Jane BH

Kävimme Janen kanssa eilen sunnuntaina BH-kokeessa Varkaudessa. Tuomarina oli Raimo Karppinen. Koe oli ilmoitettu alkavaksi klo 9, ja paikalle pyydettiin saapumaan puolituntia ennen kokeen alkamista. Tuomari oli kuitenkin siinä luulossa, että koe alkaa klo 10 ja saapui paikalle vasta hieman ennen kymmentä. Meillä kokeeseen menijöillä oli siis puolisentoista tuntia aikaa palella, jakaa viimehetken neuvoja ja jännittää. Keli oli poutaisa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. Tottelevaisuusosuus pidettiin hiekkakentällä. Vaikeustasoa nosti hieman se, että viereisellä kentällä oli menossa tottelevaisuuskoe. Kenttien välissä oli näköeste, mutta käskyt kuuluivat läpi toiselta kentältä. Järkytyksekseni saimme Janen kanssa suoritusnumeron 1. Olisin halunnut katsoa muiden suorituksista mallia, mutta lopulta numero 1 olikin aivan mukava numero. Oma suoritus oli heti ohi ja pääsi seuraamaan muiden suorituksia ilman jännitystä. Koetoimitsija sanoi ensin, että suoritusparin parillinen menee ensin suorittamaan ja pariton paikallamakuuseen. Tuomari käskikin tehdä toisin päin, joten me pääsimme ensin suorittamaan kaaviota. Oltiin Janen kanssa perusasennossa aloituskohdassa, kun tuomari käski toisen parin lähteä paikallamakuupaikkaan. Jane katseli toisen koirakon menoa ja tiesin, että se on jo täysin tiedoton siitä, että ollaan aikomassa tehdä jotakin. Seuraa-käskyllä Jane lähti kyllä mukaan, mutta eihän se mitään seuraamista ollut, joten annoin aika pian toisen seuraa käskyn, jotta se tietäisi että nyt ollaan todella tekemässä jotain. Suoritettiin kaikki liikkeet kohtuu oikeaoppisesti, paitsi liikkeestä istumisessa Jane jäi seisomaan. Seuraaminen olisi myös voinut olla paljon paljon parempaa, tiiviimpää ja parempi kontakti. Tuomari kehui liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa, sekä seuraamisen nopeita istumisia. Seuraaminen olisi kuitenkin saanut olla tuomarin (ja minun) mielestä aktiivisempaa. Paikalla makuussa Jane oli kuulemma hyvin rauhallisesti. Tällä suorituksella pääsimme kaupunkiosuudelle. Yksi asia mikä erityisesti jäi mieleen tottelevaisuusosuudesta oli se, että kiitin koiraa paikallamakuu mukaan lukien muistaaksen kaksi kertaa (max. kolme) ja tilaisuuksia kiittää olisi ollut kuitenkin huomattavasti useampia. On todella tyhmää jättää noita mahdollisuuksia käyttämättä, varsinkin kun BH-kokeessa on paljon puuduttavaa seuraamista!

Kaupunkiosuus oli järjestetty huoltoaseman pihalla, jossa meidät ohitti takaapäin pyöräilijä, joka soitti kelloa ja juoksija ihmisen puolelta. Sen jälkeen menimme ihmisryhmään juttelemaan. Sitten palasimme saamaa reittiä takaisinpäin ja pyöräilijä ja juoksija ohitti meidät koiran puolelta. Sen jälkeen meitä tuli vastaan koirantaluttaja. Tämän jälkeen menimme auton viereen, joka käynnistettiin, ikkuna avattiin ja vaihdoimme kuulumisia. Sitten koira kytkettiin huoltoaseman seinään ja ohjaaja poistui huoltoaseman sisälle. Tälläaikaa koiran ohi (läheltä) meni kävelijä ja koirantaluttaja. Kaupunkiosuudella Jane käyttäytyi varsin mallikkaasti ja se olikin hetkessä ohi. Myös kaupunkiosuus oli siis suoritettu hyväksytysti, ja Jane sai ansaitusti tittelin BH!

