Saatiin Janen kanssa treenipaikka Jyväskylän Agility Teamilta keväälle. Kiva, että alkeiskurssi saa nyt jatkoa, jotta taidot eivät pääse unohtumaan liian kauaksi ohjaajan ja koiran muistin syövereihin. Treenit starttaavat helmikuun alkupuolella. JEE.
maanantai 17. tammikuuta 2011
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Vetohölkkää
Yskästä on toivuttu. Yskässä oli 1-2 pahaa päivää, sitten alkoikin mennä jo kovaa kyytiä parempaan suuntaan, eli ilman lääkkeitä selvittiin.
Käytiin sitten tänään ekaa kertaa tekemässä vetohommia yskän jälkeen. Järven jäällä ei ole jostain syystä pidetty latuja yllä lumisateen jälkeen, joten ajattelin valjastaa koirat kahden koiran valjakoksi ja lähtä hölkkäämään niiden kanssa. Valjakkohölkkä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Jane juoksee aika kivasti "valjakon" kärjessä, eikä se hämmästy vedontuntua. Luka sen sijaan oli valjakossa vähän niin kuin mukana juoksijana. Hölkötteli Janen perässä hihnanpätkä löysällä :/ Sen siitä saa kun on 5 1/2 vuotta iskostanut koiran päähän, että hihnassa ei saa vetää. Tämän lisäksi matka tyssäsi useita kertoja Lukan merkkailuyrityksiin ja Janen hyökkiessä Lukan kimppuun leikkimään sekä siihen kun Jane bongasi ohitettavista pensaista jäätyneitä marjoja (jotka on sen suurta herrkua :/). Minä siellä sitten yritin parhaani mukaan pitää "valjakon" liikkeessä ja huutaa "Mennään" käskyjä. Eli kaoottisimmillaan oltiin varmaan aika hörhön näköstä sakkia. :D Vaikea päästä tehokkaasti puuttumaan siihen merkkailuun ym. haisteluun kun se vetohihna on kuitenkin aika pitkä ja se jousto heti siinä alkupäässä (ihmisestä katsottuna), että hihnan välityksellä on vaikea antaa ohjeita. Asiaa vois helpottaa se, että lähtis jonnekin tavanomaisen lenkkimaaston ulkopuolelle harjoittelemaan. Jonnekin missä ei ois juuri toisten koirien merkkejä, niin että sais ensin muodostettua koirille kuvan siitä mitä se tarkoittaa kun ne valjaat laitetaan päälle ja sitten vasta tulla näihin tuttuihin maastoihin, sillä ainakaan vielä koirat eivät ole tajunneet olevansa hommissa, vaan ihan vaan lenkillä. No, eihän noita harjoituskertoja vielä kauheasti ole takana, joten ei kun toistoja vaan ja katsotaan alkaako tekniikka kehittyä. Hauskaa on kyllä ollut!
Olen myös alkanut vähän suunnittelemaan keväälle jotain pikkuvaellusta (viikonloppu) koirien kanssa. Eilen iltalenkillä Jane harjoitteli jo koirarepun kantoa. Eipä Jane siitä mitään välittänyt vaan hienosti kuljetti kantamukset takaisin kotiin. Vetovyön hankkimisen kautta tuo koirien mukaanotto vaellukselle on alkanut tuntua paljon järkevämmältä ja helpommalta, kun on helppo ja mukava tapa pitää koirat kytkettynä eikä tarvi hihnaa kädessä kantaa. ...Joten kevättä odotellessa...
Käytiin sitten tänään ekaa kertaa tekemässä vetohommia yskän jälkeen. Järven jäällä ei ole jostain syystä pidetty latuja yllä lumisateen jälkeen, joten ajattelin valjastaa koirat kahden koiran valjakoksi ja lähtä hölkkäämään niiden kanssa. Valjakkohölkkä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Jane juoksee aika kivasti "valjakon" kärjessä, eikä se hämmästy vedontuntua. Luka sen sijaan oli valjakossa vähän niin kuin mukana juoksijana. Hölkötteli Janen perässä hihnanpätkä löysällä :/ Sen siitä saa kun on 5 1/2 vuotta iskostanut koiran päähän, että hihnassa ei saa vetää. Tämän lisäksi matka tyssäsi useita kertoja Lukan merkkailuyrityksiin ja Janen hyökkiessä Lukan kimppuun leikkimään sekä siihen kun Jane bongasi ohitettavista pensaista jäätyneitä marjoja (jotka on sen suurta herrkua :/). Minä siellä sitten yritin parhaani mukaan pitää "valjakon" liikkeessä ja huutaa "Mennään" käskyjä. Eli kaoottisimmillaan oltiin varmaan aika hörhön näköstä sakkia. :D Vaikea päästä tehokkaasti puuttumaan siihen merkkailuun ym. haisteluun kun se vetohihna on kuitenkin aika pitkä ja se jousto heti siinä alkupäässä (ihmisestä katsottuna), että hihnan välityksellä on vaikea antaa ohjeita. Asiaa vois helpottaa se, että lähtis jonnekin tavanomaisen lenkkimaaston ulkopuolelle harjoittelemaan. Jonnekin missä ei ois juuri toisten koirien merkkejä, niin että sais ensin muodostettua koirille kuvan siitä mitä se tarkoittaa kun ne valjaat laitetaan päälle ja sitten vasta tulla näihin tuttuihin maastoihin, sillä ainakaan vielä koirat eivät ole tajunneet olevansa hommissa, vaan ihan vaan lenkillä. No, eihän noita harjoituskertoja vielä kauheasti ole takana, joten ei kun toistoja vaan ja katsotaan alkaako tekniikka kehittyä. Hauskaa on kyllä ollut!
