Ryhdistäytymistä

Reissu on nyt tehty ja onneksi molemmat koirat saivat mukavat hoitopaikat loman ajaksi! Valtava kiitos Janen veljelle Veetille perheineen sekä tädilleni perheineen, teitte lomastamme mahdollisen!

Oli mukavaa huomata, että molemmissa paikoissa koirat olivat viihtyneet todella hyvin! Koirien jättäminen hoitopaikkoihinsa ennen reissua ei sujunutkaat ihan yhtä positiivisissa tunnelmissa... Jätimme ensin Janen Veetin luo. Luka odotti autossa, kun sisarukset tapasivat toisensa. Jane ja Veeti tulivat hyvin toimeen ja hetken kuluttua päätimmekin jatkaa matkaa tätini luo. Luka meni aivan pois tolaltaan kun Jane jäi matkasta, se piipasi ja vinkui levottomana. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pysähdyttiin ja Luka oli meidän kaikkien suureksi iloksi aivan kuralla. Onneksi olin pakannut Lukalle lääkkeitä mukaan siltä varalta, että meidän mielialapotilaalla menee maha sekaisin. Ei muuta kuin lääkettä koiraressulle, ja pähkäilemään mitä tehtäisiin Lukan hoitoonmenemisen kanssa. Oli aika kamalaa viedä kovassa ripulissa oleva koira muille hoitoon :( Jäätiinkin sitten tädilleni yöksi, niin että voisimme itse huolehtia Lukasta yön yli (aamulla piti olla kentällä). Yö meni yllättävän hyvin, eikä Luka pyytänyt pihalle lainkaan, ja niimpä lopulta Lukakin jätettiin hoitopaikkaan hyvillä mielin, joskin tädilläni perheineen varmasti kaikui korvissa kauhujutut Lukan pahoista mahataudeista. Onneksi lääkkeet kuitenkin auttoivat ja Luka tervehtyi samantien ja kaikki meni lopulta hoidossa vallan hienosti!

Kun päästiin Suomeen keräiltiin koirat kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Jo matkalla olo alkoi olla melkoisen flunssainen. Mitä pidemmälle matka jatkui, sitä tukalammaksi olo kävi. Siitä alkoikin sitten ikävä ja kohtuullisen pitkä flunssa :( Minä olen ollut lähinnä sänkypotilaana ja koirat ovat joutuneet heti totuttautumaan ylitylsään kotielämään, kun en ole jaksanut niiden kanssa mitään touhuta. Olli on saanut hoitaa koirien lenkityksen. Yllättävän hyvin on kyllä koirillekin pötköttely maistunut! Ilmeisesti kyläilyviikko kulutti koirien energiaa normaalia enemmän. Erityisen harmillista flunssailu oli siksi, että viime viikonloppuna oli hakuporukalla aktiivinen koulutusviikonloppu, johon Alhaisten Paavo ja Marja olivat luvanneet tulla meitä opastamaan, ja me (Minä+Luka+Jane) jouduimme jättäytymään touhusta pois. Harmitus oli kyllä aivan hirvittävä, mutta eihän sille mitään voinut.

Flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittää ja intoa koirien kanssa touhuamiseen on kovasti. Tänään käytiin jo pihalla hyppimässä koirien kanssa vähän estettä. Hakutreeneihin olisi myös kiva päästä pian. Toivottavasti nyt oikeasti saadaan hyvä draivi treenailuun, sillä tuntuu että viime aikoina ei olla saatu mitään aikaan. Koko syksy on ollut todella rikkonainen kun oli ne Janen juoksut ja sitten pari tenttiä ja koulukiireitä ja sitten tuo matka ja nyt vielä viho viimeisenä tämä flunssa :( No jospa se tästä iloksi muuttuisi!

Vuokralle tarjotaan

2 kpl ihanaakin ihanempia hovawartteja ajalle 5.10-13.10. Hovawartit vuokrataan yhdessä tai erikseen. :D

Elikäs, Äiti haluaa lähteä viettämään pyöreitä synttäreitä ulkomaille perheen kesken. Tämä on hieman ongelmallista, koska tässä tapauksessa matkalle olisivat lähdössä kaikki joiden luona Luka ja Jane yleensä lomailevat meidän ollessa poissa. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi laittaa koiria koirahoitolaan viikoksi. Aika on vähän turhan pitkä, eikä se ilmaistakaan olisi. Siispä ajattelin tarjota koiria vuokralle ystäville ja tuttaville näin hienovaraisesti blogin välityksellä ;) Oletpa sitten kaivannut karvaista ystävää elämääsi tai toista koiraa ensimmäiselle kaveriksi, tässä elämäsi mahdollisuus kokeilla miltä se käytännössä tuntuu!!! Mikäli koet että voit auttaa meitä, otathan pian yhteyttä! ;)

