Viime viikkojen puuhia

Viime viikonloppu hurahti Itä-Suomessa Kerimäellä ystäväpariskunnan mökillä. Olipas kiva olla luonnon helmassa rauhoittumassa arjen kiireistä! Mökki oli ihanasti järven rannalla ja naisväki ja koirat ehtivät ulkoilemaan kauniissa maisemissa sillä aikaa kun miehet kävivät vesillä. Pitkästä aikaa kamerakin pääsi mukaan ja oli oikein aikaa valokuvaukselle.

Tänä viikonloppuna Janen kasvattaja Suski kävi agiliitelemässä koiransa Pihkan kanssa JATin järjestämissä kisoissa täällä Jyväskylässä. Samalla palaveerattiin Janen pennutuksen tiimoilta. Näillä näkymin Janelle suunnitteilla pentuja vuoden 2012 loppuvuodelle.

Toko AVO 11.9.2011

Mitäpä sitä turhaan välipäiviä pitämään. Ajateltiin urakoidan Janen kanssa tämä viikonloppu oikein olan takaa. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Keuruuta. Siellä oli Keuruun Seudun Kennelkerhon järjestämä tottelevaisuuskoe. Koe pidettiin hiekkakentällä. Tällä kertaa otin Lukan mukaan Janen kiusaksi. Yritin luoda sellaista treenimäisempää tunnelmaa: Lukakin oli mukana, kuten normaalisti treeneissä ja pääsi ensimmäisenä autosta ulos tekemään toko-liikkeitä. Siinä odotellessa Janella into kasvaa.

Avoimessa luokassa oli kuusi osan ottajaa, me oltiin suoritusvuorossa viimeisenä. Tuomarina toimi Juha Kurtti. Paikalla makuu meni vähän penkin alle, mutta se olleellisin oli kunnossa, eli koira pysyi maassa :D. Yksilösuorituksessa sain rauhoiteltua Janea pikkuisen hetken ennen kehään menoa ja se olikin "selvästi" (ainakin omistajan silmissä, ehkä oikeampi ilmaisu olisi hiukkasen :D) rauhallisempi kehässä kuin eilen :D Koska Jane oli hiukan rauhallisempi keskittyi se myös paremmin, eikä liikkeissä ollut niin paljon ylitseampuvaa innokkuutta. Pistesaldo tänään 186 pistettä ja Kunniapalkinto sekä sijoitus 1/6.

Tulokset:

Paikalla makaaminen: 10

(Tässä tuomarilta meni kyllä meidän kämmäykset ihan ohi. Jouduin antamaan Janelle kaksi käskyä sekä maahan menossa, että ylösnoustaessa. Sanoin käskyt isoon ääneen ja sen jälkeen kuin muut olivat jo käskyt antaneet, eli oikeampi pistesaldo olisi varmasti ollut 6-8 välillä. Pienempi pistesaldo ei ois meidän ykkössijaan vaikuttanut sillä seuraavat koirakot olivat aika kaukana, mutta meidän henk. koht. pistesaldoon tietysti sillä olisi ollut vaikutusta. Paikkamakuussa piilo oli todella kaukana kentästä ja se vähän ainakin minua jänskätti. Yksi koira myös nousi paikalla makuussa ja ohjaaja pyydettiin kentälle kytkemään koira. Pääasia oli, että Jane pysyi maassa. )
Seuraaminen taluttimetta: 10

(Jane oli heti alussa rauhallisempi kuin eilen, eikä seuraamisessa esiintynyt mitään ylilyöntejä kuten pomppimista tai edistämistä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

(Tämä taisi mennä nyt niikuin treeneissäkin)
Luoksetulo: 8

(Tuomari olisi halunnut pysähtymisen olevan nopeampi. Omasta mielestä Jane pysähtyi tosi äkkiä, mutta ehkä mun käsky tuli vähän myöhässä merkkiin nähden. Ois kiva nähdä tämä videolta)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

(Peruslaatua)
Noutaminen: 10

(Tämänkin noudon Jane teki aika vauhdikkaan innokkaasti, mutta kuitenkin mielestäni vähän alemmalla temmolla kuin eilisissä kisoissa. Tuomari sanoi että seuraavissa luokissa nouto saisi olla hieman hallitumman ja siistimmän näköinen. Koira voisi siis tehdä noudon hieman rauhallisemmin ja suoralinjaisemmin ja jättää kaikki ylimääräset vallattomat loikat pois:D)
Kauko-ohjaus: 8(Jouduin antamaan kaksi ylimääräistä käskyä, yhden molemmissa istumisissa)
Estehyppy: 9

(Hyppy oli hyvä, jälleen luoksetulossa tunki kuonon liivin alle, mutta ei varsinaisesti tökännyt/törmännyt niin kuin eilen)

Kokonaisvaikutus: 10

(Tuomari kehui erityisesti meidän seuraamista ja mun käskytystä sekä yhteistyötä. Tuntui tykkäävän meistä kovasti. Ja sanoi, että anna koiran olla näin innokas vielä ainakin vähän aikaa (viittasi lähinnä ylempien luokkien suorituksiin, joissa ei välttämättä tarvis sitä VALLATONTA innokkuutta enää niin näkyä).

YHTEENSÄ: 186 pistettä ja KP

Ruusukerinsessa

Kuva terveiset myös Lukalta!

Luka ei ollut ollenkaan niin häiriötä ottava Keuruun kisapaikalla. Sehän tottisteli mun kanssa sielläkin! Toki nenä painui maahan aina väliajoilla ja kun mentiin lähelle jotain pusikkoa missä koirat oli käyneet lirillä mutta oikeasti ihan yllättävän hyvin se oli innostunut minun kanssa tekemään. Varmasti kehässä ne paikat missä muutkin on maanneet ja jossa sen pitäis seistä tai maata paikallaan olis vaikeita, mutta oishan se joskus ihan kiva antaa pojalle mahdollisuus näyttää minkälaiseen suoritukseen se pystyis!

Sinä samana iltana kun käytiin tuossa pari iltaa sitten treenaamassa ennen kisoja ja Jane ei halunnut tehdä mitään kun maa oli märkä, niin Lukahan teki kaiken ihan täydellisesti niin kaukokäskyt kuin luoksetulotkin. Vitsailinkin Ollille, että taidankin ottaa Lukan kisoihin :D Otin sen kanssa ensimmäistä kertaa ikinä luoksetulon pysäytyksen ja kun huusin paikka niin sehän pysähtyi. Ajattelin että Luka on tässä varmaan aika hyvä ja päätin korottaa panoksia, pyysin Lukaa jatkamaan luoksetuloa ja huusin maahan, kenttään painui, ei mitään ongelmaa. Eli mitä sitä turhaan treenailemaan, kisoihin vaan, voittajaan tai vaikka erikoisvoittajaan, meillä nimittäin tehdään sen mukaan kun ohjaaja antaa ohjeita :D On mulla vaan kaksi hienoa koiraa!

Toko AVO 10.9.2011

Päästiin Janen kanssa pitkästä aikaa kisaamaan, kun Pieksämäellä järjestettiin toko-kisat. Ensimmäinen startti AVO-luokassa oli siis edessä. Tuomarina Riikka Pulliainen, oikein mukava ja asiallinen. AVO-luokka oli päivän ensimmäisenä vuorossa ja merkitty alkavaksi jo klo 9. Säännöt kun velvoittavat olemaan paikalla 1/2h ennen kisoja ja ajomatkaakin oli reilun tunnin verran suuntaansa niin herätyskello soitti ihanaa sävelmää jo 5.45. Matkaseuraksi kisoja katsomaan lähti myös Mona, ja sainkin nakitettua hänet kuvaamaan meidän kisasuorituksen.

Olin ajatellut että treenaan enemmän näitä kisoja varten, mutta jotenkin se aika on vaan humahtanut ja viime viikonloppuna tajusin etten ollutkaan treenannut paljon yhtään. Päätinkin sitten soittaa Sannalle, josko hän pääsisi Lugan (Hoffenheimin Bulvanus) kanssa treenaamaan tokoa. Se sopi heille ja käytiin sitten sunnuntaina vähän treenaamassa. Sannalta ja Lugalta, jotka ovat jo AVO luokan läpäisseet sain arvokkaita vinkkejä ja suoritusohjeita AVO-luokkaan. Se oli myös silmät avaava päivä monessa suhteessa. Tajusin, että kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys ovat vielä aivan vaiheessa. Hyppyäkään ei olla otettu moneen viikkoon ja silloinkin olen hypyyttänyt Janea vain esteen yli, en vaatinut minkäänlaisia AVO-luokan kiemuroita. Viime viikolla otettettiinkin sitten kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys tehotreeniin. Kaukokäskyt sain toimimaan aika pienellä vaivalla, mutta luoksetulon pysäytys ei lähtenyt millään toimimaan. Jane valui aina lähemmäs ja lähemmäs. Kaksi päivää ennen kisoja päätin vaihtaa merkin käskysanasta käsimerkkiin ja sitä ehdittiin treenata vain muutama kerta.