Olen myös alkanut vähän suunnittelemaan keväälle jotain pikkuvaellusta (viikonloppu) koirien kanssa. Eilen iltalenkillä Jane harjoitteli jo koirarepun kantoa. Eipä Jane siitä mitään välittänyt vaan hienosti kuljetti kantamukset takaisin kotiin. Vetovyön hankkimisen kautta tuo koirien mukaanotto vaellukselle on alkanut tuntua paljon järkevämmältä ja helpommalta, kun on helppo ja mukava tapa pitää koirat kytkettynä eikä tarvi hihnaa kädessä kantaa. ...Joten kevättä odotellessa...
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
KeHo:n kannustuspalkinto 2010 ja kennelyskä
Viime vuosi päättyi mukavissa tunnelmissa kun Minulle, Lukalle ja Janelle myönnettiin Keski-Suomen hovawarttien kannustus palkinto vuodelta 2010. Kiitos vaan muille jäsenille kannustuksesta! :D Kotiin viemisinä oli suuri kiertopokaali ja toinen pokaali joka jää pysyvästi meille sekä koirille herkkuluita purtaviksi. Saimme tietysti myös vaatimuksen kirjoittaa hoffi-lehteen pienen jutun.
Tilasin itselleni ja koirille joululahjaksi vetovyön. Nyt on sitten harjoiteltu sen käyttöä. Alku oli hieman hankalaa, kun on aina opetettu, ettei hihnassa saa vetää. Pikkuhiljaa koirat tuntuvat hoksaavan mikä on homman nimi, kun valjaat puetaan päälle. Seuraavaksi pitäisi varmaan puuttua myös kaikenlaiseen haisteluun ja höynäilyyn, jottei veto katkea vähän väliä. No eipä se ole niin vakavaa, sillä kokeillaan tätä nyt aivan vaan omaksi iloksi. Olen kyllä jo tässä muutaman viikon aikana ehtinyt olemaan todella tyytyväinen ostokseeni, sillä vetovyö on todella mukava kun kädet saavat olla vapaana hihnanpidosta ja samalla koirasta tulee apua hölkkään, lumessatarpomiseen, rinteenkipuamiseen ja hiihtoonkin. Eli todella monikäyttöinen vekotin koiran kanssa luonnossa liikkumiseen! Suosittelen! Erityisesti suksilla on mahdollisuus hurjaankin vauhtiin, mutta tällöin on hyvä, jos koirilla on hiljentämis- ja pysähtymiskäskyt hallussa ;D Suosittelen myös kaikille hovawartin kokoisen koiran kanssa hiihtäjälle pikalukkoa hihnan irroitukseen, sillä joskus sille voi olla tarvetta!
Uusivuosi alkoikin sitten aika synkissä merkeissä. Luka aloitti yskimisen ja aivastelun sekä liman oksentamisen. Etsin hädissäni täältä jonkun joka määräisi meille jotain lääkettä. Ainut paikka, johon saatiin yhteys oli raviradanhevosklinikan yhteyteen perustettu pieneläinklinikka, joka vaikutti vähintäänkin epämääräiseltä verrattuna keski-suomen klinikoihin. No tärkein tuli kuitenkin hoidettua, eli saatiin resepti lääkkeisiin ja diagnoosiksi KENNELYSKÄ. No nyt yskii sitten Janekin, niin kuin olettaa saattoikin. Luka vaikuttaa kuitenkin olevan jo parempaan päin, joten ehkä flunssasta selvitään ihan ilman lääkkeitäkin. No, ollaan taas toisten koirien tapaamiskiellossa ja reippailuakin pitää nyt rajoittaa.
Tautia tapaamattomille tiedoksi, että kennelyskä on yleisnimitys koiralla oleville virusperäisille flunssille. Tartunnan voi saada muista koirista tai koiran eritteistä lenkkipoluluilla tai treenipaikoilla.
