Olli on ominut tänä iltana telkkarin ja katsoo itsepintaisesti naisten jalkapallon MM-finaalia. Niinpä en keksinyt mitään muutakaan tekemistä kuin kirjoittaa blogia. Eli kesäkuulumisiin...
Juhannuksena oltiin tietysti mökillä. Mökillä oli mukavaa ja koirat sai uida ja kahlata mielin määrin. Minä en tarennut. Kelit oli juhannuksen sääennusteista huolimatta yllättävän mukavat.
Juhannuksen jälkeen suunnattiin Saimaan rannalle Puumalaan viettämään karavaanarielämää. Leirintäalue oli oiken mukava kaikin puolin muuten, mutta käärmeitä oli vähän liiaksi. Vajaan viikon aikana meidän porukka näki kaksi elävää kyytä ja yhden kuolleen kyyn sekä yhden meidän kanssa uimassa olleen rantakäärmeen. Onneksi näköhavaintoja lähempää tuttavuutta ei noiden otusten kanssa tarvinut tehdä. Koirat joutuivat kyllä tyytymään hihnalenkkeihin, kun ei huvittanut pitää niitä irti kyymetsissä. Viikko oli todella helteinen ja koirat viettivät aikaansa lähinnä vaunulla varjossa. Ihmisväki kävi veneilemässä Saimaalla useampaan otteeseen, tutustumassa Puumalan keskustaan sekä Savonlinnaan. Saimaannorppahavainto jäi tällä kertaa todella pienestä kiinni, kun samaan aikaan veneilemässä ollut venekunta kysyi rantautumisen jälkeen nähtiinkö mekin norppa, joka pyöri heidän veneensä ympärillä vähän väliä. Nähtiin kyllä kyseinen vene useampaan kertaan kun pyörittiin samalla alueella, mutta norppaa emme nähneet vaikka yritimmekin pitää silmät auki norppien varalta.
Kotiinpaluun jälkeen ollaan treenattu useampaan otteeseen agia ja muutamaan kertaan tokoa.
Agissa ollaan yritetty harjoitella SLALOMIA, mikä ei sitten yhtään mitenkään ollenkaan onnistunut meiltä, ainakaan kyseisenä päivänä. Sitten ollaan otettu muutamia radanpätkiä, joissa on siis ollut useampia esteitä ja hieman vaikeustasoakin. Yhdellä kertaa treeneissä oli muun muassa putki, joka oli laitettu A:n alle, ja jonka suut oli käännetty A:n alas-/ylöstulon viereen sekä aitojen takaa kiertoja ym. Pätkät on mennyt kivasti.
Viime treeneissä otettiin hyppytreeniä, joissa laitettiin aitoja peräkkäin aika lähekkäin ja hyppyytettiin koiraa siitä läpi. Koira sai tehdä töitä, ohjaaja pääsi helpolla. Sen lisäksi käytiin läpi kontaktit. Keinu on tällä hetkellä ehkä varmin ja A on myös jo aika hyvä, puomi on kaikista epävarmin ja siinä tietysti erityisesti loppukontakti tarvii vielä hiomista. Tällä hetkellä kontakti esteillä olen vielä lähellä Janea ja estettä, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa ottamaan etäisyyttä sivu ja etu/taka suunnassa. Lopuksi otettiin vielä pieni radanpätkä, jossa oli aitoja ja putkia. Putkien kanssa kokeiltiin kahta kuviota. Toinen oli putkeen kutsumista. Siinä koira jätettiin seisomaan esteen taakse ja ohjaaja meni seisomaan putken taakse. Koiralle annettiin lupa hypätä aita ja sen jälkeen se ikään kuin kutsuttiin putkeen, jonka takana siis ohjaaja seisoi. Se ei ollut Janelle mikään ongelma. Ainut vaan, että Jane etsi minua putken väärältä puolelta kun se tuli ulos putkesta ja teki siinä aina sellaisen silmukan, vaikka yritin huudella, että TÄÄLLÄ. No, siihenkin saatiin sitten parannusta kun juoksin hakemaan koiran ihan putken suulta. Toinen kuvio piti sisällään putkeen lähetystä "sokeasta kulmasta". Kuviossa koira hyppäsi ensin esteen ja sen jälkeen koira lähetettiin putkeen, joka ei ollut sellaisessa muodossa, että se olisi ollut ns. "imemässä" koiraa sisälle, vaan koiran piti koukata putkeen takakulmasta. Sekin oli Janelle helppo nakki ja meni heti kerrasta nappiin. Huh, olipas niitä vaikea selostaa. Radat jatkuivat vielä siitä, mutta tuo putkeenlähetyskohta oli se radan oleellisin juttu.
