Kannuksen treenit

Eilen ajeltiin koirien kanssa Jyväskylästä tänne pohjanmaalle. Aikataulu oli taas varsin tiukka, sillä lähdimme ajelemaan pohjanmaata kohti vähän ennen kahta, ja olimme perillä n. 16.40. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Hoffien treenit alkoivat Kannuksessa klo 18.00, ja treeniaikaa oli varattu kaksi tuntia. Ylivieskasta kannukseen ajelee vajaan tunnin, joten luppoaikaa meille ei kauheasti jäänyt :D

Treeni paikalla oli meidän lisäksi kolme muuta koirakkoa. Treenit sujuivat hallissa varsin sopuisasti, vaikka hallissa työskenteli monta koirakkoa samanaikaisesti. Luka pääsi ensiksi tutustumaan halliin, ja kyllähän se uusi paikka Lukaan taas vaikutti, sen verran hilsettä pukkasi saman tien. Siitä huolimatta Lukalla säilyi edelleen into tehdä tottelevaisuusliikkeitä, eikä se enää edes ota vieraista tekijöistä niin paljon häiriötä kuin aikaisempina vuosina. Ja jopa keskittymiskyky on paljon aiempaa parempi vieraassa tilanteessa. Luka keskittyy paljon entistä enemmän minun kanssa tekemiseen. Kaiken kaikkiaan olin jälleen vallan tyytyväinen meidän yhteiseen treeni-fiilikseen!

Sanomattakin on tietysti selvää, että tuo meidän pieni energiapakkaus oli välittömästi sinut uuden treenipaikan kanssa. Ei haitannu vieraat koirat, ihmiset tai sisähalli, tietysti mielenkiinnolla tutkittiin uutta ympäristöä. Sitten kun aloitettiin hommat, Jane oli välittömästi mukana. Intoa oli niinkin paljon, että alussa meinasi mennä vähän kaikenlaisten liikkeiden tarjoamisen puolelle ja lieväksi höösäykseksi, mutta parmempi aina niin päin, että intoa on liikaa! Otettiin luoksetuloja, jotka meni kohtalaisesti ja välillä oikein kivastikin. Edelleen törmäkysen kanssa saa olla tarkkana. Asento on kyllä yleensä suora. Jäävät, hyppy ja seuraamiset meni myös oikein kivasti. Aluksi kun intoa oli vähän liikaa, niin seuraamisessa Jane saattaa lähteä edistämään, erityisesti juoksussa. Mutta monta hyvää seuraamispätkääkin tehtiin. Kummassakaan koirassa ei näkynyt kyllästymisen merkkejä, vaikka treenattiin ihan pitkät pätkät. Kiva juttu!

Ensi viikon tiistaina olisi tarkoitus mennä jälleen Kannuksen treeneihin. Odotan sitä kyllä innolla!

Ennen kuin lähdettiin ajelemaan Jyväskylästä käväistiin myös eläinlääkärillä, kun Jane on puistellut päätä pari päivää. Selvästi korvassa joku kutittaa. Korvat oli kuitenkin siistit, enkä niistä juuri punoitustakaan löytänyt. Käytiin sitten kyselemässä vinkkejä ja hakemassa varmuuden vuoksi tippakuuri, jos kutina ei mene ohi pelkällä kortisonivoiteella.

Mukava päivä!

Kerrankin oli aamulla aikaa käydä molempien koirien kanssa erikseen aamukävelyllä. Koirat olivat onnellisia, kun pääsivät yksin minun kanssa kävelylle, mutta toisaalta molemmista oli kurjaa jäädä kotiin, kun toinen pääsi ulos. Jopa Lukasta, joka pääsi ulos ensimmäisenä :D

Puolen päivän aikoihin lähdettiin vuoden viimeisiin KeHo:n tottelevaisuus-treeneihin. Luvassa oli leikkimielinen tokoralli-kilpailu (tai jotain sinnepäin). Tarkoitus oli kiertää neliönmuotoista rataa koiran kanssa, ja tehdä samalla jäävät liikkeet tietyssä järjestyksessä ja tietyssä kohdassa. Suoritustapa oli suhteellisen vapaa, ja koiraa sai aina halutessaan palkata ja käskyjä sai antaa niin monta kuin ohjaaja koki tarpeelliseksi. Mikäli koira ei pysynyt annetussa asenossa kertyi koirakolle sakkosekuntteja. Jokaisen koirakon kokonaissuorituksen aika mitattiin. KeHolaisten ankaran vastustuksen ja kotiedun takia korkean osaamistason koirakko Katri ja Risco jätettiin huomiotta kokonaisarvostelussa (jokainen osaa arvata heidän pisteensä) :D Niinpä lopulta minä ja Jane ylsimme voittoon! eikä siinä vielä kaikki, sillä minä ja Luka tulimme toisiksi!!! Kaikki koirat palkittiin ja ohjaajat saivat kuumaa juotavaa ja Paulan leipomaa suklaakakkua, hyvää oli!

Kisan jälkeen otin vielä koirien kanssa tavallisen toko-treenin. Viime kerrasta onkin aikaa, sillä ei ole tullut kunnolla treenattua Janen kisan jälkeen. Luka teki liikkeitä mielellään ja se on aina mukavaa. Saimpa sen pitämään innokkaasti kapulaakin treenikentällä! Jälleen on edistytty! Välillä tuntuu, että nyt kun Lukan motivaatio on kohdallaan samoin kuin treenityyli, niin pitäisi aloittaa tokon treenaus Lukan kanssa "alusta". Voi olla että tulos voisi olla aivan kelpo. Mutta vaikka toko alkaisikin Lukan kanssa luistamaan, en ole vakuuttunut, että se persoonana nauttisi koetilanteesta tai treeneistä vieraalla kentällä, vieraista häiriöistä yms...

Janen kanssa tokoilu sujui kuin unelma. Sen kanssa on NIIIN ihana puuhata kentällä! Sillä on virtaa, sillä on keskittymiskykyä, motivaatiota ja siihen voi luottaa kentällä. Kun se on keskittynyt tekemään töitä minun kanssa, sen voi pitää irti. Nytkin kentällä oli oma treeniporukka ja sen lisäksi n.20 pojan porukka, joka meni aivan vierestä ohitse ja muita ohikulkijoita ja Jane ei edes kuvittele lähtevänsä mihinkään. Se on myös niin keskittynyt tekemään töitä minun kanssa, että harvoin on sellaista häiriötä, että sen toiminta- tai keskittymiskyky tai motivaatio siitä alenisi. Siksi sen kanssa pystyikin lähtemään hyvillä mielin tokokokeeseen, joka järjestettiin hallissa, vaikka itse treenataan pihalla, kun ei se välitä yhtään siitä ollaanko pihalla vai hallissa vai missä! Tehtiin pari luoksetuloa ja ne meni todella kivasti. Jane ei törmännyt ja asento oli suora. Jäävät meni oikein ja nopeasti. Seuraaminen oli myös pääosin todella hyvää ja Janella oli hyvä paikka. Yhdessä seuraamisessa oikein tunsin, kun Jane painoi itseään mun reittä vasten, muttei kuitenkaan poikittanut yhtään. Sillon tuli oikeen sellanen tunne et Wau! Hyvä Jane! Olipa kyllä mukavaa tuo treenaaminen taas pitkästä aikaa!

Teenien päätteeksi käytiin vielä vähän kävelemässä metsässä. Keli oli ihanan talvinen. Koirat juoksentelivat onnellisina pakkaslumessa ja niiden turkissa kimalteli lumihiutaleita. Puiden oksat olivat lumella kuorrutettuja ja omia poskiakin nipisti pikku pakkanen! Vitsi että oli ihanaa, siinä tuli oikein Joulumielelle! :D

Joulusta puheen ollen... Suuntaamme jälleen joululomalle pohjanmaalle. Tarkoitus olisi lähteä matkaan jo ensi tiistaina, niin että ehdimme Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Hoffien treeneihin Kannukseen samana iltana... joten meidän treenikausi ei suinkaan ole vielä ohitse. Tänään kun tuolla kentällä tuli treenattua pikku pakkasessa paljainsormin sitä odottaakin kuumeisesti lämpöiseen halliin pääsyä! ;D Tarkoitus olisi päästä treenaamaan Kannuksessa vielä seuraavallakin viikolla. Pohjanmaalla tulee toivottavasti myös otettua koirista paljon kuvia ja blogikin saa komeilla pitkästä aikaa kuvamateriaalilla!

Toko-koe Pieksämäki

Alko tosiaan ärsyttää tuo aikaansaamattomuus, joten päätin ilmoittaa itseni ja Janen toko-kokeeseen Pieksämäelle tälle päivälle eli 14.11.2009. Tuomarina piti olla Tommi Varis, mutta alokasluokkaa tuomaroi lopulta Markku Mäntynen.


Ilmoittautumisen jälkeen treenattiin Janen kanssa ahkerasti, kunnes viikkoa ennen koetta lopetettiin treenaus. Tänä aamuna otin muutaman liikkeen ja yritin rakentaa onnistuneita ja helppoja suorituksia, niin että Janelle jäis hyvät mielikuvat aamun yhdessätekemisestä. Tässä onnistuttiin kohtalaisesti. Sitten neidille hieman aamuruokaa ja päiväunia, jonka jälkeen lähdettiin kisapaikalle Pieksämäelle. Päätin olla kisapaikalla hyvissä ajoin, noin puolitoista tuntia ennen alokasluokan alkua. Onneksi pääsimme kerrankin lähtemään hyvissä ajoin, sillä matka ei todellakaan sujunut kuin ajatus :D Pieksämäelle päästiin suht. kunnialla, mutta suunta josta sinne saavuimme, ei lainkaan vastannut mielikuviani siitä, miten olin reitin netissä suunnitellut :/ Pysähdyinkin heti ensimmäisen U-käännöksen jälkeen kysymään ohjeita, ja niitä saimme. Tämä ei eksyvää hädässä auttanut, sillä yritimme (lähinnä minä, Jane tyytyi katselemaan väsyneenä takakontista) parhaamme mukaan noudattaa ohjeita, löytämättä perille. Parin U-käännöksen ja yhden suunta-kysely-pysähdyksen jälkeen jatkoimme jälleen suunnistusta kohti tuota mystistä HAU-HAU-hallia. Jälleen muutaman U-käännöksen jälkeen huomasin viimein ajaneeni harhaan hallin lähistölle, josta uskomattoman havaintokykyni ansiosta havaitsin päämärämme, tein sadannenviidennenkymmenennen U-käännöksen ja suunnistin kohti HAU-HAU-hallia. Onneksi olin varannut rutkasti aikaa, sillä paikalle saavuimme noin. 45 min ennen alokasluokan alkua :D


Hallilla otin Janen autosta tutustumaan meininkiin. Hetken menoa katseltuamme lähdimme kävelylle purkamaan ylimääräistä energiaa. Läheltä löytyikin kiva pieni metsikkö, jonne päästin Janen irti. Heitimme vähän keppiä ja sitten vetäydyimme rauhalliseen paikkaan viimeistelemään kisasuunnitelmaamme ja pian koittikin jo aika käydä tositoimiin. Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 18 osanottajaa, joista ainakin yksi oli etukäteen ilmoittautunut poissaolevaksi. Porukka jaettiin kahtia paikalla makuuuseen ja luoksepäästävyyteen, me olimme ensimmäisessä ryhmässä. Toiselle puolelle meidän viereen oli tulossa belgianpaimenkoira-uros, joka näytti olevan äärettömän kiinnostunut molemmilla puolilla olevista nartuista. Ehdin jo miettiä, että mitähän tästä tulee, mutta ennen kehään menoa tämä koirakko päätti jäädä kisasta sivuun. Harmittavaa kyllä, mutta lopulta ehkä ihan hyvä niin.