Tuntuu älyttömältä, että juuri me saadaan kaiken maailman koiratäit ja kennelyskät, vaikka meidän koirat ei edes juuri koskaan ole suorassa kontaktissa muihin koiriin!!!! No toivottavasti flunssaoireet katoavat pikapikaa ja päästään taas normaaliin touhuamisen tahtiin.
Kaikesta huolimatta meidän porukka toivottaa kaikille oikein mukavaa, hyvää, aktiivista ja tervettä vuotta 2011!
Tilasin itselleni ja koirille joululahjaksi vetovyön. Nyt on sitten harjoiteltu sen käyttöä. Alku oli hieman hankalaa, kun on aina opetettu, ettei hihnassa saa vetää. Pikkuhiljaa koirat tuntuvat hoksaavan mikä on homman nimi, kun valjaat puetaan päälle. Seuraavaksi pitäisi varmaan puuttua myös kaikenlaiseen haisteluun ja höynäilyyn, jottei veto katkea vähän väliä. No eipä se ole niin vakavaa, sillä kokeillaan tätä nyt aivan vaan omaksi iloksi. Olen kyllä jo tässä muutaman viikon aikana ehtinyt olemaan todella tyytyväinen ostokseeni, sillä vetovyö on todella mukava kun kädet saavat olla vapaana hihnanpidosta ja samalla koirasta tulee apua hölkkään, lumessatarpomiseen, rinteenkipuamiseen ja hiihtoonkin. Eli todella monikäyttöinen vekotin koiran kanssa luonnossa liikkumiseen! Suosittelen! Erityisesti suksilla on mahdollisuus hurjaankin vauhtiin, mutta tällöin on hyvä, jos koirilla on hiljentämis- ja pysähtymiskäskyt hallussa ;D Suosittelen myös kaikille hovawartin kokoisen koiran kanssa hiihtäjälle pikalukkoa hihnan irroitukseen, sillä joskus sille voi olla tarvetta!
Uusivuosi alkoikin sitten aika synkissä merkeissä. Luka aloitti yskimisen ja aivastelun sekä liman oksentamisen. Etsin hädissäni täältä jonkun joka määräisi meille jotain lääkettä. Ainut paikka, johon saatiin yhteys oli raviradanhevosklinikan yhteyteen perustettu pieneläinklinikka, joka vaikutti vähintäänkin epämääräiseltä verrattuna keski-suomen klinikoihin. No tärkein tuli kuitenkin hoidettua, eli saatiin resepti lääkkeisiin ja diagnoosiksi KENNELYSKÄ. No nyt yskii sitten Janekin, niin kuin olettaa saattoikin. Luka vaikuttaa kuitenkin olevan jo parempaan päin, joten ehkä flunssasta selvitään ihan ilman lääkkeitäkin. No, ollaan taas toisten koirien tapaamiskiellossa ja reippailuakin pitää nyt rajoittaa.
Tautia tapaamattomille tiedoksi, että kennelyskä on yleisnimitys koiralla oleville virusperäisille flunssille. Tartunnan voi saada muista koirista tai koiran eritteistä lenkkipoluluilla tai treenipaikoilla.
Tuntuu älyttömältä, että juuri me saadaan kaiken maailman koiratäit ja kennelyskät, vaikka meidän koirat ei edes juuri koskaan ole suorassa kontaktissa muihin koiriin!!!! No toivottavasti flunssaoireet katoavat pikapikaa ja päästään taas normaaliin touhuamisen tahtiin.
Kaikesta huolimatta meidän porukka toivottaa kaikille oikein mukavaa, hyvää, aktiivista ja tervettä vuotta 2011!