Kaiken kaikkiaan kisassa oli yhdeksän osanottajaa, joista seitsemän pääsi kaupunkiosuudelle ja tietääkseni kaikki seitsemän kaupunkiosuudelle päässyttä koirakkoa suoritti sen hyväksytysti ja sai näin ollen koulutustunnuksen BH.

Tässä taisikin sitten olla meidän tämän vuoden kisailut. Nyt taidetaan keräillä treeni-intoa ja luopua hetkeksi tavoitteellisesta treenaamisesta ainakin tokon ja pk tottelevaisuuden suhteen.

Karoonan kennelpäivät

Karoonan syysleiri pidettiin viime viikonloppuna leirikeskus Mansikissa Eurassa. Lähdin koirien kanssa ajamaan Euraan aikasin lauantai aamuna. Leiriväki koostui pääasiassa Karoonan S- ja G-pentueiden koirista ja heidän omistajistaan. Ensimmäiseksi tutustuttiin pk-lajeihin lyhyen teorian muodossa. Teorian jälkeen pääsimme tutustumaan jäljestykseen Mörkön ja Heidin hienon esimerkkinäytöksen jälkeen. Me kokemattomammat teimme koirille makkarajälkeä ja kaikki koirat olivat aikalailla jyvällä ja innokkaita seuraamaan jälkeä.

Seuraavana ohjelmanumerona oli toto-juoksu. Koirat jaettiin nuorten koirien ryhmään ja aikuisten ryhmään. Aikuisten ryhmän voittaja oli Aku (Karoonan Samooja), toiseksi tuli muistaakseni Luka ja Jane oli neljäs. Suski ehkä päivittelee tietoja nettiin, josta lopulliset tulokset voi mahdollisesti tarkistaa.

Tämän jälkeen otettiin esineruutua. Esineruudussa kävi vain Jane. Jane löysi ihan kivasti kaksi esinettä ja siinä jo mietittiin, että pitäisikö lopettaa tähän. Yleensä jos tällainen ajatus tulee mieleen, olisi hyvä tehdä juurikin niin. Useimmiten yli-innokas harrastaja kuitenkin päättää jatkaa suoritusta ja laittaa koiran tekemään lopuksi vaikean ja epäonnistuneen suorituksen. Näin teimme myös me :D Janea ennen ruudussa oli käynyt jo kaksi kokenutta koiraa ja esineiden etsintä oli heillekin hankaalaa, joten yllättäen se ei ollut sen helpompaa aloittelijalle :D ;D Vaikean suorituksen jälkeen otettiin vielä yksi helppo esine, jotta suorituksesta jäisi hyvä maku. Jane näytti kyllä jo aika tympääntyneeltä, että ehkä siinäkään ei aivan onnistuttu.

Eikä tässä vielä kaikki nimittäin illalla päätettiin pitää vielä pienet hakutreenit. Luka teki metsässä todella hyvää työtä. Lähti innokkaasti valmille maalimihille ilman apuja. Luka myös haukkui VIERAAT maalimiehet vaikka pientä epävarmuutta olinkin havaitsevinani. Janekin teki hyvää työtä, muttei uponnut metsään ilman apua maalimieheltä. Myös Jane haukkui. Treeneissä oli kuitenkin niin monta uutta tekijää, kuten vieras ympäristö, vieraat maalimiehet, outo monilajinen päivä ja varmasti hieman väsykin. Kaiken kaikkiaan siis molemmat koirat suoriutuivat treeneistä hienosti!

Illan päätteksi koirat pääsivät mökkiin uinumaan ja ihmiset saunomaan. Tämän jälkeen iltaa jatkettiin takkatulen ääressä istuen. Seura oli hyvää ja jopa minäkin jaksoin valvoa viimeisten joukossa!

