Matalaliitoa

Olen aika pettynyt tähän tasaiseen eloon juoksuisen nartun kanssa. Ajattelin että vähintään koko kaupunginosan uroot sekoaa meidän Janen juoksuista. Karanneet koirat piirittävät asuntoamme, vastaan tulevat koirat pyristelevät itsepintaisesti lähemmäs Janea vetäen maassa raahautuvia omistajia perässään, urokset jäävät tuijottamaan peräämme rakastuneesti, mutta ei. Kaikki on sujunut varsin tavanomaisesti, ja jos jonkun käytöksessä näkyy muutosta, niin Janen. Yritän pitää kiinni vielä viimeisestä mielikuvanrippeestä, että edes jossain lähialueen talossa asuu uroskoira, joka on lukenut Janen maastoon jättämät viestit, ja joka itkee rakkauden tuskaa vuorokauden ympäri viihdyttäen käytöksellään omistajiaan. :D

Jane on saanutkin taas opetella ihan yksin oloa, kun Luka on evakossa. Hienosti on kaikki sujunut, eikä Jane ole yksin olosta millänsäkään. Janen kanssa on myös ollut mukava käydä lenkillä kun voi keskittyä täysillä siihen ainoaan lenkitettävään koiraan. Jane on myös käyttäytynyt todella mukavasti, mielestäni paremmin kuin yhteishihnalenkeillä. Ollaan myös vähän treenattu näyttelyjuoksemista samalla kun lenkkeillään. Olen myös ollut huomaavinani, että Janen turkki alkaa selvästi elpymään.

Luka on kuulemma pikkuhiljaa lakannut odottamasta kotiinhakupartiota, ja on alkanut nauttimaan taas koiranelämästä. Ruokakaan ei ole maistunut niin hyvin kun ei ole ollut Janea ruokahalunnostattajana syömässä vieressä.