maanantai 4. lokakuuta 2010
Jane BH
Kävimme Janen kanssa eilen sunnuntaina BH-kokeessa Varkaudessa. Tuomarina oli Raimo Karppinen. Koe oli ilmoitettu alkavaksi klo 9, ja paikalle pyydettiin saapumaan puolituntia ennen kokeen alkamista. Tuomari oli kuitenkin siinä luulossa, että koe alkaa klo 10 ja saapui paikalle vasta hieman ennen kymmentä. Meillä kokeeseen menijöillä oli siis puolisentoista tuntia aikaa palella, jakaa viimehetken neuvoja ja jännittää. Keli oli poutaisa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. Tottelevaisuusosuus pidettiin hiekkakentällä. Vaikeustasoa nosti hieman se, että viereisellä kentällä oli menossa tottelevaisuuskoe. Kenttien välissä oli näköeste, mutta käskyt kuuluivat läpi toiselta kentältä. Järkytyksekseni saimme Janen kanssa suoritusnumeron 1. Olisin halunnut katsoa muiden suorituksista mallia, mutta lopulta numero 1 olikin aivan mukava numero. Oma suoritus oli heti ohi ja pääsi seuraamaan muiden suorituksia ilman jännitystä. Koetoimitsija sanoi ensin, että suoritusparin parillinen menee ensin suorittamaan ja pariton paikallamakuuseen. Tuomari käskikin tehdä toisin päin, joten me pääsimme ensin suorittamaan kaaviota. Oltiin Janen kanssa perusasennossa aloituskohdassa, kun tuomari käski toisen parin lähteä paikallamakuupaikkaan. Jane katseli toisen koirakon menoa ja tiesin, että se on jo täysin tiedoton siitä, että ollaan aikomassa tehdä jotakin. Seuraa-käskyllä Jane lähti kyllä mukaan, mutta eihän se mitään seuraamista ollut, joten annoin aika pian toisen seuraa käskyn, jotta se tietäisi että nyt ollaan todella tekemässä jotain. Suoritettiin kaikki liikkeet kohtuu oikeaoppisesti, paitsi liikkeestä istumisessa Jane jäi seisomaan. Seuraaminen olisi myös voinut olla paljon paljon parempaa, tiiviimpää ja parempi kontakti. Tuomari kehui liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa, sekä seuraamisen nopeita istumisia. Seuraaminen olisi kuitenkin saanut olla tuomarin (ja minun) mielestä aktiivisempaa. Paikalla makuussa Jane oli kuulemma hyvin rauhallisesti. Tällä suorituksella pääsimme kaupunkiosuudelle. Yksi asia mikä erityisesti jäi mieleen tottelevaisuusosuudesta oli se, että kiitin koiraa paikallamakuu mukaan lukien muistaaksen kaksi kertaa (max. kolme) ja tilaisuuksia kiittää olisi ollut kuitenkin huomattavasti useampia. On todella tyhmää jättää noita mahdollisuuksia käyttämättä, varsinkin kun BH-kokeessa on paljon puuduttavaa seuraamista!
Kaupunkiosuus oli järjestetty huoltoaseman pihalla, jossa meidät ohitti takaapäin pyöräilijä, joka soitti kelloa ja juoksija ihmisen puolelta. Sen jälkeen menimme ihmisryhmään juttelemaan. Sitten palasimme saamaa reittiä takaisinpäin ja pyöräilijä ja juoksija ohitti meidät koiran puolelta. Sen jälkeen meitä tuli vastaan koirantaluttaja. Tämän jälkeen menimme auton viereen, joka käynnistettiin, ikkuna avattiin ja vaihdoimme kuulumisia. Sitten koira kytkettiin huoltoaseman seinään ja ohjaaja poistui huoltoaseman sisälle. Tälläaikaa koiran ohi (läheltä) meni kävelijä ja koirantaluttaja. Kaupunkiosuudella Jane käyttäytyi varsin mallikkaasti ja se olikin hetkessä ohi. Myös kaupunkiosuus oli siis suoritettu hyväksytysti, ja Jane sai ansaitusti tittelin BH!
Kaiken kaikkiaan kisassa oli yhdeksän osanottajaa, joista seitsemän pääsi kaupunkiosuudelle ja tietääkseni kaikki seitsemän kaupunkiosuudelle päässyttä koirakkoa suoritti sen hyväksytysti ja sai näin ollen koulutustunnuksen BH.
Tässä taisikin sitten olla meidän tämän vuoden kisailut. Nyt taidetaan keräillä treeni-intoa ja luopua hetkeksi tavoitteellisesta treenaamisesta ainakin tokon ja pk tottelevaisuuden suhteen.
Kaupunkiosuus oli järjestetty huoltoaseman pihalla, jossa meidät ohitti takaapäin pyöräilijä, joka soitti kelloa ja juoksija ihmisen puolelta. Sen jälkeen menimme ihmisryhmään juttelemaan. Sitten palasimme saamaa reittiä takaisinpäin ja pyöräilijä ja juoksija ohitti meidät koiran puolelta. Sen jälkeen meitä tuli vastaan koirantaluttaja. Tämän jälkeen menimme auton viereen, joka käynnistettiin, ikkuna avattiin ja vaihdoimme kuulumisia. Sitten koira kytkettiin huoltoaseman seinään ja ohjaaja poistui huoltoaseman sisälle. Tälläaikaa koiran ohi (läheltä) meni kävelijä ja koirantaluttaja. Kaupunkiosuudella Jane käyttäytyi varsin mallikkaasti ja se olikin hetkessä ohi. Myös kaupunkiosuus oli siis suoritettu hyväksytysti, ja Jane sai ansaitusti tittelin BH!
Kaiken kaikkiaan kisassa oli yhdeksän osanottajaa, joista seitsemän pääsi kaupunkiosuudelle ja tietääkseni kaikki seitsemän kaupunkiosuudelle päässyttä koirakkoa suoritti sen hyväksytysti ja sai näin ollen koulutustunnuksen BH.
