Yskästä on toivuttu. Yskässä oli 1-2 pahaa päivää, sitten alkoikin mennä jo kovaa kyytiä parempaan suuntaan, eli ilman lääkkeitä selvittiin.
Käytiin sitten tänään ekaa kertaa tekemässä vetohommia yskän jälkeen. Järven jäällä ei ole jostain syystä pidetty latuja yllä lumisateen jälkeen, joten ajattelin valjastaa koirat kahden koiran valjakoksi ja lähtä hölkkäämään niiden kanssa. Valjakkohölkkä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Jane juoksee aika kivasti "valjakon" kärjessä, eikä se hämmästy vedontuntua. Luka sen sijaan oli valjakossa vähän niin kuin mukana juoksijana. Hölkötteli Janen perässä hihnanpätkä löysällä :/ Sen siitä saa kun on 5 1/2 vuotta iskostanut koiran päähän, että hihnassa ei saa vetää. Tämän lisäksi matka tyssäsi useita kertoja Lukan merkkailuyrityksiin ja Janen hyökkiessä Lukan kimppuun leikkimään sekä siihen kun Jane bongasi ohitettavista pensaista jäätyneitä marjoja (jotka on sen suurta herrkua :/). Minä siellä sitten yritin parhaani mukaan pitää "valjakon" liikkeessä ja huutaa "Mennään" käskyjä. Eli kaoottisimmillaan oltiin varmaan aika hörhön näköstä sakkia. :D Vaikea päästä tehokkaasti puuttumaan siihen merkkailuun ym. haisteluun kun se vetohihna on kuitenkin aika pitkä ja se jousto heti siinä alkupäässä (ihmisestä katsottuna), että hihnan välityksellä on vaikea antaa ohjeita. Asiaa vois helpottaa se, että lähtis jonnekin tavanomaisen lenkkimaaston ulkopuolelle harjoittelemaan. Jonnekin missä ei ois juuri toisten koirien merkkejä, niin että sais ensin muodostettua koirille kuvan siitä mitä se tarkoittaa kun ne valjaat laitetaan päälle ja sitten vasta tulla näihin tuttuihin maastoihin, sillä ainakaan vielä koirat eivät ole tajunneet olevansa hommissa, vaan ihan vaan lenkillä. No, eihän noita harjoituskertoja vielä kauheasti ole takana, joten ei kun toistoja vaan ja katsotaan alkaako tekniikka kehittyä. Hauskaa on kyllä ollut!
Olen myös alkanut vähän suunnittelemaan keväälle jotain pikkuvaellusta (viikonloppu) koirien kanssa. Eilen iltalenkillä Jane harjoitteli jo koirarepun kantoa. Eipä Jane siitä mitään välittänyt vaan hienosti kuljetti kantamukset takaisin kotiin. Vetovyön hankkimisen kautta tuo koirien mukaanotto vaellukselle on alkanut tuntua paljon järkevämmältä ja helpommalta, kun on helppo ja mukava tapa pitää koirat kytkettynä eikä tarvi hihnaa kädessä kantaa. ...Joten kevättä odotellessa...
Käytiin sitten tänään ekaa kertaa tekemässä vetohommia yskän jälkeen. Järven jäällä ei ole jostain syystä pidetty latuja yllä lumisateen jälkeen, joten ajattelin valjastaa koirat kahden koiran valjakoksi ja lähtä hölkkäämään niiden kanssa. Valjakkohölkkä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Jane juoksee aika kivasti "valjakon" kärjessä, eikä se hämmästy vedontuntua. Luka sen sijaan oli valjakossa vähän niin kuin mukana juoksijana. Hölkötteli Janen perässä hihnanpätkä löysällä :/ Sen siitä saa kun on 5 1/2 vuotta iskostanut koiran päähän, että hihnassa ei saa vetää. Tämän lisäksi matka tyssäsi useita kertoja Lukan merkkailuyrityksiin ja Janen hyökkiessä Lukan kimppuun leikkimään sekä siihen kun Jane bongasi ohitettavista pensaista jäätyneitä marjoja (jotka on sen suurta herrkua :/). Minä siellä sitten yritin parhaani mukaan pitää "valjakon" liikkeessä ja huutaa "Mennään" käskyjä. Eli kaoottisimmillaan oltiin varmaan aika hörhön näköstä sakkia. :D Vaikea päästä tehokkaasti puuttumaan siihen merkkailuun ym. haisteluun kun se vetohihna on kuitenkin aika pitkä ja se jousto heti siinä alkupäässä (ihmisestä katsottuna), että hihnan välityksellä on vaikea antaa ohjeita. Asiaa vois helpottaa se, että lähtis jonnekin tavanomaisen lenkkimaaston ulkopuolelle harjoittelemaan. Jonnekin missä ei ois juuri toisten koirien merkkejä, niin että sais ensin muodostettua koirille kuvan siitä mitä se tarkoittaa kun ne valjaat laitetaan päälle ja sitten vasta tulla näihin tuttuihin maastoihin, sillä ainakaan vielä koirat eivät ole tajunneet olevansa hommissa, vaan ihan vaan lenkillä. No, eihän noita harjoituskertoja vielä kauheasti ole takana, joten ei kun toistoja vaan ja katsotaan alkaako tekniikka kehittyä. Hauskaa on kyllä ollut!
Olen myös alkanut vähän suunnittelemaan keväälle jotain pikkuvaellusta (viikonloppu) koirien kanssa. Eilen iltalenkillä Jane harjoitteli jo koirarepun kantoa. Eipä Jane siitä mitään välittänyt vaan hienosti kuljetti kantamukset takaisin kotiin. Vetovyön hankkimisen kautta tuo koirien mukaanotto vaellukselle on alkanut tuntua paljon järkevämmältä ja helpommalta, kun on helppo ja mukava tapa pitää koirat kytkettynä eikä tarvi hihnaa kädessä kantaa. ...Joten kevättä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti