Haastetta kerrakseen

Jaahas, se on Miko selvästikin kehittänyt sellaisen strategian, että näiden kysymysten avulla erotetaan ne hyvät ja huonot koiranomistajat toisistaan eli toisin sanoen jyvät akanoista. No eipä kai se auta kuin vastata haasteeseen ja paljastaa omat sudenkuopat :D

Elikäs hommahan meni niin, että Miko heitti meille tällaisen 11 kysymyksen haasteen. Minäkin aloitan siitä, että vastaan itse kysymyksiin, saa nähdä keksinkö myöhemmin jonkun jolle voisin vielä haasteen lähettää eteenpäin.

1. Koska aiot hankkia seuraavan koiran ?

En ainakaan vielä. Omistajan resurssit ja hauislihakset ovat riittämättömät enempään kuin kahdesta hovawartista huolehtimiseen. Todennäköisesti sitten, kun asun maalla tai jommankumman otuksen on aika siirtyä mullan lepoon. Jos meille tätä ennen muuttaa koira on se todennäköisesti pienikokoinen tai olen täysin hurahtanut Janen pennuista ja täydellisen mielenvikainen.

2. Tärkeimmät kriteerit pennun valinnassa ?

Mahdollisimman/riittävän terveet vanhemmat, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Hyvä luotettava kasvattaja. Pirteä pentu. Pennun tarkemmat kriteerit muotoutuvat sen mukaan millaisiin olosuhteisiin pentu on tulossa (ketä muita laumaan kuuluu jne.) sekä siitä mitä pennun kanssa on suunnitteilla touhuta.

3. Kuinka paljon pennun valintaan vaikuttaa vanhemmat/sukutausta ?

Hyvin paljon. Minä ainakin ennemmin kiinnostun jostakin pentueesta juuri vanhempien ja niistä syntyvän yhdistelmän takia kuin, että valitsisin vain jonkin kasvattajan ja olisin automaattisesti kiinnostunut hänen omistamiensa koirien jälkeläisistä. Vanhemmat ovat siis olleet se kaikkein merkittävin tekijä pennun valinnassa, niiden on pitänyt herättää kiinnostus. Tämän jälkeen kiinnostaa myös laajempi sukutausta. Suvun terveystilanne, sukusiitosprosentti, miten sukutausta vaikuttaa mahdolliseen jalostuskäyttöön jne. En ainakaan tällä hetkellä koe, että voisin kiinnostua jostakin pentueesta ”suvun takia” mikäli vanhemmat eivät itsessään ole tehneet vaikutusta.

4. Käytätkö koiraasi hierojalla/fysioterapeutilla ?

En käytä säännöllisesti. Luka kävi keväällä useamman kerran fysioterapeutilla ontumisen takia. Janea varmasti käyttäisin silloin tällöin fyssarilla, jos päästäisiin agilityssa säännöllisesti treenaamaan ja starttaamaan kisaura. Muutenkin käyttäisin ihan mielelläni molempia hierojalla silloin tällöin, mutta tällä hetkellä se ei ole rahallisesti mahdollista.

5. Venytteletkö koiraasi säännöllisesti ?

En säännöllisesti ja aivan liian harvoin. Silloin tällöin kun siihen tulee sopiva tilaisuus ja koira pötköttää lähellä. Lukaa erityisesti silloin, jos sen liikkuminen näyttää kankealta tai se ontuu.

6. Missä koirasi nukkuu ?

Luka nukkuu lattialla, joskus myös sohvalla. Yöunille se asettuu yleensä makuhuoneen nurkkaan. Jane aloittaa yöunet meidän sängyn alla ja vaihtaa sitten myöhemmin sohvalle ja sieltä takaisin sängyn alle.

7. Mitä koirasi pääasiallisesti syö ?

Pääravintona on koiran kuivamuona: Purina Pro Plan Adult Large Robust. Tämän lisäksi meillä syödään myös jonkin verran raakatuotteita, vihennessoseita ja kalaa. Koiranmakkaraa, ihmisruuan rääppeitä ym. kuivaruokaan mausteeksi. Koirat myös laiduntavat omaehtoisesti heinää.

