keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Agilityä ja tokoa

Ollaan tässä nyt otettu Janen kanssa kotipihatokoa muutamana päivänä. Tekemisen intoa kyllä löytyy koiralta, ja pikku hiljaa omakin into alkaa löytyä. Ollaan otettu muutama uusi juttu. Toissapäivänä tehtiin mm. hyppynouto ja se meni hienosti! Jane ymmärsi heti mistä oli kyse, mutta niin kuin pelkäsinkin, kyllä se heti hieman ajatuksia sekoitti. Hetken päästä kun otettiin pelkkää hyppyä, niin Jane oli ihan et hä, ku ei lentänytkään mitään kapulaa haettavaksi. Sitten ollaan otettu kaukokäskyinä istu-maahan maahan-istu variaatioita. Se menee kivasti. Kerran kokeiltiin myös kentällä pk A-estettä (ilma kapulaa) ja jotenkin se on niin ihanaa, kun näytät koiralle, että tuosta noin menet, niin siitä se sitten menee oli edessä mitä tahansa :D Jane on jotenkin niin ihanan ennakkoluuloton! Se ei kyseenalaistanut hetkeksikään mun ohjeita, että oletko nyt tosissaan vaan sinne se kiipes ja odotti hienosti palkaa harjalla ja siitä sitten ohjatusti rauhallisesti alas :) Luka ois ensin kyseenalaistanut mun käskyn. Ookko tosissaan?!? Sitten se ois ruennu haukkumaan välttyäkseen menemästä ja lopulta se ois ehkä kiivenny :) Mutta tuota itsepäisyyttäkin osaa arvostaa, kun on sentään yksi koira joka suostuu joitan tekemään :D :D Luka on meidän perheen jäärä ja mielialapotilas :D Hyppynoudon ja kaukokäskyjen lisäksi ollaan jatkettu metallikapulanoudon harjoittelua, kyllä se siitä ja otettu joskus eteenmenoa. Ja tietysti treenattu kaikkia vanhoja liikkeitä. Luoksetulo on mun mielestä menny parempaan suuntaan, harvoin enää Jane törmää.

Agilityn alkeissa oli eilen toinen kerta. Olin paikalla jälleen ilman koiraa (muut ryhmäläiset alkavat pian epäillä onko mulla koiraa lainkaan, ja käynkö ottamassa agilityoppeja ihan vain omaan tarpeeseen :)) No onneksi ensi viikolla pääsee Janekin jo mukaan. Tuntuu, että edetään aika nopeaan, ja varmasti joudutaan Janen kanssa kahdestaan opettelemaan joitain juttuja, esimerkiksi puomille menoa, kun muut ovat tutustuneet jo kokonaiseen puomiin. Se on vähän hankalaa alkaa pilkkomaan esteitä kun muu ryhmä suorittaa jo kokonaista. No, eiköhän siitä selvitä, ja pitää vaan olla tiukkana, että saa opetella Janenkin kanssa alkeista lähtien. En nimittäin missään nimessä halua laittaa Janea suoraan korkealle puomille ennen kuin se on tajunnut jutun juonen. Muutenkin mun mielestä aika nopeasti nostettiin vaikeustasoa, esimerkiksi putki oli selvästi useammalle koiralle uusi ja jännittävä juttu, mutta jo hetken päästä pidennettiin putkea ja tehtiin kaarretta. No ihan kivasti ne koirat näyttivät haasteeseen vastaavan, joten kai se on pakko alkeissa mennä aika nopeaa tahtia, että saadaan kaikki esteet kattavasti käytyä läpi. Eilen tutustuttiin kokonaiseen puomiin ja putkeen, sekä jatkettiin keppien harjoittelua, hyppyesteet olivat myös kentällä.

Noista käskyistä vielä... Toisaalta tuntuu, että esim. "läpi" sana sopii suuhun paljon paremmin kuin "rengas", mutta sitten toisaalta, kun kaikki muut käyttää sanaa "rengas" ja koulutustilanteessa puhutaan renkaasta ja esteen nimi on rengas, niin lopulta sitä kuitenkin paineessa itsekkin huomaa huutavansa koiralle "rengas", vaikka onkin suunnitellut käyttävänsä sanaa "läpi". Joten ehkä on parempi pysytellä perinteisissä...

Viikonloppuna lähden Lukan luo pohjanmaalle ja Jane jää tänne Ollin kanssa. Ihan kiva päästä viettää aikaa Lukankin kanssa kahdestaan. Mahdollisesti mennään käymään pohjanmaan hoffitreeneissä.

1 kommentti:

Aku kirjoitti...

Akun kanssa ollaan rohkeasti otettu omaan suuhun sopivia "käskyjä" kuten: läpi, lankku, yli, hyppy jne.Toisaalta en tiedä onko sillä pitemmän päälle mitään merkitystä koska ainakin nykyinen opettajamme painottaa enemmänkin käden ja vartalon ohjausta ajatuksella " koira suorittaa kaikki eteen tulevat esteet ilman suullista käskyä".