Aamulla herättiin lähes kukonlaulunaikaan, syötiin aamupöperöt, siivottiin mökit ja lähdettiin treeneihin Harjavallan koirakentälle. Ässät pääsi ensin agilitytreeniin Suskin opastamina. Treeneissä oli Mörkö, Aku ja Jane. Treenit oli sinänsä kivat, koska kaikki olivat tutustuneet lajiin jo etukäteen, joten esteiden opettelun sijaan saatiin harjoitella esteyhdistelmiä ja osaavammat jo koko ratoja. Kyllä Janesta jo vähän näkyi, että väsyä on ilmassa, mutta tietysti intoa tekemiseen silti riitti. Esteiden suorituksessa alkoi jo olla jonkinlaista varmuutta havaittavissa, kaikki esteet suoritettiin ilman mitään epäröintiä. Kontakteillakin Jane oli tosi kuuliainen. Suski kehotti palkaamaan koiraa eteenpäin esim. pallolla, niin ettei koira koko ajan kiinnittäisi huomiota ohjaajaan ja siihen milloin palkka tulee. Janelle paras tapa on kuitenkin ehkä isohkot namit, koska ruoka on Janelle se paras palkka. Lukakin pääsi agiradalle höntsäilemään. Luka hyppi mielestäni esteitä todella ilmavilla ja hienoilla hypyillä. Putkeenkin herra uskaltautui ja puomikin käveltiin lähes loppuun ennen kuin Luka päätti hypätä alas ja minä otin sen tietysti vastaan syliotteella :D Lopuksi Luka hyppäsi vielä renkaan. Oli todella mukavaa päästä seuraamaan Janen sisarusten suorituksia, treenejä seuraamalla pääse vähän näkemään, millaisia persoonia koirat ovat. Mörkö oli vauhdikkuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ihan omaa luokkaansa (ainakin agiradalla), Aku taas tarvitsi korkeana ja pitkärunkoisena poikana tietysti hieman siskoja enemmän tilaa ja aikaa liikkeisiin ja Aku keskittyi tekemiseen hienosti.

Agin jälkeen päästiin Sari Terhon toko/tottis oppiin. Kyselin vinkkejä Lukan motivoimiseen ja saatiinkiin siihen ihan mielenkiintoisia vinkkejä Jännitteiden käyttämisestä. Jane pääsi treenaamaan tuomarin kättelyä, otettiin seuraamista, henkilöryhmää vierailla ihmisillä, luoksetuloa ja sen sellaista. Muutama ongelmakin me keksittiin, mutta eivät ne sitten kuulemma olleet ongelmia laisinkaan, joten treenailu jatkukoon kuten ennenkin :D Olimme todella tyytyväisiä kouluttajaan joka pureutui napakasti ja mukavalla asenteella keksimiimme ongelmiin.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli huikean onnistunut! Kiitoksia Suskille ja muille vastuuhenkilöille leirin järkkäämisestä, kaikille leiriläisille mukavasta seurasta, Kaitsulle maittavista pöperöistä, kouluttajille hyvistä treeneistä ja tietysti koirille innokkaasta treenikumppanuudesta :D Meidän puolesta Karoonan leiriperinteelle toivotaan (ja vaaditaan :D) jatkumoa!

Ikävät uutiset ja tottistreenit

Laitetaan ne ikävät uutiset heti tähän alkuun, eli ei mahduttu Agilityn jatkokurssille :( :S :(
mur.mur.mur.mur.mur. Harmittaa vieläkin niiiiin ISOSTI, että eipä siitä sen enempää.

Eilen oltiin taas KeHo:n treeneissä ja otettiin Janen kanssa BH-kaavio. Lisäkäskyjä sai antaa, jotta seuraaminen pysyi hyvänä ja tiiviinä. Liikkeestä istumiseen tarvitaan varmuutta. Samoin paikalla makuuseen. Henkilöryhmät meni ihan OK samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa lähti aluksi perään, otettiin alusta ja sitten meni ihan ok. Kyselin parista kokeesta olisiko tilaa. Varasijalle päästiin.

Lukan kanssa tehtiin kanssa kaikenlaisia toko- ja tottisjuttuja ja poika oli taas hyvässä mielenvireessä treenailuun.

Treenien päätteeksi pidettiin luonnetestipalaveri, kun KeHo järkkää syksyllä moisen. Monen monta asiaa oli läpikäytävänä ja talkooporukalle jaettiin tehtäviä, joista itsekkin sain oman osani :D

Ens viikolla vielä muutama treeni, mutta eiköhän se ala olla jo sopiva aika alkaa odottelemaan Karoonan-leiriä!!!