Eilen kävin vielä palauttamassa itseni maan pinnalle. Ajattelin että tehdään vielä nuo kaukkarit ja luoksetulon pysäytys. Täällä oli satanut koko päivän ja kenttä oli märkä muttei vetinen. Janen sai pakottaa maahan (makupalan avulla) ja se yritti viimeiseen asti pitää kyynärpäät ja mahan irti maasta. Kaukokäskyissä Jane näytti mulle ainakin mielessään keskisormea: "juman kauta akka, kun halusit mut tänne maahan niin täällä pysyn". Tein muutaman toiston ja aina sama juttu. Luoksetulon pysäytys menikin sitten paremmin. Jännä juttu mutta ainakin jännitys laukes siltä illalta ihan täysin. Ollikin tuumas, että hyvällä tuurilla saadaan just ja just 160 pistettä mutta todennäköisemmin pistesaldo olisi jotain 120 luokkaa :D. Kisaan lähdettiin siis aika lailla sillä mielellä, että tietyt liikkeet on hyvässä hallussa, tietyt menee onnistuessaan nappiin mutta epäonnistuessaan aivan penkin alle ja ne oli siis vielä aika huteralla pohjalla (mitäpä muuta se vois olla kun vielä paripäivää ennen kisoja vaihdetaan tekniikat ihan toisiin (luoksetulo)) :D. Joidenkin liikkeiden kohdalla onnistuminen oli lähinnä toivon varassa. Tyyliin, "kyllä se Jane osaa hypätä esteen yli käskystä, istua käskystä ja tulla luo käskystä, toivotaan että se tekee ne myös ketjussa käskettäessä :D.

Kisat järjestettiin onneksi hallissa, joten sateista ja märästä maasta ei onneksi ollut harmia. AVO-luokassa kisaajia oli 9. Jane oli koko ajan innokas, mutta liike suorituksissa ei ollut sellaista tarkkuutta kuin treeneissä. Mulla on vielä vähän opeteltavaa tuon koiran virittelyn suhteen, se on ehkä aavistuksen liian korkeassa vireessä pystyäkseen tekemään täysin keskittynyttä suoritusta. Toisaalta voi myös olla kyse siitä, että Jane tekee vähän sinne päin, kun en kisoissa voi korjata sitä missään vaiheessa lepsusta työstä ja se ajattelee työn olevan riittävän hyvää. Joka tapauksessa kisa meni hyvin ja koira oli innokas, eikä mikään liikekkään mennyt ihan täysin mönkään joten pistesaaliiksi saatiin 177 pistettä eli ykköstulos. Oltiin myös sijalla 3/9.

Tässäpä osa-alueet:
Paikalla makaaminen: 10
(Oli valppaan näköinen kun tulin piilosta ja katsoi eteenpäin, jossain vaiheessa oli vilkassut sivulle, mutta oli ollut tarkkaavaisena koko ajan.)
Seuraaminen taluttimetta: 9
(Paljon huonompaa kuin treeneissä. Alussa väljyyttä, keskivaiheilla kontakti hävis, lopussa koira edisti kohti treenireppua)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 1/2
(Tuomarin mukaan koira meni nopeasti alas, mutta laittoi kyynärpäät maahan vasta pitkän ajan kuluttua. Oisko eilisestä jäänyt vähän inho päälle, ei tätä yleensä tee, jos maa ei ole märkä.)
Luoksetulo:10
(Tämä oli hyvä, kannatti vaihtaa tekniikkaa pari päivää ennen kisoja)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Tämäkin mielestäni meidän tasoon nähden normaali hyvä suoritus, mutta mun käsky on vähän hidas, joten koirakaan ei pysähdy aivan seinään.
Noutaminen: 9
(Koira lähti kauhealla vauhdilla ja loikkas kapulan kimppuun ja toi sen mulle pienellä kaarteella ihan hyvään luovutusasentoon. Normaalisti tekee paljon hillitymmin ja "kauniimmin")
Kauko-ohjaus: 6
(Lähdössä Jane ei mennyt ensimmäisestä käskystä maahan. En tiedä mitä tapahtu, ei tuollaista tee normaalisti joku yhteyskatkos siinä oli kun sillä ei ilmekkään värähtänyt, ihan niiku se ei ois kuullu koko juttua. Jouduin siis pyytämään toisen kerran maahan. Kaukokäskyissä nousi ensimmäisen kerran vasta toisesta käskystä ja viimeisessä maahanmenossa ennakoi niin et just vähän ennen käskyä lähti laskeutumaan.)
Estehyppy: 9
(Törmäs vähän muhun luoksetulossa)
Kokonaisvaikutus: 10
(Tuomari tykkäs Janen innokuudesta ja meidän yhteistyöstä)
YHTEENSÄ: 177

Janen luonnetesti

Jane oli ilmoitettu 28.8.2011 pidettyyn luonnetestiin Jyväskylään Palokkaan. Tuomareina luonnetestissä toimivat Marco Vuorisalo ja Katri Leikola. Luonnetestipaikka oli aika haastava koiralle, kun yleisö oli niin lähellä testausaluetta. Meilläkin oli yleisössä paljon treenikavereita ja perheenjäsenkin. Koirat keskittyivät kuitenkin testiin eivätkä pyrkineet kesken testin yleisön joukkoon.

Janen testi meni kuta kuinkin odotettuun malliin. Ainoastaan puollustus osiot olivat minulle kysymysmerkkejä, sillä meille ei ole normi elämässä tullut mitään uhkaavia tilanteita vastaan. Jane toimi Lukaa ärhäkämmin puollustustilanteessa, mutta ei kuitenkaan antanut mitään merkkejä siitä, että olisi valmis käyttämään hampaitaan. Tilanne voisi tietysti olla toinen jos minäkin käyttäytyisin hätääntyneesti. Uhkaustilanteissa Jane kuitenkin pysyi koko ajan tilanteessa, eikä yrittänyt lähteä karkuun ja haukkui uhkaa kohti. Vähän etäisyyttä on välillä syytäkin ottaa uhkaan, mutta silti rintamasuunta pysy hyvin uhkaa kohti. Pimeässä huoneessa Jane oli vähän vaisumpi kuin olisin osannut odottaa, mutta ehkäpä siinä alkoi Janella jo painaa testin kuorma eikä pimeässä huoneessa liikkuminen ollutkaan enää kovin vapautunutta. Jane löysi myös ennen minua tuomarit ja Jane olisi ehkä kaivannut heiltä vähän vahvistustusta ja kehuja, kun mitään ei kuulunut vaan tuomarit vaan seisoivat jäykkinä niin alkoi Janeltakin vähän usko loppua. Lopulta Jane kuitenkin minut löysi. Tynnyristä ja kelkasta Jane palautui äkkiä mutta haalari pääsi pelästyttämään Janen pahemman kerran ja siitä jäikin Janelle vahvempi muistijälki.

Tuomarit luonnehtivat Janea niin, että taistelutahto on se Janen "juttu" ja sillä se yrittää selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Pimeässä huoneessa, jossa ei voikaan taistella onkin sitten keinot vähän vähemmässä. Janella on tuomareiden mielestä KANTTIA :). Koiraa saatiin kuitenkin testissä kuormitettua ja pehmeyttäkin testissä näkyi (muun muassa tuossa haalari kohdassa). Myös ohjaaja sai kiitosta koiran kehumistavasta :D

Tässäpä olisi videota testistä katseltavaksi!

Epäviralliset möllikisat

Meillä oli tänään viikottaisissa agilitytreeneissä möllikisat. Koirakoita oli paikalla kaksi peruskoirakkoa sekä yksi vieraileva osaavampi koirakko. Luvassa oli siis vähintään ykkösluokan hyppyrata, eli kontakteja ei radalla ollut. Radalla oli ensin kolmen esteen alkusuora, hyppy, rengas, hyppy ja sitten yhdeksänkymmenen asteen kulmassa seuraava hyppyeste, josta putkeen. Putkesta takaisin edellisen esteen yli ja pöydälle. Pöydän jälkeen jatkettiin hieman haastavampi estekuvio ja sitten taas putki ja kaksi hyppyestettä.

