17-19.4 Räfsö

Toissa viikonloppu vietettiin koirien kanssa Kirkkonummen edustalla saaressa. Ensin koirien ei pitänyt lähteä mukaan, mutta kun emme saaneet järjestettyä koirille luotettavaa, mukavaa ja edullista hoitopaikaa, lähtivät koirat lopulta mukaan. Reissu sujui todella hienosti ja koirat nauttivat saaristolaiselämästä täysin siemauksin. Janella oli edessä ensimmäinen venereissu sitten pentuaikojen. Vähän meinasi tyttöä hirvittää veneeseen kipuaminen ja lopulta Jane pääsi veneeseen Ollin sylin kautta. Veneessä Jane kuitenkin osasi hienosti rauhoittua istumaan. Lukalta vene reissu sujui kuin vanhalta tekijältä, vaikka ei sekää veneessä ole montaa kertaa ollut. Takaisintulomatkalla Janekin uskaltautui hyppäämään omin avuin laiturilta veneeseen, joskin tapahtumaa edelsi pienoinen ulina.

Saari oli seurakunnan hallussa, eikä siellä ollut meidän kalaporukan lisäksi muita kuin saarivahti ja hänen koiransa Eve. Koirat saivat olla vapaana koko viikonlopun ja juosta saarella mielin määrin. Kuvassa Luka ja Jane vahtivat rantakiviltä siiankalastustouhuja ja nuotion virittelyä.

Tässä Luka ja muut kalamiehet. Kalamiehet todennäköisesti vahtivat vapojaan, kun Luka taas vahti kalamiehiä, joista jokainen haukuttiin yhdessä ja erikseen joka välissä.

Tässä on Janen ja Ollin ensimmäinen siika

Jane ja Luka nauttivat päivällistä mökin edustalla. Ensimmäinen päivä oli mukavan aurinkoinen, mutta tuulinen.

Mutta seuraava aamu toi mukanaan järkytyksen kun mökin piha näytti tältä. Koirat sen sijaan olivat innoissaan lumipeitteestä.

Luka lumisella kalliolla aamuauringon paisteessa.

Myös toinen päivä oli aurinkoinen ja lumi sulasi pian pois, tuulisuus jatkui. Suurin osa päivästä vietettiin pihalla ja useimmiten rannassa. Koirat eivät malttaneet jättää meitä, ja palata mökille, vaan käpertyivät rannalle kerälle kuin napaketut.

Jane nauttii viimeisistä lumen rippeistä sammalpedillä.

Kuvassa Jane ja jotusenet. Janella on suuri mielenkiinto kaikkea liikkuvaa kohtaan. Menipä se melkein uimaankin lokin perässä. Oli kuitenkin kummallista että, kumpikaan koirista ei reagoinut oikeastaan lainkaan joutsenpariskuntaan, jotka lipuivat vähän väliä meidän läheisyydessä hyvin lähellä rantaa. Koirat eivät tuntuneet edes huomaavan niitä. Kuvan otto hetkellä menimme kalastamaan joutsenten suosimalle alueelle, jolloin ne alkoivat kähistä meillä. Tämä sai Janen huomion kiinnittymään Joutseniin, mutta tapauksen jälkeen sama välinpitämättömyys jatkui.

Olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli Jane joutuisi luonnon armoille, sillä ei olisi hätäpäivää. Se on niin ahne, että se söisi vaikka männynkäpyjä täyttääkseen vatsansa. Ruuanetsintävietti on myös hyvin vahva. Se on jo todistettu, että marja kuin marja uppoaa janen masuun, oli se sitten mustikka, mansikka, vadelma, ruusunmarja tai vaikkapa mustamarja-aronian marja... Todennäköisesti myöskin myrkkymarjat uppoaisivat :( No saaressa Janen suusta roikkui lähes taukoamatta pala rakkolevää, jota se mutusti menemään koko ajan. Suurimmaksi osaksi se tyytyi syömään kallioille kuivannutta levää, mutta muutamaan otteeseen Jane yritti myös sukellella rannasta tuoreversiota. Jane on siis nähtävästi ymmärtänyt tämän ravintoloissakin tarjotun kulinaristisen elämyksen arvon. Kalanperkeiden metsästys ja nuotion ympäryksen putsaaminen kuuluivat myös Janen merellisiin harrastuksiin. Luka ja Jane söivät myös kilpaa metsäneläinten jätöksiä, joten saaressa lisääntynyt energian kulutus korvattiin täsmällisesti lisäravinnolla. Ja kaiken kruunaa tietysti se, että Jane varasti myös kalakaverin makkarat ja veti ne hetkeäkään epäröimättä vatsansatäytteeksi. Kaikin puolin siis hyvä reissu!