Hyvä treeni metsässä

Kyllä sieltä kuopankin pohjalta nähtävästi ylös pääsee ja tunnelin päässäkin valoa alkaa pilkottamaan. :)

Pidettiin tänään pienellä porukalla hakutreenit ja hyvät treenit olivatkin. Menin itse jo vähän etukäteen treenipaikalle ja tein koirille esineruudun (, jota ollaan tehty hyvin vähän). Hain koirat yksitellen autosta ja piilotin molemmille kolme lelua ruutuun. Yhden eteen, yhden keskelle ja yhden taakse. Molemmat koirat toivat kaikki kolme lelua, ilman mitään ongelmia. Pistot ei kyllä ollu suoria, joten alueen läpikäyminen järjestelmällisesti ois ollut aika vaikea homma, jos ei olisi tiennyt esineiden sijaintia. No pääasia oli kuitenkin, että niitä leluja sieltä nousi, ja että molemmat lähtivät niitä heti minulle kiikuttamaan. Luka tiputti leult jalkoihin, Janelta pyysin oikeaoppista luovutusta joka sujui ihan kohtalaisesti. Pitäs jatkossa treenata erikseen tuota luovutusta, ettei mene esiineen löytymisonni siihen, että aletaan jotain luovutusta hinkkaamaan.

Esineruudun jälkeen hakutreenit. Molemmat koirat etsivät "kuusi miestä". Koiria haukutettiin ensin ennen hakualueelle menoa. Molemmat haukkuivat myös metsässä yhtä haukkua. Haukut olivat ihan kohtuullisen hyviä, hyvä me. Janelle miehet olivat helpoissa paikoissa, mutta valmiina. Tällä tavalla yritettiin saada pistoihin suoruutta. Hämmennystä teetti mm. se pitääkö kyykyssäkin olevaa miestä haukkua vai vain seisovaa :D Molemmilla oli valtavasti intoa ja se näkyi myös vähän maalimiehellä olessa. Käytös ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen sikamaista, joten uskon sen jäävän pois ajan myötä.

Parannusta viime viikon treeneihin oli mielestäni huimasti. Ehkä se vaan tarvi sen yhden mieleenpalautuskerran, kun taukoa oli ollut pitkästi. Koirat haukkuivat paremmin. Koirat näyttivät tietävän mitä ollaan tekemässä ja mitä maalimiehellä pitää tehdä.

Ei muuta kuin treeniä, treeniä!

Viime torstain toko/tottis

Viime torstaina käytiin perinteisesti KeHo:n treeneissä. Janen kanssa otettiin BH-liikkeitä. Paikalla makuu selin koiraan näytti olevan Janelle ihan selvä juttu. Nyt vaan vähän harjotellaan kestoa. Liikkeestä istuminen vaatii vähän harjottelua, kun ei olla sitä otettu, mutta tuskin tulee olemaan senkään oppimisessa mitään vaikeuksia. Otettiin myös henkilöryhmä kytkettynä ja irti ja ei Janella ollut mitään mielenkiintoa haistella ihmisä, mamman kanssa tehtiin töitä tunnollisesti. Kaiken kaikkiaan fiilikset tuota BH:ta kohtaan on kohtuullisen positiiviset. Kentällä vaan sanottiin, että kaikki BH-kokeet on ihan täynnä, ja että tuskin tänävuonna enää pääsee! Tosi tylsää jos joudutaan keväälle asti odottelemaan :( enkä kyllä haluais ympäri Suomeakaan lähtä ajeleen kokeen perässä.

Lukan kanssa otettiin lähes kaikki liikkeet mitä osattiin :D. Äijä oli ihan liekeissä TAAS, jopa niinkin paljon, että Luka tarjos jo etukäteen useampaa liikettä. En kuitenkaan ala sitä siitä kieltämään, kun ei kerran ole kisatavotteita, ja pääasia onkin, että into tekemiseen säilyy. Liikkeestä maahanmeno oli kyllä ihan täydellinen, kun Luka innoissaan tipahti maahan. Seuraaminen on aika heikkoa ja luoksetulossakin toivomisen varaa, mutta monet muut liikkeet Luka tekee tosi hyvin ja se into paistaa (ainakin näin tosinaan) siitä tekemisestä, eli hyvin meni treenit.