Tässä meidän osa-alueet:


Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 6
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8


Yhteensä: 175p ja 1- tulos!!!


Luoksepäästävyys meni todella hienosti. Jane istui paikallaan eikä välittänyt kopeloinnista tuon taivaallista. Paikalla makaaminen meni myös hyvin. Makuu asento hieman vino, mutta muuten oikein hyvä. Seuraaminen taluttimen kanssa meni aivan pipariksi. Janella ei ollut kuono maassa, eikä se ollut innotonkaan, mutta jossakin haavemaailmassa se silti oli. Pää pyöri ja kontakti oli hetkittäistä, paikkakin välillä unohtui. Käännökset, rytminvaihdokset ja istuminen menivät kuitenkin kohtuullisesti, ja tuomari kommentoi seuraamisen ollen paikoitellen hyvääkin :D Oma kommentti Janen normaaliin suoritustasoon nähden on, että se oli todella huonoa, kontakti oli niin katkonaista, ettei tehty ollenkaan yhteistyötä. Taluttimetta seuraaminen lähti yhtä heikosti käyntiin, mutta oli ehkä kuitenkin parempaa kuin edellisessä. Sitten yhtäkkiä tapahtui jotain, joka olisi hauska nähdä nauhalta. Tehtiin siis Janen kanssa taluttimetta seuraamista, kunnes liikkeen ohjaaja sanoi "täyskäännös" ja " ota koira mukaan", jolloin minä olin suurin piirtein samanaikaisesti huomannut, että Jane ei olekaan enää mukana. Tein yksinäni täyskäännöstä, jolloin minulle valkeni, että Jane oli tehnyt noin kolme metriä ennen täyskäännöstä liikkeestä maahanmenon. Mitään käskyä en ole antanut, enkä yhtään tiedä mistä neiti sain kyseisen ajatuksen päähänsä. Seuraaminen ei myöskään ollut niin hyvää, että olisin tiennyt kosketuskontaktista, että Jane ei ole enää mukana :D ajattelin sen haahuilevan, kuten olin sen huomannut tekevän, mutta tulevan heti vierelläni vähän jätättäen :D NO, kun todellinen tilanne oli valjennut ohjaajalle, saattoi naama olla hivenen hämmästynyt, mutta erittäin hymyileväinen. Annoin uuden seuraa-käskyn, jolloin Jane nousi ja kiersi vasemmalle puolelleni jatkaen seuraamista. Loppu seuraaminenkin oli ainoastaan kohtalaista, en tiedä miten tuomari tämän näki. Tuloksena kuitenkin 6, joka saattoi olla hieman yläkanttiin tästä kaikesta sekoilusta. Tuomari totesti virheen johtuneen yksitoikkoisesta harjoittelusta. Ainakin jännitys siinä karisi. Lieneekö johtuen juuri siitä, seuraaminen olikin jo paljon parempaa jäävissä, jotka sujuivat hienosti. En varmistellut niissä yhtään, ajattelin että joko ne onnistuu tai sitten ei. Oli kyllä jännittävää odottaa liikkurilta lupaa kääntyä ja palata koiran luo niin, että näkee onko liike onnistunut vai mennyt pipariksi. Liikkeestä seisomisessa olin ihan varma, että pipariksi meni, mutta ei, siellähän se neiti seistä törötti :D Luoksetulossa on ollut pienoista törmäämis ongelmaa, tästä johtuen sanoin Tänne-käskyn laiskasti, Jane tuli kuitenkin tarpeeksi ripeästi luo, eikä juurikaan törmännyt, se oli varsinainen onnistuminen. Asento oli hieman toispuoleinen, oiskohan siitä lähtenyt se piste. Hypystä ei suurempaa kommentoitavaa.


Päällimmäisenä seuraavia tunnelmia: Tärkeintä on pitää hauskaa koiran kanssa, edes kokeita on turha ottaa liian vakavasti. Harva onnistuu täydellisesti, kaikki osallistujat on samassa veneessä, eikä kukaan tuomitse toista. Virheelliselläkin suorituksella voi saada 1-tuloksen ;D.


Janelle suurin palkinto tais olla päästä takaisin kotiin Lukan luo :/ Janen jälleennäkemisinnostus oli kyllä mielestäni jopa hieman ylimitoitettu erossaoloaikaan nähden :D


Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava ja hyödyllinen!

Ryhdistäytymistä

Reissu on nyt tehty ja onneksi molemmat koirat saivat mukavat hoitopaikat loman ajaksi! Valtava kiitos Janen veljelle Veetille perheineen sekä tädilleni perheineen, teitte lomastamme mahdollisen!

Oli mukavaa huomata, että molemmissa paikoissa koirat olivat viihtyneet todella hyvin! Koirien jättäminen hoitopaikkoihinsa ennen reissua ei sujunutkaat ihan yhtä positiivisissa tunnelmissa... Jätimme ensin Janen Veetin luo. Luka odotti autossa, kun sisarukset tapasivat toisensa. Jane ja Veeti tulivat hyvin toimeen ja hetken kuluttua päätimmekin jatkaa matkaa tätini luo. Luka meni aivan pois tolaltaan kun Jane jäi matkasta, se piipasi ja vinkui levottomana. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pysähdyttiin ja Luka oli meidän kaikkien suureksi iloksi aivan kuralla. Onneksi olin pakannut Lukalle lääkkeitä mukaan siltä varalta, että meidän mielialapotilaalla menee maha sekaisin. Ei muuta kuin lääkettä koiraressulle, ja pähkäilemään mitä tehtäisiin Lukan hoitoonmenemisen kanssa. Oli aika kamalaa viedä kovassa ripulissa oleva koira muille hoitoon :( Jäätiinkin sitten tädilleni yöksi, niin että voisimme itse huolehtia Lukasta yön yli (aamulla piti olla kentällä). Yö meni yllättävän hyvin, eikä Luka pyytänyt pihalle lainkaan, ja niimpä lopulta Lukakin jätettiin hoitopaikkaan hyvillä mielin, joskin tädilläni perheineen varmasti kaikui korvissa kauhujutut Lukan pahoista mahataudeista. Onneksi lääkkeet kuitenkin auttoivat ja Luka tervehtyi samantien ja kaikki meni lopulta hoidossa vallan hienosti!

Kun päästiin Suomeen keräiltiin koirat kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Jo matkalla olo alkoi olla melkoisen flunssainen. Mitä pidemmälle matka jatkui, sitä tukalammaksi olo kävi. Siitä alkoikin sitten ikävä ja kohtuullisen pitkä flunssa :( Minä olen ollut lähinnä sänkypotilaana ja koirat ovat joutuneet heti totuttautumaan ylitylsään kotielämään, kun en ole jaksanut niiden kanssa mitään touhuta. Olli on saanut hoitaa koirien lenkityksen. Yllättävän hyvin on kyllä koirillekin pötköttely maistunut! Ilmeisesti kyläilyviikko kulutti koirien energiaa normaalia enemmän. Erityisen harmillista flunssailu oli siksi, että viime viikonloppuna oli hakuporukalla aktiivinen koulutusviikonloppu, johon Alhaisten Paavo ja Marja olivat luvanneet tulla meitä opastamaan, ja me (Minä+Luka+Jane) jouduimme jättäytymään touhusta pois. Harmitus oli kyllä aivan hirvittävä, mutta eihän sille mitään voinut.

Flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittää ja intoa koirien kanssa touhuamiseen on kovasti. Tänään käytiin jo pihalla hyppimässä koirien kanssa vähän estettä. Hakutreeneihin olisi myös kiva päästä pian. Toivottavasti nyt oikeasti saadaan hyvä draivi treenailuun, sillä tuntuu että viime aikoina ei olla saatu mitään aikaan. Koko syksy on ollut todella rikkonainen kun oli ne Janen juoksut ja sitten pari tenttiä ja koulukiireitä ja sitten tuo matka ja nyt vielä viho viimeisenä tämä flunssa :( No jospa se tästä iloksi muuttuisi!

Vuokralle tarjotaan

2 kpl ihanaakin ihanempia hovawartteja ajalle 5.10-13.10. Hovawartit vuokrataan yhdessä tai erikseen. :D

Elikäs, Äiti haluaa lähteä viettämään pyöreitä synttäreitä ulkomaille perheen kesken. Tämä on hieman ongelmallista, koska tässä tapauksessa matkalle olisivat lähdössä kaikki joiden luona Luka ja Jane yleensä lomailevat meidän ollessa poissa. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi laittaa koiria koirahoitolaan viikoksi. Aika on vähän turhan pitkä, eikä se ilmaistakaan olisi. Siispä ajattelin tarjota koiria vuokralle ystäville ja tuttaville näin hienovaraisesti blogin välityksellä ;) Oletpa sitten kaivannut karvaista ystävää elämääsi tai toista koiraa ensimmäiselle kaveriksi, tässä elämäsi mahdollisuus kokeilla miltä se käytännössä tuntuu!!! Mikäli koet että voit auttaa meitä, otathan pian yhteyttä! ;)

PS: Koirat eivät valitettavasti ole tottuneita kissoihin

Vesillä

Eilen oli niin mukavan lämpöinen päivä, että päätettiin lähteä koko porukalla vesille. Kerrankin oli helppo päättää koiran ottamisesta mukaan, kun ei ollut kuin yksi koira talossa. Muuten pitää aina miettiä miten tehdään, kun molemmat koirat ei veneeseen mahdu. Jätetäänkö molemmat kotiin, vai pääseekö vain toinen. Yleensä päädytään sitten siihen, että molemmat jää kotiin. No nyt Jane pääsikin sitten ensimmäistä kertaa varsinaisesti reissuun mukaan. On se ollut ennenkin veneessä, mutta vaan siirtymämatkoilla. Kaikille oli pakattu pientä purtavaa mukaan (Janen milestä hänelle liian vähän) ja Janelle pehmeä ja lämmin makuualusta, sekä luu ajanvietteeksi. Eihän se Jane mitään luuta ehtinyt pureskelemaan, kun sillä oli niin kiire vahtia, ettei lokit ja vieraat veneiliät tule liian lähelle. Myös Ollin kalastusta seuratessa Janella kului aika mukavasti. Loppuajasta Jane alkoi jo vaikuttaa aika väsyneeltä, muttei malttanut millään pistää maate, ja sitten kun se sen lopulta teki, niin jokainen pieni ääni ja liike sai sen jälleen pomppaamaan pystyyn. Jane käyttäytyi oikein mukavasti veneessä, eikä veneessä olo näyttänyt sitä mitenkään haittavan tai kummastuttavan. Mitä nyt kauhea pissahätä oli kun päästiin rantaan.