Tänään käytiin sitten treenaamassa iteksemme. Tein Janelle kolme pätkää. Ensimmäinen: kepit, putki, pituus. Toinen: rengas, pöytä ja puomi. Kolmas: kepit, putki ja A, johon lisäsin lopuksi vielä loppuun pari aitaa. Jane teki töitä ihan hullun vimmalla päiväruuan eteen ja kaikki meni aivan mahtavasti. Erityisesti kepeistä olin todella tyytyväinen. Jane on aloittanut harjoittelemaan keppejä verkkojen avulla ja nyt jo jonkin aikaan osa verkoista on korvattu ohjureilla. Toisella radalla pöytä meni ekalla kerralla pitkäksi, vaikka Jane tajuskin pöydälle hypättyään, että nyt tultiin liian vauhdilla ja yritti jarruttaa, mutta tipahti kuitenkin alas. Muut kerrat menikin hienosti. Renkaaseen olin myös todella tyytyväinen. Laitoin Janen suorittamaan rataa mun edellä ja se ihan puhkui intoa hypätä renkaan, eikä kyllä yhtään vilkuillut, että tulenko minä perässä ja eteni itsenäisesti pöydälle. Treenien lopuksi näki, että koira oli kyllä ihan puhki ja treenit olisi voinut lopettaa vähän aiemminkin, sillä Jane oli sen näköinen, että se oli todella joutunut tekemään töitä. Eli ens kerralla on muistettava lähteä aiemmin kotiin.
Halilla mukana oli myös Luka ja vuorottelinkin koiria hallissa, joten molemmat pääsivät välillä autoon lepäämään. Luka teki aluksi saman radan kuin Jane eli kepit, putki ja pituus. Se meni hyvin. Ensimmäisellä kerralla kepeissä oli eniten intoa, toistoilla (2) alkoi tökkiä. Kepit ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Ja lopulta kepit suoritettiin etanavauhtia pitkin hampain kun ohjaaja vaati. Toinen juttu mitä Lukan kanssa tehtiin oli tämä putkeen kutsuminen, jota tehtiin viime kertaisissa ohjatuissa treeneissä Janen kanssa. Ensimmäisellä kerralla meni hienosti, toistot ei ois voineet herraa vähempää kiinnostaa. Lukalla oli kyllä intoa mennä halliin ja tehdä joitakin juttuja, mutta jotenkin ei vire kuitenkaan ollut ihan kohdallaan ja toistot näyttivät tosiaan olevan tällä kerralla myrkkyä. Luka myös tuntuu lannistuvan aika herkästi. Jos joku ei mene ihan putkeen, nii sit se heittää ihan leikiksi ja keskittyy kaikkeen muuhun kuin yhteiseen tekemiseen. Seuraavalla kerralla on muistettava. Onnistuneen suorituksen jälkeen ei YHTÄÄN TOISTOA. Epäonnistuneen suorituksen jälkeenkään ei kannata hinkata. On myös muistettava, että hoffiurokset ovat itsepäisiä ja keksivät herkästi itse mielekkäämmiltä tuntuvia suoritustapoja mikäli ohjaaja keksii tylsiä treenejä. Ohjaajan on myös hyvä varautua kylmillä hermoilla ja keksiä etukäteen muutama koiran jäähdyttelykeino (älyttömien hyppyjen ja suoritustapojen hillitsemiseksi) sekä muutama keskittymis- ja motivoimiskeino.
