukasta on myös kivaa kun Pyry makoilee sen kanssa pihalla. Jane kun on aina siellä missä minäkin. 

Pojat

Tänään sain lukea Karoonan blogista myös suruviestin. Ihana Elsa (Janen äiti, Pyryn mummo) on siirtynyt sateenkaarisillalle. Kiitos Elsa kaikesta ihanasta mitä olet tuonut elämääni!

Lepää rauhassa Elsa!

 

 Elsa-äiti ja Jane 7,5 vkoa.
Kuva: Susann Laaksonen

Izan 7kk terveiset

Katri lähetti Izasta 7 kk kuvia Jyväskylästä. Iza on kuulemma ottanut askartelun kohteeksi hieman luvattomiakin kohteita, mutta muutoin kuulumiset olivat pelkästään positiivisia ja siellä on mennyt hienosti. Katri ja Iza olivat läpäisseet peruskoulutuskurssin korkeimmalla arvosanalla. Tällä hetkellä kaksikko harjoittelee jo jatkokurssilla ja agilityn alkeisiinkin ovat menossa tutustumaan. Ihanan aktiiviselta kuulostaa!