Osaavampi koirakko pääsi aloittamaan radan ja me saatiin katsoa suorituksesta vinkkejä. Kyseisen parin pöytä meni läpijuoksuksi ja koira jätti renkaan hyppäämättä. Sitten oli meidän toisen peruskoirakon vuoro. Heillä oli vähän ongelmia siinä, ettei koira meinannut pysyä paikoillaan lähdössä. Koira varastikin lähdössä ja ohjaajalla oli tästä johtuen kiire pöytään asti ja niinpä muutama kohta radalla meni vähän hermoiluksi, kuitenkin virheettä. Pöydällä ei koira myöskään pysynyt vaan pöytä piti ottaa uudestaan kolmeen kertaan, jonka jälkeen rata meni jälleen ihan mukavasti. Lopussa tais tulla vielä joku kielto. Viimeiseksi oli meidän vuoro. Jane pysyi hienosti alussa odottamassa ja sainkin siihen parin esteen etumatkan. Alku rata meni todella hienosti. Pöydälle hidastin Janen vauhtia vähän liiaksikin, mutta muuten se sujui hyvin. Myös loppupätkän ohjauskuvio meni nappiin, mutta kahden viimeisen hyppyesteen ohjaus levisi, josta johtuen Jane teki turhan suuren karteen, eikä oma paikkakaan ollut hyvä, vaan olin menossa viimeisen esteen siivekettä päin. Niinpä viimeiseltä hyppyesteeltä kielto ja uusinta hypyltä riman pudotus joten virhepisteitä 10. Aikakin oli ihan mukava, hävisimme muistaakseni vain muutaman sekunnin Janea puolet pienemmälle vauhtitykille ja kun ottaa huomioon, että heilläkin pöytä meni läpijuoksuksi... Tällä tuloksella liikeni sija 1/2. Olin kyllä aivan mielettömän tyytyväinen meidän suoritukseen! Jane toimi ihan loistavasti, seuras ohjausta ja suoritti kaikki esteet varmasti. Saatiinpa palkkioksi pientä purtavakin, minä sain Pepe-lakun ja Jane pihvitikun.

Parin viikon päästä alkaa JAT:lla syysjakso ja me saatiin iloksemme paikka myös syksyn ryhmästä. Syksyllä ollaan Janen kanssa möllitason ryhmässä ja saatiin samaan ryhmään myös toinen hovawartkoirakko Mona ja Luna (Damirazin Gaunis Gimma), joten innolla kohti uutta agilitykautta! Kuka tietää, ehkä jo ensi syksynä kisataan virallisissa epävirallisissa kisoissa :D

KeHo:n treenit

Tiistaina oli taas minun vuoroni vetää KeHo:n toko/tottis treenit. Paikalla oli taas ihan mukava määrä koirakoita, vaikka keli ei meitä suosinutkaan. Treenien alkuvaiheessa satoi oikein kunnolla ja koirat saivatkin tottistella sadeasuisten ihmisten keskellä. Koirat eivät tuumanneet mitään lepattavista sadetakeista, vaan liikkeiden suoritus sujui niiltä ihan normaaliin malliin. Lainehtiva maa sen sijaan teetti muutamalle pientä epäröintiä. Päätettiinkin jättää pääasiassa istumiset ja maahanmenot tekemättä, vaikka siinä tilanteessa olisi toki voinut harjoittaa koiraansa toimimaan kelissä kuin kelissä :D

Me hiottiin Janen kanssa muutamaa Avo liikettä: kaukokäskyjä, hyppyä, noutoa sekä luoksetulon pysäytystä. Liikkeet on ihan ok mallilla, mutta toistoja ja viime hetken viilausta saa vielä tehdä ennen kisoja. Janen kanssa on taas päässyt pohtimaan, että miten joku tietty liike olisi parasta yrittää opettaa juuri Janelle.. saapa nähdä miten mun metodit pelittää tosi toimissa ;D Viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Janen luonnetesti, toivottavasti saan videoitua sen.

Lukan kanssa tehtiin totuttuun tapaan Alo luokan liikkeitä. Lukan kanssa ollaan menty eteenpäin siinä, että se on nykyään innokas ja keskittynyt tekemään minun kanssa. Välillä kun kentällä on toisia koiria tai kentällä on ollut aiemmin muita koiria, niin kuin eilenkin useampi narttu ja pentukin, niin välillä nenä vie mennessään, mutta Luka lopettaa haahuilun heti kun käsky tulee tehdä jotain muuta. Pitkä seuraaminen on juuri siksi haastava, kun käskyn saa antaa niin harvoin. Lukalle tekis hyvää käydä jossain vieraassa porukassa treenaamassa aina välillä ja sitten jos siltä tuntuu niin pitäis pohtia sitä palkkausvälin pidentämistä.

Jänis istui maassa...

Ollaan käyty aina välillä pyöräilemässä ja se onkin sujunut ihan mukavasti. Pyörälenkillä koirat saa painella reipasta ravia, ja se tekee varmasti hyvää niiden lihaskunnolle. Aiemmin olen pitänyt koirilla kuonopantaa yllättävien tilanteiden varalle, jos olen pyöräillyt kaupungissa. Nyt muutaman viime kerran olen pitänyt koirilla pelkkiä valjaita. Ensimmäinen lenkki meni tosi kivasti, eikä minkäälaisia vaaratilanteita tai hallintaongelmia ollut. Toissa päivänen pyörälenkki olikin sitten aikamoista haipakkaa! Oltiin aika myöhään liikkeellä ja city-pupuja tuntui tulevan vastaan vähän väliä. Lukahan ei niistä välitä juurikaan, mutta JANE! Neidin mielestä tien yli vilistävä pupujussi on lähes vastustamaton juttu. Ekan pupun kohdalla sain Janen pidettyä aisoissa, mutta toisen pupun kohdalla en voinut muuta kuin päästää irti :/ Olipas järkyttävää katsoa kun koira säntää lähiöalueella pupun perään. Muutamassa sekunnissa Jane katos jo näkyvistä enkä enää tiennyt mihin suuntaan se lähti. Kauhulla ajattelin lähellä menevää hieman isompaa tietä ja näin jo sieluni silmin Janen säntäilemässä siellä autojen välistä. Olli ja Luka lähtivät tien suuntaan ja minä pujottelemaan asuinalueen pikkuteitä. Heti kohta vastaan tuli länsiylämaanterrieriä ulkoiluttava mies ja kysyin häneltä, ettei hän ollut sattunut näkemään vaaleata koiraa. Mies oli nähnyt Janen ja viittoi suuntaa mihin se oli mennyt. Onneksi Jane oli lähtenyt jatkamaan rannan suuntaisesti, eikä ollut mennyt tiellepäin. Huutelin rantatiellä Janea ja vähän ajan päästä tien toisesta päästä alkoi lähestyä minua kohti juokseva koira. Vähän ennen minua Jane pysähtyi seisomaan epäilevän näköisenä, ihan niin kuin se olisi miettinyt, että olenko se todella minä. Lopulta Jane kuitenkin juoksi mun luo kieli polvissa roikkuen, käytiin rannassa juomassa vähän vettä ja lähdettiin sitten etsimään Ollia ja Lukaa. Jane oli aivan maitohapoilla ja käveli vähän aikaa epäpuhtaasti hieman toista etujalkaa ontuen. Eipä siinä auttanut kuin kääntyä kotiinpäin ja mennä hiljalleen. Kotimatkalla nähtiin vielä tien yli menevä sorsajoukko (joiden perään Jane olis aivan vimmalla mennyt) ja yksi tien yli menevä pupu, jonka perään Jane jälleen yritti sännätä, mutta sain pysäytettyä sen. No, lopulta päästiin kuitenkin koko joukko kotiin ehjin nahoin, mutta päätin kyllä, että etenkin ilta-aikaan Jane juoksee kuonopanta päässä, ihan omaksi parhaakseenkin.

No ei tässä vielä kaikki. Noin viikko sitten Jane lähti kissan perään. Onneksi heti kohta takaa-ajon lähdettyä käyntiin kissa löysi puun johon kiivetä ja takaa-ajo päättyi siihen. Kävin vielä seuraavana päivänä tarkistamassa, että kissa oli päässyt puusta alas...

Eilen oltiin metsässä ja EIKÖHÄN JANE TAAS LÄHTENYT JONKIN PERÄÄN. Onneksi nyt ei ollut teitä lähistöllä, eikä ainakaan tarvinnut sitä pelätä, että koira juoksisi auton alle. Siinä me sitten Lukan kanssa istuskeltiin ja odoteltiin, että Jane tulisi takaisin. Aika kauan sillä meni, ja ajattelin jo huolissani, että toivottavasti ei juokse liian kauas ja joudu eksyksiin. No kyllä se sitten lopulta tuli kun sitä viheltelin. Taas roikkui kieli polvissa ja vilvottellu syvässä lätäkössä maistui.

Kysymys kuuluu, voiko saallille lähtemisestä kieltää ja rankaista?! Itse olen suhtautunut niin, että kun se on viettitoiminto niin ei siitä voi kieltää eikä rangaista, koska koira ei voi mitään reaktiolleen. Olli kuitenkin sanoi, että kyllähän nälkä on sekin vaistomainen toiminto ja silti koiraa kielletään kun se esim. varastaa ruokaa, vaikka koiran näkökulmasta koirahan vaan hankkii itselleen ruokaa selviytyäkseen hengissä. Samoin toisille koirille rähjääminen on sekin viettien ja vaistojen ohjaamaa toimintaa, ja siitäkin kielletään ja opetetaan koiraa toimimaan toisin. Joten eikö samalla logiikalla koiraa voisi kieltää ja rankaista, jos se yrittää nykäistä tai rynnätä saaliin perään? Jos koira on päässyt karkaamaan saalliille, ja tulee lopulta takaisin, silloin taas on myöhäistä rankaista.

Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutus

Koska viikonlopusta oli tulossa synkkä ja yksinäinen, kun Ollikin on ollut reissussa, päätin ryhdistäytyä ja mennä kuunteluoppilaaksi Vappu Alatalon hyppytekniikan peruskurssille, kun kerran edullisesti pääsin. Vappu soveltaa käsittääkseni Susan Salon kehittämiä hyppytekniikkaharjoituksia, joiden avulla on tarkoitus saada koiran hyppytekniikkaa kehitettyä agilityä varten. Tavoitteena on tietenkin saada koira käyttämään lihaksiaan ja kroppaansa oikein, jotta hypyt olisivat mahdollisimman vähän kuluttavia koiran kropalle eikä koira näin ollen menisi rikki.

Viikonlopusta jäi käteen paljonkin. Päällimmäisenä tietysti hyppytekniikkaa kehittävät harjoitukset. Koiran tulee keskittyä hyppyihin ja käyttää aistejaan hyppyjä hypätessä, eikä vain räiskäistä rimoista yli. Koiraa voi harjoittaa esteen etäisyyden hahmottamisessa (niin, että esim. ponnistus tulee oikea-aikaisesti) ja hyppykorkeuden hahmottamisessa. Koiraa opetetaan myös käyttämään takapäätään oikein ponnistuksissa ja pitämään etupäätä oikeassa hyppykylmassa, jotta rimat pysyvät ylhäällä.

Hyppytekniikkaa on hyvä opetella, vaikka radalla ei olisikaan näkyviä ongelmia, kuten riman tiputtelua. Mitä parempi koiran hyppytekniikka on, sitä "koiraystävällisempiä" hypyt ovat. Agilityharjoittelussa koiralle pitää antaa aikaa opetella pyydetyt hyppykuviot, riman pudotuksesta ei ole syytä torua tai rankaista koiraa. Uudet kuviot esteillä (persjätöt, valssit, pakkovalssit, tiukat käännökset, takaa kierrot, slalomit ym ym..) tulisi aina opetella mahdollisimman matalilla rimoilla. KOIRALLE PITÄÄ SIIS AINA ENSIN OPETTAA TIETTY KUVIO JA VASTA KUN KOIRA ON SEN SISÄISTÄNYT VOIDAAN RIMAN KORKEUTTA VÄHITELLEN NOSTAA. Koiran fysiikasta on syytä pitää hyvä huoli ja koiralla tulee olla lihasvoimaa. Koira on myös syytä huoltaa säännöllisesti fysioterapeutilla tai vastaavalla asiantunijalla.

Viikoittaisiin agilitytreeneihin on hyvä sisällyttää hyppytekniikkatreeniä. Treeneissä on myös hyvä käyttää radalla erikorkuisia esteitä ja estekorkeutta on hyvä vaihdella eri toistojen välillä. Aloittelijoiden on syytä tehdä erikseen hyppytekniikkatreeniä ja hypyttää ratapätkillä/radoilla medikorkeuksilla (maxi-koirat). Vasta kun koiran hyppytekniikka on hyvällä tasolla, voidaan ratatreeniin sisällyttää maxi-korkuiset rimat ja silloinkin rimojen korkeutta tulee vaihdella.

Niinpä se vaan viikonloppukin sitten hurahti ja Ollikin on jo kotimatkalla. Saapas nähdä, vieläkö illalla jaksais tehdä koirien kanssa toko-juttuja vai jääkö ens viikkoon...

Tiistain tokoilut

Eilen kävin kentällä muistuttelemassa koirien mieliin tottelevaisuuden oppeja. Hyvin olivat opit säilyneet koirien mielissä, vaikka treenattu ollaan todella laiskasti. Treenit menivät kirkkaasti yli odotusten, suorastaan loistavasti. Lukalla oli intoa ja se muistaa käskyt todella hyvin. Myös seuraaminen on parantunut ja alkanut selkeästi tuntua Lukasta mielekkäältä. Häiriöt ovat silti sille välillä vaikeita. Sami oli pitkästä aikaa kentällä, ja kun Sami tuli lähemmäs liikkeen suorituksen aikana ei Luka meinannut millään pystyä keskittymään liikkeeseen vaan tuijotti ja haisteli vain Samia kohti. Muuten liikkeet on Lukalla aika varmassa hallussa ja lähes joka kerta joku kysyy kentällä, että miksei mennä Lukan kanssa kokeeseen...

Jane teki sekin hyvää ja innokasta työtä. Sen työmotivaatio on niin mieletön, että se hämmästyttää mua joka kerta vaikka sen tiedostankin. Jotenkin se on vaan niin liikuttavaa, miten se on aivan väsymätön ja tekee kaiken mitä pyydetään ja vielä enemmänkin. Janea parempaa harrastukoiraa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Yhtä hyviä varmasti löytyy, mutta kaiken kaikkiaan Janella on kaikki mitä harrastamiseen tarvitaan ja uskon, että sen kanssa voisi kisata missä lajissa tahansa. Rajoitukset tulevat lähinnä omistajan puolelta ja omistajan harrastusaktiivisuudesta. Kasvattaja saa olla tyytyväinen kasvatustyöhönsä kun on saanut kasattua tuon täydellisen paketin. Mitään enempää en olisi voinut aikoinani pennunostajana toivoa! Noh, tunteilut sikseen ja takaisin treeneihin... Kaikki avoimen luokan liikkeet menivät siis hyvin. Sattui meille pieni onnettomuuskin kun Jane hyppäsi estehyppyä. Juuri kun Jane oli hyppäämässä estettä se näki sivusilmällä kun minä kaivoin taskusta palloa heittääkseni sen Janelle palkaksi esteen toiselle puolelle. Jane pysäytti hyppynsä, kun se näki, että kaivan jotain taskusta ja tipahti hyppyesteen päälle. Onni onnettomuudessa oli se, että este oli jo ennestään aivan hajoamaisillaan, joten luulen, että este petti Janen alta aika helposti, eikä näin ollen vastannut kovasti Janen mahaan. Pahalta tilanne kuitenkin näytti. Jane ei kuitenkaan tilanteesta hämmentynyt vaan kipaisi hakemaan palloa, jonka olin jo ennättänyt heittämään. Jane ei päästänyt ulausta, ei mitään, vaikka este hajosi aivan kasaksi. Jane ei ole tuntunut aristavan mitään kohtaa ja tarpeet on tehty normaalisti, joten toivoa saattaa, että tilanteesta selvittiin pelkällä ihmisväen säikähdysellä. Janelle ei tuntunut jäävän tilanteesta minkäänlaista mörköä, ja kun tänään kannoin esteen sisälle, haisteli Jane estettä häntää heilutellen...

Olli lähti tänään kalareissuun ja vei auton. Nyt kun olen "loukussa" kotona (noin 3km Jyväskylän ydinkeskustasta :) ) niin ajattelin ryhdistäytyä tokoilussa. Joka päivä voisi pitää pienet treenit ja hioa yksityiskohtia. Nyt taidankin käydä lukemassa avoimenluokan säännöt ja käydä selailemassa kisakalenteria :D

Mustikassa ja ulkoilureitillä

Toissa päivänä me oltiin koko perhe Kuusalla mustikassa. Minä, Olli ja Jane poimittiin mustikoita. Luka keskittyi muihin juttuihin. Koirat sai olla lähes koko ajan irti ja kaikki sujui aivan mukavasti. Koirat eivät kaataneet temutessaan mustikkaämpäreitä eikä muita mustikanpoimijoita käyty haukkumassa, vaikka yksi partio olikin hetken näköetäisyydellä. Oltiinkin ihan kiitettävä tovi metsässä ja loppuajasta koiratkin tyytyivät vain makailemaan sammalmatolla. Kotiin tulomatkalla käytiin ihailemassa paikallisia vesistöjä ja koirat saivat käydä pikaisesti uimassa/kahlaamassa. Kotona olikin sitten kaksi tyytyväisen väsynyttä sesseä ja ihmisväellä suuri mustikanperkuu-urakka edessä (joka on muuten vieläkin kesken).

Tänään olikin sitten vähän viileämpi päivä. Minä siitä innostuneena valitsin Keski-Suomen ulkoilukartasta sopivan reitin, pakkasin reppuun eväät ja juomat, otin mukaan vetovaljaat ja haarapalan sekä valjaat koirille. Lisäksi pakkasin Janelle kannettavaksi koirarepun, jonne pakkasin koirille juotavaa: kaksi puolen litran pulloa tasapainotettuna sivutaskuihin. Ajatuksena oli, että koirat saavat kantaa omat juomansa, ja että Janella on extrahommaa, jotta se ei ehdi säntäillä jokapuolelle ja sekoittaa naruja :) (puoli litraa vettä per koira per 10 kilsaa oli aika sopiva määrä vettä tällaisena perus kesäpäivänä. 7,5 kilsan lenkin jälkeen vettä oli vielä vähän jäljellä. Autolla kaadoin lopun veden koirankuppiin, ja koirat joivat sen kotimatkan aikana.)

