Treeniä ja polskuttelua

Viime torstain tottelevaisuus treeneissä mukana oli vain Jane. Luka jatkoi vielä lepäilyä kotona, vaikka virtaa alkaa ollakin koirassa jo ihan normaalisti. Treenit Janen kanssa menivät ihan mukavasti. Edelleen seisomista pitää harjotella ja luoksetulon suoraa istumisasentoa edessä. Otettiin myös porukalla paikalla makuuta. Kerran taisi Jane nousta. Siinä vaiheessa kun viereisen koiran omistaja käy välipalkkaamassa koiraa, alkaa Janellakin häntä väpättää tyyliin mulle kans mulle kans, ja sit Janen keskittyminen saattaa sen verran herpaantua että neiti nousee ylös. Treeniä, treeniä.


Kävin katsomassa Keski-Suomen kennelkerhon Vepe-treenejä. Aikamoista hässäkkää oli :) ja suurin osa osanottajista koostui noutajista. Ajattelin että voisin käydä Lukan kanssa tutustumassa lajiin, kun siltä sujuu hoffimaiseen tapaan tuo polskuttelu aika mukavasti. Ollaan treenattu nyt kotona tavaran viemistä ihmiseltä toiselle. Näin olisi tarkotus valmistella koiraa viemään tavaraa rannasta veneeseen. Tuo tavaran kuljettaminen alkoi sujua yllättävänkin hyvin! Toinen asia mitä pitäis harjotella on köyden hakeminen vedestä, se köysi kun tuppaa olemaan aika huomaamaton siellä vedessä.


Jane kävi myös toissapäivänä ensimmäistä kertaa uimassa. Oli kyllä sen näköstä räpiköintiä, että ei meinannut emännän ilme pysyä peruslukemilla. Ensimmäisen uintikerran jälkeen Janea ei oikeen enää innostanut mennä uimaan asti. Sen verran shokeeraava tais olla tuo ensimmäinen uintikerta :D No eilen sitten jatkettiin tutustumista vesielementtiin. Jane pääsi jo juonesta kiinni ja oli innoissaan lähdössä hakemaan keppiä vedestä, tosin tyyli oli edelleen jonkin verran, sanottaisiinko, erikoinen :D Neiti läpsyttelee etukäpälillä uintiliikkeitä niin, että se kauhoo veden päältä, jolloin vesi tietysti räiskyy Janen naamalle. Huvittavan näköstä touhua :D Pitää varmaan hankkia Janelle uimalasit :D


Nyt on myös Hovawart ry:n kesäleirin osallistumismaksu maksettu. Janen kanssa osallistutaan siis puoleksi viikkoa hakukoulutukseen, ja paikalle olisi tarkoitus saapua tiistaina. Sen lisäksi ilmoitin molemmat koirat Laukaan kaikkien rotujen näyttelyyn heinäkuulle. Tervakoski muhii vielä mietintämyssyssä.

Tervehtymistä

Vihdoinkin reilun viikon sairastelun jälkeen, ja erityisesti puolentoista tylosin-antibioottitabletin jälkeen, Luka koki "ihmeparantumisen". Tylosinia on nyt jatkettu ja koiran vointi on erinomainen. Keskustelin asiasta myös eläinlääkärin kanssa, emmekä ole suinkaan ainoita jotka ovat kokeneet tylosinin ihmeitätekevän vaikutuksen. Asiasta on myös kuulemma tehty tarkempaatutkimusta yliopiston toimesta. No, johtipa parantumiseen mikä tahansa, pääasia on että koiruus on taas kunnossa. Luka kerkesi laihtua taudin aikana melkoisesti, joten nyt kerätään lisää painoa ja käydään rauhallisilla hihnalenkeillä.


Janekin on käyttäytynyt koiriksi, eikä neiti ole enää päässyt varastamaan ruokaa. Sen sijaan eilen yksi kukka oli käyty nykkimässä parvekeruukusta :/ Syyllisen paljasti Janen multainen kieli :D

Mahatautia ja Sikailua

Lukalla on taas kunnon mahapöpötartunta. Oksentaa ja ripuloi. Tauti alkoi lauantaiaamuna, eikä vieläkään olla oikein niskanpäällä. Ensin syötin Lukalle Canicur-kuurin, jolla ei ollut juurikaan mitään vaikutusta. Sen jälkeen hain keskiviikkona eläinlääkäriltä yli 90 eurolla lääketarpeita. Oksentaminen on loppunut, mutta silti Luka näyttää pahoinvoivalta ja ilmeisesti olo on aika kuvottava, sillä kun Luka hieman köhäsee, niin saman tien ylös nousee pari nappulaa tai vettä jota mahassa on. Koira on vaisu ja laihanlainen. Tuntuu kuitenkin että parempaan päin oltaisiin menossa. Onhan siitä edellisestä vatsataudista jo puolisen vuotta, että sinällään ihan pitkän jakson on Luka ollut terveenä ja ruokahalu hyvä. On se vaan ihnottavaa että sitten kun se tauti tulee päälle niin se sitten kehittyy oikein megaluokan pöpöksi.