Tänä iltana oiskin vuorossa jälleen Haku-treenit.

Haku ja Agi

Pahoittelen kaikille mahdollisille lukijoille sitä, että mun otsikot on aina niin TYLSIÄ! :/

Ja asiaan.. Uskotte tai ette, niin meilläpä oli tällä viikolla kesän ensimmäiset hakutreenit. Treeneihin tuli kiire ja oltiin myöhässä niiku aina. Oli kuitenkin todella mukava mennä treenihin. Treeneissä oli vielä kaiken lisäksi vaikka ketä, ja sehän vasta oli mukavaa. Tosin keskutelunaiheet pääsivät lipsumaan aikalailla ihmisten yksityiselämän puolelle. No eihän sen treenaamisen aina tarvi niin fokusoitunutta ja vakavaa olla. Koirat pihisi ja puhkui intoa hakumetsään. Olihan se kivaa että koirilla oli kivaa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että ei se fokusoituminen kyllä koiriltakaan täysin onnistunut. Metsässä juostiin sitten ihan sydämmen kyllyydestä, ja sen kyllä koirista näki, että kesä on ollut kuuma ja tekemistä vähän. Saimpa jopa pitkästä aikaa roikkua oikein urakalla meidän fiksun ja aikuismaisen koiraherran hihnanpäässä yrittäen jotenkuten pysytellä pystyssä, kun Luka oli sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata, ja etsitään ne kaikki makkarat taskussa puun juurelle kyykkyasentoon eksyneet koiraihmiset. Lukasta tuntui olevan hauskaa myös kokeilla tulisiko noista makkara-automaateista makkaraa vähän sukevampaan tahtiin, jos aina välillä läppää tassulla. Huh huh sanoo ohjaaja, joka luuli omistavansa aikuistuneen ja järkeistyneen 5-vuotiaan hyvin käyttäytyvän uroskoiran. Onhan se hyvä, että ohjaajallekin jotain uutta valkeni treeneissä :S Haukuttaakin koiria yritettiin mutta eihän sieltä juuri tullut kuin sellaista pihinää ja puhinaa. Janen eduksi on kuitenkin sanottava, että paikan hakeminen haukussa ei ollut aivan niin karmaisevaa härdelliä kun se on välillä ollut.

Treenin jälkeen olikin sitten vähän puulla päähän lyöty olo. Tässäkö se nyt taas sitten oli?! Miten tästä eteenpäin?! Opittiinko tässä nyt jotain?! Onko koirat koko aikana oppineet mitään?! Onko ohjaaja oppinut mitään!? Pitäisikö ilmaisua vaihtaa?! Onko tässä haun harrastamisessa mitään järkeä, kun aina saa alottaa alusta?! Päästäänkö tässä ikinä eteenpäin?!

Jep, jep, että tällasia ajatuksia tällä kertaa... Kyllähän mä toki tiedostan, että haussa yritetään iskostaa koiran takaraivoon, tiettyä tapaa työskennellä hakualueella, ja jotta tämä tapa sinne koiran pääkoppaa iskostuisi, niin tarvitaan vaan toistoja toistojen perään, ilman sen kummempaa uuden oppimista, MUTTA KUN SE VAAN ON NIIN HANKALAA PYSYÄ MOTIVOITUNEENA KUN EI NÄY MITÄÄN EDISTYSTÄ! Se on ihan eri juttu tokossa ja agissa, kun se edistys tulee hetki hetkeltä ja toisto toistolta välittömästi näkyviin.