Tässä taisikin sitten olla meidän tämän vuoden kisailut. Nyt taidetaan keräillä treeni-intoa ja luopua hetkeksi tavoitteellisesta treenaamisesta ainakin tokon ja pk tottelevaisuuden suhteen.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Karoonan kennelpäivät
Karoonan syysleiri pidettiin viime viikonloppuna leirikeskus Mansikissa Eurassa. Lähdin koirien kanssa ajamaan Euraan aikasin lauantai aamuna. Leiriväki koostui pääasiassa Karoonan S- ja G-pentueiden koirista ja heidän omistajistaan. Ensimmäiseksi tutustuttiin pk-lajeihin lyhyen teorian muodossa. Teorian jälkeen pääsimme tutustumaan jäljestykseen Mörkön ja Heidin hienon esimerkkinäytöksen jälkeen. Me kokemattomammat teimme koirille makkarajälkeä ja kaikki koirat olivat aikalailla jyvällä ja innokkaita seuraamaan jälkeä.
Seuraavana ohjelmanumerona oli toto-juoksu. Koirat jaettiin nuorten koirien ryhmään ja aikuisten ryhmään. Aikuisten ryhmän voittaja oli Aku (Karoonan Samooja), toiseksi tuli muistaakseni Luka ja Jane oli neljäs. Suski ehkä päivittelee tietoja nettiin, josta lopulliset tulokset voi mahdollisesti tarkistaa.
Tämän jälkeen otettiin esineruutua. Esineruudussa kävi vain Jane. Jane löysi ihan kivasti kaksi esinettä ja siinä jo mietittiin, että pitäisikö lopettaa tähän. Yleensä jos tällainen ajatus tulee mieleen, olisi hyvä tehdä juurikin niin. Useimmiten yli-innokas harrastaja kuitenkin päättää jatkaa suoritusta ja laittaa koiran tekemään lopuksi vaikean ja epäonnistuneen suorituksen. Näin teimme myös me :D Janea ennen ruudussa oli käynyt jo kaksi kokenutta koiraa ja esineiden etsintä oli heillekin hankaalaa, joten yllättäen se ei ollut sen helpompaa aloittelijalle :D ;D Vaikean suorituksen jälkeen otettiin vielä yksi helppo esine, jotta suorituksesta jäisi hyvä maku. Jane näytti kyllä jo aika tympääntyneeltä, että ehkä siinäkään ei aivan onnistuttu.
Eikä tässä vielä kaikki nimittäin illalla päätettiin pitää vielä pienet hakutreenit. Luka teki metsässä todella hyvää työtä. Lähti innokkaasti valmille maalimihille ilman apuja. Luka myös haukkui VIERAAT maalimiehet vaikka pientä epävarmuutta olinkin havaitsevinani. Janekin teki hyvää työtä, muttei uponnut metsään ilman apua maalimieheltä. Myös Jane haukkui. Treeneissä oli kuitenkin niin monta uutta tekijää, kuten vieras ympäristö, vieraat maalimiehet, outo monilajinen päivä ja varmasti hieman väsykin. Kaiken kaikkiaan siis molemmat koirat suoriutuivat treeneistä hienosti!
Illan päätteksi koirat pääsivät mökkiin uinumaan ja ihmiset saunomaan. Tämän jälkeen iltaa jatkettiin takkatulen ääressä istuen. Seura oli hyvää ja jopa minäkin jaksoin valvoa viimeisten joukossa!
Aamulla herättiin lähes kukonlaulunaikaan, syötiin aamupöperöt, siivottiin mökit ja lähdettiin treeneihin Harjavallan koirakentälle. Ässät pääsi ensin agilitytreeniin Suskin opastamina. Treeneissä oli Mörkö, Aku ja Jane. Treenit oli sinänsä kivat, koska kaikki olivat tutustuneet lajiin jo etukäteen, joten esteiden opettelun sijaan saatiin harjoitella esteyhdistelmiä ja osaavammat jo koko ratoja. Kyllä Janesta jo vähän näkyi, että väsyä on ilmassa, mutta tietysti intoa tekemiseen silti riitti. Esteiden suorituksessa alkoi jo olla jonkinlaista varmuutta havaittavissa, kaikki esteet suoritettiin ilman mitään epäröintiä. Kontakteillakin Jane oli tosi kuuliainen. Suski kehotti palkaamaan koiraa eteenpäin esim. pallolla, niin ettei koira koko ajan kiinnittäisi huomiota ohjaajaan ja siihen milloin palkka tulee. Janelle paras tapa on kuitenkin ehkä isohkot namit, koska ruoka on Janelle se paras palkka. Lukakin pääsi agiradalle höntsäilemään. Luka hyppi mielestäni esteitä todella ilmavilla ja hienoilla hypyillä. Putkeenkin herra uskaltautui ja puomikin käveltiin lähes loppuun ennen kuin Luka päätti hypätä alas ja minä otin sen tietysti vastaan syliotteella :D Lopuksi Luka hyppäsi vielä renkaan. Oli todella mukavaa päästä seuraamaan Janen sisarusten suorituksia, treenejä seuraamalla pääse vähän näkemään, millaisia persoonia koirat ovat. Mörkö oli vauhdikkuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ihan omaa luokkaansa (ainakin agiradalla), Aku taas tarvitsi korkeana ja pitkärunkoisena poikana tietysti hieman siskoja enemmän tilaa ja aikaa liikkeisiin ja Aku keskittyi tekemiseen hienosti.
