Tiistain tokoilut

Eilen kävin kentällä muistuttelemassa koirien mieliin tottelevaisuuden oppeja. Hyvin olivat opit säilyneet koirien mielissä, vaikka treenattu ollaan todella laiskasti. Treenit menivät kirkkaasti yli odotusten, suorastaan loistavasti. Lukalla oli intoa ja se muistaa käskyt todella hyvin. Myös seuraaminen on parantunut ja alkanut selkeästi tuntua Lukasta mielekkäältä. Häiriöt ovat silti sille välillä vaikeita. Sami oli pitkästä aikaa kentällä, ja kun Sami tuli lähemmäs liikkeen suorituksen aikana ei Luka meinannut millään pystyä keskittymään liikkeeseen vaan tuijotti ja haisteli vain Samia kohti. Muuten liikkeet on Lukalla aika varmassa hallussa ja lähes joka kerta joku kysyy kentällä, että miksei mennä Lukan kanssa kokeeseen...

Jane teki sekin hyvää ja innokasta työtä. Sen työmotivaatio on niin mieletön, että se hämmästyttää mua joka kerta vaikka sen tiedostankin. Jotenkin se on vaan niin liikuttavaa, miten se on aivan väsymätön ja tekee kaiken mitä pyydetään ja vielä enemmänkin. Janea parempaa harrastukoiraa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Yhtä hyviä varmasti löytyy, mutta kaiken kaikkiaan Janella on kaikki mitä harrastamiseen tarvitaan ja uskon, että sen kanssa voisi kisata missä lajissa tahansa. Rajoitukset tulevat lähinnä omistajan puolelta ja omistajan harrastusaktiivisuudesta. Kasvattaja saa olla tyytyväinen kasvatustyöhönsä kun on saanut kasattua tuon täydellisen paketin. Mitään enempää en olisi voinut aikoinani pennunostajana toivoa! Noh, tunteilut sikseen ja takaisin treeneihin... Kaikki avoimen luokan liikkeet menivät siis hyvin. Sattui meille pieni onnettomuuskin kun Jane hyppäsi estehyppyä. Juuri kun Jane oli hyppäämässä estettä se näki sivusilmällä kun minä kaivoin taskusta palloa heittääkseni sen Janelle palkaksi esteen toiselle puolelle. Jane pysäytti hyppynsä, kun se näki, että kaivan jotain taskusta ja tipahti hyppyesteen päälle. Onni onnettomuudessa oli se, että este oli jo ennestään aivan hajoamaisillaan, joten luulen, että este petti Janen alta aika helposti, eikä näin ollen vastannut kovasti Janen mahaan. Pahalta tilanne kuitenkin näytti. Jane ei kuitenkaan tilanteesta hämmentynyt vaan kipaisi hakemaan palloa, jonka olin jo ennättänyt heittämään. Jane ei päästänyt ulausta, ei mitään, vaikka este hajosi aivan kasaksi. Jane ei ole tuntunut aristavan mitään kohtaa ja tarpeet on tehty normaalisti, joten toivoa saattaa, että tilanteesta selvittiin pelkällä ihmisväen säikähdysellä. Janelle ei tuntunut jäävän tilanteesta minkäänlaista mörköä, ja kun tänään kannoin esteen sisälle, haisteli Jane estettä häntää heilutellen...

Olli lähti tänään kalareissuun ja vei auton. Nyt kun olen "loukussa" kotona (noin 3km Jyväskylän ydinkeskustasta :) ) niin ajattelin ryhdistäytyä tokoilussa. Joka päivä voisi pitää pienet treenit ja hioa yksityiskohtia. Nyt taidankin käydä lukemassa avoimenluokan säännöt ja käydä selailemassa kisakalenteria :D

Mustikassa ja ulkoilureitillä

Toissa päivänä me oltiin koko perhe Kuusalla mustikassa. Minä, Olli ja Jane poimittiin mustikoita. Luka keskittyi muihin juttuihin. Koirat sai olla lähes koko ajan irti ja kaikki sujui aivan mukavasti. Koirat eivät kaataneet temutessaan mustikkaämpäreitä eikä muita mustikanpoimijoita käyty haukkumassa, vaikka yksi partio olikin hetken näköetäisyydellä. Oltiinkin ihan kiitettävä tovi metsässä ja loppuajasta koiratkin tyytyivät vain makailemaan sammalmatolla. Kotiin tulomatkalla käytiin ihailemassa paikallisia vesistöjä ja koirat saivat käydä pikaisesti uimassa/kahlaamassa. Kotona olikin sitten kaksi tyytyväisen väsynyttä sesseä ja ihmisväellä suuri mustikanperkuu-urakka edessä (joka on muuten vieläkin kesken).

