Toissa päivänä me oltiin koko perhe Kuusalla mustikassa. Minä, Olli ja Jane poimittiin mustikoita. Luka keskittyi muihin juttuihin. Koirat sai olla lähes koko ajan irti ja kaikki sujui aivan mukavasti. Koirat eivät kaataneet temutessaan mustikkaämpäreitä eikä muita mustikanpoimijoita käyty haukkumassa, vaikka yksi partio olikin hetken näköetäisyydellä. Oltiinkin ihan kiitettävä tovi metsässä ja loppuajasta koiratkin tyytyivät vain makailemaan sammalmatolla. Kotiin tulomatkalla käytiin ihailemassa paikallisia vesistöjä ja koirat saivat käydä pikaisesti uimassa/kahlaamassa. Kotona olikin sitten kaksi tyytyväisen väsynyttä sesseä ja ihmisväellä suuri mustikanperkuu-urakka edessä (joka on muuten vieläkin kesken).
Tänään olikin sitten vähän viileämpi päivä. Minä siitä innostuneena valitsin Keski-Suomen ulkoilukartasta sopivan reitin, pakkasin reppuun eväät ja juomat, otin mukaan vetovaljaat ja haarapalan sekä valjaat koirille. Lisäksi pakkasin Janelle kannettavaksi koirarepun, jonne pakkasin koirille juotavaa: kaksi puolen litran pulloa tasapainotettuna sivutaskuihin. Ajatuksena oli, että koirat saavat kantaa omat juomansa, ja että Janella on extrahommaa, jotta se ei ehdi säntäillä jokapuolelle ja sekoittaa naruja :) (puoli litraa vettä per koira per 10 kilsaa oli aika sopiva määrä vettä tällaisena perus kesäpäivänä. 7,5 kilsan lenkin jälkeen vettä oli vielä vähän jäljellä. Autolla kaadoin lopun veden koirankuppiin, ja koirat joivat sen kotimatkan aikana.)
Valitsin reitiksi Muuramenharjun ulkoilureitin, koska se oli lähellä ja tuntui olevan hyvin merkitty. Niinpä suuntasin koirien kanssa Muurameen, puin koirat valjaisiin, heitin repun selkään sekä itselle että Janelle ja lähdettiin matkaan. Polku oli leveä pururatatyyppinen ja aivan kohtuullisesti merkattu. Muutama risteyskohta tuotti hieman päänvaivaa, kun siellä oli useita risteäviä polkuja ja teitä. Maisemat olivat kuviaa mäntykangasta hiekkaharjulla. Harjun päältä puiden välistä välkkyi Muuratjärvi ja kävipä polku aivan rannassakin. Siellä oli pieni hiekkaranta ja jossain kohtaa olisi varmasti voinut koiriakin uittaa. Päätin kuitenkin olla päästämättä koiria veteen, koska ne oli puettu valjaisiin ja Janella reppukin selässä. Käveltiin yhteensä noin 7,5 km lenkki. Pidettiin yksi juomatauko ja yksi eväs+juomatauko. Matkan varrella nähtiin porukkaa mustikassa ja polulla kolme kertaa ihmisiä, suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin käveleskellä aivan keskenämme. Maisemat olisivat voineet olla vähän vaihtelevammat ja itse olisin tykännyt hieman pienemmästä polusta, niin ois tuntenut enemmän olevansa luonnonhelmassa... Toisaalta eipä iskenyt missään vaiheessa hätä, että olis ollut eksyksissä. Jokatapauksessa olipas vaan mukavaa vaihtelua lähiön asfaltti kävelyille! Suosittelen ja voin sanoa, että tuo 7,5 kilsaa meni maastossa todella vaivattomasti! Oikeastaan tuon lyhempää reittiä ei kannata harkita, jos ei halua olla heti takaisin autolla. Meinasin ensin nimittäin kävellä 5km lenkin, mutta kun olin kävellyt kolme kilsaa huomasin ajatuksen olleen lähinnä naurettava siihen kaikkeen vaivaan ja varusteluun nähden, että oltiin tultu paikalle oikein autolla, otettu mukaan eväät, vetovyöt+ valjaat ja koirareput sun muut härpäkkeet. Matkan puolesta olisin kävellyt ihan mieluusti koko 10,1 km lenkin, mutta loput 2, 5 kilsaa ei ollut reittinä oikein houkutteleva. Se meni jo liian lähelle asutusta ja urheilukenttää, ja siellä ois varmasti tullut jo huomattavasti enemmän väkeä vastaan, koiran ulkoiluttajia sun muita. Lisäksi se olisi ollut erillinen lenkki autolta, kun olin tullut siihen 7,5 km lenkiltä, joten päätinpä sitten pakata kimpsut ja kampsut sekä koiruudet autoon ja lähteä kotiinpäin. Ajatuksena oli ottaa kamerakin pitkästä aikaa mukaan ja laittaa ulkoilupartiosta kuva blogiin, mutta tottahan se kamera sitten unohtui ottaa matkaan, joten eipä ole tästä(kään) reissusta kuvia esiteltäväksi :(
Tänään olikin sitten vähän viileämpi päivä. Minä siitä innostuneena valitsin Keski-Suomen ulkoilukartasta sopivan reitin, pakkasin reppuun eväät ja juomat, otin mukaan vetovaljaat ja haarapalan sekä valjaat koirille. Lisäksi pakkasin Janelle kannettavaksi koirarepun, jonne pakkasin koirille juotavaa: kaksi puolen litran pulloa tasapainotettuna sivutaskuihin. Ajatuksena oli, että koirat saavat kantaa omat juomansa, ja että Janella on extrahommaa, jotta se ei ehdi säntäillä jokapuolelle ja sekoittaa naruja :) (puoli litraa vettä per koira per 10 kilsaa oli aika sopiva määrä vettä tällaisena perus kesäpäivänä. 7,5 kilsan lenkin jälkeen vettä oli vielä vähän jäljellä. Autolla kaadoin lopun veden koirankuppiin, ja koirat joivat sen kotimatkan aikana.)