Juhannuksena oltiin tietysti mökillä. Mökillä oli mukavaa ja koirat sai uida ja kahlata mielin määrin. Minä en tarennut. Kelit oli juhannuksen sääennusteista huolimatta yllättävän mukavat.
Juhannuksen jälkeen suunnattiin Saimaan rannalle Puumalaan viettämään karavaanarielämää. Leirintäalue oli oiken mukava kaikin puolin muuten, mutta käärmeitä oli vähän liiaksi. Vajaan viikon aikana meidän porukka näki kaksi elävää kyytä ja yhden kuolleen kyyn sekä yhden meidän kanssa uimassa olleen rantakäärmeen. Onneksi näköhavaintoja lähempää tuttavuutta ei noiden otusten kanssa tarvinut tehdä. Koirat joutuivat kyllä tyytymään hihnalenkkeihin, kun ei huvittanut pitää niitä irti kyymetsissä. Viikko oli todella helteinen ja koirat viettivät aikaansa lähinnä vaunulla varjossa. Ihmisväki kävi veneilemässä Saimaalla useampaan otteeseen, tutustumassa Puumalan keskustaan sekä Savonlinnaan. Saimaannorppahavainto jäi tällä kertaa todella pienestä kiinni, kun samaan aikaan veneilemässä ollut venekunta kysyi rantautumisen jälkeen nähtiinkö mekin norppa, joka pyöri heidän veneensä ympärillä vähän väliä. Nähtiin kyllä kyseinen vene useampaan kertaan kun pyörittiin samalla alueella, mutta norppaa emme nähneet vaikka yritimmekin pitää silmät auki norppien varalta.
Kotiinpaluun jälkeen ollaan treenattu useampaan otteeseen agia ja muutamaan kertaan tokoa.
Agissa ollaan yritetty harjoitella SLALOMIA, mikä ei sitten yhtään mitenkään ollenkaan onnistunut meiltä, ainakaan kyseisenä päivänä. Sitten ollaan otettu muutamia radanpätkiä, joissa on siis ollut useampia esteitä ja hieman vaikeustasoakin. Yhdellä kertaa treeneissä oli muun muassa putki, joka oli laitettu A:n alle, ja jonka suut oli käännetty A:n alas-/ylöstulon viereen sekä aitojen takaa kiertoja ym. Pätkät on mennyt kivasti.
Viime treeneissä otettiin hyppytreeniä, joissa laitettiin aitoja peräkkäin aika lähekkäin ja hyppyytettiin koiraa siitä läpi. Koira sai tehdä töitä, ohjaaja pääsi helpolla. Sen lisäksi käytiin läpi kontaktit. Keinu on tällä hetkellä ehkä varmin ja A on myös jo aika hyvä, puomi on kaikista epävarmin ja siinä tietysti erityisesti loppukontakti tarvii vielä hiomista. Tällä hetkellä kontakti esteillä olen vielä lähellä Janea ja estettä, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa ottamaan etäisyyttä sivu ja etu/taka suunnassa. Lopuksi otettiin vielä pieni radanpätkä, jossa oli aitoja ja putkia. Putkien kanssa kokeiltiin kahta kuviota. Toinen oli putkeen kutsumista. Siinä koira jätettiin seisomaan esteen taakse ja ohjaaja meni seisomaan putken taakse. Koiralle annettiin lupa hypätä aita ja sen jälkeen se ikään kuin kutsuttiin putkeen, jonka takana siis ohjaaja seisoi. Se ei ollut Janelle mikään ongelma. Ainut vaan, että Jane etsi minua putken väärältä puolelta kun se tuli ulos putkesta ja teki siinä aina sellaisen silmukan, vaikka yritin huudella, että TÄÄLLÄ. No, siihenkin saatiin sitten parannusta kun juoksin hakemaan koiran ihan putken suulta. Toinen kuvio piti sisällään putkeen lähetystä "sokeasta kulmasta". Kuviossa koira hyppäsi ensin esteen ja sen jälkeen koira lähetettiin putkeen, joka ei ollut sellaisessa muodossa, että se olisi ollut ns. "imemässä" koiraa sisälle, vaan koiran piti koukata putkeen takakulmasta. Sekin oli Janelle helppo nakki ja meni heti kerrasta nappiin. Huh, olipas niitä vaikea selostaa. Radat jatkuivat vielä siitä, mutta tuo putkeenlähetyskohta oli se radan oleellisin juttu.