Tänään olikin sitten vähän viileämpi päivä. Minä siitä innostuneena valitsin Keski-Suomen ulkoilukartasta sopivan reitin, pakkasin reppuun eväät ja juomat, otin mukaan vetovaljaat ja haarapalan sekä valjaat koirille. Lisäksi pakkasin Janelle kannettavaksi koirarepun, jonne pakkasin koirille juotavaa: kaksi puolen litran pulloa tasapainotettuna sivutaskuihin. Ajatuksena oli, että koirat saavat kantaa omat juomansa, ja että Janella on extrahommaa, jotta se ei ehdi säntäillä jokapuolelle ja sekoittaa naruja :) (puoli litraa vettä per koira per 10 kilsaa oli aika sopiva määrä vettä tällaisena perus kesäpäivänä. 7,5 kilsan lenkin jälkeen vettä oli vielä vähän jäljellä. Autolla kaadoin lopun veden koirankuppiin, ja koirat joivat sen kotimatkan aikana.)

Valitsin reitiksi Muuramenharjun ulkoilureitin, koska se oli lähellä ja tuntui olevan hyvin merkitty. Niinpä suuntasin koirien kanssa Muurameen, puin koirat valjaisiin, heitin repun selkään sekä itselle että Janelle ja lähdettiin matkaan. Polku oli leveä pururatatyyppinen ja aivan kohtuullisesti merkattu. Muutama risteyskohta tuotti hieman päänvaivaa, kun siellä oli useita risteäviä polkuja ja teitä. Maisemat olivat kuviaa mäntykangasta hiekkaharjulla. Harjun päältä puiden välistä välkkyi Muuratjärvi ja kävipä polku aivan rannassakin. Siellä oli pieni hiekkaranta ja jossain kohtaa olisi varmasti voinut koiriakin uittaa. Päätin kuitenkin olla päästämättä koiria veteen, koska ne oli puettu valjaisiin ja Janella reppukin selässä. Käveltiin yhteensä noin 7,5 km lenkki. Pidettiin yksi juomatauko ja yksi eväs+juomatauko. Matkan varrella nähtiin porukkaa mustikassa ja polulla kolme kertaa ihmisiä, suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin käveleskellä aivan keskenämme. Maisemat olisivat voineet olla vähän vaihtelevammat ja itse olisin tykännyt hieman pienemmästä polusta, niin ois tuntenut enemmän olevansa luonnonhelmassa... Toisaalta eipä iskenyt missään vaiheessa hätä, että olis ollut eksyksissä. Jokatapauksessa olipas vaan mukavaa vaihtelua lähiön asfaltti kävelyille! Suosittelen ja voin sanoa, että tuo 7,5 kilsaa meni maastossa todella vaivattomasti! Oikeastaan tuon lyhempää reittiä ei kannata harkita, jos ei halua olla heti takaisin autolla. Meinasin ensin nimittäin kävellä 5km lenkin, mutta kun olin kävellyt kolme kilsaa huomasin ajatuksen olleen lähinnä naurettava siihen kaikkeen vaivaan ja varusteluun nähden, että oltiin tultu paikalle oikein autolla, otettu mukaan eväät, vetovyöt+ valjaat ja koirareput sun muut härpäkkeet. Matkan puolesta olisin kävellyt ihan mieluusti koko 10,1 km lenkin, mutta loput 2, 5 kilsaa ei ollut reittinä oikein houkutteleva. Se meni jo liian lähelle asutusta ja urheilukenttää, ja siellä ois varmasti tullut jo huomattavasti enemmän väkeä vastaan, koiran ulkoiluttajia sun muita. Lisäksi se olisi ollut erillinen lenkki autolta, kun olin tullut siihen 7,5 km lenkiltä, joten päätinpä sitten pakata kimpsut ja kampsut sekä koiruudet autoon ja lähteä kotiinpäin. Ajatuksena oli ottaa kamerakin pitkästä aikaa mukaan ja laittaa ulkoilupartiosta kuva blogiin, mutta tottahan se kamera sitten unohtui ottaa matkaan, joten eipä ole tästä(kään) reissusta kuvia esiteltäväksi :(

Eiliset agi treenit

Eilen oli taas viikottaiset agility treenit. Näin loppukesästä agilityryhmämme on kutistunut varsin pieneksi ja viimeisissä kaksissa treeneissä meitä onkin ollut kokonaista kaksi koirakkoa treenaamassa. Mikäs siinä kun on puolitoistatuntia treeniaikaa ja kouluttajalla aikaa keskittyä meidän kanssa ratojen, ohjauskuvioiden ja yksittäisten esteiden suorittamisen hiomiseen.