PS: Koirat eivät valitettavasti ole tottuneita kissoihin

Vesillä

Eilen oli niin mukavan lämpöinen päivä, että päätettiin lähteä koko porukalla vesille. Kerrankin oli helppo päättää koiran ottamisesta mukaan, kun ei ollut kuin yksi koira talossa. Muuten pitää aina miettiä miten tehdään, kun molemmat koirat ei veneeseen mahdu. Jätetäänkö molemmat kotiin, vai pääseekö vain toinen. Yleensä päädytään sitten siihen, että molemmat jää kotiin. No nyt Jane pääsikin sitten ensimmäistä kertaa varsinaisesti reissuun mukaan. On se ollut ennenkin veneessä, mutta vaan siirtymämatkoilla. Kaikille oli pakattu pientä purtavaa mukaan (Janen milestä hänelle liian vähän) ja Janelle pehmeä ja lämmin makuualusta, sekä luu ajanvietteeksi. Eihän se Jane mitään luuta ehtinyt pureskelemaan, kun sillä oli niin kiire vahtia, ettei lokit ja vieraat veneiliät tule liian lähelle. Myös Ollin kalastusta seuratessa Janella kului aika mukavasti. Loppuajasta Jane alkoi jo vaikuttaa aika väsyneeltä, muttei malttanut millään pistää maate, ja sitten kun se sen lopulta teki, niin jokainen pieni ääni ja liike sai sen jälleen pomppaamaan pystyyn. Jane käyttäytyi oikein mukavasti veneessä, eikä veneessä olo näyttänyt sitä mitenkään haittavan tai kummastuttavan. Mitä nyt kauhea pissahätä oli kun päästiin rantaan.

VeneilijätärTukka hulmuten kohti uusia seikkailuja

Jane tekee tuttavuutta "meren"eläviin

Keulassa on hyvä tähystää

Tänään päätin tokoilla Janen kanssa ihan hetken mielijohteesta, kun eteen tuli hyvä kenttä. Tein Janen kanssa kaikki alkokasluokan liikkeet melkoisen kisamaisesti, paitsi hyppyä. Palkkasin kuitenkin isompien liikekokonaisuuksien päätteeksi. Jane oli ihanan innostunut tokoilemaan. Se jaksoi hyvällä motivaatiolla tehdä molemmat seuraamiset, vaikka jätin kaiken ylimääräsen höpöttämisen ja kehumisen pois. Kehuin vasta lopuksi. Muutamassa käännöksessä seuraaminen olisi voinut olla tiiviimpää, mutta kaiken kakkiaan olen todella tyytyväinen. Liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja liikkeestä seisominen menivät hyvin. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno menevät lähes poikkeuksetta oikein ja nopeasti. Luoksetulo oli nopea, innokas ja Jane tuli riittävän lähelle ja suoraan asentoon. Siis monta asiaa todella hyvin, jes! Silti pientä hiomista siinä, ettei Jane törmää minuun tullessaan luo. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava treeni meiltä ja lopuksi vielä palkkasimme itsemme yhteisellä leikkihetkellä. Tuollaista toivoisin sen olevan kisoissakin sitten!

Matalaliitoa

Olen aika pettynyt tähän tasaiseen eloon juoksuisen nartun kanssa. Ajattelin että vähintään koko kaupunginosan uroot sekoaa meidän Janen juoksuista. Karanneet koirat piirittävät asuntoamme, vastaan tulevat koirat pyristelevät itsepintaisesti lähemmäs Janea vetäen maassa raahautuvia omistajia perässään, urokset jäävät tuijottamaan peräämme rakastuneesti, mutta ei. Kaikki on sujunut varsin tavanomaisesti, ja jos jonkun käytöksessä näkyy muutosta, niin Janen. Yritän pitää kiinni vielä viimeisestä mielikuvanrippeestä, että edes jossain lähialueen talossa asuu uroskoira, joka on lukenut Janen maastoon jättämät viestit, ja joka itkee rakkauden tuskaa vuorokauden ympäri viihdyttäen käytöksellään omistajiaan. :D

Jane on saanutkin taas opetella ihan yksin oloa, kun Luka on evakossa. Hienosti on kaikki sujunut, eikä Jane ole yksin olosta millänsäkään. Janen kanssa on myös ollut mukava käydä lenkillä kun voi keskittyä täysillä siihen ainoaan lenkitettävään koiraan. Jane on myös käyttäytynyt todella mukavasti, mielestäni paremmin kuin yhteishihnalenkeillä. Ollaan myös vähän treenattu näyttelyjuoksemista samalla kun lenkkeillään. Olen myös ollut huomaavinani, että Janen turkki alkaa selvästi elpymään.

Luka on kuulemma pikkuhiljaa lakannut odottamasta kotiinhakupartiota, ja on alkanut nauttimaan taas koiranelämästä. Ruokakaan ei ole maistunut niin hyvin kun ei ole ollut Janea ruokahalunnostattajana syömässä vieressä.