8. Pesetkö koirasi hampaita ?

Kun Luka tuli mulle niin jonku kerran yritin mutta sitten se jäi. Omienkin hampaiden harjaus tuottaa ihan riittävästi päänvaivaa. Puhumattakaan siitä hammaslangalla nyhräyksestä. Nyttemmin olen paikannut kolkuttelevaa omatuntoani yrittämällä syöttää niille välillä jotain luita tai muuta pureskeltavaa, että hampaat sitä kautta puhdistuisi.

9. Annatko ruokaa kisapäivän aamuna ?

Kyllä annan. Janella on aina motivaatiota, siksi en näe mitään syytä olla antamatta. Joskus myös tuntuu, että paastottaminen aamulla saisi sen vaan ylihössöttämään kisoissa kun ois jo NIIIIN kova into saada sitä ruokaa.

10. Nesteytätkö koiraa kisoihin, jos niin miten ?

En nesteytä, mutta toki vettä on tarjolla.

11. Hienoin hetki/tapahtuma koirasi kanssa ?

Mä en kyllä pysty sanomaan mitään yksittäistä hetkeä. Varmaan ne kun koirat on oppineet sisäsiisteiksi tai olemaan vetämättä hihnassa, nuo virstanpylväät saavutettua koiran omistamisen mukavuus muuttuu roimasti sinne mukavempaan suuntaan.

Lukan kanssa hienoimmat hetket on kotona. Sillä on jotain uskomatonta koiramaista tilannetajua ja sen persoona on niin mahtava. Aina pilke silmäkulmassa. Milloin viedään joku lelu, vaan sen takia, että se ärsyttää Janea. Milloin se ottaa jonkun lelun huijatakseen Janen kiinnostumaan siitä, niin että se saa huijattua itselleen sen mitä Janella sillä hetkellä on ja mitä Luka haluaa. Milloin se yrittää viestittä meille parhaansa mukaan, että hän on pitkästynyt, tai että hän on jo odottanut ruokaa ihan riittävästi, mutta ihmisväkihän ei tähän halpaan mene.

Janen kanssa parhaat hetket taitaa liittyä harrastamiseen. On vaan niin ihanaa tehdä sellaisen koiran kanssa yhteistyötä, joka on ihan täpöllä mukana ja nauttii kaikesta touhuamisesta ja sitten kun yhteinen tekeminen vielä kruunataan onnistuneella kisalla niin mikäs sen hienompaa.

Onnea mun toisellekin rakkaalle!

Lämpimät onnittelut meidän perheen valloittavalle herrakoiralle, joka tietää täsmälleen mistä narusta vetää saadakseen paistatella siinä koko perheen huomion kirkkaimmassa keskipisteessä. Takana jo seitsemän vuotta yhteistä elämää ja jokaikinen niistä on ollut ihana!

...paitsi silloin kun näykkäsit mun reiteen mustelman, tai kun karkasit naapurin pihalle tai kun pelottelit postimiehen puoli kuoliaaksi tai kun.... niin ja siitäkään en ollut vallan ihastunut kun pyörit mädissä kalanraadoissa kalanviljelylaitoksella, mutta siis näitä pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta yhteinen elämämme on ollut lähes täydellistä. En osaa kuvitella millaista mun elämä olisi ollut ilman Lukaa ♥
Onneksi niistä kaikista maailman hovawarteista ja kaikista Hoffipoffin pennuista sain juuri sinut!

Onnea mun Murulle!

Onnea mun ihanalle 4v Muruselle! Ihanaa tasaista eloa on ollut nämä 4 yhteistä vuotta. Perustervettä koiran elämää. Janessa riittää tulta ja tappuraa sekä loppumatonta leikki- ja ruokahalua. Toivottavasti näin jatketaan yhdessä jatkossakin ja kerätään lukemattomia yhteisiä kokemuksia elämän varrelta!

Kotisivut

Lukan ja Janen kotisivut ovat jälleen toiminnassa. Kotisivujen osoite on muuttunut ja ne löytää nykyään osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/lukajajane/

Sivuille pääsee myös tuosta blogin oikeassa laidassa olevasta palkista klikkaamalla tekstiä "Kotisivuille".

Päivitystä

Pitkästä aikaa päivitystä pukkaa ja blogissa uusi ilme.