Tällä kertaa aloitettiin ohjaajien lämmittelyllä. Kaikenmoisia lämmittelykuvioita kouluttaja keksikin meidän pään menoksi. Kelikin oli aika kuuma ja lämmittelyn jälkeen tunnelmat olivat jo suorastaan kiehumispisteessä. Siitä sitten juomatauon kautta rataa opettelemaan. Tehtiin jo hieman pidempiä ratapätkiä. Kaiken kaikkiaan tehtiin kaksi tai kolme erilaista pätkää. Saatiin myös kokeilla samaa pätkää erilaisilla ohjauskuvioilla mm. viskileikkaus oli käytössä sekä pakkovalssi.

Jane teki hyvää työtä kuumasta kelistä huolimatta. Intoa piisas niin kuin aina. Kontaktit meni hyvin ja pöydälle pysähdyttiin. Jane seurasi tällä kertaa jälleen tarkasti ohjausta ja yhteistyöstä tuli mukava fiilis mutta minulla olisi taas petrattavaa! Unohdin joka ikisellä pätkällä ainakin kerran vähintään yhden esteen nimen tai huusin väärän esteen nimeä. Muun muassa huusin putki kun koiran piti hypätä esteen yli jne... Kyllä siinä jo Janekin kääntyi hölmistyneenä katsomaan ohjaajaa, kun ei ollut radalla putkea lähimaillakaan :/. Seuraavalle kerralle ohjaajan on siis opeteltava esteiden nimet. Lisämääreenä vielä ohjaajan tulee opetella ne nimet, joita hän itse käyttää eikä niitä mitä yleisesti käytetään tai mitä treenikaveri käyttää... :/

Kesäkuulumisia

Olli on ominut tänä iltana telkkarin ja katsoo itsepintaisesti naisten jalkapallon MM-finaalia. Niinpä en keksinyt mitään muutakaan tekemistä kuin kirjoittaa blogia. Eli kesäkuulumisiin...

Juhannuksena oltiin tietysti mökillä. Mökillä oli mukavaa ja koirat sai uida ja kahlata mielin määrin. Minä en tarennut. Kelit oli juhannuksen sääennusteista huolimatta yllättävän mukavat.

Juhannuksen jälkeen suunnattiin Saimaan rannalle Puumalaan viettämään karavaanarielämää. Leirintäalue oli oiken mukava kaikin puolin muuten, mutta käärmeitä oli vähän liiaksi. Vajaan viikon aikana meidän porukka näki kaksi elävää kyytä ja yhden kuolleen kyyn sekä yhden meidän kanssa uimassa olleen rantakäärmeen. Onneksi näköhavaintoja lähempää tuttavuutta ei noiden otusten kanssa tarvinut tehdä. Koirat joutuivat kyllä tyytymään hihnalenkkeihin, kun ei huvittanut pitää niitä irti kyymetsissä. Viikko oli todella helteinen ja koirat viettivät aikaansa lähinnä vaunulla varjossa. Ihmisväki kävi veneilemässä Saimaalla useampaan otteeseen, tutustumassa Puumalan keskustaan sekä Savonlinnaan. Saimaannorppahavainto jäi tällä kertaa todella pienestä kiinni, kun samaan aikaan veneilemässä ollut venekunta kysyi rantautumisen jälkeen nähtiinkö mekin norppa, joka pyöri heidän veneensä ympärillä vähän väliä. Nähtiin kyllä kyseinen vene useampaan kertaan kun pyörittiin samalla alueella, mutta norppaa emme nähneet vaikka yritimmekin pitää silmät auki norppien varalta.

Kotiinpaluun jälkeen ollaan treenattu useampaan otteeseen agia ja muutamaan kertaan tokoa.