Jane juoksee

Kyllä se on nyt niin, että Janella on ne ihka ensimmäiset juoksut. Ei sitä voi enää väärin tulkita. Saapa nähädä miten Jane selviää kehon myllerryksistä, ja miten minä selviän ensimmäisen narttukoiran fyysiestä ja psyykkisestä juoksunaikaisesta elämästä. Lukaa pitäisi lähteä kiikuttamaan pohjanmaalle hoitoon noin kolmeksi viikoksi. Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, mutta Luka voi yllättäen olla vaikka tyytyväinenkin, kun pääsee hetkeksi taas ainoan koiran rooliin vanhempieni luokse. Treenit jää molempien koirien kohdalta nyt sitten vähäksi aikaa. Janen kanssa voidaan tietysti tokoilla tuossa kotipihalla, jos Janea innostaa. Ollikin on lähdössä pariksi viikoksi työkeikalle Inariin, niin vietetäänkin Janen kanssa pari viikkoa sitten ihan tyttöjen kesken. Ei voi muuta todeta, kuin että kyllä nämä Ässäläiset näyttää valitsevan hyviä ajankohtia noille juoksuille. Mörköllä jäi Terviksen tokoilu välistä ja parin viikon päästähän on sovittu Karoonan tapaaminen, joten ei se ollut Janellakaan hullumin ajoitettu ;D Suski kuitenkin lupasi pohtia, josko me kuitenkin päästään tapaamiseen mukaan. Pitää kuitenkin katsoa tilannetta vielä lähempänä tarkemmin, että kannattaako meidän matkaan lähteä. Kurjaa kyllä jos joudutaan jäämään pois, sillä olin todella odottanut tätä tapaamista. Jane raukka ei edes tiedä mistä hauskasta se jäisi pois :(. Toisaalta, kun ne juoksut tulee nyt ehtii Jane kasvattaa toivottavasti turkkia esim. Jyväskylän näyttelyyn. Janella ei kuitenkaan taida olla mahdollisuutta osallistua niihin Siukun mainitsemiin juniorvoittajakarkeloihin, sillä ne käydään 12-13.12 ja Janehan täyttää 18kk 6.12 (jos oikein laskin) ja juniorluokassa tulee olla alle 18kk.

Ripsa-rapsa

Molemmat koirat on ollut ripsalla. Luka sai saman tein tylosin-tabut naamariin ja Jane canicur-kuurin. Tänään onkin sitten ollut jo ripsaton päivä. Viime yö oli Lukalla aika tukala, sai monta kertaa yön aikana nieleskely-nuoleskelu-kohtauksen ja se piti kiikuttaa ulos heinikkoon oloaan parantelemaan. Aamu yöstä Luka nousi sängylle ja alkoi yökkimään, ehdin sen verran pukata koiran pois sängystä, että suurin osa oksennuksesta meni lattialle ja vain vähän sänkyyn ;D Tänään Luka on oksentanut vielä muutamaan otteeseen. Antepsin taisi sittemmin jo vähän auttaa ja pieni määrä ruokaa on pysynyt sisällä. Jane taas on ollu hyvinvoiva lukuun ottamatta tuota ripulia. Pirteä ja iloinen oma itsensä, joskin mieltä taitaa vähän painaa vähäinen ruoka mitä tässä ripsan aikana on jaettu. En tiedä, onko kyseessä sama tauti kuin Lukalla vai liittyykö se mahdollisesti juoksuihin. Olen nyt mielenkiinnolla seurannut Janea, sillä epäilen että juoksu alkaisi olla aivan lähellä. Toisaalta voin olla ihan vainoharhainen. Toivon todella, että Janella on selvät merkit juoksusta sitten kun ne todella alkaa, että tilanne pysyy hallinnassa tuon uroon kanssa :D Ainakaan vielä se ei ole ollut mitenkään äärimmäisen kiinnostunut Janesta, mitä nyt välillä yrittää lussuttaa sitä. Saapa nähdä.

Kotitottista

Otettiin taas tuossa illan kuluksi koirien kanssa vähän kotitottista. Luka touhusi taas iloisesti. Jostain syystä nopeassa seuraamisessa se alkaa jätättää. Noutokapulasta Luka näyttää nykyään oikein syttyvän, joka on jokseenkin ihmeellistä sen kaiken sekoilun jälkeen mitä ollaan noudossa tehty. Nytkin se oikein innostui kun kapula otettiin esille. Otin muutaman kerran kapulan pitoa ja pyysin istumaan ja Lukahan istui kapula suussa! WAU! hurjaa edistymistä ;) Sitten heitin kapulan ja lähetin Lukan hakemaan, jonka jälkeen se haki kapulan toi sen minulle ja pyydöstä ISTUI JÄLLEEN KAPULA SUUSSA! Eteen menoon molemmat koirat lähtivät innolla ja homman juju alkaa olla jo molemmille selvillä. Molemmat koirat tekivät myös kelvollisia luoksetuloja ilman käsiapua, joten siinäkin mennään koko ajan eteenpäin ja koiratkin alkavat pikkuhiljaa sisäistämään homman juonen. Koirat tulevat ihan kivalla nopeudella ja istuvat riittävän lähelle. Asento voi olla välillä vähän vino, mutta kuitenkin ihan siedettävä ja eiköhän sekin suoristu kun rutiinia tulee lisää. Mukavat tottistelut oli jälleen ja suorituksista jäi hyvä fiilis!