Valitsin reitiksi Muuramenharjun ulkoilureitin, koska se oli lähellä ja tuntui olevan hyvin merkitty. Niinpä suuntasin koirien kanssa Muurameen, puin koirat valjaisiin, heitin repun selkään sekä itselle että Janelle ja lähdettiin matkaan. Polku oli leveä pururatatyyppinen ja aivan kohtuullisesti merkattu. Muutama risteyskohta tuotti hieman päänvaivaa, kun siellä oli useita risteäviä polkuja ja teitä. Maisemat olivat kuviaa mäntykangasta hiekkaharjulla. Harjun päältä puiden välistä välkkyi Muuratjärvi ja kävipä polku aivan rannassakin. Siellä oli pieni hiekkaranta ja jossain kohtaa olisi varmasti voinut koiriakin uittaa. Päätin kuitenkin olla päästämättä koiria veteen, koska ne oli puettu valjaisiin ja Janella reppukin selässä. Käveltiin yhteensä noin 7,5 km lenkki. Pidettiin yksi juomatauko ja yksi eväs+juomatauko. Matkan varrella nähtiin porukkaa mustikassa ja polulla kolme kertaa ihmisiä, suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin käveleskellä aivan keskenämme. Maisemat olisivat voineet olla vähän vaihtelevammat ja itse olisin tykännyt hieman pienemmästä polusta, niin ois tuntenut enemmän olevansa luonnonhelmassa... Toisaalta eipä iskenyt missään vaiheessa hätä, että olis ollut eksyksissä. Jokatapauksessa olipas vaan mukavaa vaihtelua lähiön asfaltti kävelyille! Suosittelen ja voin sanoa, että tuo 7,5 kilsaa meni maastossa todella vaivattomasti! Oikeastaan tuon lyhempää reittiä ei kannata harkita, jos ei halua olla heti takaisin autolla. Meinasin ensin nimittäin kävellä 5km lenkin, mutta kun olin kävellyt kolme kilsaa huomasin ajatuksen olleen lähinnä naurettava siihen kaikkeen vaivaan ja varusteluun nähden, että oltiin tultu paikalle oikein autolla, otettu mukaan eväät, vetovyöt+ valjaat ja koirareput sun muut härpäkkeet. Matkan puolesta olisin kävellyt ihan mieluusti koko 10,1 km lenkin, mutta loput 2, 5 kilsaa ei ollut reittinä oikein houkutteleva. Se meni jo liian lähelle asutusta ja urheilukenttää, ja siellä ois varmasti tullut jo huomattavasti enemmän väkeä vastaan, koiran ulkoiluttajia sun muita. Lisäksi se olisi ollut erillinen lenkki autolta, kun olin tullut siihen 7,5 km lenkiltä, joten päätinpä sitten pakata kimpsut ja kampsut sekä koiruudet autoon ja lähteä kotiinpäin. Ajatuksena oli ottaa kamerakin pitkästä aikaa mukaan ja laittaa ulkoilupartiosta kuva blogiin, mutta tottahan se kamera sitten unohtui ottaa matkaan, joten eipä ole tästä(kään) reissusta kuvia esiteltäväksi :(

Eiliset agi treenit

Eilen oli taas viikottaiset agility treenit. Näin loppukesästä agilityryhmämme on kutistunut varsin pieneksi ja viimeisissä kaksissa treeneissä meitä onkin ollut kokonaista kaksi koirakkoa treenaamassa. Mikäs siinä kun on puolitoistatuntia treeniaikaa ja kouluttajalla aikaa keskittyä meidän kanssa ratojen, ohjauskuvioiden ja yksittäisten esteiden suorittamisen hiomiseen.

Tällä kertaa aloitettiin ohjaajien lämmittelyllä. Kaikenmoisia lämmittelykuvioita kouluttaja keksikin meidän pään menoksi. Kelikin oli aika kuuma ja lämmittelyn jälkeen tunnelmat olivat jo suorastaan kiehumispisteessä. Siitä sitten juomatauon kautta rataa opettelemaan. Tehtiin jo hieman pidempiä ratapätkiä. Kaiken kaikkiaan tehtiin kaksi tai kolme erilaista pätkää. Saatiin myös kokeilla samaa pätkää erilaisilla ohjauskuvioilla mm. viskileikkaus oli käytössä sekä pakkovalssi.

Jane teki hyvää työtä kuumasta kelistä huolimatta. Intoa piisas niin kuin aina. Kontaktit meni hyvin ja pöydälle pysähdyttiin. Jane seurasi tällä kertaa jälleen tarkasti ohjausta ja yhteistyöstä tuli mukava fiilis mutta minulla olisi taas petrattavaa! Unohdin joka ikisellä pätkällä ainakin kerran vähintään yhden esteen nimen tai huusin väärän esteen nimeä. Muun muassa huusin putki kun koiran piti hypätä esteen yli jne... Kyllä siinä jo Janekin kääntyi hölmistyneenä katsomaan ohjaajaa, kun ei ollut radalla putkea lähimaillakaan :/. Seuraavalle kerralle ohjaajan on siis opeteltava esteiden nimet. Lisämääreenä vielä ohjaajan tulee opetella ne nimet, joita hän itse käyttää eikä niitä mitä yleisesti käytetään tai mitä treenikaveri käyttää... :/

Kesäkuulumisia

Olli on ominut tänä iltana telkkarin ja katsoo itsepintaisesti naisten jalkapallon MM-finaalia. Niinpä en keksinyt mitään muutakaan tekemistä kuin kirjoittaa blogia. Eli kesäkuulumisiin...

Juhannuksena oltiin tietysti mökillä. Mökillä oli mukavaa ja koirat sai uida ja kahlata mielin määrin. Minä en tarennut. Kelit oli juhannuksen sääennusteista huolimatta yllättävän mukavat.

Juhannuksen jälkeen suunnattiin Saimaan rannalle Puumalaan viettämään karavaanarielämää. Leirintäalue oli oiken mukava kaikin puolin muuten, mutta käärmeitä oli vähän liiaksi. Vajaan viikon aikana meidän porukka näki kaksi elävää kyytä ja yhden kuolleen kyyn sekä yhden meidän kanssa uimassa olleen rantakäärmeen. Onneksi näköhavaintoja lähempää tuttavuutta ei noiden otusten kanssa tarvinut tehdä. Koirat joutuivat kyllä tyytymään hihnalenkkeihin, kun ei huvittanut pitää niitä irti kyymetsissä. Viikko oli todella helteinen ja koirat viettivät aikaansa lähinnä vaunulla varjossa. Ihmisväki kävi veneilemässä Saimaalla useampaan otteeseen, tutustumassa Puumalan keskustaan sekä Savonlinnaan. Saimaannorppahavainto jäi tällä kertaa todella pienestä kiinni, kun samaan aikaan veneilemässä ollut venekunta kysyi rantautumisen jälkeen nähtiinkö mekin norppa, joka pyöri heidän veneensä ympärillä vähän väliä. Nähtiin kyllä kyseinen vene useampaan kertaan kun pyörittiin samalla alueella, mutta norppaa emme nähneet vaikka yritimmekin pitää silmät auki norppien varalta.

Kotiinpaluun jälkeen ollaan treenattu useampaan otteeseen agia ja muutamaan kertaan tokoa.

Agissa ollaan yritetty harjoitella SLALOMIA, mikä ei sitten yhtään mitenkään ollenkaan onnistunut meiltä, ainakaan kyseisenä päivänä. Sitten ollaan otettu muutamia radanpätkiä, joissa on siis ollut useampia esteitä ja hieman vaikeustasoakin. Yhdellä kertaa treeneissä oli muun muassa putki, joka oli laitettu A:n alle, ja jonka suut oli käännetty A:n alas-/ylöstulon viereen sekä aitojen takaa kiertoja ym. Pätkät on mennyt kivasti.

Viime treeneissä otettiin hyppytreeniä, joissa laitettiin aitoja peräkkäin aika lähekkäin ja hyppyytettiin koiraa siitä läpi. Koira sai tehdä töitä, ohjaaja pääsi helpolla. Sen lisäksi käytiin läpi kontaktit. Keinu on tällä hetkellä ehkä varmin ja A on myös jo aika hyvä, puomi on kaikista epävarmin ja siinä tietysti erityisesti loppukontakti tarvii vielä hiomista. Tällä hetkellä kontakti esteillä olen vielä lähellä Janea ja estettä, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa ottamaan etäisyyttä sivu ja etu/taka suunnassa. Lopuksi otettiin vielä pieni radanpätkä, jossa oli aitoja ja putkia. Putkien kanssa kokeiltiin kahta kuviota. Toinen oli putkeen kutsumista. Siinä koira jätettiin seisomaan esteen taakse ja ohjaaja meni seisomaan putken taakse. Koiralle annettiin lupa hypätä aita ja sen jälkeen se ikään kuin kutsuttiin putkeen, jonka takana siis ohjaaja seisoi. Se ei ollut Janelle mikään ongelma. Ainut vaan, että Jane etsi minua putken väärältä puolelta kun se tuli ulos putkesta ja teki siinä aina sellaisen silmukan, vaikka yritin huudella, että TÄÄLLÄ. No, siihenkin saatiin sitten parannusta kun juoksin hakemaan koiran ihan putken suulta. Toinen kuvio piti sisällään putkeen lähetystä "sokeasta kulmasta". Kuviossa koira hyppäsi ensin esteen ja sen jälkeen koira lähetettiin putkeen, joka ei ollut sellaisessa muodossa, että se olisi ollut ns. "imemässä" koiraa sisälle, vaan koiran piti koukata putkeen takakulmasta. Sekin oli Janelle helppo nakki ja meni heti kerrasta nappiin. Huh, olipas niitä vaikea selostaa. Radat jatkuivat vielä siitä, mutta tuo putkeenlähetyskohta oli se radan oleellisin juttu.

Tänään käytiin sitten treenaamassa iteksemme. Tein Janelle kolme pätkää. Ensimmäinen: kepit, putki, pituus. Toinen: rengas, pöytä ja puomi. Kolmas: kepit, putki ja A, johon lisäsin lopuksi vielä loppuun pari aitaa. Jane teki töitä ihan hullun vimmalla päiväruuan eteen ja kaikki meni aivan mahtavasti. Erityisesti kepeistä olin todella tyytyväinen. Jane on aloittanut harjoittelemaan keppejä verkkojen avulla ja nyt jo jonkin aikaan osa verkoista on korvattu ohjureilla. Toisella radalla pöytä meni ekalla kerralla pitkäksi, vaikka Jane tajuskin pöydälle hypättyään, että nyt tultiin liian vauhdilla ja yritti jarruttaa, mutta tipahti kuitenkin alas. Muut kerrat menikin hienosti. Renkaaseen olin myös todella tyytyväinen. Laitoin Janen suorittamaan rataa mun edellä ja se ihan puhkui intoa hypätä renkaan, eikä kyllä yhtään vilkuillut, että tulenko minä perässä ja eteni itsenäisesti pöydälle. Treenien lopuksi näki, että koira oli kyllä ihan puhki ja treenit olisi voinut lopettaa vähän aiemminkin, sillä Jane oli sen näköinen, että se oli todella joutunut tekemään töitä. Eli ens kerralla on muistettava lähteä aiemmin kotiin.

Halilla mukana oli myös Luka ja vuorottelinkin koiria hallissa, joten molemmat pääsivät välillä autoon lepäämään. Luka teki aluksi saman radan kuin Jane eli kepit, putki ja pituus. Se meni hyvin. Ensimmäisellä kerralla kepeissä oli eniten intoa, toistoilla (2) alkoi tökkiä. Kepit ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Ja lopulta kepit suoritettiin etanavauhtia pitkin hampain kun ohjaaja vaati. Toinen juttu mitä Lukan kanssa tehtiin oli tämä putkeen kutsuminen, jota tehtiin viime kertaisissa ohjatuissa treeneissä Janen kanssa. Ensimmäisellä kerralla meni hienosti, toistot ei ois voineet herraa vähempää kiinnostaa. Lukalla oli kyllä intoa mennä halliin ja tehdä joitakin juttuja, mutta jotenkin ei vire kuitenkaan ollut ihan kohdallaan ja toistot näyttivät tosiaan olevan tällä kerralla myrkkyä. Luka myös tuntuu lannistuvan aika herkästi. Jos joku ei mene ihan putkeen, nii sit se heittää ihan leikiksi ja keskittyy kaikkeen muuhun kuin yhteiseen tekemiseen. Seuraavalla kerralla on muistettava. Onnistuneen suorituksen jälkeen ei YHTÄÄN TOISTOA. Epäonnistuneen suorituksen jälkeenkään ei kannata hinkata. On myös muistettava, että hoffiurokset ovat itsepäisiä ja keksivät herkästi itse mielekkäämmiltä tuntuvia suoritustapoja mikäli ohjaaja keksii tylsiä treenejä. Ohjaajan on myös hyvä varautua kylmillä hermoilla ja keksiä etukäteen muutama koiran jäähdyttelykeino (älyttömien hyppyjen ja suoritustapojen hillitsemiseksi) sekä muutama keskittymis- ja motivoimiskeino.

Ässät 3

Jane toivottaa kuvaterveisten muodossa kaikille sisaruksilleen hyvää 3-vuotis syntymäpäivää!! Koko porukka toivotamme myös kaikille oikein ihanaa ja aurinkoista kesänalkua!

Mekin on käyty uimassa ja treenattu siis kovasti ;D

Vihdoin agi-treeneissä

Kahdella viimeisellä viikolla ollaan päästy viimein aloittamaan ohjatut treenit agilityssä. Meidän ohjaajana toimii Tarja Mulari.

Ensimmäisellä kerralla otettiin verkotettuja keppejä. Ohjauskuvio: aita, aita, putki aita; sekä aita, putki, putki, aita, takaisin edelliseen putkeen variaatioita. Otettiin keinu yksittäisenä esteenä ja palautettiin mieleen rengas. Treeneissä oli vain kolme koirakkoa, joista kaksi lähti aiemmin pois, joten me saatiin lopulta yksityisohjausta. Jane teki kaiken pyydetyn innokkaasti ja se ei harrasta mitään sooloilua vaan tekee tarkasti minun ohjeideni mukaan. Verkotetut kepit oli meille uus juttu. Epäilin jo alkuun suoritusta, sillä keppien loppuun vietiin palkka namialustalla. Niinhän siinä sitten kävi, että Jane hyppäsi kerran verkon yli ja toisen kerran yritti hypätä verkon yli tipahtaen verkon päälle. Auts. No ainakaan Jane ei tilanteesta häkeltynyt vaan jatkoi keppiharjoitusta. Lopuksi päätettiin laittaa Jane hihnaan ja ohjata se superrauhallisesti keppien läpi. Jane sain nopeasti homman juonesta kiinni ja pian kulku keppikäytävää pitkin sujui jo hienosti.

Tällä viikolla treeneissä käytiin jälleen kepit sitten puomi ja pieni ohjauskuvio: aita, aita, putki, aita, aita. Tällä kertaa treeneissä oli kokomusta putki ja vasta pienen totuttelun jälkeen Jane suostui menemään putkeen. Muuten ohjauskuvio meni todella hienosti. Puomin lopussa käytettiin myös namialustaa. Mun mielestä tuo namialusta ei ole kovin hyvä Janelle. Sen motivaatio ruokaan on niin suuri, että jos se on valmiina tarjolla jossain niin sen keskittymiskyky häiriintyy. Nytkin se tottakai yritti kiertää puomin ja juosta suoraan palkalle sekä hypätä alas puomin nousulta ja juosta siitä palkalle. Samoin loppukontaktilla sen keskittyminen on jo niin kovasti näkyvässä palkassa, ettei se kuule enää mitään. Ajattelinkin keskustella ohjaajan kanssa namialustan hyödyistä ja haitoista ja siitä miten sitä käytetään tulevaisuudessa. Verkkokepit meni jo paremmin. Jane ei yrittänytkään enää hypätä verkoista yli ja pystyttiin jo hieman lisäämään vauhtiakin.

Käytiin myös omatoimi-treenaamassa perjantaina. Otin molemmat koirat mukaan ja ensin oli Lukan vuoro päästä agi-kentälle. Otettiin pientä ohjauspätkää. Lukalle musta putki oli ihan samanlainen kuin punamusta ja se suoritti sen hyvin. Lukan kanssa tutustuttiin myös verkkokeppeihin. Tutustuminen sujui ihan hyvin ja rauhallisissa merkeissä. Viimeisessä mutkassa Luka jäi aina kuopimaan tassulla verkkoa kun se näki, että palkka on jo lähellä :D hetken päästä se sitten tajus vielä mennä viimeisen kaarteen ja pääsi palkalle :D

Janen kanssa otettiin myös verkkokeppejä, jotka alkoi sujua jo ihan mukavasti. Sitten otettiin puomi ja hiottiin kontakteja. En käyttänyt namialustaa ja Jane pysyi kontakteilla hyvin. Otettiin myös Janen kanssa pieni ohjauspätkä ja se meni todella hyvin. Musta putkikaan ei enää aiheuttanut minkäänlaista epäröintiä. Lisäksi palautettiin mieleen pituus.

