Jänis istui maassa...

Ollaan käyty aina välillä pyöräilemässä ja se onkin sujunut ihan mukavasti. Pyörälenkillä koirat saa painella reipasta ravia, ja se tekee varmasti hyvää niiden lihaskunnolle. Aiemmin olen pitänyt koirilla kuonopantaa yllättävien tilanteiden varalle, jos olen pyöräillyt kaupungissa. Nyt muutaman viime kerran olen pitänyt koirilla pelkkiä valjaita. Ensimmäinen lenkki meni tosi kivasti, eikä minkäälaisia vaaratilanteita tai hallintaongelmia ollut. Toissa päivänen pyörälenkki olikin sitten aikamoista haipakkaa! Oltiin aika myöhään liikkeellä ja city-pupuja tuntui tulevan vastaan vähän väliä. Lukahan ei niistä välitä juurikaan, mutta JANE! Neidin mielestä tien yli vilistävä pupujussi on lähes vastustamaton juttu. Ekan pupun kohdalla sain Janen pidettyä aisoissa, mutta toisen pupun kohdalla en voinut muuta kuin päästää irti :/ Olipas järkyttävää katsoa kun koira säntää lähiöalueella pupun perään. Muutamassa sekunnissa Jane katos jo näkyvistä enkä enää tiennyt mihin suuntaan se lähti. Kauhulla ajattelin lähellä menevää hieman isompaa tietä ja näin jo sieluni silmin Janen säntäilemässä siellä autojen välistä. Olli ja Luka lähtivät tien suuntaan ja minä pujottelemaan asuinalueen pikkuteitä. Heti kohta vastaan tuli länsiylämaanterrieriä ulkoiluttava mies ja kysyin häneltä, ettei hän ollut sattunut näkemään vaaleata koiraa. Mies oli nähnyt Janen ja viittoi suuntaa mihin se oli mennyt. Onneksi Jane oli lähtenyt jatkamaan rannan suuntaisesti, eikä ollut mennyt tiellepäin. Huutelin rantatiellä Janea ja vähän ajan päästä tien toisesta päästä alkoi lähestyä minua kohti juokseva koira. Vähän ennen minua Jane pysähtyi seisomaan epäilevän näköisenä, ihan niin kuin se olisi miettinyt, että olenko se todella minä. Lopulta Jane kuitenkin juoksi mun luo kieli polvissa roikkuen, käytiin rannassa juomassa vähän vettä ja lähdettiin sitten etsimään Ollia ja Lukaa. Jane oli aivan maitohapoilla ja käveli vähän aikaa epäpuhtaasti hieman toista etujalkaa ontuen. Eipä siinä auttanut kuin kääntyä kotiinpäin ja mennä hiljalleen. Kotimatkalla nähtiin vielä tien yli menevä sorsajoukko (joiden perään Jane olis aivan vimmalla mennyt) ja yksi tien yli menevä pupu, jonka perään Jane jälleen yritti sännätä, mutta sain pysäytettyä sen. No, lopulta päästiin kuitenkin koko joukko kotiin ehjin nahoin, mutta päätin kyllä, että etenkin ilta-aikaan Jane juoksee kuonopanta päässä, ihan omaksi parhaakseenkin.

No ei tässä vielä kaikki. Noin viikko sitten Jane lähti kissan perään. Onneksi heti kohta takaa-ajon lähdettyä käyntiin kissa löysi puun johon kiivetä ja takaa-ajo päättyi siihen. Kävin vielä seuraavana päivänä tarkistamassa, että kissa oli päässyt puusta alas...

Eilen oltiin metsässä ja EIKÖHÄN JANE TAAS LÄHTENYT JONKIN PERÄÄN. Onneksi nyt ei ollut teitä lähistöllä, eikä ainakaan tarvinnut sitä pelätä, että koira juoksisi auton alle. Siinä me sitten Lukan kanssa istuskeltiin ja odoteltiin, että Jane tulisi takaisin. Aika kauan sillä meni, ja ajattelin jo huolissani, että toivottavasti ei juokse liian kauas ja joudu eksyksiin. No kyllä se sitten lopulta tuli kun sitä viheltelin. Taas roikkui kieli polvissa ja vilvottellu syvässä lätäkössä maistui.

Kysymys kuuluu, voiko saallille lähtemisestä kieltää ja rankaista?! Itse olen suhtautunut niin, että kun se on viettitoiminto niin ei siitä voi kieltää eikä rangaista, koska koira ei voi mitään reaktiolleen. Olli kuitenkin sanoi, että kyllähän nälkä on sekin vaistomainen toiminto ja silti koiraa kielletään kun se esim. varastaa ruokaa, vaikka koiran näkökulmasta koirahan vaan hankkii itselleen ruokaa selviytyäkseen hengissä. Samoin toisille koirille rähjääminen on sekin viettien ja vaistojen ohjaamaa toimintaa, ja siitäkin kielletään ja opetetaan koiraa toimimaan toisin. Joten eikö samalla logiikalla koiraa voisi kieltää ja rankaista, jos se yrittää nykäistä tai rynnätä saaliin perään? Jos koira on päässyt karkaamaan saalliille, ja tulee lopulta takaisin, silloin taas on myöhäistä rankaista.