Tällä viikolla oltiinkin sitten myös Janen kanssa viimeisissä agitreeneissä. Päästiin ottaan Janen kanssa puomia, jota ei oltu vielä kertaakaan ennen otettu. Jane lähti oma-aloitteisesti innokkaasti kiipeämään puomille ja suorittikin esteen ihan kivasti. Janea tuntuu häiritsevän kamalasti jos mä otan sitä pannasta kiinni. Se on sille selvästi epämiellyttävää ja pakottavaa, kaikki kiva loppuu ja suorittamisesta tulee pakkoa. En harrasta juurikaan sellaista koiran riuhtomista pannasta tai hihnasta, joten se on Janelle tietysti outo kokemus, kun takerrun sitä pannasta ja ohjaan fyysiesti voimakkaasti sitä tekemään jotain. Sen lisäksi se on aina ollut tosi herkkä hihnan kosketukselle ja valjaillekin, joten kai se vaan jotenkin on siitä kertakaikkisen epämiellyttävää. Tämä epämiellyttävä juttu on ollut siis läsnä ainakin keinulla ja puomilla, joilla on pitänyt pitää huoli siitä, että koira ei tipahda alas. Tällä kertaa tajusin ohjaajan avustuksella, että voin pitää myös hihnasta heti pannan läheltä kiinni, ja voi kun sujui puomikin ihan kuin vettä vaan kun ei emäntä roikkunut pannassa!

Tämän lisäksi otettiin kolmen aidan yhdistelmää, jossa piti harjoitella välistä vetoa. Sehän oli helppo nakki, Jane ei missään vaiheesa yrittänyt hypätä esteitä väärin, vaan tuli aina sinne minne pyysin ja hyppäsi siitä mistä pyysin. Janen hyppytekniikka ei tälläkään kertaa ollut aivan kohdillaan, vaan rimat putoilivat välillä. Asia kuitenkin muuttui parempaan suuntaan kun itse vaan tein isompia kaarteita ja annoin Janelle enemmän tilaa valmistautua hyppyyn. Oma välistäveto tekniikka kaipaa myös todennäköisesti harjoitusta.

Sitten otettiin vielä A ja putki peräkkäin. Aa otettiin ensin ja siitä sitten ohjausta putkeen, niin että välillä ohjattiin putken toiseen päähän ja välillä toiseen. Vasemmalta ohjattuna vasempaan päähän putkea oli taas helpompi mennä kuin toisin päin, mutta oikeakin sujui lopulta yllättävän hyvin! Aalla Janella oli vähän vaikeuksia pysähtyä loppukontaktiin, muuten oli ihan hyvää yhteistyötä. Lopuksi otettettiin vielä kaikki esteet: puomi, kolme aitaa, A ja putki peräkkäin ja hienostihan se meni ja vielä pari toistoa ilman puomia. Ja olihan meillä kivaa kun päästiin vähän pidempään esteitä läpi juoksemaan!

Viikon agi

Tämän viikon agitreeneissä oli kerrankin kohtuullisen pilvistä, siitä huolimatta oli tietysti kuitenkin lämmintä, muttei onneksi tällä kertaa paahtavaa aurinkoa. Treeniporukka on käynyt kesän edetessä aika pieneksi ja treeneissä jokainen paikalla oleva koirakko saa aika paljon aikaa kentällä. Tänään Aa ja kepit olivat itsenäisessä harjoittelussa ja ohjaajan kanssa käytiin läpi ensimmäistä kertaa eri esteiden yhdistelmää. Yhdistelmässä oli aita, putki, aita ja muuri. Jane hyppelee hyppyesteitä mielellään, mutta pudotuksia ja kosketuksia tulee tasaiseen tahtiin. Neiti taitaa seurata enemmän mun kättä kuin keskittyä esteen hyppäämiseen. Toinen ongelma oli edelleen se, että Jane pyrkii koko ajan vasemmalle puolelle, kuten tokossa ja jostain syystä putkeenkaan ei ollut niin kiva mennä ohjaajan väärältä puolelta. Lopuksi saatiin kuitenkin tosi onnistunut sarja sekä oikealta että vasemmalta ohjattuna eikä rimatkaan putoilleet! Jane nousee nykyään ihan mielellään A-estettä ja koko pitkästä keppirivistäkin tehtiin monta onnistunutta suoritusta. Agilityn alkeet alkavat kuitenkin lähennellä loppuaan, sillä enää on viimeinen kerta jäljellä. Toivottavasti saadaan paikka jatkoryhmästä, niin että agilityharrastus saa jatkoa.