Agin jälkeen päästiin Sari Terhon toko/tottis oppiin. Kyselin vinkkejä Lukan motivoimiseen ja saatiinkiin siihen ihan mielenkiintoisia vinkkejä Jännitteiden käyttämisestä. Jane pääsi treenaamaan tuomarin kättelyä, otettiin seuraamista, henkilöryhmää vierailla ihmisillä, luoksetuloa ja sen sellaista. Muutama ongelmakin me keksittiin, mutta eivät ne sitten kuulemma olleet ongelmia laisinkaan, joten treenailu jatkukoon kuten ennenkin :D Olimme todella tyytyväisiä kouluttajaan joka pureutui napakasti ja mukavalla asenteella keksimiimme ongelmiin.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli huikean onnistunut! Kiitoksia Suskille ja muille vastuuhenkilöille leirin järkkäämisestä, kaikille leiriläisille mukavasta seurasta, Kaitsulle maittavista pöperöistä, kouluttajille hyvistä treeneistä ja tietysti koirille innokkaasta treenikumppanuudesta :D Meidän puolesta Karoonan leiriperinteelle toivotaan (ja vaaditaan :D) jatkumoa!
Seuraavana ohjelmanumerona oli toto-juoksu. Koirat jaettiin nuorten koirien ryhmään ja aikuisten ryhmään. Aikuisten ryhmän voittaja oli Aku (Karoonan Samooja), toiseksi tuli muistaakseni Luka ja Jane oli neljäs. Suski ehkä päivittelee tietoja nettiin, josta lopulliset tulokset voi mahdollisesti tarkistaa.
Tämän jälkeen otettiin esineruutua. Esineruudussa kävi vain Jane. Jane löysi ihan kivasti kaksi esinettä ja siinä jo mietittiin, että pitäisikö lopettaa tähän. Yleensä jos tällainen ajatus tulee mieleen, olisi hyvä tehdä juurikin niin. Useimmiten yli-innokas harrastaja kuitenkin päättää jatkaa suoritusta ja laittaa koiran tekemään lopuksi vaikean ja epäonnistuneen suorituksen. Näin teimme myös me :D Janea ennen ruudussa oli käynyt jo kaksi kokenutta koiraa ja esineiden etsintä oli heillekin hankaalaa, joten yllättäen se ei ollut sen helpompaa aloittelijalle :D ;D Vaikean suorituksen jälkeen otettiin vielä yksi helppo esine, jotta suorituksesta jäisi hyvä maku. Jane näytti kyllä jo aika tympääntyneeltä, että ehkä siinäkään ei aivan onnistuttu.
Eikä tässä vielä kaikki nimittäin illalla päätettiin pitää vielä pienet hakutreenit. Luka teki metsässä todella hyvää työtä. Lähti innokkaasti valmille maalimihille ilman apuja. Luka myös haukkui VIERAAT maalimiehet vaikka pientä epävarmuutta olinkin havaitsevinani. Janekin teki hyvää työtä, muttei uponnut metsään ilman apua maalimieheltä. Myös Jane haukkui. Treeneissä oli kuitenkin niin monta uutta tekijää, kuten vieras ympäristö, vieraat maalimiehet, outo monilajinen päivä ja varmasti hieman väsykin. Kaiken kaikkiaan siis molemmat koirat suoriutuivat treeneistä hienosti!
Illan päätteksi koirat pääsivät mökkiin uinumaan ja ihmiset saunomaan. Tämän jälkeen iltaa jatkettiin takkatulen ääressä istuen. Seura oli hyvää ja jopa minäkin jaksoin valvoa viimeisten joukossa!