VeneilijätärTukka hulmuten kohti uusia seikkailuja

Jane tekee tuttavuutta "meren"eläviin

Keulassa on hyvä tähystää

Tänään päätin tokoilla Janen kanssa ihan hetken mielijohteesta, kun eteen tuli hyvä kenttä. Tein Janen kanssa kaikki alkokasluokan liikkeet melkoisen kisamaisesti, paitsi hyppyä. Palkkasin kuitenkin isompien liikekokonaisuuksien päätteeksi. Jane oli ihanan innostunut tokoilemaan. Se jaksoi hyvällä motivaatiolla tehdä molemmat seuraamiset, vaikka jätin kaiken ylimääräsen höpöttämisen ja kehumisen pois. Kehuin vasta lopuksi. Muutamassa käännöksessä seuraaminen olisi voinut olla tiiviimpää, mutta kaiken kakkiaan olen todella tyytyväinen. Liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja liikkeestä seisominen menivät hyvin. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno menevät lähes poikkeuksetta oikein ja nopeasti. Luoksetulo oli nopea, innokas ja Jane tuli riittävän lähelle ja suoraan asentoon. Siis monta asiaa todella hyvin, jes! Silti pientä hiomista siinä, ettei Jane törmää minuun tullessaan luo. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava treeni meiltä ja lopuksi vielä palkkasimme itsemme yhteisellä leikkihetkellä. Tuollaista toivoisin sen olevan kisoissakin sitten!

Matalaliitoa

Olen aika pettynyt tähän tasaiseen eloon juoksuisen nartun kanssa. Ajattelin että vähintään koko kaupunginosan uroot sekoaa meidän Janen juoksuista. Karanneet koirat piirittävät asuntoamme, vastaan tulevat koirat pyristelevät itsepintaisesti lähemmäs Janea vetäen maassa raahautuvia omistajia perässään, urokset jäävät tuijottamaan peräämme rakastuneesti, mutta ei. Kaikki on sujunut varsin tavanomaisesti, ja jos jonkun käytöksessä näkyy muutosta, niin Janen. Yritän pitää kiinni vielä viimeisestä mielikuvanrippeestä, että edes jossain lähialueen talossa asuu uroskoira, joka on lukenut Janen maastoon jättämät viestit, ja joka itkee rakkauden tuskaa vuorokauden ympäri viihdyttäen käytöksellään omistajiaan. :D

Jane on saanutkin taas opetella ihan yksin oloa, kun Luka on evakossa. Hienosti on kaikki sujunut, eikä Jane ole yksin olosta millänsäkään. Janen kanssa on myös ollut mukava käydä lenkillä kun voi keskittyä täysillä siihen ainoaan lenkitettävään koiraan. Jane on myös käyttäytynyt todella mukavasti, mielestäni paremmin kuin yhteishihnalenkeillä. Ollaan myös vähän treenattu näyttelyjuoksemista samalla kun lenkkeillään. Olen myös ollut huomaavinani, että Janen turkki alkaa selvästi elpymään.

Luka on kuulemma pikkuhiljaa lakannut odottamasta kotiinhakupartiota, ja on alkanut nauttimaan taas koiranelämästä. Ruokakaan ei ole maistunut niin hyvin kun ei ole ollut Janea ruokahalunnostattajana syömässä vieressä.

Jane juoksee

Kyllä se on nyt niin, että Janella on ne ihka ensimmäiset juoksut. Ei sitä voi enää väärin tulkita. Saapa nähädä miten Jane selviää kehon myllerryksistä, ja miten minä selviän ensimmäisen narttukoiran fyysiestä ja psyykkisestä juoksunaikaisesta elämästä. Lukaa pitäisi lähteä kiikuttamaan pohjanmaalle hoitoon noin kolmeksi viikoksi. Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, mutta Luka voi yllättäen olla vaikka tyytyväinenkin, kun pääsee hetkeksi taas ainoan koiran rooliin vanhempieni luokse. Treenit jää molempien koirien kohdalta nyt sitten vähäksi aikaa. Janen kanssa voidaan tietysti tokoilla tuossa kotipihalla, jos Janea innostaa. Ollikin on lähdössä pariksi viikoksi työkeikalle Inariin, niin vietetäänkin Janen kanssa pari viikkoa sitten ihan tyttöjen kesken. Ei voi muuta todeta, kuin että kyllä nämä Ässäläiset näyttää valitsevan hyviä ajankohtia noille juoksuille. Mörköllä jäi Terviksen tokoilu välistä ja parin viikon päästähän on sovittu Karoonan tapaaminen, joten ei se ollut Janellakaan hullumin ajoitettu ;D Suski kuitenkin lupasi pohtia, josko me kuitenkin päästään tapaamiseen mukaan. Pitää kuitenkin katsoa tilannetta vielä lähempänä tarkemmin, että kannattaako meidän matkaan lähteä. Kurjaa kyllä jos joudutaan jäämään pois, sillä olin todella odottanut tätä tapaamista. Jane raukka ei edes tiedä mistä hauskasta se jäisi pois :(. Toisaalta, kun ne juoksut tulee nyt ehtii Jane kasvattaa toivottavasti turkkia esim. Jyväskylän näyttelyyn. Janella ei kuitenkaan taida olla mahdollisuutta osallistua niihin Siukun mainitsemiin juniorvoittajakarkeloihin, sillä ne käydään 12-13.12 ja Janehan täyttää 18kk 6.12 (jos oikein laskin) ja juniorluokassa tulee olla alle 18kk.

Ripsa-rapsa

Molemmat koirat on ollut ripsalla. Luka sai saman tein tylosin-tabut naamariin ja Jane canicur-kuurin. Tänään onkin sitten ollut jo ripsaton päivä. Viime yö oli Lukalla aika tukala, sai monta kertaa yön aikana nieleskely-nuoleskelu-kohtauksen ja se piti kiikuttaa ulos heinikkoon oloaan parantelemaan. Aamu yöstä Luka nousi sängylle ja alkoi yökkimään, ehdin sen verran pukata koiran pois sängystä, että suurin osa oksennuksesta meni lattialle ja vain vähän sänkyyn ;D Tänään Luka on oksentanut vielä muutamaan otteeseen. Antepsin taisi sittemmin jo vähän auttaa ja pieni määrä ruokaa on pysynyt sisällä. Jane taas on ollu hyvinvoiva lukuun ottamatta tuota ripulia. Pirteä ja iloinen oma itsensä, joskin mieltä taitaa vähän painaa vähäinen ruoka mitä tässä ripsan aikana on jaettu. En tiedä, onko kyseessä sama tauti kuin Lukalla vai liittyykö se mahdollisesti juoksuihin. Olen nyt mielenkiinnolla seurannut Janea, sillä epäilen että juoksu alkaisi olla aivan lähellä. Toisaalta voin olla ihan vainoharhainen. Toivon todella, että Janella on selvät merkit juoksusta sitten kun ne todella alkaa, että tilanne pysyy hallinnassa tuon uroon kanssa :D Ainakaan vielä se ei ole ollut mitenkään äärimmäisen kiinnostunut Janesta, mitä nyt välillä yrittää lussuttaa sitä. Saapa nähdä.

Kotitottista

Otettiin taas tuossa illan kuluksi koirien kanssa vähän kotitottista. Luka touhusi taas iloisesti. Jostain syystä nopeassa seuraamisessa se alkaa jätättää. Noutokapulasta Luka näyttää nykyään oikein syttyvän, joka on jokseenkin ihmeellistä sen kaiken sekoilun jälkeen mitä ollaan noudossa tehty. Nytkin se oikein innostui kun kapula otettiin esille. Otin muutaman kerran kapulan pitoa ja pyysin istumaan ja Lukahan istui kapula suussa! WAU! hurjaa edistymistä ;) Sitten heitin kapulan ja lähetin Lukan hakemaan, jonka jälkeen se haki kapulan toi sen minulle ja pyydöstä ISTUI JÄLLEEN KAPULA SUUSSA! Eteen menoon molemmat koirat lähtivät innolla ja homman juju alkaa olla jo molemmille selvillä. Molemmat koirat tekivät myös kelvollisia luoksetuloja ilman käsiapua, joten siinäkin mennään koko ajan eteenpäin ja koiratkin alkavat pikkuhiljaa sisäistämään homman juonen. Koirat tulevat ihan kivalla nopeudella ja istuvat riittävän lähelle. Asento voi olla välillä vähän vino, mutta kuitenkin ihan siedettävä ja eiköhän sekin suoristu kun rutiinia tulee lisää. Mukavat tottistelut oli jälleen ja suorituksista jäi hyvä fiilis!

Jane osaa

Janen kunniaksi on kerrottava, että neiti on alkanut pikkuhiljaa oppimaan uimaan niin kuin koiran kuuluu! Lelun luo on yhä sen verran kiire, että pärskeet on melkoisia, mutta kun päämäärä on saavutettu ja Jane kääntyy kohti rantaa on uimatyyli jo ihan kohtuullinen. Samoin jos Jane menee uimaan muuten vaan (ei lelun perässä) niin neiti ui ihan normaalin koiran tapaan ;)

Rantakuvia

Käytiin nauttimassa Pohjanmaan reissulla koirien kanssa kesäpäivästä Kalajoella. Tässä muutama otos.

Lukalla on hauska tapa laittaa veteen makaamaan :D

Näissä parissa kuvassa Jane kyllä osoittaa kauneutensa :D Mun mielestä jompi kumpi näistä voitais laittaa tulevan hoffilehden Tervis-kuvaksi :D Sen verta feminiini 1-vee hoffineito tuossa suraavassakin kuvassa on!!! Puhumattakaan tuosta mikkihiirikorvaisesta koirasta viimeisessä kuvassa!

Treenejä

Ollaan päästy Janen kanssa eteenpäin luoksetulon harjoittelussa. Nyt ollaan keksitty keino miten olen saanut käsiavun pois liikkeestä. Nyt vaan yritetään harjoitella liikkettä usein, että saataisiin siihen varmuutta. Eteenpäin siis mennään. Tänään harjoiteltiin myös molempien koirien kanssa hyppyä, sillä se on jäänyt aika lailla olemattomalle harjottelulle. Sitten kun nuo kaksi alkaa olla reilassa niin sitähän vois miettiä jo vaikka jotain kisaakin... :D ...tai no tarkemmin mietittyäni... ei nyt ehkä vielä ;D

Pari viikkoa sitten oltiin toko-treeneissä, jotka päätettiinkin vaihtaa agi-treeneiksi, kun esteet olivat kerrankin käytössä. Molemmat koirat touhusivat todella mielellään agility esteiden parissa. Olin yllättänyt Lukasta, joka oli myös asiasta aivan innoissaan, vaikka alkuun epäilin suostuuko se esim. ikinä menemään putkeen. No ei ollut ongelmaa! Hyvä etten minä jäänyt alle, kun olin putkessa houkuttelemassa Lukaa, ja se tulla rymisteli vauhdilla päälle :D Ois kyllä tosi kiva päästä kokeilemaan lajia vähän enemmänkin! Toivottavasti lajin pariin päästään piakoin Karoonan tapaamisessa!

Hakutreeneissä Luka puhkui energiaa odoteltuaan vuoroaan viimeisenä, mutta silti poika jaksoi myös keskittyä. Olipa todella kiva treeni Lukan kanssa! Jane sen sijaan puhkui taas ylienergiaa ja koko treeni oli vähän sen mukainen, vaikka yritin rauhoitella sitä. Väkisinkin hikikarpalot kohosivat otsalle. Huh huh!