Janella oli tuossa juoksu ja Luka oli jälleen evakossa Pohjois-Pohjanmaalla. Olipas siellä ollut draamaa taas kerrakseen muutamaksi viikoksi. Alkutilannehan oli se, että kun Luka meni vanhemmilleni hoitoon niin äiti siellä valmiiksi odotteli käsi kipsissä 40 kiloista koiraa vieraisille. Ja kipsihän äidillä oli seurausta koirien viime lomasta heidän luonaan uutena vuotena. Äiti kun oli ollut koirien kanssa lenkillä ja koirat siis metsätiellä irti. Vastaan oli tullut ihmisiä ja äiti oli pysäyttänyt koirat ja alkanut laittamaan niitä hihnaan. Jane oli saatu hihnaan ja kun äitee oli laittamassa Lukalle hihnaa Jane oli nykäissyt ihmisiä kohti sillä seurauksella, että äidin vasemman käden pikkusormi ja nimetön menivät poikki ja kääntyvät sivuttain. Äitipä siitä sitten lekuriin läksi ja käsi kipsattiin viideksi viikoksi. Nyt sormia kuntoutetaan, että niiden toimintakyky palaisi ennalleen. Ja minä hänen ihastuttava tyttärensä soitin hänelle jälleen Janen juoksujen alettua, että voivatko he ottaa Lukan hoitoon ja sopihan se. 

Pohjanmaalla Lukalla on alkanut vähän tunteet kuumenemaan naapurin uroskoiraa kohtaan kun naapurin uros kuvitttelee voivansa tallustella meidän vanhempien pihalle muina miehinä irtiollessaan. Ja niinhän se yleensä voikin, mutta silloin kun meidän koirat ovat siellä niin ne eivät enää moista sulata vaikka aikoinaan tehtiin joskus yhteislenkkejäkin. Nykyään tosiaan pojille pukkaa aika helposti rähinänpoikasta ja jotain pientä kärhämää heillä oli tälläkin kertaa ollut sillä seurauksella, että Luka sai ainakin korvaansa haavan. Naapurin koiran vaurioista ei ole tietoa, toivottavasti ei mitään pahempaa. Lenkeillä saakin olla tosi tarkkana, ettei naapurin koira ole päässyt irti, sillä se tuppaa seuraamaan meidän jälkiä ja hajuja ja ilmestymään milloin mistäkin. Siitä ei sinänsä ole suurta harmia, koska se ei ole mikään riidanhaastaja ainakaan sillä tavalla, että se kävisi kenenkään päälle, mutta se on hyvin itsevarman oloinen ja aika röyhkeä joka saa luonnollisesti Lukan näkemään punaista. Janehan taas luonnollisesti syttyy sekunnissa tuhannesta sataan eikä kyllä jää katselemaan sivusta mikäli hänellä on mahdollisuus valita.

Tämän lisäksi Luka pääsi käymään myös eläinlääkärissä Pohjanmaan reissulla. Äiti oli antanut sille Hubertin kuivatun härkäpuikon pureskeltavaksi ja sitä oli jäänyt jumiin sen suuhun. Koira oli ollut ihan tuskissaan ja alkanut raapia vimmatusti kuonoaan. Äiti oli yrittänyt tutkia suuta muttei ollut löytänyt mitään tunnustellessaan. Niinpä äiti oli päättänyt viedä koiran eläinlääkäriin, sillä koira vaikutti niin hätääntyneeltä ja äiti pelkäsi sen repivän kuononsa hajalle ja puhkovan silmänsä. Eläinlääkärissä Luka oli rauhoitettu ja eläinlääkäri oli poistanut kitalaesta/hampainevälistä tosi tiukassa ollutta mönjää. Eläinlääkäri ollut ihan kauhuissaan "aineesta" ja sanonut äitille, että asiasta kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä valmistajaan. Joten muistakaahan aina, ettei niissä koiran herkkupakkauksissa turhaan lue, että "anettava valvonnassa". 

Että sellaista, välillä sitä tosissaan odottaa sellaista aikaa kun edes toinen koirista olisi leikattu ja ne voisivat olla huoletta saman katon alla. Ja välillä sitä taas miettii, että kuinkahan kauan näin isoja koiria voi jättää vanhempien vastuulle. Heillä ei kuitenkaan ole enää samalla tavalla voimaa, eivätkä he osaa varautua kaiken maailman tilanteisiin etukäteen. Puhumattakaan siitä, että he osaisivat toimia niissä tilanteissa "oikein" kun tilanne tulee yllättäen, tai että heillä olisi edes riittävää auktoriteettiä koirien silmissä, niin että heidän käskyjään kunnioitettaisiin.