Valitsin reitiksi Muuramenharjun ulkoilureitin, koska se oli lähellä ja tuntui olevan hyvin merkitty. Niinpä suuntasin koirien kanssa Muurameen, puin koirat valjaisiin, heitin repun selkään sekä itselle että Janelle ja lähdettiin matkaan. Polku oli leveä pururatatyyppinen ja aivan kohtuullisesti merkattu. Muutama risteyskohta tuotti hieman päänvaivaa, kun siellä oli useita risteäviä polkuja ja teitä. Maisemat olivat kuviaa mäntykangasta hiekkaharjulla. Harjun päältä puiden välistä välkkyi Muuratjärvi ja kävipä polku aivan rannassakin. Siellä oli pieni hiekkaranta ja jossain kohtaa olisi varmasti voinut koiriakin uittaa. Päätin kuitenkin olla päästämättä koiria veteen, koska ne oli puettu valjaisiin ja Janella reppukin selässä. Käveltiin yhteensä noin 7,5 km lenkki. Pidettiin yksi juomatauko ja yksi eväs+juomatauko. Matkan varrella nähtiin porukkaa mustikassa ja polulla kolme kertaa ihmisiä, suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin käveleskellä aivan keskenämme. Maisemat olisivat voineet olla vähän vaihtelevammat ja itse olisin tykännyt hieman pienemmästä polusta, niin ois tuntenut enemmän olevansa luonnonhelmassa... Toisaalta eipä iskenyt missään vaiheessa hätä, että olis ollut eksyksissä. Jokatapauksessa olipas vaan mukavaa vaihtelua lähiön asfaltti kävelyille! Suosittelen ja voin sanoa, että tuo 7,5 kilsaa meni maastossa todella vaivattomasti! Oikeastaan tuon lyhempää reittiä ei kannata harkita, jos ei halua olla heti takaisin autolla. Meinasin ensin nimittäin kävellä 5km lenkin, mutta kun olin kävellyt kolme kilsaa huomasin ajatuksen olleen lähinnä naurettava siihen kaikkeen vaivaan ja varusteluun nähden, että oltiin tultu paikalle oikein autolla, otettu mukaan eväät, vetovyöt+ valjaat ja koirareput sun muut härpäkkeet. Matkan puolesta olisin kävellyt ihan mieluusti koko 10,1 km lenkin, mutta loput 2, 5 kilsaa ei ollut reittinä oikein houkutteleva. Se meni jo liian lähelle asutusta ja urheilukenttää, ja siellä ois varmasti tullut jo huomattavasti enemmän väkeä vastaan, koiran ulkoiluttajia sun muita. Lisäksi se olisi ollut erillinen lenkki autolta, kun olin tullut siihen 7,5 km lenkiltä, joten päätinpä sitten pakata kimpsut ja kampsut sekä koiruudet autoon ja lähteä kotiinpäin. Ajatuksena oli ottaa kamerakin pitkästä aikaa mukaan ja laittaa ulkoilupartiosta kuva blogiin, mutta tottahan se kamera sitten unohtui ottaa matkaan, joten eipä ole tästä(kään) reissusta kuvia esiteltäväksi :(
2 kommenttia:
Olen itse kans miettinyt tuollaisen koirarepun hankintaa, jossain sanottiin että koiraa pitää totutella kantamuksiin. Kauanko teillä on mennyt ja minkälaisilla painoilla oot edennyt?
Mä oon aina ollu vähän huono noissa totuttelu jutuissa :) mutta en mä tietenkään mitään älytöntä painoa pakkaa näin ilman suurempia totutteluita. Kerran olen kokeillut kaupunkikävelyllä, että mitä Jane on mieltä repusta ja pakkasin molempiin taskuihin painoksi pari sellaista kuivattua/paistettua luuta, jotka koirat oli jo kalunneet puhtaiksi. Jane ei välittänyt repusta tuon taivaallista, joten ainakaan itse repun takia ei ole tarvinut totutella. Nyt laitoin Janelle toisaan sen litran verran nestettä kannettavaksi ja mun mielestä se on ihan hyvää "totuttelua", jos päämääränä on se, että koira kantaa esim viikonloppuvaelluksella omat muonat, vähän vettä ja vaikka makuualustan. Esimerkiksi koiran kuivamuona ja retkialusta nyt ei paljon paina, joten ainakaan tuommoisella lyhemmällä vaelluksella koiraa tuskin on syytä totutella kantamaan mitään aivan valtavaa painoa. Vaikka kyllähän se ruokakin alkaa jo jotain painaa jos tekee esim. viikon vaelluksen. Itse varmaan kannan Janella tuota litraa tällaisilla lyhemmillä matkoilla ja siitä nostan painoa kohti esim. kolmea litraa nestettä... Meillä on käytössä ilmaiseksi saatu reppu ja olen itsekin katsellut parempia reppuja koirille. Hyvää ja huokeaa reppua on ollut vaikea löytää. Olisi hyvä, jos reppu toimisi samalla valjaina, joissa olisi keskellä selkää lenkki johon kiinnittää hihna eikä reppua tarvitsis laittaa esim. valjaiden päälle. Monet reput eivät kuitenkaan tunnu olevan kovin ergonomisesti suunniteltuja eikä niissä välttämättä ole ollenkaan niin hyviä pehmusteita kuin perus valjaissa. Kannattaa siis vertailla ja ehdottomasti sovittaa erilaisia reppuja, ennen kuin tekee ostopäätöksen!
Lähetä kommentti