Eilisissä toko treeneissä tutustuttiin eteenmenoon. Lukan kanssa olen sitä joskus ottanut, kun se oli nuorempi, mutta sittemmin liike on jäänyt vähän unholaan. Lukalla oli ehkä pienoinen ajatus siitä, mitä oltiin tekemässä ja hiffasikin homman ihan mukavasti. Tänään kun tehtiin liikettä kotona, niin Luka näytti jo todella innolla odottavan eteen-käskyä. Jane taas ei blondina ihan heti tajunnut homman juonta, vaan lönkötteli purkille hiljakseen, jäljestäen meidän askelia purkilta lähetyskohtaan. Pikku hiljaa varmuus kuitenkin alkoi löytyä ja Jane otti jo vähän reippaampia askelia suoraan kohti purkkia :) Eli hieno suoritus sekin ;) Eteenmeno treenien jälkeen otin molempien koirien kanssa myös muita toko-liikkeitä ja ryhmäpaikallamakuuta. Jane pysyi todella hienosti paikallamakuussa, vaikka häiriötä oli paljon! Jes! Luka piti kerran pyytää uudelleen maahan. Kaiken kaikkiaan eilisistä toko-treeneistä jäi hyvä fiilis minulle ja uskon että koirille myös. Mukavaa siis oli.

Tervakoski

Tervakoski-tapahtuma on nyt koettu. Suunnattiin auton nokka jo perjantaina kohti etelää, niin että saadaan kaikessa rauhassa leiriytyä sopivan matkan päähän Tervakoskea. Sovitimmekin hienosti yhteen vanhempieni caravan-kesälomailun ja hovawart-näyttelyn ja majoituimme Vihtijärjeven rannalla leirintäalueella. Lauantaina lähdimme tietysti katsomaan tokoilijoiden suorituksia. Olipas kiva päästä katsomaan hoffien toimia! Mukaan mahtui suorituksia laidasta laitaan ja muutama varsinainen helmikin nähtiin! Niistä onnistuneista suorituksista on hyvä ottaa itsekin mallia ja tähdätä samanlaiseen suoritukseen itsekin. Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että kaikki on hyvin kunhan koiralla on hauskaa ja se nauttii tekemisestä!!!

Ja sitten sunnuntaihin eli näyttelypäivään. Jane juniornarttujen ERI4 ja Luka ERI. Mahtavaa!

Odotukset olivat todella matalalla, sillä olihan kyseessä maailman suurin hovawart tapahtuma ja koiria siis kisaamassa noin 250 kpl. Tunnelma oli mukava ja koiria kohdeltiin hyvin, joka on mielestäni aina tärkeää. Ensimmäisenä kehään pääsi Luka. Avointen uroksissa oli 50 urosta. Lukan tuomaroi hollantilainen Jan De Gids. Tuomari oli aivan mahtava ja otti koirat todella ihanasti vastaan. Lähestyi sellaisella lämmöllä, että jopa meidän Luka, vieraita miehiä karsastava hurttamme otti hänet vastaan iloisella hännänheilutuksella eikä väistänyt kopeloinnissa yhtään!! Ihana tuomari! Lukan kanssa kehässä meni hienosti ja tuloksena olikin Lukan ensimmäinen ERI! Tässä vaiheessa olimme ylittäneet rutkasti päivän tavoitteet ja juhlatunnelma oli huipussaan. Lukalla oli kivaa ja ohjaaja kutakuinkin lopetti senkin pienen jännityksen mitä ehkä oli jossain vaiheessa tuntenut.

Seuraavaksi meninkin juniornarttujen kehään Janen kanssa. Janen tuomaroi unkarilainen Maria Kerekes, joka oli myös todella mukavan oloinen tuomari. Kaikki juoniornartut olivat ensin kehässä yhtäaikaa, jonka jälkeen ryhmä jaettiin kahtia. Me olimme Janen kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Ryhmä kehässä juokseminen meni jälleen hienosti. Jane malttoi juosta minun kanssa, eikä hötkyillyt edellä menevien eikä jäljessä tulevien perään. Sitten alkoikin ensimmäisen ryhmän yksilöarvostelut.

Tässä vaiheessa juoksin Lukan kanssa avointen urosten kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa tunnelma oli mukava ja koirien kanssa pidettiin sopivat välit sekä koko kehä käytettiin hyväksi juostessa. Luka juoksi mukavasti mutta kilpailuluokkaan oli seulottu 50:stä uroksesta niin kova ryhmä, että me karsiuduimme Lukan kanssa monien muiden tavoin. Lukan ensimmäinen ERI, erikoisnäyttelystä, luokasta jossa oli valtava määrä osanottajia ja kova kilpailu, oli enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella!

Tämän jälkeen juoksin jälleen juniornarttujen kehälle, missä Janen kasvattaja Suski oli valmiina viemään Janen kehään, mikäli minä en sinne urosten kehästä ennättäisi. Kiitos Suski! Onneksi vapauduin kuitenkin urosten kehästä juuri kreivin aikaan, sillä juoniorkehässä oli arvosteltavana juuri Janea edellinen narttu. Ei muuta kuin äkkiä Janen kanssa pienet treenijuoksut ja kehään. Kuuma päivä oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, sillä myös Jane seisoa törötti hievahtamatta paikallaan tuomarin tutkiessa neidin, uskomatonta! Asennossa seisominen sujui Janelta kuin vanhalta tekijältä. On myös ihanaa miten se jaksaa koko ajan olla skarppina odottaessaan makupalaa. Jane ei missään vaiheessa näyttänyt kyllästyneeltä. Jane sai kiitosta mm. pään ilmeestä ja pigmentistä, rintakehästä, takakulmauksista ja harmonisesta rakenteestaan. Häntä voisi olla hieman pitempi, liikeet olivat hyvät mutta tuomari toivoisi Janen liikkuvan nopeammin ravia, jolloin liikkeistä tulisi laajemmat. Tuomari tuntuikin todella tykkäävän Janesta ja sanoi neidin olevan ERINOMAISTA TYYPPIÄ :D kunhan vain opetan Janen juoksemaan nopeampaa ravia, niin ettei neiti ala laukata. Tuloksena siis ERI. No tässä vaiheessa oltiin jo ihan äimän käkenä kun molemmat koirat olivat saaneet ERIn.

Seuraavaksi meillä olikin hieman aikaa hengähtää (ja treenata Janen kanssa nopeampaa ravia ;D) ennen kuin vuorossa oli juniornarttujen kilpailuluokka. Meidät valittiin Janen kanssa jatkoon muistaakseni viiden muun koiran kanssa. Yksi näistä tippui neljän parhaan joukosta ja Jane julistettiin JUNIORNARTTUJEN NELJÄNNEKSI. Aivan huikean huikean huikeaa! Tuomarin kätellessä meitä, hän vielä uudelleen pyysi (suorastaan aneli :D) minua opettamaan neidin juoksemaan lujempaa. Näin on siis kai tehtävä.

Sijoittuneena olimme myös oikeutettuja ja velvoitettuja menemään loppukehään eli paras narttu kehään. Siellä ei meidän kakara pärjännyt, vaikka jatkoikin hienoa seisomistaan. Täytyy kyllä sanoa, että Jane yllätti jopa minut koko päivän kestäneellä hienolla ja hillityllä käyttäytymisellään kehässä, vaikka on kehän ulkopuolella melkoinen väkkärä. Ja Janen osalta voin sanoa, että sillä on aina hauskaa, ihan missä vain ja milloin vain, ainakin niin kauan kuin tarjolla on herkkuja.

Kaiken kaikkiaan Tervis oli hieno ja kivatunnelmainen tapahtuma. Meidän, ei niin usein, näyttelyissä käyvälle perheelle, päivä oli hyvin tuhti näyttelyhuuman täyteinen päivä. Siinä oli näyttelyä melkein kuin koko vuoden edestä :D Näyttely tunnelma vain kohosi kahden kehän väliä lönköteltäessä, hölkätessä, kipiteltäessä, kirmatessa, spurtatessa ja kiitäesssä. Loppuillasta tuntui että oli suorastaan näyttelyhumalassa. Näyttelyn jälkeen täydellisessä näyttelyväsymyksessä. Yöllä näyttelyunessa ja tällä hetkellä todennäköisesti näyttelykrapulassa, hyvässä sellaisessa :D

Ei muuta kuin kiitos kaikille paikalla olleille seurasta, ohjeista, avusta, tsempityksestä ja onnitteluista! Onnittelut myös kaikille muille kisassa pärjänneille!

Lapsiin totuttelua

Janella ei ole vielä kauheasti kokemusta lapsista, ja se onkin suhtautunut niihin aavistuksen epäilevästi. Ei oikein ole tiennyt pitäisikö niitä pyytää leikkiin, pitäisikö niitä pelätä vai kenties vahtia. No nyt saatiinkin sitten mahtava tilaisuus totuttaa Janea lapsiin, sillä meillä oli viikonloppuna lapsivieraita. 5-vuotias kummityttöni Kreetta ja hänen pikkusiskonsa Hertta olivat meillä yökylässä. Näin kun lapset viipyivät vähän pidemmän aikaa, niin Janekin pääsi kunnolla tottumaan niiden läsnäoloon ja seuraan. Todella hienosti Jane rauhoittui pian lasten tulon jälkeen, ja sille selvästikin valkeni, että sen ei tarvitse ainakaan pelätä lapsia. Jos lapset juoksevat saattaa Janekin siitä hieman innostua, mutta rauhoittuu kyllä kun asiasta huomautetaan. Vähän se saattaa lasten epämääräisiä silityksiä väistää, mutta ottaa tilanteen suhteellisen rauhallisesti kuitenkin. Tämä hieman pidempi aika lasten seurassa teki varmasti hyvää Janelle, ja tulevaisuudessa sen on varmasti helpompi suhtautua lapsiin!

Käytiin myös Lukan kanssa Vepe-treeneissä. Veneestä hyppääminen sujui jo hienosti, siitä taitaakin tulla Lukan lempiliike. Sen sijaan veneen tuomisharjoitukset ja veneeseen viemisharjoitukset näyttivät olevan hieman pakkopullaa. Ihan niiku Luka ois ajatellut, et eihän täällä pitäny tehä mitään tottista vaan hyppiä veneestä! No toivottavasti saadaan Luka innostumaan niistäkin ja ehkä oli ihan hyväkin, että sille valkeni, että harkoissa on tarkoitus tehdä muutakin kuin hyppiä veneestä.

Hakuilua

Eilen oltiin ensimmäisissä haku-treeneissä hoffien kesäleirin jälkeen. Nyt päästiin sitten soveltamaan siellä opittuja taitoja! Janelle tehtiin useammalla toistolla paikkaharjotteita, joiden avulla on tarkoitus tehdä selväksi koiran paikka maalimiehellä. Niin ettei se innoissaan ryntää maalimiehen syliin asti. Maalimiehellä koira päätettiin pyytää istumaan, aiemman maahanmenon sijaan. Tästä asennosta koiran on helpompi siirtyä ilmaisuun, sillä istualtaan on luultavasti helpompi haukkua kuin maaten. Muistettiin myös tehdä koirien kanssa OIKEANLAISTA KUVIOTA metsässä, niin että koira saadaan etsimään koko hakualue kattavasti läpi. Hyvä me! Jane teki mahtavan suoria pistoja ja käyttäytyi tosi mukavasti kytkettynä minun kanssa kun siirryttin maalimieheltä takaisin keskilinjalle. Välillä edistystä tapahtuu todella nopeasti!

Luka pääsi myös pitkästä pitkästä aikaa hakuilemaan. Lukan kanssa on niin ihana tehdä töitä, kun se on jos sen ikänen, että se malttaa keskittyä, ja siltä on jäänyt turha hössötys pois! Luka sai etsiä pari maalimiestä mielikuvilla, yhden valmiin ja yhden ääniavulla. Luka lähti myös todella kivasti suoraan.

