Kisat

Ainakaan suoralta kädeltä ei mahduttu kisoihin mukaan, mutta jollain jonotuslistalla ollaan, joten vielä on mahdollista päästä kisailemaan. Katsotaan miten käy.

Treeniä

Ihan mahottomaksihan tämä on heti menny. Aamulla ilmoitin meidät kisoihin ja nyt jännätään saatiinko paikkaa. Olen vähän epäileväinen sen suhteen, sillä nyt illalla kun tulin kotiin, kisan kohdalle kalenteriin oli tullut teksti "TÄYNNÄ". No epäilyistä huolimatta vedettiin taas pienet iltatreenit. 

Treenit ei menneet yhtään yhtä hyvin kuin eilen, mutta palkkaustapakin oli erilainen ja varmaan myös koiran nälkätaso. Koirat ei olleett saaneet ruokaa sitten aamuruuan ja sitä kautta Janella tuntui menevän into vähän yli. Ei malttanut tehdä niin tarkkaa työtä kun palkka odotti repulla ja sinne ois jo tehnyt niin mieli mennä. Koin myös ahaa elämyksen kaukokäskyjen suhteen. Se on ollut liike, joka treeneissä onnistuu tosi hyvin, mutta kisoissa koira on tosi tahmea ja sitä on vaikea saada ylös. Tajusin, että palkkaan liikkeen lähes aina taskusta tai kädestä enkä oikeastaan koskaan repulta. Kisoissa palkka tulee repulta ja siksi tätä on äärimmäisen tärkeää harjoitella. No eilen kun palkkasin taskusta koira toimi kaukoissa mukavasti. Nyt kun palkkasin repusta niin sehän oli ihan niin kuin kisoissa. TAHMEAA! No nyt on ainakin tiedossa mikä koiran käyttäytymiseen mahdollisesti vaikuttaa ja se on nopeasti treenattavissa pois. Uskoisin ainakin. 

Viikonlopun ja viikonalun touhuja

Uskokaa tai älkää niin mekin ollaan sentään tehty jotain! Nyt kun ei ole enää koiranpentuja jaloissa pyörimässä niin kaksijalkaiseltakin loppui tekosyyt olla tekemättä koirien kanssa mitään. Lauantaina lähdettiin aamupäivästä luontopolkuilemaan ja samlla tutustumaan tähän meidään uuteen asuinkaupunkiin. Mentiin Suvisaaristoonpäin Hanikan luontopolulle nauttimaan luonnosta ja ulkoilmasta. Kivet ja pitkospuut oli kostean kelin jäljiltä vähän liukkaita, mutta muuten ulkoilu sujui vallan mainiosti. Pisartelemaankin alkoi vasta vähän ennen autolle paluuta. Luontopolulla tuli vastaan muutakin sakkia aina silloin tällöin, mutta pääasiassa saatiin onneksi kävellä yksin.

Öh, ei tuo korva nyt ihan taida yltää tuonne suupieleen.... ;)

Tänään ylitimme itse itsellemme asettaman riman jo aivan kirkkaasti, sillä kävimme viereisellä kentällä tekemässä toko-harjoitteita. Toisin sanoen We are back! (Hyvähän se on tässä vaiheessa hehkuttaa kun kokonainen yksi treeni takana puoleen vuoteen :) En tajua miten työssäkäyvät ihmiset löytää työarjen keskeltä jaksamista ja aikaa lähteä koiratreeneihin arkipäivinä! No tänään kuitenkin tokoiltiin tuossa viereisellä pimeällä kentällä ja ihan hyvä mielihän siitä tuli. Toisaalta sen takia, että koirat on sai järkevää aktivointia, josta ne tykkää ja toisaalta siksi, että koirat edelleen muistaa opitut asiat. Vähän syvällisemmin ajateltuna mua ei kyllä jotenkin yhtään enää innostais noiden avoimen liikkeiden hinkkaaminen vaan haluaisin alkaa opettelemaan jotakin uutta. Toisaalta en halua siirtyä eteenpäin ennen kuin se avoinluokka on taputeltu. Nii-in ihan tyhmää, myönnän, mutku, mutku.... 

Joten mikä neuvoksi? Alanko katsella kisakalenteria? Järjellä ajateltuna siinä ei kyllä ole mitään mieltä, kun harjoittelurutiinia on takana olematon määrä. Mutta entä jos kuitenkin ottaisin Mikosta mallia ja lähtisin rohkeasti kohti kisahaasteita. Pakkohan se onnistuminen on sieltä jossain vaiheessa tulla :D