Kahdella viimeisellä viikolla ollaan päästy viimein aloittamaan ohjatut treenit agilityssä. Meidän ohjaajana toimii Tarja Mulari.
Ensimmäisellä kerralla otettiin verkotettuja keppejä. Ohjauskuvio: aita, aita, putki aita; sekä aita, putki, putki, aita, takaisin edelliseen putkeen variaatioita. Otettiin keinu yksittäisenä esteenä ja palautettiin mieleen rengas. Treeneissä oli vain kolme koirakkoa, joista kaksi lähti aiemmin pois, joten me saatiin lopulta yksityisohjausta. Jane teki kaiken pyydetyn innokkaasti ja se ei harrasta mitään sooloilua vaan tekee tarkasti minun ohjeideni mukaan. Verkotetut kepit oli meille uus juttu. Epäilin jo alkuun suoritusta, sillä keppien loppuun vietiin palkka namialustalla. Niinhän siinä sitten kävi, että Jane hyppäsi kerran verkon yli ja toisen kerran yritti hypätä verkon yli tipahtaen verkon päälle. Auts. No ainakaan Jane ei tilanteesta häkeltynyt vaan jatkoi keppiharjoitusta. Lopuksi päätettiin laittaa Jane hihnaan ja ohjata se superrauhallisesti keppien läpi. Jane sain nopeasti homman juonesta kiinni ja pian kulku keppikäytävää pitkin sujui jo hienosti.
Tällä viikolla treeneissä käytiin jälleen kepit sitten puomi ja pieni ohjauskuvio: aita, aita, putki, aita, aita. Tällä kertaa treeneissä oli kokomusta putki ja vasta pienen totuttelun jälkeen Jane suostui menemään putkeen. Muuten ohjauskuvio meni todella hienosti. Puomin lopussa käytettiin myös namialustaa. Mun mielestä tuo namialusta ei ole kovin hyvä Janelle. Sen motivaatio ruokaan on niin suuri, että jos se on valmiina tarjolla jossain niin sen keskittymiskyky häiriintyy. Nytkin se tottakai yritti kiertää puomin ja juosta suoraan palkalle sekä hypätä alas puomin nousulta ja juosta siitä palkalle. Samoin loppukontaktilla sen keskittyminen on jo niin kovasti näkyvässä palkassa, ettei se kuule enää mitään. Ajattelinkin keskustella ohjaajan kanssa namialustan hyödyistä ja haitoista ja siitä miten sitä käytetään tulevaisuudessa. Verkkokepit meni jo paremmin. Jane ei yrittänytkään enää hypätä verkoista yli ja pystyttiin jo hieman lisäämään vauhtiakin.
Käytiin myös omatoimi-treenaamassa perjantaina. Otin molemmat koirat mukaan ja ensin oli Lukan vuoro päästä agi-kentälle. Otettiin pientä ohjauspätkää. Lukalle musta putki oli ihan samanlainen kuin punamusta ja se suoritti sen hyvin. Lukan kanssa tutustuttiin myös verkkokeppeihin. Tutustuminen sujui ihan hyvin ja rauhallisissa merkeissä. Viimeisessä mutkassa Luka jäi aina kuopimaan tassulla verkkoa kun se näki, että palkka on jo lähellä :D hetken päästä se sitten tajus vielä mennä viimeisen kaarteen ja pääsi palkalle :D
Janen kanssa otettiin myös verkkokeppejä, jotka alkoi sujua jo ihan mukavasti. Sitten otettiin puomi ja hiottiin kontakteja. En käyttänyt namialustaa ja Jane pysyi kontakteilla hyvin. Otettiin myös Janen kanssa pieni ohjauspätkä ja se meni todella hyvin. Musta putkikaan ei enää aiheuttanut minkäänlaista epäröintiä. Lisäksi palautettiin mieleen pituus.
Viime viikon lauantai meni kisatöissä JATn agility-kisoissa. Iloiseksi yllätykseksi Miko, Kati, Roope ja Aku Pirkanmaan suunnalta olivat myöskin paikan päällä. Miko ja Aku olivat ilmoittautuneet startteihin sekä lauantaina että sunnuntaina. Mikäs sen mukavampaa kun sai työvuorossa katsoa kaksikon työskentelyä kisakentällä. Olihan sitä myös tultava sunnuntaina katsastamaan parivaljakon startit. Tämän jälkeen hain omat koirat kotoa Killerille ja pidimme KeHon tottelevaisuus treenit, jonne myös Roopen ja Akun porukka tuli vierailemaan. Olipa oikein mukava nähdä!