Nyt ei muuta kuin lisää treeniä!

Vepeilyä

Käytiin eilen Lukan kanssa ensimmäistä kertaa vepe-treeneissä. Luka tuntui olevan ihan mielissään kun lähdettiin tekemään jotain ihan kahdestaan ja jätettiin Jane kotiin. Jane taas sai pitkästä aikaa harjotella yksin kotona olemista. Tekee ihan hyvää sekin. Ja hienosti oli tyttö ollut, ainoastaan eteisen ovi oli avattu. Treeneissä olin varautunut siihen, että Luka ei olisi kovin yhteistyökykyinen uudessa ympäristössä. Ympärillään vieraita ihmisiä ja - koiria. Mutta vielä mitä! Lukahan oli ihan mallikelpoisesti, mutta hieman hämillään uudesta touhuilusta. Olin kuitenkin todella yllättynyt siitä, että se ei kertaakaan räksäyttänyt oudoille ihmisille, ei edes miehille. Ja suostui menemään kahden oudon ihmisen, joista toinen mies, pieneen kumiveneeseen! Ehkä herra on saanut vähän itsevarmuutta näin iän myötä! Tai sitten se oli niin hämillään, että oli ihan kipsissä :D Ekan kerran treenissä harjoiteltiin ihan vaan kumiveneeseen menoa ja sieltä pois hyppäämistä käskystä. Ensin ihan rannassa ja myöhemmin jo ihan vedessä. Hienosti Luka ponkas veneestä ensimmäisestä käskystä uimaan minun luokse! Hienoa Luka!

Laukaan näyttely

Tänään käytiin pyörähtämässä Laukaan näyttelyssä. Sää ei ollut oikein suosiollinen, vaan vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Onneksi pahin sade taukosi hoffi-kehän ajaksi. Molemmat koirat käyttäytyivät näyttelyalueella ihan kivasti. Vähän Janea taas jänskätti koirien paljous, mutta ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi. Luka kävi kisaamassa avoimen luokan uroksissa. Arvostelu Eh ja sijoitus kolmesta avoimen uroksesta kolmas. Tuomari tuntui tykkäävän Lukasta, ja arvostelukin oli hyvä, lopussa vaan toteamus, "valitettavasti liikkuu kovin ahtaasti takaa ja löysästi edestä" tjs. Jane odotti vuoroaan häkissä, josta kiiruhdin hakemaan sitä Janen ollessa vuorossa heti urosten jälkeen. Kuulin kun meitä kutsuttiin kehään ja yritin huutaa täysiä että TULOSSA ja oli sitä kehän laidaltakin kuulemma huudeltu, että tulossa ollaan. Kun riensin kehään, kehässä olikin jo Nuorten narttu. No onneksi meidät kuitenkin arvosteltiin sen jälkeen. Janen käytöksessä näkyi selvästi se, että jouduin hakemaan sen kiireellä suoraan häkistä ja juoksemaan kehään. Se ei malttanut kävellä nätisti ilman namia ja namin kanssa se tekee vaihtoaskelia, jolloin liike ei näy. No sentään muutama onnistunut askelkin saatiin aikaseksi. Janelle myös kiva arvostelu ja tuloksena Eh Juniorluokan 1, ainoana koirana. Tarkemmat arvostelut myöhemmin kotisivuille.

Toko-treeniä

Tottisteltiin taas Keho:n treeneissä. Alku treeni meni ihan kivasti. Keskityttiin noutoon. Jane otti suuhun jo vähän metallikapulaakin. Luka taas yllätti aiempaa paremmalla kapulan pitämisellä. Hyvä Luka! Sen jälkeen otettiin vähän muita toko-liikkeitä. Perus suoritusta. Lukalla kuulemma viuhtoi häntä koko ajan. Kiva kuulla. Loppu treenistä yritin vielä viedä Janen kanssa luoksetuloa eteenpäin. Yritän häivyttää käsiä edestä. Se olikin sitten taas katastrofaalista! En oikein tiennyt mitä halusin tehdä, enkä sitä mistä palkata ja miten palkata tai sitä miten puutun Janen tekemiin virheisiin. Ja kun en tiennyt mitä halusin, ei koirakaan voinut sitä tehdä. Sitten kun Jane teki jotain, en ollut ihan varma olinko tyytyväinen vai en. Lopputuloksena se, että sanoin Janelle hyvä, jonka jälkeen päätin, että suoritus ei sittenkään ollut hyvä ja jätin palkkaamatta koiran. Voitte uskoa, että jo muutaman toiston jälkeen oltiin melkoisen hukassa, sekä minä että koira. Vitsi että välillä voikin mennä pieleen!

Kotisivut ja outoilua

Lukan ja Janen kotisivut on taas laitettu nettiin. Olipas siinä urakkaa! Sekä kuulumisosio että galleria on nyt "ulkoistettu", ja tietysti vieraskirja edelleen. Toivottavasti sivut silti pysyvät toimivina ja suhteellisen helppokäyttöisinä. Tuossa blogin sivupalkissa on nyt ensimmäisenä linkki Lukan ja Janen kotisivujen pääsivulle. Ja sieltä kuulumiset osiosta pääsee suoraan tänne blogiin.

Asiasta kolmanteen... Jane on kyllä omituinen koira. Ensimmäistä kertaa pääsen läheltä seuraamaan koiraa, joka ei aina hihnan helähtäessä ole syöksymässä lenkille. Janea saa välillä oikein houkutella pihalle. Välillä en jaksa käyttää sitä ollenkaan, jos se ei suostu edes nousemaan ylös, vaikka odotan sitä kengät jalassa ja panta kädessä eteisessä. Ei voi silloin olla kovin iso hätä. Tällaista tapahtuu yleensä silloin kun se on nukkumassa tai jos ulkona sataa. Varsinainen hienohelma! Äsken käytiin pihalla ja siellä satoi. Jane kulki koko ajan mun kyljessä kiinni apaattisena, ei tainnut edes pissaa tehdä, katsoi välillä minua ikään kuin sanoen "Yäk, Sataa". Ja kun sanon et "Käännytään", niin Jane lähtee heti eri reippaasti kotiapäin. Omituinen otus.

Toinen outo juttu mitä Jane tekee on se, että se väistää hihnaa, kun se hipoo sen kylkiä. Sitä selvästi häiritsee hihnan kosketus. Jos hihna hipoo sen toista kylkeä, se poikittaa toiselle sivulle. Jos hihna hipoo sen selkää ja lanteita ylhäältä päin, se kävelee kuin sakemanni takapää matalalla kyyryssä. Ja mitään sellaista varsinaista negatiivistä kokemusta sillä ei voi olla hihnasta, sitä ei ole ikinä hihnalla räpätty. Jostain syystä se ei vaan pidä sen kosketuksesta. Se ei myöskään pidä kosketuksesta (ihmisen) silloin, kun se on oikein keskittynyt johonkin asiaan, esim. odottaa ruokakuppia. Siitä oikein näkee, miten sitä ärsyttää, jos sen keskittymistä häiritään. Tämä on vähän ongelmallista, kun se odottaa makupalaa luoksepäästävyys treeneissä keskittyneesti, eikä halua kenekään häiritsevän.

Kesäleiri

Hovawart ry:n kesäleiri on nyt nähty ja koettu! Näin ensikertalaisina molemmat (minä ja Jane) kohdattiin paljon uutta. Jane sai totutella pihalla ketjussa kiinni olemista ja teltassa yöpymistä, minä tutustua Tulirantaan ja hoffikansaan. Kaikin puolin leiri oli oikein mukava kokemus ja Janekin sopeutui uuteen asuinpaikkaan todella mukavasti. Odotukset leirin suhteen täyttyi ja saatiin paljon eväitä tulevaan haku-treenailuun. Kiitos Paavo ja Marja ja muut haku-ryhmäläiset! Ennakko-odotuksiin nähden treeniä oli kuitenkin määrällisesti vähemmän, kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Mikäli kelit kuitenkin olisivat olleet hieman viileämmät, treenailtua olisi tullut todennäköisesti enemmän. Kuumus oli nimittäin aika lamaannuttavaa! Perjantai päivän piristykseksi paikalle saapui Janen Elsa-äiti ja Mörkö-sisko. Oli todella mukava nähdä koirat omistajineen ja viettää aikaa yhdessä! Me jäämme Janen kanssa odottamaan, josko Suski keksii meille syksyn päälle jonkinmoista ohjelmaa!

Laukaan näyttely lähestyy. Esiintymisnumerot tulivat postissa. Lukan ja Janen välissä on ainoastaan yksi koira. Tulee esittäjälle kiire :/ Terviksen näyttelyilmot vein hetki sitten postiin, eli molemmat koirat ilmotettu!

Luka 4 vuotta!

Luka täytti tänään 4 vuotta! Hoffien kesäleirille valmistautuva omistaja meinasi unohtaa hoffipojan syntymäpäivän aivan tyystin. Mutta onneksi Lukan muut ihailijat eivät olleet yhtä huonomuisisia ja herättivät omistajankin tilanteen tasalle! Nyt Luka syö vieressä onnellisena jätti-isoa possunkorvaa, Janen kuolatessa ja tuijottaessa kateellisena hieman etäämmällä, neidin jo syötyä omat, hieman pienemmät, makupalansa. Toivottavasti Luka osaa ottaa kaiken ilon irti siitä, kun lähden Janen kanssa leirille ja se saa kotona Ollin jakamattoman huomion. Sen lisäksi toivon rakkaalle karvakorvalleni oikein oikein oikein tervettä seuraavaa elinvuotta!

Juhannuskuvia ja treeniä

JUHANNUSKUVIA

Juhannus vietettiin Kemiössä mökkeillen. Menomatkalla pysähdyttiin Hoffipoffilassa. Siellä nähtiin Diana ja Greta sekä Dianan vielä kotia vailla oleva poikapentu, joka on myöskin Janen velipuoli. Jane syöksyi penturukan päälle täydellä alistamismeiningillä, vaikka pentuhan alistui tietenkin heti. Itse kun en ollut tilanteessa mukana, niin en päässyt katkaisemaan Janen käytöstä ennen kuin huonokäytös alkoikaan. Onneksi Jane pistettiin lopulta ruotuun ja pentu ei ollut moksiskaan ja minäkin pääsin paikalle antamaan Janelle puhuttelun. Sitten Jane sai olla vähän aikaa jäähyllä, jonka jälkeen se pääsi tekemään uudestaan tuttavuutta pennun kanssa. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, ja sisarpuolet pääsivät leikkimään. Luka taas oli tavattoman kiinnostunut ihanasta poikalapsesta, ja olisi nuollut pennun ihan litimäräksi. Janella on ollut sen verran vähemmän outoja koirakontakteja, että luulen että tuo aavistuksen aggressiivinen ja niskanpäällepyrkivä käytös johtuu suurimmaksi osaksi Janen omasta epävarmuudesta. Se ei luota ihan täysin siihen, että vieras koira on ystävällinen ja pyrkii näyttämään saman tien oman vahvuutensa. Kuitenkin suurin osa oudoista koirakontakteista on mennyt ilman mitään pörinöitä.