Janen kanssa on käyty ensimmäistä kertaa tälle talvelle hiihtämässä ladulla. Hiihto sujui ihan kivasti, ja tällä kertaa Jane malttoi juosta aikalailla latua pitkin eikä säntäillä ympäriinsä. Alkuvauhti vaan oli neidillä aika kova ja loppumatkasta vetohommat ei tahtoneet enää kiinnostaa. Pitäis varmaan ottaa ihan lyhkäsiä pätkiä tai sitten yrittää saada alku rauhallisemmin käyntiin niin, ettei loppulenkistä jäisi koiralle tylsä fiilis. Käytiin myös PITKÄSTÄ AIKAA Toko-treeneissä Keski-Suomen hoffien kanssa. Vaikka liikkeitä ei olla juurikaan harjoiteltu kotosalla Jane teki aivan mahtavaa työtä! Pikkuisen se tahtoo luoksetulon pysäytystä odotella luoksetulossa. Pitää nyt vaan harjoitella kovasti ilman pysäytystä ja luottaa siihen, että se pysähtyy sitten kun on tarpeen esim. kisoissa. Eilen tottisteltiin kotipihalla Lukan ja Janen kanssa ja nekin treenit meni hyvin. Pikkuhiljaa tekis mieli käydä vähän tokon kevään kisakalenteria katselemassa :D Muutamiin agilitytreeneihinkin ollaan tänä vuonna päästy. Ensi kerralla olisi jakson viimeiset treenit ja luvassa jälleen epäviralliset mölllikisat. Sen jälkeen alkaa uusi kausi ja vaihtuu ohjaaja. Mielenkiinnolla odotellaan uusia tuulia, kun vaan jostain kukkaronpohjalta löytyisi niin paljon killinkejä, että sais osallistumismaksut maksettua... :)

Viime viikkojen puuhia

Viime viikonloppu hurahti Itä-Suomessa Kerimäellä ystäväpariskunnan mökillä. Olipas kiva olla luonnon helmassa rauhoittumassa arjen kiireistä! Mökki oli ihanasti järven rannalla ja naisväki ja koirat ehtivät ulkoilemaan kauniissa maisemissa sillä aikaa kun miehet kävivät vesillä. Pitkästä aikaa kamerakin pääsi mukaan ja oli oikein aikaa valokuvaukselle.

Tänä viikonloppuna Janen kasvattaja Suski kävi agiliitelemässä koiransa Pihkan kanssa JATin järjestämissä kisoissa täällä Jyväskylässä. Samalla palaveerattiin Janen pennutuksen tiimoilta. Näillä näkymin Janelle suunnitteilla pentuja vuoden 2012 loppuvuodelle.

Toko AVO 11.9.2011

Mitäpä sitä turhaan välipäiviä pitämään. Ajateltiin urakoidan Janen kanssa tämä viikonloppu oikein olan takaa. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Keuruuta. Siellä oli Keuruun Seudun Kennelkerhon järjestämä tottelevaisuuskoe. Koe pidettiin hiekkakentällä. Tällä kertaa otin Lukan mukaan Janen kiusaksi. Yritin luoda sellaista treenimäisempää tunnelmaa: Lukakin oli mukana, kuten normaalisti treeneissä ja pääsi ensimmäisenä autosta ulos tekemään toko-liikkeitä. Siinä odotellessa Janella into kasvaa.

Avoimessa luokassa oli kuusi osan ottajaa, me oltiin suoritusvuorossa viimeisenä. Tuomarina toimi Juha Kurtti. Paikalla makuu meni vähän penkin alle, mutta se olleellisin oli kunnossa, eli koira pysyi maassa :D. Yksilösuorituksessa sain rauhoiteltua Janea pikkuisen hetken ennen kehään menoa ja se olikin "selvästi" (ainakin omistajan silmissä, ehkä oikeampi ilmaisu olisi hiukkasen :D) rauhallisempi kehässä kuin eilen :D Koska Jane oli hiukan rauhallisempi keskittyi se myös paremmin, eikä liikkeissä ollut niin paljon ylitseampuvaa innokkuutta. Pistesaldo tänään 186 pistettä ja Kunniapalkinto sekä sijoitus 1/6.