Ensimmäisellä kerralla otettiin verkotettuja keppejä. Ohjauskuvio: aita, aita, putki aita; sekä aita, putki, putki, aita, takaisin edelliseen putkeen variaatioita. Otettiin keinu yksittäisenä esteenä ja palautettiin mieleen rengas. Treeneissä oli vain kolme koirakkoa, joista kaksi lähti aiemmin pois, joten me saatiin lopulta yksityisohjausta. Jane teki kaiken pyydetyn innokkaasti ja se ei harrasta mitään sooloilua vaan tekee tarkasti minun ohjeideni mukaan. Verkotetut kepit oli meille uus juttu. Epäilin jo alkuun suoritusta, sillä keppien loppuun vietiin palkka namialustalla. Niinhän siinä sitten kävi, että Jane hyppäsi kerran verkon yli ja toisen kerran yritti hypätä verkon yli tipahtaen verkon päälle. Auts. No ainakaan Jane ei tilanteesta häkeltynyt vaan jatkoi keppiharjoitusta. Lopuksi päätettiin laittaa Jane hihnaan ja ohjata se superrauhallisesti keppien läpi. Jane sain nopeasti homman juonesta kiinni ja pian kulku keppikäytävää pitkin sujui jo hienosti.
Tällä viikolla treeneissä käytiin jälleen kepit sitten puomi ja pieni ohjauskuvio: aita, aita, putki, aita, aita. Tällä kertaa treeneissä oli kokomusta putki ja vasta pienen totuttelun jälkeen Jane suostui menemään putkeen. Muuten ohjauskuvio meni todella hienosti. Puomin lopussa käytettiin myös namialustaa. Mun mielestä tuo namialusta ei ole kovin hyvä Janelle. Sen motivaatio ruokaan on niin suuri, että jos se on valmiina tarjolla jossain niin sen keskittymiskyky häiriintyy. Nytkin se tottakai yritti kiertää puomin ja juosta suoraan palkalle sekä hypätä alas puomin nousulta ja juosta siitä palkalle. Samoin loppukontaktilla sen keskittyminen on jo niin kovasti näkyvässä palkassa, ettei se kuule enää mitään. Ajattelinkin keskustella ohjaajan kanssa namialustan hyödyistä ja haitoista ja siitä miten sitä käytetään tulevaisuudessa. Verkkokepit meni jo paremmin. Jane ei yrittänytkään enää hypätä verkoista yli ja pystyttiin jo hieman lisäämään vauhtiakin.
Käytiin myös omatoimi-treenaamassa perjantaina. Otin molemmat koirat mukaan ja ensin oli Lukan vuoro päästä agi-kentälle. Otettiin pientä ohjauspätkää. Lukalle musta putki oli ihan samanlainen kuin punamusta ja se suoritti sen hyvin. Lukan kanssa tutustuttiin myös verkkokeppeihin. Tutustuminen sujui ihan hyvin ja rauhallisissa merkeissä. Viimeisessä mutkassa Luka jäi aina kuopimaan tassulla verkkoa kun se näki, että palkka on jo lähellä :D hetken päästä se sitten tajus vielä mennä viimeisen kaarteen ja pääsi palkalle :D
Janen kanssa otettiin myös verkkokeppejä, jotka alkoi sujua jo ihan mukavasti. Sitten otettiin puomi ja hiottiin kontakteja. En käyttänyt namialustaa ja Jane pysyi kontakteilla hyvin. Otettiin myös Janen kanssa pieni ohjauspätkä ja se meni todella hyvin. Musta putkikaan ei enää aiheuttanut minkäänlaista epäröintiä. Lisäksi palautettiin mieleen pituus.
Viime viikon lauantai meni kisatöissä JATn agility-kisoissa. Iloiseksi yllätykseksi Miko, Kati, Roope ja Aku Pirkanmaan suunnalta olivat myöskin paikan päällä. Miko ja Aku olivat ilmoittautuneet startteihin sekä lauantaina että sunnuntaina. Mikäs sen mukavampaa kun sai työvuorossa katsoa kaksikon työskentelyä kisakentällä. Olihan sitä myös tultava sunnuntaina katsastamaan parivaljakon startit. Tämän jälkeen hain omat koirat kotoa Killerille ja pidimme KeHon tottelevaisuus treenit, jonne myös Roopen ja Akun porukka tuli vierailemaan. Olipa oikein mukava nähdä!