Tänään käytiin sitten treenaamassa iteksemme. Tein Janelle kolme pätkää. Ensimmäinen: kepit, putki, pituus. Toinen: rengas, pöytä ja puomi. Kolmas: kepit, putki ja A, johon lisäsin lopuksi vielä loppuun pari aitaa. Jane teki töitä ihan hullun vimmalla päiväruuan eteen ja kaikki meni aivan mahtavasti. Erityisesti kepeistä olin todella tyytyväinen. Jane on aloittanut harjoittelemaan keppejä verkkojen avulla ja nyt jo jonkin aikaan osa verkoista on korvattu ohjureilla. Toisella radalla pöytä meni ekalla kerralla pitkäksi, vaikka Jane tajuskin pöydälle hypättyään, että nyt tultiin liian vauhdilla ja yritti jarruttaa, mutta tipahti kuitenkin alas. Muut kerrat menikin hienosti. Renkaaseen olin myös todella tyytyväinen. Laitoin Janen suorittamaan rataa mun edellä ja se ihan puhkui intoa hypätä renkaan, eikä kyllä yhtään vilkuillut, että tulenko minä perässä ja eteni itsenäisesti pöydälle. Treenien lopuksi näki, että koira oli kyllä ihan puhki ja treenit olisi voinut lopettaa vähän aiemminkin, sillä Jane oli sen näköinen, että se oli todella joutunut tekemään töitä. Eli ens kerralla on muistettava lähteä aiemmin kotiin.
Halilla mukana oli myös Luka ja vuorottelinkin koiria hallissa, joten molemmat pääsivät välillä autoon lepäämään. Luka teki aluksi saman radan kuin Jane eli kepit, putki ja pituus. Se meni hyvin. Ensimmäisellä kerralla kepeissä oli eniten intoa, toistoilla (2) alkoi tökkiä. Kepit ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Ja lopulta kepit suoritettiin etanavauhtia pitkin hampain kun ohjaaja vaati. Toinen juttu mitä Lukan kanssa tehtiin oli tämä putkeen kutsuminen, jota tehtiin viime kertaisissa ohjatuissa treeneissä Janen kanssa. Ensimmäisellä kerralla meni hienosti, toistot ei ois voineet herraa vähempää kiinnostaa. Lukalla oli kyllä intoa mennä halliin ja tehdä joitakin juttuja, mutta jotenkin ei vire kuitenkaan ollut ihan kohdallaan ja toistot näyttivät tosiaan olevan tällä kerralla myrkkyä. Luka myös tuntuu lannistuvan aika herkästi. Jos joku ei mene ihan putkeen, nii sit se heittää ihan leikiksi ja keskittyy kaikkeen muuhun kuin yhteiseen tekemiseen. Seuraavalla kerralla on muistettava. Onnistuneen suorituksen jälkeen ei YHTÄÄN TOISTOA. Epäonnistuneen suorituksen jälkeenkään ei kannata hinkata. On myös muistettava, että hoffiurokset ovat itsepäisiä ja keksivät herkästi itse mielekkäämmiltä tuntuvia suoritustapoja mikäli ohjaaja keksii tylsiä treenejä. Ohjaajan on myös hyvä varautua kylmillä hermoilla ja keksiä etukäteen muutama koiran jäähdyttelykeino (älyttömien hyppyjen ja suoritustapojen hillitsemiseksi) sekä muutama keskittymis- ja motivoimiskeino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti