perjantai 27. elokuuta 2010

Ikävät uutiset ja tottistreenit

Laitetaan ne ikävät uutiset heti tähän alkuun, eli ei mahduttu Agilityn jatkokurssille :( :S :(
mur.mur.mur.mur.mur. Harmittaa vieläkin niiiiin ISOSTI, että eipä siitä sen enempää.

Eilen oltiin taas KeHo:n treeneissä ja otettiin Janen kanssa BH-kaavio. Lisäkäskyjä sai antaa, jotta seuraaminen pysyi hyvänä ja tiiviinä. Liikkeestä istumiseen tarvitaan varmuutta. Samoin paikalla makuuseen. Henkilöryhmät meni ihan OK samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa lähti aluksi perään, otettiin alusta ja sitten meni ihan ok. Kyselin parista kokeesta olisiko tilaa. Varasijalle päästiin.

Lukan kanssa tehtiin kanssa kaikenlaisia toko- ja tottisjuttuja ja poika oli taas hyvässä mielenvireessä treenailuun.

Treenien päätteeksi pidettiin luonnetestipalaveri, kun KeHo järkkää syksyllä moisen. Monen monta asiaa oli läpikäytävänä ja talkooporukalle jaettiin tehtäviä, joista itsekkin sain oman osani :D

Ens viikolla vielä muutama treeni, mutta eiköhän se ala olla jo sopiva aika alkaa odottelemaan Karoonan-leiriä!!!

maanantai 23. elokuuta 2010

Hyvä treeni metsässä

Kyllä sieltä kuopankin pohjalta nähtävästi ylös pääsee ja tunnelin päässäkin valoa alkaa pilkottamaan. :)

Pidettiin tänään pienellä porukalla hakutreenit ja hyvät treenit olivatkin. Menin itse jo vähän etukäteen treenipaikalle ja tein koirille esineruudun (, jota ollaan tehty hyvin vähän). Hain koirat yksitellen autosta ja piilotin molemmille kolme lelua ruutuun. Yhden eteen, yhden keskelle ja yhden taakse. Molemmat koirat toivat kaikki kolme lelua, ilman mitään ongelmia. Pistot ei kyllä ollu suoria, joten alueen läpikäyminen järjestelmällisesti ois ollut aika vaikea homma, jos ei olisi tiennyt esineiden sijaintia. No pääasia oli kuitenkin, että niitä leluja sieltä nousi, ja että molemmat lähtivät niitä heti minulle kiikuttamaan. Luka tiputti leult jalkoihin, Janelta pyysin oikeaoppista luovutusta joka sujui ihan kohtalaisesti. Pitäs jatkossa treenata erikseen tuota luovutusta, ettei mene esiineen löytymisonni siihen, että aletaan jotain luovutusta hinkkaamaan.

Esineruudun jälkeen hakutreenit. Molemmat koirat etsivät "kuusi miestä". Koiria haukutettiin ensin ennen hakualueelle menoa. Molemmat haukkuivat myös metsässä yhtä haukkua. Haukut olivat ihan kohtuullisen hyviä, hyvä me. Janelle miehet olivat helpoissa paikoissa, mutta valmiina. Tällä tavalla yritettiin saada pistoihin suoruutta. Hämmennystä teetti mm. se pitääkö kyykyssäkin olevaa miestä haukkua vai vain seisovaa :D Molemmilla oli valtavasti intoa ja se näkyi myös vähän maalimiehellä olessa. Käytös ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen sikamaista, joten uskon sen jäävän pois ajan myötä.

Parannusta viime viikon treeneihin oli mielestäni huimasti. Ehkä se vaan tarvi sen yhden mieleenpalautuskerran, kun taukoa oli ollut pitkästi. Koirat haukkuivat paremmin. Koirat näyttivät tietävän mitä ollaan tekemässä ja mitä maalimiehellä pitää tehdä.

Ei muuta kuin treeniä, treeniä!

Viime torstain toko/tottis

Viime torstaina käytiin perinteisesti KeHo:n treeneissä. Janen kanssa otettiin BH-liikkeitä. Paikalla makuu selin koiraan näytti olevan Janelle ihan selvä juttu. Nyt vaan vähän harjotellaan kestoa. Liikkeestä istuminen vaatii vähän harjottelua, kun ei olla sitä otettu, mutta tuskin tulee olemaan senkään oppimisessa mitään vaikeuksia. Otettiin myös henkilöryhmä kytkettynä ja irti ja ei Janella ollut mitään mielenkiintoa haistella ihmisä, mamman kanssa tehtiin töitä tunnollisesti. Kaiken kaikkiaan fiilikset tuota BH:ta kohtaan on kohtuullisen positiiviset. Kentällä vaan sanottiin, että kaikki BH-kokeet on ihan täynnä, ja että tuskin tänävuonna enää pääsee! Tosi tylsää jos joudutaan keväälle asti odottelemaan :( enkä kyllä haluais ympäri Suomeakaan lähtä ajeleen kokeen perässä.

Lukan kanssa otettiin lähes kaikki liikkeet mitä osattiin :D. Äijä oli ihan liekeissä TAAS, jopa niinkin paljon, että Luka tarjos jo etukäteen useampaa liikettä. En kuitenkaan ala sitä siitä kieltämään, kun ei kerran ole kisatavotteita, ja pääasia onkin, että into tekemiseen säilyy. Liikkeestä maahanmeno oli kyllä ihan täydellinen, kun Luka innoissaan tipahti maahan. Seuraaminen on aika heikkoa ja luoksetulossakin toivomisen varaa, mutta monet muut liikkeet Luka tekee tosi hyvin ja se into paistaa (ainakin näin tosinaan) siitä tekemisestä, eli hyvin meni treenit.

Tänä iltana oiskin vuorossa jälleen Haku-treenit.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Haku ja Agi

Pahoittelen kaikille mahdollisille lukijoille sitä, että mun otsikot on aina niin TYLSIÄ! :/

Ja asiaan.. Uskotte tai ette, niin meilläpä oli tällä viikolla kesän ensimmäiset hakutreenit. Treeneihin tuli kiire ja oltiin myöhässä niiku aina. Oli kuitenkin todella mukava mennä treenihin. Treeneissä oli vielä kaiken lisäksi vaikka ketä, ja sehän vasta oli mukavaa. Tosin keskutelunaiheet pääsivät lipsumaan aikalailla ihmisten yksityiselämän puolelle. No eihän sen treenaamisen aina tarvi niin fokusoitunutta ja vakavaa olla. Koirat pihisi ja puhkui intoa hakumetsään. Olihan se kivaa että koirilla oli kivaa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että ei se fokusoituminen kyllä koiriltakaan täysin onnistunut. Metsässä juostiin sitten ihan sydämmen kyllyydestä, ja sen kyllä koirista näki, että kesä on ollut kuuma ja tekemistä vähän. Saimpa jopa pitkästä aikaa roikkua oikein urakalla meidän fiksun ja aikuismaisen koiraherran hihnanpäässä yrittäen jotenkuten pysytellä pystyssä, kun Luka oli sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata, ja etsitään ne kaikki makkarat taskussa puun juurelle kyykkyasentoon eksyneet koiraihmiset. Lukasta tuntui olevan hauskaa myös kokeilla tulisiko noista makkara-automaateista makkaraa vähän sukevampaan tahtiin, jos aina välillä läppää tassulla. Huh huh sanoo ohjaaja, joka luuli omistavansa aikuistuneen ja järkeistyneen 5-vuotiaan hyvin käyttäytyvän uroskoiran. Onhan se hyvä, että ohjaajallekin jotain uutta valkeni treeneissä :S Haukuttaakin koiria yritettiin mutta eihän sieltä juuri tullut kuin sellaista pihinää ja puhinaa. Janen eduksi on kuitenkin sanottava, että paikan hakeminen haukussa ei ollut aivan niin karmaisevaa härdelliä kun se on välillä ollut.

Treenin jälkeen olikin sitten vähän puulla päähän lyöty olo. Tässäkö se nyt taas sitten oli?! Miten tästä eteenpäin?! Opittiinko tässä nyt jotain?! Onko koirat koko aikana oppineet mitään?! Onko ohjaaja oppinut mitään!? Pitäisikö ilmaisua vaihtaa?! Onko tässä haun harrastamisessa mitään järkeä, kun aina saa alottaa alusta?! Päästäänkö tässä ikinä eteenpäin?!

Jep, jep, että tällasia ajatuksia tällä kertaa... Kyllähän mä toki tiedostan, että haussa yritetään iskostaa koiran takaraivoon, tiettyä tapaa työskennellä hakualueella, ja jotta tämä tapa sinne koiran pääkoppaa iskostuisi, niin tarvitaan vaan toistoja toistojen perään, ilman sen kummempaa uuden oppimista, MUTTA KUN SE VAAN ON NIIN HANKALAA PYSYÄ MOTIVOITUNEENA KUN EI NÄY MITÄÄN EDISTYSTÄ! Se on ihan eri juttu tokossa ja agissa, kun se edistys tulee hetki hetkeltä ja toisto toistolta välittömästi näkyviin.

Tällä viikolla oltiinkin sitten myös Janen kanssa viimeisissä agitreeneissä. Päästiin ottaan Janen kanssa puomia, jota ei oltu vielä kertaakaan ennen otettu. Jane lähti oma-aloitteisesti innokkaasti kiipeämään puomille ja suorittikin esteen ihan kivasti. Janea tuntuu häiritsevän kamalasti jos mä otan sitä pannasta kiinni. Se on sille selvästi epämiellyttävää ja pakottavaa, kaikki kiva loppuu ja suorittamisesta tulee pakkoa. En harrasta juurikaan sellaista koiran riuhtomista pannasta tai hihnasta, joten se on Janelle tietysti outo kokemus, kun takerrun sitä pannasta ja ohjaan fyysiesti voimakkaasti sitä tekemään jotain. Sen lisäksi se on aina ollut tosi herkkä hihnan kosketukselle ja valjaillekin, joten kai se vaan jotenkin on siitä kertakaikkisen epämiellyttävää. Tämä epämiellyttävä juttu on ollut siis läsnä ainakin keinulla ja puomilla, joilla on pitänyt pitää huoli siitä, että koira ei tipahda alas. Tällä kertaa tajusin ohjaajan avustuksella, että voin pitää myös hihnasta heti pannan läheltä kiinni, ja voi kun sujui puomikin ihan kuin vettä vaan kun ei emäntä roikkunut pannassa!

Tämän lisäksi otettiin kolmen aidan yhdistelmää, jossa piti harjoitella välistä vetoa. Sehän oli helppo nakki, Jane ei missään vaiheesa yrittänyt hypätä esteitä väärin, vaan tuli aina sinne minne pyysin ja hyppäsi siitä mistä pyysin. Janen hyppytekniikka ei tälläkään kertaa ollut aivan kohdillaan, vaan rimat putoilivat välillä. Asia kuitenkin muuttui parempaan suuntaan kun itse vaan tein isompia kaarteita ja annoin Janelle enemmän tilaa valmistautua hyppyyn. Oma välistäveto tekniikka kaipaa myös todennäköisesti harjoitusta.

Sitten otettiin vielä A ja putki peräkkäin. Aa otettiin ensin ja siitä sitten ohjausta putkeen, niin että välillä ohjattiin putken toiseen päähän ja välillä toiseen. Vasemmalta ohjattuna vasempaan päähän putkea oli taas helpompi mennä kuin toisin päin, mutta oikeakin sujui lopulta yllättävän hyvin! Aalla Janella oli vähän vaikeuksia pysähtyä loppukontaktiin, muuten oli ihan hyvää yhteistyötä. Lopuksi otettettiin vielä kaikki esteet: puomi, kolme aitaa, A ja putki peräkkäin ja hienostihan se meni ja vielä pari toistoa ilman puomia. Ja olihan meillä kivaa kun päästiin vähän pidempään esteitä läpi juoksemaan!

tiistai 10. elokuuta 2010

Viikon agi

Tämän viikon agitreeneissä oli kerrankin kohtuullisen pilvistä, siitä huolimatta oli tietysti kuitenkin lämmintä, muttei onneksi tällä kertaa paahtavaa aurinkoa. Treeniporukka on käynyt kesän edetessä aika pieneksi ja treeneissä jokainen paikalla oleva koirakko saa aika paljon aikaa kentällä. Tänään Aa ja kepit olivat itsenäisessä harjoittelussa ja ohjaajan kanssa käytiin läpi ensimmäistä kertaa eri esteiden yhdistelmää. Yhdistelmässä oli aita, putki, aita ja muuri. Jane hyppelee hyppyesteitä mielellään, mutta pudotuksia ja kosketuksia tulee tasaiseen tahtiin. Neiti taitaa seurata enemmän mun kättä kuin keskittyä esteen hyppäämiseen. Toinen ongelma oli edelleen se, että Jane pyrkii koko ajan vasemmalle puolelle, kuten tokossa ja jostain syystä putkeenkaan ei ollut niin kiva mennä ohjaajan väärältä puolelta. Lopuksi saatiin kuitenkin tosi onnistunut sarja sekä oikealta että vasemmalta ohjattuna eikä rimatkaan putoilleet! Jane nousee nykyään ihan mielellään A-estettä ja koko pitkästä keppirivistäkin tehtiin monta onnistunutta suoritusta. Agilityn alkeet alkavat kuitenkin lähennellä loppuaan, sillä enää on viimeinen kerta jäljellä. Toivottavasti saadaan paikka jatkoryhmästä, niin että agilityharrastus saa jatkoa.