Mökille odoteltiin tuttavapariskuntaa, ja heidän jack russell -tyttöä, joka on Janen kanssa saman ikäinen. Tällä kertaa oltiin heti alusta asti varauduttu Janen mahdolliseen huonoon käytökseen ja Jane pääsikin ottamaan vieraat vastaan hihnassa. Ja kauhea metakkahan siitä syntyi kun Luka ja Olli meni vieraita vastaan iloisesti ja Jane ei hihnassa päässyt paikalle yhtä nopeasti. Yritin saada Janen rauhottumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Vein Janen sisälle rauhottumaan ja hetken päästä taas pihalle. Saman tyyppisellä alistamis meiningillä Jane yritti mennä tilanteeseen, mutta tämä katkaistiin heti. Tilanne, jossa koiria yritettiin saada tutustumaan toisiinsa kesti aika kauan ja varmasti myös lisäsi koirien paineita hetki hetkeltä. Lopulta ystävällismielinen tutustuminen kuitenkin saatiin aikaan, ja siitähän se koko Juhannuksen kestävä erottamaton ystävyys sitten alkoi. Tytöt olivat kyllä kuin paita ja peppu. Jack Russell -Tilda matki Janea kaikessa ja leikkiä kesti aika lailla loputtomiin. Ensimmäisen illan jälkeen kaksikko malttoi kuitenkin jo rauhoittua päivän temuamisten jälkeen yöunille. Aamulla sama temuaminen alkoi jälleen välittömästi jonkun erehdyttyä nousemaan sängystä. Jane löysi myös uuden harrastuksen, johon se on ihan hulluna. Frisbeen heiton ja sen kiinni ottamisen. Se jaksaisi tehdä sitä vaikka kuinka kauan! Ja tietysti, koska säätkin meitä suosi Kemiössä, jopa niin että piti aurinkorasvaa välillä lisäillä, niin ohjelmaan kuului myös auringonottoa ja uimista!

TREENIÄ

Sain Janen vihdoinkin oivaltamaan haukkumisen käskystä hakutarkoituksessa! Jes! Haukkua on yritetty jo kaivaa hetken aikaa. Lähinnä niin, että olen käskenyt Lukan haukkua ja palkannut sitä Janen istuessa Lukan vieressä, että jos se hiffaisi idean, että haukkumalla saa palkkaa. Ei tuottanut mitään tulosta. No yks aamu päätin et nyt teen kaikkeni, että saisin sen haukkumaan käskystä. Yritin ensin tätä "perinteistä" menetelmää, mutta ei kun ei. Seuraavaksi laitoin Janen hihnaan ja hihnan kiinni ulko-oven ovenkahvaan ja ei muuta kuin aamuruuan kanssa härkkimään nenän eteen niin ettei Jane aivan ylettynyt siihen missä olin. Ja tulihan se sieltä! Ja kun se kerran sen homman idean oivaltaa niin se on sitten siinä. Nyt on sitten käskystä haukkuva blondilainen.

Tokokentälle en raaskinut ottaa koiria mukaan helteeseen, joten menin oppiin ilman koiria. Tämä olikin tarpeeseen, sillä olin aivan sekaisin tokoilusta. Olikin todella tarpeen vähän selvittää omia ajatuksia, ennen kuin sekoitan koirien päät omalla sekoilullani. Sain hyödyllisiä neuvoja ja nyt niillä on viety tokoilua eteenpäin tässä kotona.

Jane Match Showssa

Osallistuttiin Janen kanssa eilen Jyväskylässä pidettyyn Match Showhun, eikä turhaan, sillä Jane oli hienosti penturyhmän punasten 2 ja BIS2! Pentuja oli saapunut paikalle ihan kiitettävästi, joten kilpakumppaneita riitti. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, kylmä ja vettäkin tihuutti. Jane sai kiitosta kauniista käytöksestä ja hyvästä luonteesta, sekä läheisesti roduntuntevan tuomarin positiiviset kommentit pään hyvästä pigmentistä.

Tämä oli Janen ensimmäinen varsinainen koiratapahtuma, jos treenejä ei oteta huomioon. Joten oli syytäkin jo käydä harjoittelemassa tilannetta, sillä heinäkuussa edessä on Laukaan näyttely. Luotin siihen, että Jane osaisi käyttäytyä edes joten kuten, mutta silti olin varautunut myös huonompaan käytökseen, sillä Jane ei ole tottunut hihnassa ollessaan muiden koirien läheiseen kontaktiin.

Aluksi kun tultiin Janen kanssa kisa-alueelle, Janea selvästi jännitti uusi tilanne. Häntä oli matalalla ja selustaa piti vahtia tarkkaan. Mentiin kentän laidalle, vähän rauhallisempaan kohtaan, ja sieltä Jane sai tarkkailla tilannetta ihan rauhassa. Tämä näyttikin vakuttavan tytön siitä, ettei alueella näytä tapahtuvan mitään uhkaavaa. Jane otti rennosti ja makoili maassa. Välillä olisi tehnyt mieli mennä katsomaan muita koiria ja Jane katseli niitä häntä heiluen. Kerran kun joku meni koiransa kanssa ohi juosten taisi Janelta päästä pienen pieni "puh". Kaiken kaikkiaan Jane otti tilanteen todella hienosti ja tarkkailutilanteen jälkeen Janella ei ollut enää mitään ongelmaa olla tiiviimmässä porukassa.

Kehässä Jane ei ollut toisia koiria huomaavinaankaan. Tässäkin tilanteessa ahneus vie pitkälle. Kun makkaraa on tarjolla, katoaa nähtävästi kaikki muu ympäriltä. Ryhmäkehässä se ei vetänyt ollenkaan edellisen perään, eikä välittänyt mitään takana tulevista. Seisotustilanteessakin, vaikka Janen takana aivan lähellä oli pieni koira, ja jouduin aina välillä pyöräyttämään Janen ympäri, että sain sen seisomaan paremmin, niin se ei välittänyt mitään tästä koirasta, vaikka oli aivan nenät vastakkain sen kanssa. Ainoastaan hampaiden näyttö ja tuomarin kopelointi olisi voinut sujua paremmin. Niistä tilanteista neiti yritti vähän luistaa tilanteesta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tuomari oli sateenvarjoineen kumartuneena Janen päälle. Joka tapauksessa lisää treeniä sen suhteen. Kaiken kaikkiaan olen kyllä huiman tyytyväinen Janen käytökseen! Lopuksi Jane sai palkaksi leikkiä palkinnoksi saamallaan narupatukalla, sekä kaikki loput taskusta löytyneet makkarat. Jane oli ilmeisen tyytyväinen :D

Kesäkuvia

Jane 1 vuotta!!!

Jane täytti yhden vuoden! Niin se aika vaan juoksee. Janen syntymäpäiviä vietettiin Pohjanmaalla, missä olemme yhä edelleen. Koiraväki sai juhlan kunniaksi asianmukaista purtavaa. Hyvin näytti herkut maistuvan :D

Keskiviikkona kävimme koulun kentällä tokoilemassa Sannan ja Lugan kanssa. Janen kanssa tehtiin vähän kaikkea mahdollista. Jane keskittyi jälleen hienosti tekemiseen, eikä se kyllä ota oikein mistään häiriötä. Paikallaan makuu Lugan kanssa sujui hyvin. Kun tokoillessa harvensin palkkausta, se näkyi myös Janessa. Janen jälkeen Lukakin pääsi kentälle. Myös Lukan kanssa tehtiin vähän kaikenlaista, eikä Lukakaan liikoja ottanut häiriötä. Ihan ok treeni.

Torstaina me käytiin koirien kanssa Oulaisten kennelkerhon toko-treeneissä. Lukan kanssa keskityin motivoimiseen, ja siihen, ettei se koko ajan vaan nuuskuttelis outojen koirien perään. Kyllähän Luka tekikin töitä, mutta kyllä se vieraiden koirien läsnäolo ja vieraalla kentällä olo silti selväsi näkyi Lukassa. Kyllä sitä ois haistelu ja tarkkailu kiinnostanut enemmän mutta Luka teki kuin tekikin tokoliikkeitä vähän niin kuin mun mieliksi :D

Janen kanssa otettiin luoksepäästävyys harjoitteita, kun se tahtoo aina nousta ja väistää muutaman askeleen taakse kun sitä tullaan koskemaan. Koko treeniporukka tuli vuorollaan palkkaamaan Janea siitä, kun se istui mun vierellä. Ei se mitenkään arka ole, ei vaan halua, että puolioudot sitä koskettaa, kun se on mamin kanssa tekemässä hommia.

Lauantaina kävin ilman koiria Kalajoella katsomassa Toko-kisojen alokasluokan suoritukset. Mukana kisassa oli myös Luga, Hoffenheimin Bulvanus, joka tokoili hienosti ohjaajansa kanssa ykköstuloksen ja sijoittui kisassa jaetulle kakkossijalle! Hyvä hyvä!

Tässä vielä koirista tuoreet seisomakuvat.

Rantalomailua

Meidänkin perhe starttasi eilen aamupäivällä auton ja suunnisti yhdessä Leppäveden rauhaisaan poukamaan viettämään rantalomaa. Paikka oli tarkkaan valittu syrjäinen pieni ranta, jonne kukaan muu ei eksy, ainakaan vahingossa. Mukaan oli varattu makoilualustat, kylmälaukullinen juotavaa ja syötävää sekä varjo ja uimalelu koirille. Rannalla olo sujui aivan mukavasti, mutta häiriötekijöiltä emme suinkaan välttyneet. Olimme rannalla täysin uppoutuneina omaan rauhaan, kunnes yhtäkkiä huomasin n. neljän metrin päässä meistä miehen joka tuli uittamaan koiriaan aivan meidän viereen. Onneksi huomasin porukan ensimmäisenä ja koiratkin sattuivat olemaan juuri käden ulottuvilla niin, että sain molemmat kiinni siksi aikaa kun mies koiriensa kanssa rannassa viihtyi. Miehellä oli kaksi saksanpaimenkoiraa, taisivat olla uros ja narttu. Ois voinut tulla mukava "tutustuminen", jos Luka ja Jane olisivat päässet syöksymään niiden luo kysymään, että millä asialla mahtavat liikkua... Yllätysvierailut eivät suinkaan loppuneet tähän, vaan hieman myöhemmin rannalle tuli ratsastaja hevosineen. Tälläkertaa tilanne ei ollut aivan yhtä hallittu, vaan koirat huomasivat ratsastajan ensimmäisenä ja syöksyivät sinne. Näin jo kauhukuvia mielessäni siitä miten hevonen pillastuu ja ratsastaja lentää selästä, tai että koirat menevät liian lähelle hevosta ja saavat kaviosta. Kerrankin mukana oli hitunen onnea ja säästyimme katastrofilta. Ratsastaja pysäytti hevosen ja känsi sen koiriin päin. Huusi minulle, että tämä hevonen on tottunut koiriin, ei hätää, ja sitten olinkin jo ottamassa koiria kiinni. Loppulomailu menikin sitten suhteellisen rauhallisesti. Mitä nyt koirat rytistelivät menemään pitkin maita ja mantuja ja Jane yrtti hukuttaa Lukaa niiden hakiessa lelua vedestä. Mitenkähän Janen sais ymmärtämään, ettei se voi vedessä rynniä Lukan päälle ottamaan siltä lelua ja upottaa Lukaa samalla pinnan alle..?

Ensimmäisen kuvan ihmisillä on vaatteita päällä, vaikka kuvan perusteella asiasta ei voi olla täysin varma ;D

Lukan hillitty hallittu virtaviivainen uimatyyli

Janen ei-hillitty ei-hallittu, eikä kovin virtaviivainenkaan uimatyyli

Lähempänä rantaa sujuu jo hieman paremmin

Ihmisväkikin uskaltautui uimaan, vesipelastajat valppaina

Rantakoira

Treeniä ja polskuttelua

Viime torstain tottelevaisuus treeneissä mukana oli vain Jane. Luka jatkoi vielä lepäilyä kotona, vaikka virtaa alkaa ollakin koirassa jo ihan normaalisti. Treenit Janen kanssa menivät ihan mukavasti. Edelleen seisomista pitää harjotella ja luoksetulon suoraa istumisasentoa edessä. Otettiin myös porukalla paikalla makuuta. Kerran taisi Jane nousta. Siinä vaiheessa kun viereisen koiran omistaja käy välipalkkaamassa koiraa, alkaa Janellakin häntä väpättää tyyliin mulle kans mulle kans, ja sit Janen keskittyminen saattaa sen verran herpaantua että neiti nousee ylös. Treeniä, treeniä.


Kävin katsomassa Keski-Suomen kennelkerhon Vepe-treenejä. Aikamoista hässäkkää oli :) ja suurin osa osanottajista koostui noutajista. Ajattelin että voisin käydä Lukan kanssa tutustumassa lajiin, kun siltä sujuu hoffimaiseen tapaan tuo polskuttelu aika mukavasti. Ollaan treenattu nyt kotona tavaran viemistä ihmiseltä toiselle. Näin olisi tarkotus valmistella koiraa viemään tavaraa rannasta veneeseen. Tuo tavaran kuljettaminen alkoi sujua yllättävänkin hyvin! Toinen asia mitä pitäis harjotella on köyden hakeminen vedestä, se köysi kun tuppaa olemaan aika huomaamaton siellä vedessä.


Jane kävi myös toissapäivänä ensimmäistä kertaa uimassa. Oli kyllä sen näköstä räpiköintiä, että ei meinannut emännän ilme pysyä peruslukemilla. Ensimmäisen uintikerran jälkeen Janea ei oikeen enää innostanut mennä uimaan asti. Sen verran shokeeraava tais olla tuo ensimmäinen uintikerta :D No eilen sitten jatkettiin tutustumista vesielementtiin. Jane pääsi jo juonesta kiinni ja oli innoissaan lähdössä hakemaan keppiä vedestä, tosin tyyli oli edelleen jonkin verran, sanottaisiinko, erikoinen :D Neiti läpsyttelee etukäpälillä uintiliikkeitä niin, että se kauhoo veden päältä, jolloin vesi tietysti räiskyy Janen naamalle. Huvittavan näköstä touhua :D Pitää varmaan hankkia Janelle uimalasit :D


Nyt on myös Hovawart ry:n kesäleirin osallistumismaksu maksettu. Janen kanssa osallistutaan siis puoleksi viikkoa hakukoulutukseen, ja paikalle olisi tarkoitus saapua tiistaina. Sen lisäksi ilmoitin molemmat koirat Laukaan kaikkien rotujen näyttelyyn heinäkuulle. Tervakoski muhii vielä mietintämyssyssä.

Tervehtymistä

Vihdoinkin reilun viikon sairastelun jälkeen, ja erityisesti puolentoista tylosin-antibioottitabletin jälkeen, Luka koki "ihmeparantumisen". Tylosinia on nyt jatkettu ja koiran vointi on erinomainen. Keskustelin asiasta myös eläinlääkärin kanssa, emmekä ole suinkaan ainoita jotka ovat kokeneet tylosinin ihmeitätekevän vaikutuksen. Asiasta on myös kuulemma tehty tarkempaatutkimusta yliopiston toimesta. No, johtipa parantumiseen mikä tahansa, pääasia on että koiruus on taas kunnossa. Luka kerkesi laihtua taudin aikana melkoisesti, joten nyt kerätään lisää painoa ja käydään rauhallisilla hihnalenkeillä.


Janekin on käyttäytynyt koiriksi, eikä neiti ole enää päässyt varastamaan ruokaa. Sen sijaan eilen yksi kukka oli käyty nykkimässä parvekeruukusta :/ Syyllisen paljasti Janen multainen kieli :D

Mahatautia ja Sikailua

Lukalla on taas kunnon mahapöpötartunta. Oksentaa ja ripuloi. Tauti alkoi lauantaiaamuna, eikä vieläkään olla oikein niskanpäällä. Ensin syötin Lukalle Canicur-kuurin, jolla ei ollut juurikaan mitään vaikutusta. Sen jälkeen hain keskiviikkona eläinlääkäriltä yli 90 eurolla lääketarpeita. Oksentaminen on loppunut, mutta silti Luka näyttää pahoinvoivalta ja ilmeisesti olo on aika kuvottava, sillä kun Luka hieman köhäsee, niin saman tien ylös nousee pari nappulaa tai vettä jota mahassa on. Koira on vaisu ja laihanlainen. Tuntuu kuitenkin että parempaan päin oltaisiin menossa. Onhan siitä edellisestä vatsataudista jo puolisen vuotta, että sinällään ihan pitkän jakson on Luka ollut terveenä ja ruokahalu hyvä. On se vaan ihnottavaa että sitten kun se tauti tulee päälle niin se sitten kehittyy oikein megaluokan pöpöksi.

Jane on sen sijaan sikaillut. Se on alkanut varastella ruokaa. Onneksi kuitenkin lähinnä koiranruokaa tai sille tarkoitettua ruokaa, mutta yhtä kaikki luvatta. Jätin yhden kerran Janen treenimakkarat pöydälle odottamaan siksi aikaa, että käyn ensin treenaamassa Lukan kanssa. Kun tulin sisälle, niin makkarat oli "tietysti" kadonneet. Tämän jälkeen yksin jäätyään Jane käy useasti nuohoamassa keittiön tasot läpi, on kaatuneita laseja ja lusikoita lattialla yms... pitäis saada neiti joskus rysänpäältä kiinni niin pääsis torumaan.

No nyt sitten kun Luka on ollut kipeänä ja saanut useaan otteeseen lääkettä päivässä, niin Jane on sitten tietysti kytännyt innolla vieressä, tyyliin MULLE KANS, MULLE KANS! Ja on tainnut käydä vähän neidin luonnolle, kun ei olekaan saanut samaa tavaraa kuin Luka. Tästä sisuuntuneena Jane on protestoinut asiaa murtautumalla Lukan (kalliille toipilasruoka) ruokapussille ja vetänyt nappuloita mahan täydeltä. Vähän näytti neiti sen jälkeen pullealta ja yöllä maistui vesi vähän väliä. No onneksi siitä ei näyttänyt Janelle koituvaan mitään haittaa. Jane ei myöskään tainnut sitä itse kokea haitalliseksi, sillä seuraavana päivänä kun olin siirtänyt Lukan ruokapussin eteisestä vessaan turvaan, oli Jane murtautunut sinne. Kun tulin käyttämästä Lukaa pissalta niin siellä veti neiti nappuloita menemään pää ruokapussissa. Eikä tässä vielä kaikki. Myöhemmin illalla tarjosin pelkästään Lukalle ruokaa, sillä oltiin menossa Janen kanssa treeneihin ja ajattelin että Jane saa ruokansa siellä. Annoin Lukalle ruuan ja Jane meni tietysti omalle ruokapaikalleen odottamaan omaa kuppiaan. Voi luoja sitä pöyristynyttä ilmettä kun se tajusi että hänelle ei tulekaan kuppia. No Luka ei kuitenkaan syönyt ruokaansa, jolloin nostin sen tiskipöydälle ja lähdin käyttämään sitä pissalla ennen kuin lähdetään Janen kanssa. Kun tulin sisälle oli kuppi tiskipöydällä tyhjänä ja hyvin nuoltuna. Taisi Jane ajatella, että koska selvästikin unohdin ojentaa hänelle kupin, niin sen on sitten parempi itse pitää huoli siitä että ruoka tulee syötyä. Siinä piti vähän miettiä, että voinko edes mennä Janen kanssa treeneihin kun siellä pitäis palkata ruualla, jota Jane oli saanut jo vähintään parin koiran edestä... Uskomatonta meininkiä kyllä neidiltä, kun ennen on saanut olla kaikki pöydillä ihan rauhassa! no mutta eikös sitä sanota että tilaisuus tekee varkaan :D Tällä hetkellä Lukan ruokasäkki on saunan lauteilla turvassa, katsotaan millon neiti taiteilee itsensä sinne ;D Mistä tämä ääretön ahneus muuten tulee? Isän vai äidin puolelta vai molemmilta?

Vähän ikävää kun torun Janea niin Lukakin ottaa siitä itseensä, vaikka ihan suoraan torun Janea. Taitaa tuo koiraherra olla vähän herkkis. Harmittaa vaan kun on kipeänä ja sitten vielä ottaa torumisetkin itteensä.

Mentiin sitten kuitenkin Janen kanssa treeneihin. Saatiin vähän vinkkejä noutoon. Tuntuu vaan että siinä menee iäisyys ennen kuin nouto on hanskassa. Muuten saatiin kouluttajalta paljon kehuja ja Jane teki hyvää työtä. Ei ottanut kouluttajasta eikä muusta porukasta häiriötä. Teki maahanmenon ja istumisen nopeasti. Paikallaanseisomista tulee nyt vähän tehokkaammin treenata ja olla tarkkana sen kanssa, ettei Jane ota yhtään askelia. Vähän tarkemmin sais kuulemma myös valita mistä koiraa palkkaa. Välillä palkkasin vähän turhan väljistä perusasennoista ja seuraamisesta. Seuraamisesta pitäs myös yrittää karsia pomppimista, vaikka Jane ei olekaan kenguru pahimmasta päästä. Kaiken lisäksi kuulemma ilmottautuminen terviksen tokoon pitäis ehottomasti olla jo tehtynä ;D Voi kuitenkin olla etten vielä ihan sillon tunne, että oltaisiin kisakunnossa...

KeHo:n tottistreenit

Vähän tottelevaisuus kuulumisa treeneistä. Lukalla ei taas ollut into mitenkään ylimmillään, tehtiin muutama juttu ja sitten koira autoon. Mielestäni se aiemmin auttoi tuhon Lukan kyllästymiseen, että tehtiin sen kanssa kentällä vaan hetken aikaa kivoja juttuja. Kotosalla voidaan sitten hinkata ehkä pikkuisen enemmän, välillä ei sielläkään.

Jane taas höseltää alkuun vähän liiankin kanssa. Se tarvii sellaisen pienen rauhoittelu hetken kun sen ottaa autosta ulos. Sillä on kauhea into päästä tekemään juttuja, mutta siinä innossa se ei oikein pysty kuuntelemaan mitä siltä pyydän ja toisaalta se ehtii tarjota miljoona eri juttua, jos makupala ei tule oikeasta suorituksesta salamana. Sitten kun se on saanut purettua suurimman innostuksensa se tekee todella innokkaasti töitä ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Sen kanssa on todella mukava tehdä töitä. Se on hyvin motivoitunut ja sen takia aikaa ei tarvitse kuluttaa siihen, että saisi koiran innostumaan yhdessä tekemisestä, vaan voi keskittyä liikkeiden harjoittelemiseen. Pitää yrittää kuitenkin pitää treenit riittävän yksinkertasina, eikä sortua opettamaan liian monia liikkeitä yhtä aikaa ja pitää samalla mielessä se ettei tee treeneistä liian vaikeita ja vaadi Janelta enemmän kuin mitä olen sille opettanut.