Jane on sen sijaan sikaillut. Se on alkanut varastella ruokaa. Onneksi kuitenkin lähinnä koiranruokaa tai sille tarkoitettua ruokaa, mutta yhtä kaikki luvatta. Jätin yhden kerran Janen treenimakkarat pöydälle odottamaan siksi aikaa, että käyn ensin treenaamassa Lukan kanssa. Kun tulin sisälle, niin makkarat oli "tietysti" kadonneet. Tämän jälkeen yksin jäätyään Jane käy useasti nuohoamassa keittiön tasot läpi, on kaatuneita laseja ja lusikoita lattialla yms... pitäis saada neiti joskus rysänpäältä kiinni niin pääsis torumaan.

No nyt sitten kun Luka on ollut kipeänä ja saanut useaan otteeseen lääkettä päivässä, niin Jane on sitten tietysti kytännyt innolla vieressä, tyyliin MULLE KANS, MULLE KANS! Ja on tainnut käydä vähän neidin luonnolle, kun ei olekaan saanut samaa tavaraa kuin Luka. Tästä sisuuntuneena Jane on protestoinut asiaa murtautumalla Lukan (kalliille toipilasruoka) ruokapussille ja vetänyt nappuloita mahan täydeltä. Vähän näytti neiti sen jälkeen pullealta ja yöllä maistui vesi vähän väliä. No onneksi siitä ei näyttänyt Janelle koituvaan mitään haittaa. Jane ei myöskään tainnut sitä itse kokea haitalliseksi, sillä seuraavana päivänä kun olin siirtänyt Lukan ruokapussin eteisestä vessaan turvaan, oli Jane murtautunut sinne. Kun tulin käyttämästä Lukaa pissalta niin siellä veti neiti nappuloita menemään pää ruokapussissa. Eikä tässä vielä kaikki. Myöhemmin illalla tarjosin pelkästään Lukalle ruokaa, sillä oltiin menossa Janen kanssa treeneihin ja ajattelin että Jane saa ruokansa siellä. Annoin Lukalle ruuan ja Jane meni tietysti omalle ruokapaikalleen odottamaan omaa kuppiaan. Voi luoja sitä pöyristynyttä ilmettä kun se tajusi että hänelle ei tulekaan kuppia. No Luka ei kuitenkaan syönyt ruokaansa, jolloin nostin sen tiskipöydälle ja lähdin käyttämään sitä pissalla ennen kuin lähdetään Janen kanssa. Kun tulin sisälle oli kuppi tiskipöydällä tyhjänä ja hyvin nuoltuna. Taisi Jane ajatella, että koska selvästikin unohdin ojentaa hänelle kupin, niin sen on sitten parempi itse pitää huoli siitä että ruoka tulee syötyä. Siinä piti vähän miettiä, että voinko edes mennä Janen kanssa treeneihin kun siellä pitäis palkata ruualla, jota Jane oli saanut jo vähintään parin koiran edestä... Uskomatonta meininkiä kyllä neidiltä, kun ennen on saanut olla kaikki pöydillä ihan rauhassa! no mutta eikös sitä sanota että tilaisuus tekee varkaan :D Tällä hetkellä Lukan ruokasäkki on saunan lauteilla turvassa, katsotaan millon neiti taiteilee itsensä sinne ;D Mistä tämä ääretön ahneus muuten tulee? Isän vai äidin puolelta vai molemmilta?

Vähän ikävää kun torun Janea niin Lukakin ottaa siitä itseensä, vaikka ihan suoraan torun Janea. Taitaa tuo koiraherra olla vähän herkkis. Harmittaa vaan kun on kipeänä ja sitten vielä ottaa torumisetkin itteensä.