Viime viikon lauantai meni kisatöissä JATn agility-kisoissa. Iloiseksi yllätykseksi Miko, Kati, Roope ja Aku Pirkanmaan suunnalta olivat myöskin paikan päällä. Miko ja Aku olivat ilmoittautuneet startteihin sekä lauantaina että sunnuntaina. Mikäs sen mukavampaa kun sai työvuorossa katsoa kaksikon työskentelyä kisakentällä. Olihan sitä myös tultava sunnuntaina katsastamaan parivaljakon startit. Tämän jälkeen hain omat koirat kotoa Killerille ja pidimme KeHon tottelevaisuus treenit, jonne myös Roopen ja Akun porukka tuli vierailemaan. Olipa oikein mukava nähdä!

Vetohiihtoa

Samalla kun vein Lukan pohjanmaalle evakkoon (Janen juoksujen ajaksi) tuli lomailtua Pohjanmaalla useampi päivä. Kerettiinhän me Lukan kanssa muutamaan otteeseen hiihtämässäkin käymään. Vetohiihto sujui ihan mukavasti noin niinkuin aloittelijoiden näkökulmasta kun saimme mennä ensimmäisinä. Silloin kun isä hiihteli ensimmäisenä, juoksi Luka niin kovaa perässä, että minua suksilla hirvitti. Luka totteli ihan mukavasti myös käskyjä vetämisen lomassa ja vetohiihtokokeilua voisi kutsua jopa kohtuullisen miellyttäväksi.

Palattuani Jyväskylään lähdin tietysti myös Janen kanssa jäälle hiihtämään. Hiihtokokemus Janen kanssa oli vähintäänkin surkuhupaisa ja jos se ei nyt niin vaarallisia tilanteita sisältänyt niin ainakin vauhtia. Aluksi Jane pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja selvästi juoksi pelkästä juoksemisen ilosta. Siinä vauhdin hurmassa emännän käskyt vauhdin hidastamisesta kaikuivat täysin kuuroille korville. Tässä vaiheessa olin hyvin onnellinen vetovyön "pikalukko" ominaisuudesta :D. Juoksemisen "iloa" jatkui melko pitkään ja muitakin haasteita ilmaantui hiihtovaljakon tielle. Jäällä lentelevät kaislan palat ovat omiaan kiinnittämään saalisviettiäkin omaavan koiran mielenkiinnon. Jälleen kerran olin onnellinen pikalukosta :D Lopulta Jane oli saanut kulutettua suurimman osan energiastaan ja vetohalut alkoivatkin hyytyä loppumatkalla. Janen kanssa on harvoin sellainen olo, että koira ei ole juuri lainkaan hallinnassa. Nyt sain kokea sitäkin :D En ollut osannut aivan varautua tällaiseen menoon, sillä ollaanhan me hölkkäilty jo useampaan otteeseen ja kyllä siinä koirat kuuntelevat käskyjä. Vauhdin lisäännyttyä hallinta näytti kuitenkin vähenevän olennaisesti :) Tulevaisuudessa keskitymme siis hallintaan ja tasaisempaan vauhdinjakoon ;D

Agilitykisat

Viikonloppu meni agiltykisoissa. No eihän me tietenkään missään kisaamassa olla oltu, vaan talkoolaisena Jyväskylän Agility Teamin ensimmäisissä hallikisoissa. Kisat sujuivat vallan mukavasti ja talkootyön sivussa sai katsella mahtavia kisasuorituksia. Ihanaa oli myös se, että kisaajista löytyi niin nuorempaa kuin vanhempaakin väkeä sekä naisia että miehiä ja kaikki yhtä innoissaan lajista. Yksi vanhempi naisihminen jäi erityisesti mieleen. Sekin on jo hienoa, että jaksaa noin vanhempana vielä aktiivisesti harrastaa, mutta se on jo oma lukunsa, että on vielä innostunut kisaamaankin! Eikä turhaan, sillä olihan hän yhdellä radalla palkintopallisijallakin koiransa kanssa!

Muuten täällä odotellaan kevättä ja hieman lämpimämpiä kelejä. Agility-treenit eivät ole vielä päässeet alkamaan, kun pakkasrajat ovat paukkuneet viikko toisensa jälkeen rikki. Samoin on ollut toko-treenien laita. Keski-Suomen hoffitkin treenaavatkin pahimpien loskakelien aikaan JAT-tila-hallissa, niin ei tarvi kahlata nilkkoja myöten solskeessa. JAT-tilassa saamme käyttöömme myös PK-esteet, jospa siis uskaltautuisi sitten niitäkin kokeilemaan. Toko Avo liikkeet olisivat varmaan ihan kohtuullisella tasolla, kun vaan tarkenisi joskus pihallekin treenaamaan. Eilen otettiin sisällä luoksetulon pysäytystä ja se ainakin toimi aikalailla kivasti.

Agilitya tauon jälkeen

IHANAA, MAHTAVAA, IHANAA, MAHTAVAA!!!!!
Käytiin tänään kolmestaan (Minä, Luka ja Jane) treenaamassa agilitya noin puolen vuoden tauon jälkeen. Oli niin KIVAA, HAUSKAA, KIVAA, HAUSKAA, KIVAA ja sitä rataa!!!!

Ensin käytiin surkuhupaisa lämmittelylenkki metsäautotiellä, josta oli aurattu vain n. 100m ympyrä puunhakupaikan kohdalta. Yritettiin kyllä lähteä kävelemään auraamatonta osuutta, mutta eihän siitä mitään tullut. Luka hyppäsi rohkeasti ensimmäisenä hankeen upoten sinne täysin. Koira oli hieman häkeltyneen näköinen kivutessaan pois hangesta. Minähän en vielä tästä lannistunut, vaan ajattelin, että ei se nyt niin paljoa voi upottaa ja päätin kokeilla onneani. Upposin hankeen sitten reittä myöten ja päätin, että ilman lumikenkiä kaikille kolmelle ei meillä ole sinne mitään asiaa. Niinpä me sitten kierrettiin puolituntia sitä 100m puunhakupaikan silmukkaa ja heiteltiin keppiä.

Lämmittelyn jälkeen päästiin itse asiaan. Ajettiin hallille, rakentelin jonkinmoisen radan ja hain Lukan halliin. Otettiin helppoja esteitä, koska Lukalla ei ole juurikaan kokemusta agilitysta. Pujoteltiin lyhyt sarja keppejä, otettin putkea, rengasta ja aitoja. Luka oli niin innokas ja yhteistyökykyinen kuin vain voi olla. Siellä se viiletti aivan innoissaan menemään ja teki kaiken niin hienosti, vaikka kokemusta ei juuri ollutkaan. Otettiin myös parin esteen sarjoja ja nekin onnistuivat esteistä riippuen kohtuullisesti tai erittäin hyvin. Taas pisti silmään, että Luka on tosi hyvä hyppäämään aitoja. Sillä on hyvänoloinen hyppytekniikka ja se suorittaa hypyt varmasti. Lisäksi mukavaa on se, että se ei ole niin fanaattinen palkan perään, että kaartaisi joka välissä mun luo vaan suorittaa rataa juuri sopivan itsenäisesti. Lukalla palaa myös joku luontainen lamppu päässä, niin että siellä se vaan hyppi aitasarjoja, vaikka sen kanssa ei olla ikinä treenattu agilityä, eikä sille tullut mieleenkään kieltäytyä tai kiertää esteitä tai alkaa haahuilemaan muita juttuja. Noiden helppojen esteiden parissa se näytti siltä, kuin sen kanssa ois aina harrastettu agilityä. Luka näytti myös jotenkin niin omiin taitoihinsa luottavaiselta, että meininki oli sellaista MINÄ MENEN KUN MAMMA OHJAA tyyppistä, ja se lämmitti kovasti mieltä.

Janen kanssa tutustuttiin esteisiin tauon jälkeen ja palauteltiin mieleen, mitä milläkin esteellä piti tehdä. Ohjaajalle teki myös hyvää palauttaa mieleen esteiden käskysanat :D. Janen kanssa otettiin kepit, aitoja, rengas, putki ja A. Janellahan oli homma edelleen ihan hanskassa. Se suoritti iloisesti kaikkia esteitä ja käskytkin tuntuivat olevan muistissa. Otettiin useamman esteen pätkiä ja sitten lopuksi muutamaan kertaan rata läpi. Rataa rakennellessani en jaksanut kauheasti siirrellä esteitä, vaan rakensin sen kentällä olevien esteiden mukaan. Radasta ei tullut kauhean fiksu sillä se oli aika linjamainen ja lopussa oli 90asteen käännös. Eipä ollut ohjaajalla toivoakaan pysyä tällaisella suorahkolla radalla koiran perässä. Positiivista on tietysti se, että Janen vauhti on kyllä hyvä :D, äitiinsä ilmeisesti tullut. Sen sijaan aloituksessa Jane odottaa aina nätisti, joten jotain eroa äidistä ja tyttärestä sentään löytyy. Silloin kun Jane ehtii kauheasti mun edelle, niin se alkaa jarruttelemaan ja kaartamaan mun luo, etenkin jos seuraavan esteen käsky tulee vähänkään myöhässä. Hyvähän sitä on sieltä putken alkupäästä huudella kun koira tulee jo toisesta päästä ulos valmiina uudelle esteelle :/ Toisaalta hyvää oli se, että jos hoin seuraavan esteen käskyä ajoissa, Jane kaarsi huomattavasti vähemmän mua kohti ja lähti vahvistusta saatuaan innokkaasti jatkamaan rataa. Eli jotain kehitystä tässäkin suhteessa! Tiivistettynä Janella oli vauhtia, motivaatiota ja esteet mukavasti hanskassa!

