Tervakoski

Tervakoski-tapahtuma on nyt koettu. Suunnattiin auton nokka jo perjantaina kohti etelää, niin että saadaan kaikessa rauhassa leiriytyä sopivan matkan päähän Tervakoskea. Sovitimmekin hienosti yhteen vanhempieni caravan-kesälomailun ja hovawart-näyttelyn ja majoituimme Vihtijärjeven rannalla leirintäalueella. Lauantaina lähdimme tietysti katsomaan tokoilijoiden suorituksia. Olipas kiva päästä katsomaan hoffien toimia! Mukaan mahtui suorituksia laidasta laitaan ja muutama varsinainen helmikin nähtiin! Niistä onnistuneista suorituksista on hyvä ottaa itsekin mallia ja tähdätä samanlaiseen suoritukseen itsekin. Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että kaikki on hyvin kunhan koiralla on hauskaa ja se nauttii tekemisestä!!!

Ja sitten sunnuntaihin eli näyttelypäivään. Jane juniornarttujen ERI4 ja Luka ERI. Mahtavaa!

Odotukset olivat todella matalalla, sillä olihan kyseessä maailman suurin hovawart tapahtuma ja koiria siis kisaamassa noin 250 kpl. Tunnelma oli mukava ja koiria kohdeltiin hyvin, joka on mielestäni aina tärkeää. Ensimmäisenä kehään pääsi Luka. Avointen uroksissa oli 50 urosta. Lukan tuomaroi hollantilainen Jan De Gids. Tuomari oli aivan mahtava ja otti koirat todella ihanasti vastaan. Lähestyi sellaisella lämmöllä, että jopa meidän Luka, vieraita miehiä karsastava hurttamme otti hänet vastaan iloisella hännänheilutuksella eikä väistänyt kopeloinnissa yhtään!! Ihana tuomari! Lukan kanssa kehässä meni hienosti ja tuloksena olikin Lukan ensimmäinen ERI! Tässä vaiheessa olimme ylittäneet rutkasti päivän tavoitteet ja juhlatunnelma oli huipussaan. Lukalla oli kivaa ja ohjaaja kutakuinkin lopetti senkin pienen jännityksen mitä ehkä oli jossain vaiheessa tuntenut.

Seuraavaksi meninkin juniornarttujen kehään Janen kanssa. Janen tuomaroi unkarilainen Maria Kerekes, joka oli myös todella mukavan oloinen tuomari. Kaikki juoniornartut olivat ensin kehässä yhtäaikaa, jonka jälkeen ryhmä jaettiin kahtia. Me olimme Janen kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Ryhmä kehässä juokseminen meni jälleen hienosti. Jane malttoi juosta minun kanssa, eikä hötkyillyt edellä menevien eikä jäljessä tulevien perään. Sitten alkoikin ensimmäisen ryhmän yksilöarvostelut.

Tässä vaiheessa juoksin Lukan kanssa avointen urosten kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa tunnelma oli mukava ja koirien kanssa pidettiin sopivat välit sekä koko kehä käytettiin hyväksi juostessa. Luka juoksi mukavasti mutta kilpailuluokkaan oli seulottu 50:stä uroksesta niin kova ryhmä, että me karsiuduimme Lukan kanssa monien muiden tavoin. Lukan ensimmäinen ERI, erikoisnäyttelystä, luokasta jossa oli valtava määrä osanottajia ja kova kilpailu, oli enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella!

Tämän jälkeen juoksin jälleen juniornarttujen kehälle, missä Janen kasvattaja Suski oli valmiina viemään Janen kehään, mikäli minä en sinne urosten kehästä ennättäisi. Kiitos Suski! Onneksi vapauduin kuitenkin urosten kehästä juuri kreivin aikaan, sillä juoniorkehässä oli arvosteltavana juuri Janea edellinen narttu. Ei muuta kuin äkkiä Janen kanssa pienet treenijuoksut ja kehään. Kuuma päivä oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, sillä myös Jane seisoa törötti hievahtamatta paikallaan tuomarin tutkiessa neidin, uskomatonta! Asennossa seisominen sujui Janelta kuin vanhalta tekijältä. On myös ihanaa miten se jaksaa koko ajan olla skarppina odottaessaan makupalaa. Jane ei missään vaiheessa näyttänyt kyllästyneeltä. Jane sai kiitosta mm. pään ilmeestä ja pigmentistä, rintakehästä, takakulmauksista ja harmonisesta rakenteestaan. Häntä voisi olla hieman pitempi, liikeet olivat hyvät mutta tuomari toivoisi Janen liikkuvan nopeammin ravia, jolloin liikkeistä tulisi laajemmat. Tuomari tuntuikin todella tykkäävän Janesta ja sanoi neidin olevan ERINOMAISTA TYYPPIÄ :D kunhan vain opetan Janen juoksemaan nopeampaa ravia, niin ettei neiti ala laukata. Tuloksena siis ERI. No tässä vaiheessa oltiin jo ihan äimän käkenä kun molemmat koirat olivat saaneet ERIn.

Seuraavaksi meillä olikin hieman aikaa hengähtää (ja treenata Janen kanssa nopeampaa ravia ;D) ennen kuin vuorossa oli juniornarttujen kilpailuluokka. Meidät valittiin Janen kanssa jatkoon muistaakseni viiden muun koiran kanssa. Yksi näistä tippui neljän parhaan joukosta ja Jane julistettiin JUNIORNARTTUJEN NELJÄNNEKSI. Aivan huikean huikean huikeaa! Tuomarin kätellessä meitä, hän vielä uudelleen pyysi (suorastaan aneli :D) minua opettamaan neidin juoksemaan lujempaa. Näin on siis kai tehtävä.

Sijoittuneena olimme myös oikeutettuja ja velvoitettuja menemään loppukehään eli paras narttu kehään. Siellä ei meidän kakara pärjännyt, vaikka jatkoikin hienoa seisomistaan. Täytyy kyllä sanoa, että Jane yllätti jopa minut koko päivän kestäneellä hienolla ja hillityllä käyttäytymisellään kehässä, vaikka on kehän ulkopuolella melkoinen väkkärä. Ja Janen osalta voin sanoa, että sillä on aina hauskaa, ihan missä vain ja milloin vain, ainakin niin kauan kuin tarjolla on herkkuja.

Kaiken kaikkiaan Tervis oli hieno ja kivatunnelmainen tapahtuma. Meidän, ei niin usein, näyttelyissä käyvälle perheelle, päivä oli hyvin tuhti näyttelyhuuman täyteinen päivä. Siinä oli näyttelyä melkein kuin koko vuoden edestä :D Näyttely tunnelma vain kohosi kahden kehän väliä lönköteltäessä, hölkätessä, kipiteltäessä, kirmatessa, spurtatessa ja kiitäesssä. Loppuillasta tuntui että oli suorastaan näyttelyhumalassa. Näyttelyn jälkeen täydellisessä näyttelyväsymyksessä. Yöllä näyttelyunessa ja tällä hetkellä todennäköisesti näyttelykrapulassa, hyvässä sellaisessa :D

Ei muuta kuin kiitos kaikille paikalla olleille seurasta, ohjeista, avusta, tsempityksestä ja onnitteluista! Onnittelut myös kaikille muille kisassa pärjänneille!