Aamulla herättiin lähes kukonlaulunaikaan, syötiin aamupöperöt, siivottiin mökit ja lähdettiin treeneihin Harjavallan koirakentälle. Ässät pääsi ensin agilitytreeniin Suskin opastamina. Treeneissä oli Mörkö, Aku ja Jane. Treenit oli sinänsä kivat, koska kaikki olivat tutustuneet lajiin jo etukäteen, joten esteiden opettelun sijaan saatiin harjoitella esteyhdistelmiä ja osaavammat jo koko ratoja. Kyllä Janesta jo vähän näkyi, että väsyä on ilmassa, mutta tietysti intoa tekemiseen silti riitti. Esteiden suorituksessa alkoi jo olla jonkinlaista varmuutta havaittavissa, kaikki esteet suoritettiin ilman mitään epäröintiä. Kontakteillakin Jane oli tosi kuuliainen. Suski kehotti palkaamaan koiraa eteenpäin esim. pallolla, niin ettei koira koko ajan kiinnittäisi huomiota ohjaajaan ja siihen milloin palkka tulee. Janelle paras tapa on kuitenkin ehkä isohkot namit, koska ruoka on Janelle se paras palkka. Lukakin pääsi agiradalle höntsäilemään. Luka hyppi mielestäni esteitä todella ilmavilla ja hienoilla hypyillä. Putkeenkin herra uskaltautui ja puomikin käveltiin lähes loppuun ennen kuin Luka päätti hypätä alas ja minä otin sen tietysti vastaan syliotteella :D Lopuksi Luka hyppäsi vielä renkaan. Oli todella mukavaa päästä seuraamaan Janen sisarusten suorituksia, treenejä seuraamalla pääse vähän näkemään, millaisia persoonia koirat ovat. Mörkö oli vauhdikkuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ihan omaa luokkaansa (ainakin agiradalla), Aku taas tarvitsi korkeana ja pitkärunkoisena poikana tietysti hieman siskoja enemmän tilaa ja aikaa liikkeisiin ja Aku keskittyi tekemiseen hienosti.
Agin jälkeen päästiin Sari Terhon toko/tottis oppiin. Kyselin vinkkejä Lukan motivoimiseen ja saatiinkiin siihen ihan mielenkiintoisia vinkkejä Jännitteiden käyttämisestä. Jane pääsi treenaamaan tuomarin kättelyä, otettiin seuraamista, henkilöryhmää vierailla ihmisillä, luoksetuloa ja sen sellaista. Muutama ongelmakin me keksittiin, mutta eivät ne sitten kuulemma olleet ongelmia laisinkaan, joten treenailu jatkukoon kuten ennenkin :D Olimme todella tyytyväisiä kouluttajaan joka pureutui napakasti ja mukavalla asenteella keksimiimme ongelmiin.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli huikean onnistunut! Kiitoksia Suskille ja muille vastuuhenkilöille leirin järkkäämisestä, kaikille leiriläisille mukavasta seurasta, Kaitsulle maittavista pöperöistä, kouluttajille hyvistä treeneistä ja tietysti koirille innokkaasta treenikumppanuudesta :D Meidän puolesta Karoonan leiriperinteelle toivotaan (ja vaaditaan :D) jatkumoa!
perjantai 27. elokuuta 2010
Ikävät uutiset ja tottistreenit
Laitetaan ne ikävät uutiset heti tähän alkuun, eli ei mahduttu Agilityn jatkokurssille :( :S :(
mur.mur.mur.mur.mur. Harmittaa vieläkin niiiiin ISOSTI, että eipä siitä sen enempää.
Eilen oltiin taas KeHo:n treeneissä ja otettiin Janen kanssa BH-kaavio. Lisäkäskyjä sai antaa, jotta seuraaminen pysyi hyvänä ja tiiviinä. Liikkeestä istumiseen tarvitaan varmuutta. Samoin paikalla makuuseen. Henkilöryhmät meni ihan OK samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa lähti aluksi perään, otettiin alusta ja sitten meni ihan ok. Kyselin parista kokeesta olisiko tilaa. Varasijalle päästiin.
Lukan kanssa tehtiin kanssa kaikenlaisia toko- ja tottisjuttuja ja poika oli taas hyvässä mielenvireessä treenailuun.
Treenien päätteeksi pidettiin luonnetestipalaveri, kun KeHo järkkää syksyllä moisen. Monen monta asiaa oli läpikäytävänä ja talkooporukalle jaettiin tehtäviä, joista itsekkin sain oman osani :D
Ens viikolla vielä muutama treeni, mutta eiköhän se ala olla jo sopiva aika alkaa odottelemaan Karoonan-leiriä!!!
mur.mur.mur.mur.mur. Harmittaa vieläkin niiiiin ISOSTI, että eipä siitä sen enempää.
Eilen oltiin taas KeHo:n treeneissä ja otettiin Janen kanssa BH-kaavio. Lisäkäskyjä sai antaa, jotta seuraaminen pysyi hyvänä ja tiiviinä. Liikkeestä istumiseen tarvitaan varmuutta. Samoin paikalla makuuseen. Henkilöryhmät meni ihan OK samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa lähti aluksi perään, otettiin alusta ja sitten meni ihan ok. Kyselin parista kokeesta olisiko tilaa. Varasijalle päästiin.
Lukan kanssa tehtiin kanssa kaikenlaisia toko- ja tottisjuttuja ja poika oli taas hyvässä mielenvireessä treenailuun.