Mentiin sitten kuitenkin Janen kanssa treeneihin. Saatiin vähän vinkkejä noutoon. Tuntuu vaan että siinä menee iäisyys ennen kuin nouto on hanskassa. Muuten saatiin kouluttajalta paljon kehuja ja Jane teki hyvää työtä. Ei ottanut kouluttajasta eikä muusta porukasta häiriötä. Teki maahanmenon ja istumisen nopeasti. Paikallaanseisomista tulee nyt vähän tehokkaammin treenata ja olla tarkkana sen kanssa, ettei Jane ota yhtään askelia. Vähän tarkemmin sais kuulemma myös valita mistä koiraa palkkaa. Välillä palkkasin vähän turhan väljistä perusasennoista ja seuraamisesta. Seuraamisesta pitäs myös yrittää karsia pomppimista, vaikka Jane ei olekaan kenguru pahimmasta päästä. Kaiken lisäksi kuulemma ilmottautuminen terviksen tokoon pitäis ehottomasti olla jo tehtynä ;D Voi kuitenkin olla etten vielä ihan sillon tunne, että oltaisiin kisakunnossa...

KeHo:n tottistreenit

Vähän tottelevaisuus kuulumisa treeneistä. Lukalla ei taas ollut into mitenkään ylimmillään, tehtiin muutama juttu ja sitten koira autoon. Mielestäni se aiemmin auttoi tuhon Lukan kyllästymiseen, että tehtiin sen kanssa kentällä vaan hetken aikaa kivoja juttuja. Kotosalla voidaan sitten hinkata ehkä pikkuisen enemmän, välillä ei sielläkään.

Jane taas höseltää alkuun vähän liiankin kanssa. Se tarvii sellaisen pienen rauhoittelu hetken kun sen ottaa autosta ulos. Sillä on kauhea into päästä tekemään juttuja, mutta siinä innossa se ei oikein pysty kuuntelemaan mitä siltä pyydän ja toisaalta se ehtii tarjota miljoona eri juttua, jos makupala ei tule oikeasta suorituksesta salamana. Sitten kun se on saanut purettua suurimman innostuksensa se tekee todella innokkaasti töitä ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Sen kanssa on todella mukava tehdä töitä. Se on hyvin motivoitunut ja sen takia aikaa ei tarvitse kuluttaa siihen, että saisi koiran innostumaan yhdessä tekemisestä, vaan voi keskittyä liikkeiden harjoittelemiseen. Pitää yrittää kuitenkin pitää treenit riittävän yksinkertasina, eikä sortua opettamaan liian monia liikkeitä yhtä aikaa ja pitää samalla mielessä se ettei tee treeneistä liian vaikeita ja vaadi Janelta enemmän kuin mitä olen sille opettanut.

Kreativ Blogger award

Kiitosta vaan kennel Karoonalle heidän meille antamastaan tunnustuksesta ja tsempityksestä!

Palkinto toi mukanaan myös haasteita, sillä se edellyttää, että myös me välitämme sen eteenpäin kolmelle bloggaajalle. Hastavaa tämä on siksi, että olemme vasta juuri tutustuneet tähän blogimaailmaan. Niimpä päätinkin lähettää kiertopalkinnon eteenpäin molemmille Janen sisaruksille Karoonan Samoojalle ja Karoonan Samvaisille. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä palkinto menee Nooran ja Juhon blogiin "Elämyksiä siiman päässä", josta löytyy pääasiassa tarinaa Nooran ja Juhon Thaimaan-Uuden Seelannin-Australian matkasta. Sieltä löytyy mahtavia kuvia ja mukavia tarinoita matkan tiimoilta, joita olen käynyt katselemassa ja lukemassa kateudesta vihreänä.

Kreativ Blogger award-palkinto myös edellyttää teidät seuraavaan:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

Hakutreenit

Oltiin Lukan ja Janen kanssa hakutreeneissä viime sunnuntaina ja tiistaina. Lukan kanssa on ollut vähän epäselvyyttä siitä mihin ilmaisutyyliin sitä aletaan kouluttamaan. Sunnuntaina sitä oltiin opettamassa rullakoiraksi ja tiistaina se muutettiin takaisin haukkuvaksi, että sillä tavalla saatiin sekoitettua koiran pää jo ihan alkumetreillä :D Sunnuntain treeneissä Lukan kolme maalimiestä löytyi hyvin ja nopeasti. Rullahösellys toi mukaan hieman mielenkiintoisia kuvioita, mutta ei siitä sen enempää.


Jane oli ihan ensimmäisenä vuorossa, ja se pääsi juoksentelemaan alueella jo ennen treenien alkua. Janekin etsi kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oli helppo. Toiselle yritin lähettää Janen ensimmäistä kertaa valmiille, mutta Jane katsoi minua sen näköisenä, että ei siellä ketään ole, kun en ole nähnyt enkä kuullut siellä ketään olevan. Yritin lähettää Janen muutamaan kertaan, mutta se ei lähtenyt mihinkään. Mukaan otettiin ääniapu ja maalimies löytyi heti. Halusin testa vielä syttyikö Janella lamppu sen suhteen, että metsässä on todella joku silloin kun mamma lähettää etsimään, vaikka mitään apuja ei olisikaan tullut. Tämän vuoksi myös kolmas otettiin valmiina. Jane lähti heti etenemään käskystä upposi kohtuullisen syvään ja lähti juuri vähän ennen maalimiestä kaartamaan takaisinpäin. Heti kohta Jane pysähtyi, katsoi minua keskilinjalla ja lähti takaisin sinne missä oli juuri ohittanut maalimiehen, löysi sen ja sai palkan hienosta työstä. Janelta otettiin liivit pois, ja se sai vielä höseltää metsässä, jonka jälkeen kytkin koiran. Siukku lähti kävelemään keskilinjaa kohti ja Jane hinkui perään etsimään lisää maalimiehiä. Ei lopu into kesken tällä tytöllä. Treenit olivat kuitenkin Janen osalta ohi ja sen autoon ja otin Lukan. Kun lähdimme Lukan kanssa autolta Jane jäi ulaamaan meidän perään ja kun palasin Lukan kanssa autolle Jane oli repinyt takatilan kalterin irti kiinnikkeistään+yhden kiinnikkeen irti ja istui tyytyväisenä hemmetin rapasena takapenkillä. Laitoin verkon takaisin kiinni, koirat takatilaan ja lähdin jatkamaan treenejä. Kun treenien loputtua palasin autolle, oli verkko taas revitty irti ja kaksi niin rapasta, tikkusta ja neulasilla päällystettyä koiraa kun olla voi istui autossa toinen etu, toinen takapenkillä. Laitoin verkon jälleen kiinni ja koirat takatilaan. Ja voitte kuvitella miltä auto näytti: takatila oli lattiasta kattoon täynnä rapasia tassunjälkiä kun Jane oli työskennellyt kalteria irrottaakseen, kalterin maalipinta oli kärsinyt Janen hapailun jäljiltä, penkit täynnä rapaa, tikkuja ja neulasia ja ikkunat mähmäsiä. Minua hieman harmitti.


Tiistaina Luka etsi jälleen kolme maalimiestä. Kaksi valmista ja haamu. Ensimmäinen maalimies oli piilossa piilon ovi auki. Luka lähtee suuhteellisen kivasti suoraan ja uppoaa metsään hyvin. Maalimiehet löytyivät jälleen nopeasti, eikä maalimiesmotivaatiossa ole ongelmia. Ehdotinkin että Lukan treenejä voisi alkaa viemään hieman eteenpäin ja alkaa valmistaa Lukaa pienillä harjoitteilla tyhjiin pistoihin.


Jane pääsi taas ensimmäisenä meidän mukaan tallaamaan aluetta. Janea yritettiin myös saada haukkumaan, kuitenkin tuloksetta. Tämän jälkeen Jane etsi kolme maalimiestä. Ensimmäinen oli valmis ja Jane lähti etenemään jälleen heti käskystä, eikä sillä ole ongelmaa irrota minusta. Selvästikin se koki ahaa-elämyksen tuon valmiin maalimiehen suhteen sunnuntain treeneissä, sillä tällä kertaa se ei epäröinyt hetkeäkään lähteä etsimään ilman apuja. Kaksi seuraavaa oli helppoja, eikä niiden etsimisessä ollut minkään moista ongelmaa. Jane menee innoissaan aika lähelle maalimiestä, kuitenkin selvästi ystävällisin aikein ja häntää heiluttaen kuitenkin hieman koheltaen niin kuin nuoren koiran tapoihin monesti kuuluu. Treenien jälkeen Jane olisi vielä mielellään etsinyt lisää maalimiehiä, mutta vein sen kuitenkin autoon. Jane jäi autoon YLLÄTYS YLLÄTYS ihan hiljaa ja tyytyväisenä, vaikka otin Lukan seuraavaksi treenaamaan. Auto oli parkkeerattu perä hakualueelle päin, niin että Jane voisi katsoa ikkunasta sinne suuntaan, eikä sen tarvitsisi tavoitella pääsyä auton sisälle ja siten lähemmäs hakualuetta, mikäli auto olisi toisinpäin. Lukan treenien jälkeen palautin sen autoon ja neiti istui tyytyväisenä auton takatilassa. Lähdin jälleen hakualueelle ja YLLÄTYS YLLÄTYS Jane oli jälleen ihan hipi-hiljaa ja sitä se oli ihan treenien loppuun asti eikä takatilasta ollut enää murtauduttu autoon! Jes!