Lopuksi käytiin vielä hallin ympäristössä jäähdyttelykävelyllä, jottei tule mitään jumeja tai muita vaivoja.

Kaiken kaikkiaan oli ihan superkivaa treenata ylhäisessä yksinäisyydessä uuden uutukaisessa hallissa. Yksikään aidan rima ei pudonnut kummaltakaan koiralta missään vaiheessa ja into säilyi läpi harjoitusten. Rengasta yritettiin välillä mennä väärästä välistä, kepit vaativat pientä rauhoittumista ja suurta ohjausta :), ja Aa:n loppukontakti unohtui kerran, joten harjoiteltavaa jäi vielä seuraavalle kerralle, joka taitaakin koittaa jo perjantaina. Otan Lukan vastakin mukaan agilitykentälle, ja luultavasti se pääsee myös ohjattuun treeniin silloin, kun Janella on juoksut.

Uuden hallin myötä, täälläkin järjestetään ilmeisesti kisoja aktiivisemmin. Joskohan alkais sitten kauempaakin tuttuja näkymään kisoissa?

Agilitypaikka

Saatiin Janen kanssa treenipaikka Jyväskylän Agility Teamilta keväälle. Kiva, että alkeiskurssi saa nyt jatkoa, jotta taidot eivät pääse unohtumaan liian kauaksi ohjaajan ja koiran muistin syövereihin. Treenit starttaavat helmikuun alkupuolella. JEE.

Vetohölkkää

Yskästä on toivuttu. Yskässä oli 1-2 pahaa päivää, sitten alkoikin mennä jo kovaa kyytiä parempaan suuntaan, eli ilman lääkkeitä selvittiin.

Käytiin sitten tänään ekaa kertaa tekemässä vetohommia yskän jälkeen. Järven jäällä ei ole jostain syystä pidetty latuja yllä lumisateen jälkeen, joten ajattelin valjastaa koirat kahden koiran valjakoksi ja lähtä hölkkäämään niiden kanssa. Valjakkohölkkä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Jane juoksee aika kivasti "valjakon" kärjessä, eikä se hämmästy vedontuntua. Luka sen sijaan oli valjakossa vähän niin kuin mukana juoksijana. Hölkötteli Janen perässä hihnanpätkä löysällä :/ Sen siitä saa kun on 5 1/2 vuotta iskostanut koiran päähän, että hihnassa ei saa vetää. Tämän lisäksi matka tyssäsi useita kertoja Lukan merkkailuyrityksiin ja Janen hyökkiessä Lukan kimppuun leikkimään sekä siihen kun Jane bongasi ohitettavista pensaista jäätyneitä marjoja (jotka on sen suurta herrkua :/). Minä siellä sitten yritin parhaani mukaan pitää "valjakon" liikkeessä ja huutaa "Mennään" käskyjä. Eli kaoottisimmillaan oltiin varmaan aika hörhön näköstä sakkia. :D Vaikea päästä tehokkaasti puuttumaan siihen merkkailuun ym. haisteluun kun se vetohihna on kuitenkin aika pitkä ja se jousto heti siinä alkupäässä (ihmisestä katsottuna), että hihnan välityksellä on vaikea antaa ohjeita. Asiaa vois helpottaa se, että lähtis jonnekin tavanomaisen lenkkimaaston ulkopuolelle harjoittelemaan. Jonnekin missä ei ois juuri toisten koirien merkkejä, niin että sais ensin muodostettua koirille kuvan siitä mitä se tarkoittaa kun ne valjaat laitetaan päälle ja sitten vasta tulla näihin tuttuihin maastoihin, sillä ainakaan vielä koirat eivät ole tajunneet olevansa hommissa, vaan ihan vaan lenkillä. No, eihän noita harjoituskertoja vielä kauheasti ole takana, joten ei kun toistoja vaan ja katsotaan alkaako tekniikka kehittyä. Hauskaa on kyllä ollut!

Olen myös alkanut vähän suunnittelemaan keväälle jotain pikkuvaellusta (viikonloppu) koirien kanssa. Eilen iltalenkillä Jane harjoitteli jo koirarepun kantoa. Eipä Jane siitä mitään välittänyt vaan hienosti kuljetti kantamukset takaisin kotiin. Vetovyön hankkimisen kautta tuo koirien mukaanotto vaellukselle on alkanut tuntua paljon järkevämmältä ja helpommalta, kun on helppo ja mukava tapa pitää koirat kytkettynä eikä tarvi hihnaa kädessä kantaa. ...Joten kevättä odotellessa...

KeHo:n kannustuspalkinto 2010 ja kennelyskä

Viime vuosi päättyi mukavissa tunnelmissa kun Minulle, Lukalle ja Janelle myönnettiin Keski-Suomen hovawarttien kannustus palkinto vuodelta 2010. Kiitos vaan muille jäsenille kannustuksesta! :D Kotiin viemisinä oli suuri kiertopokaali ja toinen pokaali joka jää pysyvästi meille sekä koirille herkkuluita purtaviksi. Saimme tietysti myös vaatimuksen kirjoittaa hoffi-lehteen pienen jutun.

Tilasin itselleni ja koirille joululahjaksi vetovyön. Nyt on sitten harjoiteltu sen käyttöä. Alku oli hieman hankalaa, kun on aina opetettu, ettei hihnassa saa vetää. Pikkuhiljaa koirat tuntuvat hoksaavan mikä on homman nimi, kun valjaat puetaan päälle. Seuraavaksi pitäisi varmaan puuttua myös kaikenlaiseen haisteluun ja höynäilyyn, jottei veto katkea vähän väliä. No eipä se ole niin vakavaa, sillä kokeillaan tätä nyt aivan vaan omaksi iloksi. Olen kyllä jo tässä muutaman viikon aikana ehtinyt olemaan todella tyytyväinen ostokseeni, sillä vetovyö on todella mukava kun kädet saavat olla vapaana hihnanpidosta ja samalla koirasta tulee apua hölkkään, lumessatarpomiseen, rinteenkipuamiseen ja hiihtoonkin. Eli todella monikäyttöinen vekotin koiran kanssa luonnossa liikkumiseen! Suosittelen! Erityisesti suksilla on mahdollisuus hurjaankin vauhtiin, mutta tällöin on hyvä, jos koirilla on hiljentämis- ja pysähtymiskäskyt hallussa ;D Suosittelen myös kaikille hovawartin kokoisen koiran kanssa hiihtäjälle pikalukkoa hihnan irroitukseen, sillä joskus sille voi olla tarvetta!

Uusivuosi alkoikin sitten aika synkissä merkeissä. Luka aloitti yskimisen ja aivastelun sekä liman oksentamisen. Etsin hädissäni täältä jonkun joka määräisi meille jotain lääkettä. Ainut paikka, johon saatiin yhteys oli raviradanhevosklinikan yhteyteen perustettu pieneläinklinikka, joka vaikutti vähintäänkin epämääräiseltä verrattuna keski-suomen klinikoihin. No tärkein tuli kuitenkin hoidettua, eli saatiin resepti lääkkeisiin ja diagnoosiksi KENNELYSKÄ. No nyt yskii sitten Janekin, niin kuin olettaa saattoikin. Luka vaikuttaa kuitenkin olevan jo parempaan päin, joten ehkä flunssasta selvitään ihan ilman lääkkeitäkin. No, ollaan taas toisten koirien tapaamiskiellossa ja reippailuakin pitää nyt rajoittaa.

Tautia tapaamattomille tiedoksi, että kennelyskä on yleisnimitys koiralla oleville virusperäisille flunssille. Tartunnan voi saada muista koirista tai koiran eritteistä lenkkipoluluilla tai treenipaikoilla.

Tuntuu älyttömältä, että juuri me saadaan kaiken maailman koiratäit ja kennelyskät, vaikka meidän koirat ei edes juuri koskaan ole suorassa kontaktissa muihin koiriin!!!! No toivottavasti flunssaoireet katoavat pikapikaa ja päästään taas normaaliin touhuamisen tahtiin.

Kaikesta huolimatta meidän porukka toivottaa kaikille oikein mukavaa, hyvää, aktiivista ja tervettä vuotta 2011!