Treenien päätteeksi pidettiin luonnetestipalaveri, kun KeHo järkkää syksyllä moisen. Monen monta asiaa oli läpikäytävänä ja talkooporukalle jaettiin tehtäviä, joista itsekkin sain oman osani :D
Ens viikolla vielä muutama treeni, mutta eiköhän se ala olla jo sopiva aika alkaa odottelemaan Karoonan-leiriä!!!
maanantai 23. elokuuta 2010
Hyvä treeni metsässä
Kyllä sieltä kuopankin pohjalta nähtävästi ylös pääsee ja tunnelin päässäkin valoa alkaa pilkottamaan. :)
Pidettiin tänään pienellä porukalla hakutreenit ja hyvät treenit olivatkin. Menin itse jo vähän etukäteen treenipaikalle ja tein koirille esineruudun (, jota ollaan tehty hyvin vähän). Hain koirat yksitellen autosta ja piilotin molemmille kolme lelua ruutuun. Yhden eteen, yhden keskelle ja yhden taakse. Molemmat koirat toivat kaikki kolme lelua, ilman mitään ongelmia. Pistot ei kyllä ollu suoria, joten alueen läpikäyminen järjestelmällisesti ois ollut aika vaikea homma, jos ei olisi tiennyt esineiden sijaintia. No pääasia oli kuitenkin, että niitä leluja sieltä nousi, ja että molemmat lähtivät niitä heti minulle kiikuttamaan. Luka tiputti leult jalkoihin, Janelta pyysin oikeaoppista luovutusta joka sujui ihan kohtalaisesti. Pitäs jatkossa treenata erikseen tuota luovutusta, ettei mene esiineen löytymisonni siihen, että aletaan jotain luovutusta hinkkaamaan.
Esineruudun jälkeen hakutreenit. Molemmat koirat etsivät "kuusi miestä". Koiria haukutettiin ensin ennen hakualueelle menoa. Molemmat haukkuivat myös metsässä yhtä haukkua. Haukut olivat ihan kohtuullisen hyviä, hyvä me. Janelle miehet olivat helpoissa paikoissa, mutta valmiina. Tällä tavalla yritettiin saada pistoihin suoruutta. Hämmennystä teetti mm. se pitääkö kyykyssäkin olevaa miestä haukkua vai vain seisovaa :D Molemmilla oli valtavasti intoa ja se näkyi myös vähän maalimiehellä olessa. Käytös ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen sikamaista, joten uskon sen jäävän pois ajan myötä.
Parannusta viime viikon treeneihin oli mielestäni huimasti. Ehkä se vaan tarvi sen yhden mieleenpalautuskerran, kun taukoa oli ollut pitkästi. Koirat haukkuivat paremmin. Koirat näyttivät tietävän mitä ollaan tekemässä ja mitä maalimiehellä pitää tehdä.
Ei muuta kuin treeniä, treeniä!
Pidettiin tänään pienellä porukalla hakutreenit ja hyvät treenit olivatkin. Menin itse jo vähän etukäteen treenipaikalle ja tein koirille esineruudun (, jota ollaan tehty hyvin vähän). Hain koirat yksitellen autosta ja piilotin molemmille kolme lelua ruutuun. Yhden eteen, yhden keskelle ja yhden taakse. Molemmat koirat toivat kaikki kolme lelua, ilman mitään ongelmia. Pistot ei kyllä ollu suoria, joten alueen läpikäyminen järjestelmällisesti ois ollut aika vaikea homma, jos ei olisi tiennyt esineiden sijaintia. No pääasia oli kuitenkin, että niitä leluja sieltä nousi, ja että molemmat lähtivät niitä heti minulle kiikuttamaan. Luka tiputti leult jalkoihin, Janelta pyysin oikeaoppista luovutusta joka sujui ihan kohtalaisesti. Pitäs jatkossa treenata erikseen tuota luovutusta, ettei mene esiineen löytymisonni siihen, että aletaan jotain luovutusta hinkkaamaan.
Esineruudun jälkeen hakutreenit. Molemmat koirat etsivät "kuusi miestä". Koiria haukutettiin ensin ennen hakualueelle menoa. Molemmat haukkuivat myös metsässä yhtä haukkua. Haukut olivat ihan kohtuullisen hyviä, hyvä me. Janelle miehet olivat helpoissa paikoissa, mutta valmiina. Tällä tavalla yritettiin saada pistoihin suoruutta. Hämmennystä teetti mm. se pitääkö kyykyssäkin olevaa miestä haukkua vai vain seisovaa :D Molemmilla oli valtavasti intoa ja se näkyi myös vähän maalimiehellä olessa. Käytös ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen sikamaista, joten uskon sen jäävän pois ajan myötä.
Parannusta viime viikon treeneihin oli mielestäni huimasti. Ehkä se vaan tarvi sen yhden mieleenpalautuskerran, kun taukoa oli ollut pitkästi. Koirat haukkuivat paremmin. Koirat näyttivät tietävän mitä ollaan tekemässä ja mitä maalimiehellä pitää tehdä.
Ei muuta kuin treeniä, treeniä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)