Metsälenkillä

Viime viikonloppuna lähdettiin oikein autolla metsälenkille. Ajelin jonnekin Kirkkonummen suuntaan sen verran pikkuteitä, että päästiin vähän ruuhka-asumisalueen ulkopuolelle. Eipä aikaakaan kun eteen tuli hakkuuaukea ja sopivasti toisella puolella pieni pisto, johon saattoi jättää auton. Ehdin tietty ajaa piston ohi ja ei muuta kuin uukkaria tekemään ja auto pistolle parkkiin. Koirat hihnaan ja ulos autosta, viereistä tietä pitkin meni kohtuullisen tiheään autoja. Ajattelin, että hakkuuaukea olisi hyvä lenkkeilypaikka, koska siellä ei mennyt mitään tietä eikä polkua, joten ajattelin, että meillä olisi hyvin pieni mahdollisuus törmätä kehenkään toiseen ulkoilijaporukkaan. Kun päästiin tien yli ja varsinaiselle hakkuuaukealle se osoittautuikin lähitarkastelemalta koivutaimikoksi, jolla oli minua pidempiä koivun taimia ihan saamarin tiheässä. Lukan päästin suosiolla irti, koska olin luottavainen sen suhteen, että se ei lähde pupun perässä tielle. Kahden hihnassa olevan koiran kanssa taimikon ylittäminen oli melkoinen urheilusuoritus ja lenkkeilyn ja luonnossaliikkumisen ilo oli siitä aika kaukana. Onneksi taimikon toisella puolella odotti kallioinen harvennettu männikkö. Nappasin muutamat potretit ja päästin Pyryn ja Lukan kävelemään. Yhdellä irtilenkillä kun koko kopla oli yhtä aikaa irti, vauhti ja rymyäminen nousi sen verran kiivaaksi, että Luka alkoikin pian ontua. Niinpä päätin pitää yhden hihnassa. Meno oli kuitenkin aika rauhallista (varmaan taimikon ylitys oli vienyt kaikista mehut) ja päätin päästää kaikki irti. Aurinko alkoi jo laskea ja kierrettiin vielä viimeiset kiemurat ennen kuin oli tarkoitus lähteä suuntaamaan takiaismaisen taimikon yli kohti autoa. Tähyilin ympärillemme ja bongasin taimikon toisella puolella hirven. Äkkiä koirat hihnaan ja jäätiin tähyilemaan tummaa hahmoa. Hirvi pysyi aivan liikkumattomana, mutta kerran, kaksi näin sen liikauttavan päätään. Onneksi hirvi pysyi omalla puolellaan metsää ja me saimme ulkoilla omalla puolellamme. En olisi välittänyt tehdä lähempää tuttavuutta. Summa summarum lenkki oli aika vaativa ja villieläinten paljous huolestuttava kahden saalisviettisen höpövartin turvallisen ulkoiluttamisen näkökulmasta. Odotan innolla seuraavaa kertaa! :/

PS: Ollaan selvästi onnistuttu meidän korkealuokkaisessa jalostusohjelmassa kun katsoo noita vahnempien sukupolvien koiria. Pyryn korvathan riippuu lähes posken myötäisesti toisin kuin noilla töttörökorvilla. Tosin osa pennuista on ikävä kyllä perinyt äitinsä korvat :/