17-19.4 Räfsö

Toissa viikonloppu vietettiin koirien kanssa Kirkkonummen edustalla saaressa. Ensin koirien ei pitänyt lähteä mukaan, mutta kun emme saaneet järjestettyä koirille luotettavaa, mukavaa ja edullista hoitopaikaa, lähtivät koirat lopulta mukaan. Reissu sujui todella hienosti ja koirat nauttivat saaristolaiselämästä täysin siemauksin. Janella oli edessä ensimmäinen venereissu sitten pentuaikojen. Vähän meinasi tyttöä hirvittää veneeseen kipuaminen ja lopulta Jane pääsi veneeseen Ollin sylin kautta. Veneessä Jane kuitenkin osasi hienosti rauhoittua istumaan. Lukalta vene reissu sujui kuin vanhalta tekijältä, vaikka ei sekää veneessä ole montaa kertaa ollut. Takaisintulomatkalla Janekin uskaltautui hyppäämään omin avuin laiturilta veneeseen, joskin tapahtumaa edelsi pienoinen ulina.

Saari oli seurakunnan hallussa, eikä siellä ollut meidän kalaporukan lisäksi muita kuin saarivahti ja hänen koiransa Eve. Koirat saivat olla vapaana koko viikonlopun ja juosta saarella mielin määrin. Kuvassa Luka ja Jane vahtivat rantakiviltä siiankalastustouhuja ja nuotion virittelyä.

Tässä Luka ja muut kalamiehet. Kalamiehet todennäköisesti vahtivat vapojaan, kun Luka taas vahti kalamiehiä, joista jokainen haukuttiin yhdessä ja erikseen joka välissä.

Tässä on Janen ja Ollin ensimmäinen siika

Jane ja Luka nauttivat päivällistä mökin edustalla. Ensimmäinen päivä oli mukavan aurinkoinen, mutta tuulinen.

Mutta seuraava aamu toi mukanaan järkytyksen kun mökin piha näytti tältä. Koirat sen sijaan olivat innoissaan lumipeitteestä.

Luka lumisella kalliolla aamuauringon paisteessa.

Myös toinen päivä oli aurinkoinen ja lumi sulasi pian pois, tuulisuus jatkui. Suurin osa päivästä vietettiin pihalla ja useimmiten rannassa. Koirat eivät malttaneet jättää meitä, ja palata mökille, vaan käpertyivät rannalle kerälle kuin napaketut.

Jane nauttii viimeisistä lumen rippeistä sammalpedillä.

Kuvassa Jane ja jotusenet. Janella on suuri mielenkiinto kaikkea liikkuvaa kohtaan. Menipä se melkein uimaankin lokin perässä. Oli kuitenkin kummallista että, kumpikaan koirista ei reagoinut oikeastaan lainkaan joutsenpariskuntaan, jotka lipuivat vähän väliä meidän läheisyydessä hyvin lähellä rantaa. Koirat eivät tuntuneet edes huomaavan niitä. Kuvan otto hetkellä menimme kalastamaan joutsenten suosimalle alueelle, jolloin ne alkoivat kähistä meillä. Tämä sai Janen huomion kiinnittymään Joutseniin, mutta tapauksen jälkeen sama välinpitämättömyys jatkui.

Olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli Jane joutuisi luonnon armoille, sillä ei olisi hätäpäivää. Se on niin ahne, että se söisi vaikka männynkäpyjä täyttääkseen vatsansa. Ruuanetsintävietti on myös hyvin vahva. Se on jo todistettu, että marja kuin marja uppoaa janen masuun, oli se sitten mustikka, mansikka, vadelma, ruusunmarja tai vaikkapa mustamarja-aronian marja... Todennäköisesti myöskin myrkkymarjat uppoaisivat :( No saaressa Janen suusta roikkui lähes taukoamatta pala rakkolevää, jota se mutusti menemään koko ajan. Suurimmaksi osaksi se tyytyi syömään kallioille kuivannutta levää, mutta muutamaan otteeseen Jane yritti myös sukellella rannasta tuoreversiota. Jane on siis nähtävästi ymmärtänyt tämän ravintoloissakin tarjotun kulinaristisen elämyksen arvon. Kalanperkeiden metsästys ja nuotion ympäryksen putsaaminen kuuluivat myös Janen merellisiin harrastuksiin. Luka ja Jane söivät myös kilpaa metsäneläinten jätöksiä, joten saaressa lisääntynyt energian kulutus korvattiin täsmällisesti lisäravinnolla. Ja kaiken kruunaa tietysti se, että Jane varasti myös kalakaverin makkarat ja veti ne hetkeäkään epäröimättä vatsansatäytteeksi. Kaikin puolin siis hyvä reissu!