Agissa ollaan yritetty harjoitella SLALOMIA, mikä ei sitten yhtään mitenkään ollenkaan onnistunut meiltä, ainakaan kyseisenä päivänä. Sitten ollaan otettu muutamia radanpätkiä, joissa on siis ollut useampia esteitä ja hieman vaikeustasoakin. Yhdellä kertaa treeneissä oli muun muassa putki, joka oli laitettu A:n alle, ja jonka suut oli käännetty A:n alas-/ylöstulon viereen sekä aitojen takaa kiertoja ym. Pätkät on mennyt kivasti.

Viime treeneissä otettiin hyppytreeniä, joissa laitettiin aitoja peräkkäin aika lähekkäin ja hyppyytettiin koiraa siitä läpi. Koira sai tehdä töitä, ohjaaja pääsi helpolla. Sen lisäksi käytiin läpi kontaktit. Keinu on tällä hetkellä ehkä varmin ja A on myös jo aika hyvä, puomi on kaikista epävarmin ja siinä tietysti erityisesti loppukontakti tarvii vielä hiomista. Tällä hetkellä kontakti esteillä olen vielä lähellä Janea ja estettä, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa ottamaan etäisyyttä sivu ja etu/taka suunnassa. Lopuksi otettiin vielä pieni radanpätkä, jossa oli aitoja ja putkia. Putkien kanssa kokeiltiin kahta kuviota. Toinen oli putkeen kutsumista. Siinä koira jätettiin seisomaan esteen taakse ja ohjaaja meni seisomaan putken taakse. Koiralle annettiin lupa hypätä aita ja sen jälkeen se ikään kuin kutsuttiin putkeen, jonka takana siis ohjaaja seisoi. Se ei ollut Janelle mikään ongelma. Ainut vaan, että Jane etsi minua putken väärältä puolelta kun se tuli ulos putkesta ja teki siinä aina sellaisen silmukan, vaikka yritin huudella, että TÄÄLLÄ. No, siihenkin saatiin sitten parannusta kun juoksin hakemaan koiran ihan putken suulta. Toinen kuvio piti sisällään putkeen lähetystä "sokeasta kulmasta". Kuviossa koira hyppäsi ensin esteen ja sen jälkeen koira lähetettiin putkeen, joka ei ollut sellaisessa muodossa, että se olisi ollut ns. "imemässä" koiraa sisälle, vaan koiran piti koukata putkeen takakulmasta. Sekin oli Janelle helppo nakki ja meni heti kerrasta nappiin. Huh, olipas niitä vaikea selostaa. Radat jatkuivat vielä siitä, mutta tuo putkeenlähetyskohta oli se radan oleellisin juttu.

Tänään käytiin sitten treenaamassa iteksemme. Tein Janelle kolme pätkää. Ensimmäinen: kepit, putki, pituus. Toinen: rengas, pöytä ja puomi. Kolmas: kepit, putki ja A, johon lisäsin lopuksi vielä loppuun pari aitaa. Jane teki töitä ihan hullun vimmalla päiväruuan eteen ja kaikki meni aivan mahtavasti. Erityisesti kepeistä olin todella tyytyväinen. Jane on aloittanut harjoittelemaan keppejä verkkojen avulla ja nyt jo jonkin aikaan osa verkoista on korvattu ohjureilla. Toisella radalla pöytä meni ekalla kerralla pitkäksi, vaikka Jane tajuskin pöydälle hypättyään, että nyt tultiin liian vauhdilla ja yritti jarruttaa, mutta tipahti kuitenkin alas. Muut kerrat menikin hienosti. Renkaaseen olin myös todella tyytyväinen. Laitoin Janen suorittamaan rataa mun edellä ja se ihan puhkui intoa hypätä renkaan, eikä kyllä yhtään vilkuillut, että tulenko minä perässä ja eteni itsenäisesti pöydälle. Treenien lopuksi näki, että koira oli kyllä ihan puhki ja treenit olisi voinut lopettaa vähän aiemminkin, sillä Jane oli sen näköinen, että se oli todella joutunut tekemään töitä. Eli ens kerralla on muistettava lähteä aiemmin kotiin.