Tulokset:

Paikalla makaaminen: 10

(Tässä tuomarilta meni kyllä meidän kämmäykset ihan ohi. Jouduin antamaan Janelle kaksi käskyä sekä maahan menossa, että ylösnoustaessa. Sanoin käskyt isoon ääneen ja sen jälkeen kuin muut olivat jo käskyt antaneet, eli oikeampi pistesaldo olisi varmasti ollut 6-8 välillä. Pienempi pistesaldo ei ois meidän ykkössijaan vaikuttanut sillä seuraavat koirakot olivat aika kaukana, mutta meidän henk. koht. pistesaldoon tietysti sillä olisi ollut vaikutusta. Paikkamakuussa piilo oli todella kaukana kentästä ja se vähän ainakin minua jänskätti. Yksi koira myös nousi paikalla makuussa ja ohjaaja pyydettiin kentälle kytkemään koira. Pääasia oli, että Jane pysyi maassa. )
Seuraaminen taluttimetta: 10

(Jane oli heti alussa rauhallisempi kuin eilen, eikä seuraamisessa esiintynyt mitään ylilyöntejä kuten pomppimista tai edistämistä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

(Tämä taisi mennä nyt niikuin treeneissäkin)
Luoksetulo: 8

(Tuomari olisi halunnut pysähtymisen olevan nopeampi. Omasta mielestä Jane pysähtyi tosi äkkiä, mutta ehkä mun käsky tuli vähän myöhässä merkkiin nähden. Ois kiva nähdä tämä videolta)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

(Peruslaatua)
Noutaminen: 10

(Tämänkin noudon Jane teki aika vauhdikkaan innokkaasti, mutta kuitenkin mielestäni vähän alemmalla temmolla kuin eilisissä kisoissa. Tuomari sanoi että seuraavissa luokissa nouto saisi olla hieman hallitumman ja siistimmän näköinen. Koira voisi siis tehdä noudon hieman rauhallisemmin ja suoralinjaisemmin ja jättää kaikki ylimääräset vallattomat loikat pois:D)
Kauko-ohjaus: 8(Jouduin antamaan kaksi ylimääräistä käskyä, yhden molemmissa istumisissa)
Estehyppy: 9

(Hyppy oli hyvä, jälleen luoksetulossa tunki kuonon liivin alle, mutta ei varsinaisesti tökännyt/törmännyt niin kuin eilen)

Kokonaisvaikutus: 10

(Tuomari kehui erityisesti meidän seuraamista ja mun käskytystä sekä yhteistyötä. Tuntui tykkäävän meistä kovasti. Ja sanoi, että anna koiran olla näin innokas vielä ainakin vähän aikaa (viittasi lähinnä ylempien luokkien suorituksiin, joissa ei välttämättä tarvis sitä VALLATONTA innokkuutta enää niin näkyä).

YHTEENSÄ: 186 pistettä ja KP

Ruusukerinsessa

Kuva terveiset myös Lukalta!

Luka ei ollut ollenkaan niin häiriötä ottava Keuruun kisapaikalla. Sehän tottisteli mun kanssa sielläkin! Toki nenä painui maahan aina väliajoilla ja kun mentiin lähelle jotain pusikkoa missä koirat oli käyneet lirillä mutta oikeasti ihan yllättävän hyvin se oli innostunut minun kanssa tekemään. Varmasti kehässä ne paikat missä muutkin on maanneet ja jossa sen pitäis seistä tai maata paikallaan olis vaikeita, mutta oishan se joskus ihan kiva antaa pojalle mahdollisuus näyttää minkälaiseen suoritukseen se pystyis!

Sinä samana iltana kun käytiin tuossa pari iltaa sitten treenaamassa ennen kisoja ja Jane ei halunnut tehdä mitään kun maa oli märkä, niin Lukahan teki kaiken ihan täydellisesti niin kaukokäskyt kuin luoksetulotkin. Vitsailinkin Ollille, että taidankin ottaa Lukan kisoihin :D Otin sen kanssa ensimmäistä kertaa ikinä luoksetulon pysäytyksen ja kun huusin paikka niin sehän pysähtyi. Ajattelin että Luka on tässä varmaan aika hyvä ja päätin korottaa panoksia, pyysin Lukaa jatkamaan luoksetuloa ja huusin maahan, kenttään painui, ei mitään ongelmaa. Eli mitä sitä turhaan treenailemaan, kisoihin vaan, voittajaan tai vaikka erikoisvoittajaan, meillä nimittäin tehdään sen mukaan kun ohjaaja antaa ohjeita :D On mulla vaan kaksi hienoa koiraa!