torstai 9. heinäkuuta 2009

Kotisivut ja outoilua

Lukan ja Janen kotisivut on taas laitettu nettiin. Olipas siinä urakkaa! Sekä kuulumisosio että galleria on nyt "ulkoistettu", ja tietysti vieraskirja edelleen. Toivottavasti sivut silti pysyvät toimivina ja suhteellisen helppokäyttöisinä. Tuossa blogin sivupalkissa on nyt ensimmäisenä linkki Lukan ja Janen kotisivujen pääsivulle. Ja sieltä kuulumiset osiosta pääsee suoraan tänne blogiin.

Asiasta kolmanteen... Jane on kyllä omituinen koira. Ensimmäistä kertaa pääsen läheltä seuraamaan koiraa, joka ei aina hihnan helähtäessä ole syöksymässä lenkille. Janea saa välillä oikein houkutella pihalle. Välillä en jaksa käyttää sitä ollenkaan, jos se ei suostu edes nousemaan ylös, vaikka odotan sitä kengät jalassa ja panta kädessä eteisessä. Ei voi silloin olla kovin iso hätä. Tällaista tapahtuu yleensä silloin kun se on nukkumassa tai jos ulkona sataa. Varsinainen hienohelma! Äsken käytiin pihalla ja siellä satoi. Jane kulki koko ajan mun kyljessä kiinni apaattisena, ei tainnut edes pissaa tehdä, katsoi välillä minua ikään kuin sanoen "Yäk, Sataa". Ja kun sanon et "Käännytään", niin Jane lähtee heti eri reippaasti kotiapäin. Omituinen otus.

Toinen outo juttu mitä Jane tekee on se, että se väistää hihnaa, kun se hipoo sen kylkiä. Sitä selvästi häiritsee hihnan kosketus. Jos hihna hipoo sen toista kylkeä, se poikittaa toiselle sivulle. Jos hihna hipoo sen selkää ja lanteita ylhäältä päin, se kävelee kuin sakemanni takapää matalalla kyyryssä. Ja mitään sellaista varsinaista negatiivistä kokemusta sillä ei voi olla hihnasta, sitä ei ole ikinä hihnalla räpätty. Jostain syystä se ei vaan pidä sen kosketuksesta. Se ei myöskään pidä kosketuksesta (ihmisen) silloin, kun se on oikein keskittynyt johonkin asiaan, esim. odottaa ruokakuppia. Siitä oikein näkee, miten sitä ärsyttää, jos sen keskittymistä häiritään. Tämä on vähän ongelmallista, kun se odottaa makupalaa luoksepäästävyys treeneissä keskittyneesti, eikä halua kenekään häiritsevän.

1 kommentti:

Mervi kirjoitti...

Olipa hauskaa lukea Elsan tyttärestä, joka ei halua sateella ulos ; ) Täällä on aivan samanlainen tapaus! Henni nuuhkaisee oven raosta ja on jo melkein menossa ulos, kun huomaa, että siellä sataa. Äkkiä takaisin, ettei vaan kastu!

Onneksi tuo sade on vain hetkittäistä, ettei tarvitse koko päivää sisällä oleskella.

Terveiset täältä pentulaatikon reunalta; jos täällä päin liikuskelet, saa pentuja tulla ihmettelemään!

Mukavaa kesän jatkoa!