Halilla mukana oli myös Luka ja vuorottelinkin koiria hallissa, joten molemmat pääsivät välillä autoon lepäämään. Luka teki aluksi saman radan kuin Jane eli kepit, putki ja pituus. Se meni hyvin. Ensimmäisellä kerralla kepeissä oli eniten intoa, toistoilla (2) alkoi tökkiä. Kepit ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Ja lopulta kepit suoritettiin etanavauhtia pitkin hampain kun ohjaaja vaati. Toinen juttu mitä Lukan kanssa tehtiin oli tämä putkeen kutsuminen, jota tehtiin viime kertaisissa ohjatuissa treeneissä Janen kanssa. Ensimmäisellä kerralla meni hienosti, toistot ei ois voineet herraa vähempää kiinnostaa. Lukalla oli kyllä intoa mennä halliin ja tehdä joitakin juttuja, mutta jotenkin ei vire kuitenkaan ollut ihan kohdallaan ja toistot näyttivät tosiaan olevan tällä kerralla myrkkyä. Luka myös tuntuu lannistuvan aika herkästi. Jos joku ei mene ihan putkeen, nii sit se heittää ihan leikiksi ja keskittyy kaikkeen muuhun kuin yhteiseen tekemiseen. Seuraavalla kerralla on muistettava. Onnistuneen suorituksen jälkeen ei YHTÄÄN TOISTOA. Epäonnistuneen suorituksen jälkeenkään ei kannata hinkata. On myös muistettava, että hoffiurokset ovat itsepäisiä ja keksivät herkästi itse mielekkäämmiltä tuntuvia suoritustapoja mikäli ohjaaja keksii tylsiä treenejä. Ohjaajan on myös hyvä varautua kylmillä hermoilla ja keksiä etukäteen muutama koiran jäähdyttelykeino (älyttömien hyppyjen ja suoritustapojen hillitsemiseksi) sekä muutama keskittymis- ja motivoimiskeino.

Ässät 3

Jane toivottaa kuvaterveisten muodossa kaikille sisaruksilleen hyvää 3-vuotis syntymäpäivää!! Koko porukka toivotamme myös kaikille oikein ihanaa ja aurinkoista kesänalkua!

Mekin on käyty uimassa ja treenattu siis kovasti ;D

Vihdoin agi-treeneissä

Kahdella viimeisellä viikolla ollaan päästy viimein aloittamaan ohjatut treenit agilityssä. Meidän ohjaajana toimii Tarja Mulari.

Ensimmäisellä kerralla otettiin verkotettuja keppejä. Ohjauskuvio: aita, aita, putki aita; sekä aita, putki, putki, aita, takaisin edelliseen putkeen variaatioita. Otettiin keinu yksittäisenä esteenä ja palautettiin mieleen rengas. Treeneissä oli vain kolme koirakkoa, joista kaksi lähti aiemmin pois, joten me saatiin lopulta yksityisohjausta. Jane teki kaiken pyydetyn innokkaasti ja se ei harrasta mitään sooloilua vaan tekee tarkasti minun ohjeideni mukaan. Verkotetut kepit oli meille uus juttu. Epäilin jo alkuun suoritusta, sillä keppien loppuun vietiin palkka namialustalla. Niinhän siinä sitten kävi, että Jane hyppäsi kerran verkon yli ja toisen kerran yritti hypätä verkon yli tipahtaen verkon päälle. Auts. No ainakaan Jane ei tilanteesta häkeltynyt vaan jatkoi keppiharjoitusta. Lopuksi päätettiin laittaa Jane hihnaan ja ohjata se superrauhallisesti keppien läpi. Jane sain nopeasti homman juonesta kiinni ja pian kulku keppikäytävää pitkin sujui jo hienosti.

Tällä viikolla treeneissä käytiin jälleen kepit sitten puomi ja pieni ohjauskuvio: aita, aita, putki, aita, aita. Tällä kertaa treeneissä oli kokomusta putki ja vasta pienen totuttelun jälkeen Jane suostui menemään putkeen. Muuten ohjauskuvio meni todella hienosti. Puomin lopussa käytettiin myös namialustaa. Mun mielestä tuo namialusta ei ole kovin hyvä Janelle. Sen motivaatio ruokaan on niin suuri, että jos se on valmiina tarjolla jossain niin sen keskittymiskyky häiriintyy. Nytkin se tottakai yritti kiertää puomin ja juosta suoraan palkalle sekä hypätä alas puomin nousulta ja juosta siitä palkalle. Samoin loppukontaktilla sen keskittyminen on jo niin kovasti näkyvässä palkassa, ettei se kuule enää mitään. Ajattelinkin keskustella ohjaajan kanssa namialustan hyödyistä ja haitoista ja siitä miten sitä käytetään tulevaisuudessa. Verkkokepit meni jo paremmin. Jane ei yrittänytkään enää hypätä verkoista yli ja pystyttiin jo hieman lisäämään vauhtiakin.