Kreativ Blogger award

Kiitosta vaan kennel Karoonalle heidän meille antamastaan tunnustuksesta ja tsempityksestä!

Palkinto toi mukanaan myös haasteita, sillä se edellyttää, että myös me välitämme sen eteenpäin kolmelle bloggaajalle. Hastavaa tämä on siksi, että olemme vasta juuri tutustuneet tähän blogimaailmaan. Niimpä päätinkin lähettää kiertopalkinnon eteenpäin molemmille Janen sisaruksille Karoonan Samoojalle ja Karoonan Samvaisille. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä palkinto menee Nooran ja Juhon blogiin "Elämyksiä siiman päässä", josta löytyy pääasiassa tarinaa Nooran ja Juhon Thaimaan-Uuden Seelannin-Australian matkasta. Sieltä löytyy mahtavia kuvia ja mukavia tarinoita matkan tiimoilta, joita olen käynyt katselemassa ja lukemassa kateudesta vihreänä.

Kreativ Blogger award-palkinto myös edellyttää teidät seuraavaan:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

Hakutreenit

Oltiin Lukan ja Janen kanssa hakutreeneissä viime sunnuntaina ja tiistaina. Lukan kanssa on ollut vähän epäselvyyttä siitä mihin ilmaisutyyliin sitä aletaan kouluttamaan. Sunnuntaina sitä oltiin opettamassa rullakoiraksi ja tiistaina se muutettiin takaisin haukkuvaksi, että sillä tavalla saatiin sekoitettua koiran pää jo ihan alkumetreillä :D Sunnuntain treeneissä Lukan kolme maalimiestä löytyi hyvin ja nopeasti. Rullahösellys toi mukaan hieman mielenkiintoisia kuvioita, mutta ei siitä sen enempää.


Jane oli ihan ensimmäisenä vuorossa, ja se pääsi juoksentelemaan alueella jo ennen treenien alkua. Janekin etsi kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oli helppo. Toiselle yritin lähettää Janen ensimmäistä kertaa valmiille, mutta Jane katsoi minua sen näköisenä, että ei siellä ketään ole, kun en ole nähnyt enkä kuullut siellä ketään olevan. Yritin lähettää Janen muutamaan kertaan, mutta se ei lähtenyt mihinkään. Mukaan otettiin ääniapu ja maalimies löytyi heti. Halusin testa vielä syttyikö Janella lamppu sen suhteen, että metsässä on todella joku silloin kun mamma lähettää etsimään, vaikka mitään apuja ei olisikaan tullut. Tämän vuoksi myös kolmas otettiin valmiina. Jane lähti heti etenemään käskystä upposi kohtuullisen syvään ja lähti juuri vähän ennen maalimiestä kaartamaan takaisinpäin. Heti kohta Jane pysähtyi, katsoi minua keskilinjalla ja lähti takaisin sinne missä oli juuri ohittanut maalimiehen, löysi sen ja sai palkan hienosta työstä. Janelta otettiin liivit pois, ja se sai vielä höseltää metsässä, jonka jälkeen kytkin koiran. Siukku lähti kävelemään keskilinjaa kohti ja Jane hinkui perään etsimään lisää maalimiehiä. Ei lopu into kesken tällä tytöllä. Treenit olivat kuitenkin Janen osalta ohi ja sen autoon ja otin Lukan. Kun lähdimme Lukan kanssa autolta Jane jäi ulaamaan meidän perään ja kun palasin Lukan kanssa autolle Jane oli repinyt takatilan kalterin irti kiinnikkeistään+yhden kiinnikkeen irti ja istui tyytyväisenä hemmetin rapasena takapenkillä. Laitoin verkon takaisin kiinni, koirat takatilaan ja lähdin jatkamaan treenejä. Kun treenien loputtua palasin autolle, oli verkko taas revitty irti ja kaksi niin rapasta, tikkusta ja neulasilla päällystettyä koiraa kun olla voi istui autossa toinen etu, toinen takapenkillä. Laitoin verkon jälleen kiinni ja koirat takatilaan. Ja voitte kuvitella miltä auto näytti: takatila oli lattiasta kattoon täynnä rapasia tassunjälkiä kun Jane oli työskennellyt kalteria irrottaakseen, kalterin maalipinta oli kärsinyt Janen hapailun jäljiltä, penkit täynnä rapaa, tikkuja ja neulasia ja ikkunat mähmäsiä. Minua hieman harmitti.


Tiistaina Luka etsi jälleen kolme maalimiestä. Kaksi valmista ja haamu. Ensimmäinen maalimies oli piilossa piilon ovi auki. Luka lähtee suuhteellisen kivasti suoraan ja uppoaa metsään hyvin. Maalimiehet löytyivät jälleen nopeasti, eikä maalimiesmotivaatiossa ole ongelmia. Ehdotinkin että Lukan treenejä voisi alkaa viemään hieman eteenpäin ja alkaa valmistaa Lukaa pienillä harjoitteilla tyhjiin pistoihin.


Jane pääsi taas ensimmäisenä meidän mukaan tallaamaan aluetta. Janea yritettiin myös saada haukkumaan, kuitenkin tuloksetta. Tämän jälkeen Jane etsi kolme maalimiestä. Ensimmäinen oli valmis ja Jane lähti etenemään jälleen heti käskystä, eikä sillä ole ongelmaa irrota minusta. Selvästikin se koki ahaa-elämyksen tuon valmiin maalimiehen suhteen sunnuntain treeneissä, sillä tällä kertaa se ei epäröinyt hetkeäkään lähteä etsimään ilman apuja. Kaksi seuraavaa oli helppoja, eikä niiden etsimisessä ollut minkään moista ongelmaa. Jane menee innoissaan aika lähelle maalimiestä, kuitenkin selvästi ystävällisin aikein ja häntää heiluttaen kuitenkin hieman koheltaen niin kuin nuoren koiran tapoihin monesti kuuluu. Treenien jälkeen Jane olisi vielä mielellään etsinyt lisää maalimiehiä, mutta vein sen kuitenkin autoon. Jane jäi autoon YLLÄTYS YLLÄTYS ihan hiljaa ja tyytyväisenä, vaikka otin Lukan seuraavaksi treenaamaan. Auto oli parkkeerattu perä hakualueelle päin, niin että Jane voisi katsoa ikkunasta sinne suuntaan, eikä sen tarvitsisi tavoitella pääsyä auton sisälle ja siten lähemmäs hakualuetta, mikäli auto olisi toisinpäin. Lukan treenien jälkeen palautin sen autoon ja neiti istui tyytyväisenä auton takatilassa. Lähdin jälleen hakualueelle ja YLLÄTYS YLLÄTYS Jane oli jälleen ihan hipi-hiljaa ja sitä se oli ihan treenien loppuun asti eikä takatilasta ollut enää murtauduttu autoon! Jes!

17-19.4 Räfsö

Toissa viikonloppu vietettiin koirien kanssa Kirkkonummen edustalla saaressa. Ensin koirien ei pitänyt lähteä mukaan, mutta kun emme saaneet järjestettyä koirille luotettavaa, mukavaa ja edullista hoitopaikaa, lähtivät koirat lopulta mukaan. Reissu sujui todella hienosti ja koirat nauttivat saaristolaiselämästä täysin siemauksin. Janella oli edessä ensimmäinen venereissu sitten pentuaikojen. Vähän meinasi tyttöä hirvittää veneeseen kipuaminen ja lopulta Jane pääsi veneeseen Ollin sylin kautta. Veneessä Jane kuitenkin osasi hienosti rauhoittua istumaan. Lukalta vene reissu sujui kuin vanhalta tekijältä, vaikka ei sekää veneessä ole montaa kertaa ollut. Takaisintulomatkalla Janekin uskaltautui hyppäämään omin avuin laiturilta veneeseen, joskin tapahtumaa edelsi pienoinen ulina.

Saari oli seurakunnan hallussa, eikä siellä ollut meidän kalaporukan lisäksi muita kuin saarivahti ja hänen koiransa Eve. Koirat saivat olla vapaana koko viikonlopun ja juosta saarella mielin määrin. Kuvassa Luka ja Jane vahtivat rantakiviltä siiankalastustouhuja ja nuotion virittelyä.

Tässä Luka ja muut kalamiehet. Kalamiehet todennäköisesti vahtivat vapojaan, kun Luka taas vahti kalamiehiä, joista jokainen haukuttiin yhdessä ja erikseen joka välissä.

Tässä on Janen ja Ollin ensimmäinen siika

Jane ja Luka nauttivat päivällistä mökin edustalla. Ensimmäinen päivä oli mukavan aurinkoinen, mutta tuulinen.

Mutta seuraava aamu toi mukanaan järkytyksen kun mökin piha näytti tältä. Koirat sen sijaan olivat innoissaan lumipeitteestä.

Luka lumisella kalliolla aamuauringon paisteessa.

Myös toinen päivä oli aurinkoinen ja lumi sulasi pian pois, tuulisuus jatkui. Suurin osa päivästä vietettiin pihalla ja useimmiten rannassa. Koirat eivät malttaneet jättää meitä, ja palata mökille, vaan käpertyivät rannalle kerälle kuin napaketut.

Jane nauttii viimeisistä lumen rippeistä sammalpedillä.

Kuvassa Jane ja jotusenet. Janella on suuri mielenkiinto kaikkea liikkuvaa kohtaan. Menipä se melkein uimaankin lokin perässä. Oli kuitenkin kummallista että, kumpikaan koirista ei reagoinut oikeastaan lainkaan joutsenpariskuntaan, jotka lipuivat vähän väliä meidän läheisyydessä hyvin lähellä rantaa. Koirat eivät tuntuneet edes huomaavan niitä. Kuvan otto hetkellä menimme kalastamaan joutsenten suosimalle alueelle, jolloin ne alkoivat kähistä meillä. Tämä sai Janen huomion kiinnittymään Joutseniin, mutta tapauksen jälkeen sama välinpitämättömyys jatkui.

Olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli Jane joutuisi luonnon armoille, sillä ei olisi hätäpäivää. Se on niin ahne, että se söisi vaikka männynkäpyjä täyttääkseen vatsansa. Ruuanetsintävietti on myös hyvin vahva. Se on jo todistettu, että marja kuin marja uppoaa janen masuun, oli se sitten mustikka, mansikka, vadelma, ruusunmarja tai vaikkapa mustamarja-aronian marja... Todennäköisesti myöskin myrkkymarjat uppoaisivat :( No saaressa Janen suusta roikkui lähes taukoamatta pala rakkolevää, jota se mutusti menemään koko ajan. Suurimmaksi osaksi se tyytyi syömään kallioille kuivannutta levää, mutta muutamaan otteeseen Jane yritti myös sukellella rannasta tuoreversiota. Jane on siis nähtävästi ymmärtänyt tämän ravintoloissakin tarjotun kulinaristisen elämyksen arvon. Kalanperkeiden metsästys ja nuotion ympäryksen putsaaminen kuuluivat myös Janen merellisiin harrastuksiin. Luka ja Jane söivät myös kilpaa metsäneläinten jätöksiä, joten saaressa lisääntynyt energian kulutus korvattiin täsmällisesti lisäravinnolla. Ja kaiken kruunaa tietysti se, että Jane varasti myös kalakaverin makkarat ja veti ne hetkeäkään epäröimättä vatsansatäytteeksi. Kaikin puolin siis hyvä reissu!