Käytiin myös omatoimi-treenaamassa perjantaina. Otin molemmat koirat mukaan ja ensin oli Lukan vuoro päästä agi-kentälle. Otettiin pientä ohjauspätkää. Lukalle musta putki oli ihan samanlainen kuin punamusta ja se suoritti sen hyvin. Lukan kanssa tutustuttiin myös verkkokeppeihin. Tutustuminen sujui ihan hyvin ja rauhallisissa merkeissä. Viimeisessä mutkassa Luka jäi aina kuopimaan tassulla verkkoa kun se näki, että palkka on jo lähellä :D hetken päästä se sitten tajus vielä mennä viimeisen kaarteen ja pääsi palkalle :D

Janen kanssa otettiin myös verkkokeppejä, jotka alkoi sujua jo ihan mukavasti. Sitten otettiin puomi ja hiottiin kontakteja. En käyttänyt namialustaa ja Jane pysyi kontakteilla hyvin. Otettiin myös Janen kanssa pieni ohjauspätkä ja se meni todella hyvin. Musta putkikaan ei enää aiheuttanut minkäänlaista epäröintiä. Lisäksi palautettiin mieleen pituus.

Viime viikon lauantai meni kisatöissä JATn agility-kisoissa. Iloiseksi yllätykseksi Miko, Kati, Roope ja Aku Pirkanmaan suunnalta olivat myöskin paikan päällä. Miko ja Aku olivat ilmoittautuneet startteihin sekä lauantaina että sunnuntaina. Mikäs sen mukavampaa kun sai työvuorossa katsoa kaksikon työskentelyä kisakentällä. Olihan sitä myös tultava sunnuntaina katsastamaan parivaljakon startit. Tämän jälkeen hain omat koirat kotoa Killerille ja pidimme KeHon tottelevaisuus treenit, jonne myös Roopen ja Akun porukka tuli vierailemaan. Olipa oikein mukava nähdä!

Vetohiihtoa

Samalla kun vein Lukan pohjanmaalle evakkoon (Janen juoksujen ajaksi) tuli lomailtua Pohjanmaalla useampi päivä. Kerettiinhän me Lukan kanssa muutamaan otteeseen hiihtämässäkin käymään. Vetohiihto sujui ihan mukavasti noin niinkuin aloittelijoiden näkökulmasta kun saimme mennä ensimmäisinä. Silloin kun isä hiihteli ensimmäisenä, juoksi Luka niin kovaa perässä, että minua suksilla hirvitti. Luka totteli ihan mukavasti myös käskyjä vetämisen lomassa ja vetohiihtokokeilua voisi kutsua jopa kohtuullisen miellyttäväksi.

Palattuani Jyväskylään lähdin tietysti myös Janen kanssa jäälle hiihtämään. Hiihtokokemus Janen kanssa oli vähintäänkin surkuhupaisa ja jos se ei nyt niin vaarallisia tilanteita sisältänyt niin ainakin vauhtia. Aluksi Jane pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja selvästi juoksi pelkästä juoksemisen ilosta. Siinä vauhdin hurmassa emännän käskyt vauhdin hidastamisesta kaikuivat täysin kuuroille korville. Tässä vaiheessa olin hyvin onnellinen vetovyön "pikalukko" ominaisuudesta :D. Juoksemisen "iloa" jatkui melko pitkään ja muitakin haasteita ilmaantui hiihtovaljakon tielle. Jäällä lentelevät kaislan palat ovat omiaan kiinnittämään saalisviettiäkin omaavan koiran mielenkiinnon. Jälleen kerran olin onnellinen pikalukosta :D Lopulta Jane oli saanut kulutettua suurimman osan energiastaan ja vetohalut alkoivatkin hyytyä loppumatkalla. Janen kanssa on harvoin sellainen olo, että koira ei ole juuri lainkaan hallinnassa. Nyt sain kokea sitäkin :D En ollut osannut aivan varautua tällaiseen menoon, sillä ollaanhan me hölkkäilty jo useampaan otteeseen ja kyllä siinä koirat kuuntelevat käskyjä. Vauhdin lisäännyttyä hallinta näytti kuitenkin vähenevän olennaisesti :) Tulevaisuudessa keskitymme siis hallintaan ja tasaisempaan vauhdinjakoon ;D